Maallikot pois seuroista!
Varsin käänteentekevä ehdotus!
Parantaa olennaisesti jo esitettyjä tapoja, joilla seurojen nöyryystasoa saadaan kohotettua.
Jos kerran puhujat on koulutettu, miksi totisesti kuuntelijoiden pitäisi päästä vähemmällä?
Ihminen on luonut avukseen erilaisia mittareita.
Vielä 100 vuotta sitten tuskin osattiin edes uneksia erilaisista mittareista, jotka ovat nyttemmin nykypäivää: nopeusmittarit, säteilymittarit, yms. fyysisiä ilmiöitä mittaavia laitteita.
Viimevuosikymmeninä on jopaopittu mittaamaan ihmisen psyykenmaailman liikkeitä. Valheenpaljastusmittarit ovat tästä esimernokkinä.
On varmaan ajan kysymys, kun saadaan kehitettyä nöyryystasoa mittaava mittari.
Voihan olla, että sellainen on jo kehitetty, taikka kehitteillä - en tosin muista kuulleeni siitä.
Joku ehkä naurahtaa kuullessaan nöyryysmittarista, mutta niin varmaan 100 vuotta sitten olisi naurahdettu valheenpaljastuskojeelle, taikka joku sata vuotta sitten moni olisi naurahtanut lämpömittarille.
Tähänastiset ehdotukset toteutettuna luovat siis hyviä edellytyksiä ja hyvät rakenteet seurojen nöyryystason nostolle.
Kunnianhimoinen tavoite, josta körttiseuroissa voidaan tulevaisuudessa varmasti ylpeillä, on saavuttaa täydellinen nöyryystaso.
Ja tämä taso tietysti varmennetaan siihen tarkoitukseen tehdyllä mittarilla.
Toki ymmärrän, jalat maassa olevana ihmisenä, että ihminen ei voi saavuttaa juuri mitään täydellistä - ei edes nöyryyden saralla.
Tästä johtuen tulee määritellä jokin tietty nöyryyden taso (vähäisessä määrin ylpeyttä on pakko suvaita), josa on saavutettava, ennen kuin seurat voivat alkaa. Seurojen Rakenteita muuttamalla sekä erilaisia asioita kokeilemalla tätä maksimiylpeyden tasoa voidaan ajanoloon sitten seuroissa edelleen laskea.
Joskus nuorena miehenä omistin Commodore 64 tietokoneen.
Meillä helluntaiseurakunnissa kehoitettiin kiittelemään Jumalaa mahdollisimman paljon yhtäjaksoisesti.
Siinä kiitellessä saattoi joskus jopa unhoittaa, että ketä tässä nyt kiitetäänkään ja mistä.
Joskus jatkuva kiitteleminen kävi voimille.
Tein tietokoneelleni ohjelman, joka hoiteli tätä jatkuvaa kiittämistä huomattavasti tehokkaammin ja valtavan paljon nopeammin, kuin minä.
Siinä se kone sitten kiitteli puolestani. Jotain sähkönsyötön kanssa oli ongelmia, kun minun kiittävä ohjelmani kaatui tuon tuostakin.
Vaan, kyllä se ehti paljon kiittääkin.
Selvää lienee, että kone teki tätä tointa huomattavasti nöyremmin ja puhtaimmin mielin, kuin minä olin sitä onnistunut tekemään.
Nöyryysmittarin kehittämisen jälkeen suuntaus körttiseuroissakin lienee sellainen, että jos todellakin halutaan poistaa kaikki eriarvoisuus ja ylpeys sekä ylpeyteen lankeamisen vaara seuroista, kaikki puheet ja veisuut tulevat nauhalta - tekniikka yleensäkin hoitaisi koko jutun alusta loppuun asti.
Mahdolliset puheen keskeytyksetkin hoidetaan koneellisesti: kone keskeyttää koneen.
Ja, jos on riittävän huono ihminen, pääsee seuraamaan seuroja seuratuvan ulkopuolelta, riittävän etäisyyden päästä tuvasta - papisto tietysti lähinnä seuratupaa.
Ja minä takaan: seurojen ylpeysprosentti on nolla.
Herättäjäyhdistyksen kannattaa huolellisesti tutustua tällä palstalla tulleisiin ideoihin, joilla nöyryystasoa voitaisiin nostaa seuroissa ja ryhtyä toteuttamaan niitä ja jatkojalostamaan niitä. Näitä ideoita ei voi toteuttaa yhdellä rysäyksellä, vaan se on pidemmän aikavälin projekti, johon olisi jo syytä ryhtyä.
Voisi olla paikallaan, että jossain (esim. Aholansaaressa) uudistukset ensin testattaisiin, ja sen jälkeen otettaisiin käytäntöön muuallakin Suomea.
Vielä eräs muistikuva, joka tukee sitä, että erilaisilla teknisillä ratkaisuilla voi vaikuttaa oleellisesti seurojen onnistumiseen.
Eräs henkilö Lapuan helluntaiseurakunnasta joskus 80 luvun alkupuolella (olin silloin Lapualla kauppaopistossa) toimi paikallisessa helluntaiseurakunnassa miksarina - hoiti äänentoistoa.
Hän oli huomioinut sellaisen seikan, että jos loppuseuroissa hän oli pitänyt äänentoistoa voimakkaammalla, oli siitä seurauksena se, että monet kokivat Jumalan läsnäolon seuroissa voimakkaampana, kuin silloin, jos äänentoisto oli hiljemmällä.
(Meillä helluntaiseurakunnissa puhutaan paljon "Jumalan läsnäolon" kokemisesta. Körttikielelle käännettynä se lienee jotain hyvänolon tunnetta, jossa ihmisestä tuntuu, että Jumala on siinä aivan lähellä, ellei jopa vieressä. Normaalistihan Jumala on jossain kauempana, jossain harmaiden pilvien tuollapuolen. Se voi olla myös jonkinlainen uskonnollinen voimakas liikutuksen tunne, joka ilmiönä varmaan on tuttu myös körttikansalle, vaikka siitä tunteesta käytetäänkin körteissä eri nimitystä.)