Kristinuskokin sisältää väittämiä. En minä ainakaan miellä sitä jonain irrationaalisena mikämikä-maana jossa yhtenä hetkenä väite voi olla joko tosi tai epätosi riippuen kulloisistakin suhdanteista. Tosielämää vartenhan usko on annettu.
Uudestisyntymää en todellakaan pidä vertauskuvallisena tapahtumana. Ainoa mahdolinen jaottelu tässä kohtaa ei ole joko fyysinen tai vertauskuvallinen vaan on kolmas, todellinen vaihtoehto: hengellinen, tosiasiallinen. Ei uudestisyntymistä tarvitse voida selittää, riittää että uskomme sen. Kyllä luterilaisen kirkon usko on tässä ihan selkeä eikä sen arvoa vähennä yhtään vaikka sitä opiksikin kutsuttaisiin, pääasia on itse asia!
Eihän ehtoollinenkaan ole vertauskuvallinen tapahtuma, vaan ehtoollisessa saamme konkreettisesti ja tosiasiallisesti Kristuksen ruumin ja veren. Ja syntien anteeksiantamuksen vahvistuksen. vertauskuvaa se ei ole vaan tosiasiaa, ei fyysisesti eikä vertauskuvallisesti vaan hengellisesti, tosiasiallisesti!
Kovin olisi lohdutonta jos sakramentit olisivat vain paljaita vertauskuvia tai vertauskuvallisia tapahtumia, kovin lohdutonta! Silloin pitäisi ripustautua pelkkien omien toiveiden varaan... Nyt meillä on sensijaan varmat lupaukset! Ja sanottakoon sitä sitten "opiksi", uskontunnustukseksi tai miksikä hyvänsä, se ei minua haittaa. Pääasia on itse asia!