Onhan joku metsästyskoirakin onnistunut laukaisemaan isännän aseen. En muista kävikö isännälle kuinka.
Basso muuten selvisi 12-vuotissynttäreistään hengissä, vaikka me puolison kanssa
laulettiinkin sille. Ei sentään veisattu. Minulla on ollut tämän vuoden kohtalonomainen pelko että Bassokin kuolee syntymäpäivännä, kuten Busse-vainaalle kävi. Paremminhan se näyttäisi jakselevan kuin koko kesänä. Ilmat on viilenneet ja lenkit pidenneet.
Olimme perjantaina 2 tuntia metsissä sieni-marjamatkalla ja Basso ei ollut paikallaan hetkeäkään. Paljon tuntui olevan metsäkanalintujen jälkiä ja hajua haettavaksi.
Kyllä sillä jalat oli illalla kankeina. Annoin vähän särkylääkettä ja aamulla oli taas ei kuin mitään.
