Hei kaikki! Olen ihan uusi tässä foorumissa. Olen kauan miettinyt mistä on kotoisin nuoruudessani oppimani runo. Opin sen 70-luvun puolivälissä Keruskilta, joka oli kotoisin jostakin Ristijärven suunnilta. Ja runo menee jotensakin näin: "Olen koiran raato raihnainen ja pahan hengen pahka./ Mä synnin imin itseeni / kuin rasvan imee nahka. / Mä olen koira nälkäsuu. / Oi, viskaa Herra armon-luu / ja tartu piskin niskaan. / Minut taivaan iloon viskaa.
Haluaisin tietää, kenen kirjoittama tuo runo on? Muistanko se oikein vai väärin (vai oikein väärin).
Toivottavasti tämä yritys nyt meni oikein.
Hei Pyryharakka,
hauskaa, että tuo virrenvärssy on putkahtanut tännekin. Olen kuullut saman lapsena hieman toisessa asussa. Värssyn lausui minun kuulteni vuoden 1960 paikkeilla Nilsiän seurakuntasisar. Hän oli kuullut sen lääkärin vastaanottohuoneessa, johon oli paareilla tuotu sairasta eukkoa. Eukko oli veisannut virttä kovalla äänellä lääkäriin tuotaessa. Virsi oli tällainen:
"Mä olen raato raihnainen ja paha synnin pahka.
Mä synnin imen itseeni kuin rasvan imee nahka.
Mä olen koira nälkäsuu,
o Jeesus viskaa armoluu,
tartu piskis niskaan
ja taivaan iloon viskaa."
Kysymykseni on nyt sama kuin Pyryharakan: Mistä tämä värssy mahtaa olla peräisin? Siitä liikkuu erilaisia versioita aivan kuin aidoista kansanlauluista. Johtavatkohan jäljet 1700-luvun virsiin?