Mitä luet parhaillaan/ viimeksi!? [vol. 5]

[myyrä]

Paavo oli ryty-ukko. Jälkipolvet yrittää siloitella häntä minkä kerkeävät ja tehdä hänestä yhteiskuntakelpoista.

[myyrä]

Paavo oli ryty-ukko. Jälkipolvet yrittää siloitella häntä minkä kerkeävät ja tehdä hänestä yhteiskuntakelpoista.

Eikös vanhat nilsiäläiset puhuneet Paavo Ruotsalaisesta varovaiseen sävyyn. Samoin Aku Räty.

[juhani]

Puavo oli näkökulmiltaan modernisti...

[vaivattu sielu]

Paavo oli ryty-ukko. Jälkipolvet yrittää siloitella häntä minkä kerkeävät ja tehdä hänestä yhteiskuntakelpoista.

Juuri näin! "Ihminen näkee ulkokuoren, mutta Jumala näkee sydämen". Jotain Paavossa oli kuitenkin sellaista, joka kiinnostaa ihmisiä vielä tänäkin päivänä. Eikä se typisty yksin sepän lausumaan: "Yksi sinulta..."

[PekkaV]

Kuunteleeko kukaan puhettasi?– Kuinka saada viesti perille; toimittanut Lisa Enckell; Kirjapaja, 2007.
Luettelo kirjoittajista osoittaa teoksen kattavan monipuolisuuden:

Irja Askola, pastori, kirjailija, hiippakuntasihteeri, Espoo
Ingmar Lindqvist, viestintäjohtaja, teol.tri, Helsinki
Lisa Enckell, toimittaja, pastori, Helsinki
Kari Latvus, yliopettaja, eksegetiikan dosentti, Järvenpää
Aino-Kaarina Mäkisalo, aikuistyönpastori, bibliodraamakouluttaja, Helsinki
Eero Junkkaala, raamattukouluttaja, Helsinki
Veli-Pekka Hänninen, käsikirjoittaja, pastori, Helsinki
Anneli Vartiainen, toimituspäällikkö, yhteiskuntatieteiden maisteri, Helsinki
Tytti Issakainen, kirjailija, toimittaja, Turku
Pertti Rajala, kasvatustieteiden maisteri, erityisopettaja, selkokielen kehittäjä, Harjavalta
Malla Kuuranne-Autelo, puheenlehtori, Helsinki
Tuula Rajamäki, puheviestinnän ja ilmaisun opettaja, Hyvinkää

Osallistuin keväällä Turun opistolla seurapuhujakoulutukseen. Kurssista oli kesällä juttu Kotimaa-lehdessä. Jutun vieressä oli esittely em. kirjasta.
Useampi kirjoittaja korostaa henkilökohtaisen merkitystä. Vain sitä kautta puhe voi koskettaa.
"Kuunteleeko kukaan puhettasi" -oppaan takakannessa hartauspuhujan tehtävää pidetään haasteellisena: "on etsittävä kieltä ja muotoa sille, mitä ei voida kuvata. Mikään puhe ei ole vain sanoja vaan ilmaisua koko olemuksella. Puhujan tulee tiedostaa sanallisen viestinsä lisäksi oman kehonsa vaikutukset ääneen ja ilmaisuun. Myös taju erilaisten roolien ja minän välisestä suhteesta auttaa puhujaa hänen haastavassa tehtävässään – ajatusten ytimien välittämisessä."
En ole koskaan puhunut seuroissa. Mielenkiinto on teoreettista. Pohjalla on kuitenkin halu esiintyä, pyrkimys tavoitteen saavuttamiseen. En tiedä, miksi. Piinallista. Kokenut seurapuhuja on todennut, että elämä on häpeän ja kunnian välissä heilumista.

[Atanasia]

Nyt menee

Mary Craig
Valona pimeydessä
-  on kirja vuosisatamme kuuluisista marttyyreista, joita ovat esimerkiksi Bonhoeffer, Martin Luther King ja Oscar Romero.

[PekkaV]

Hosseini: Leijapoika
Viehättävän vangitseva.

[Riitta-mummi]

Suositteletko minulle? Minulla on se yöpöydälläni. Tyttären tuoma. En ole tarttunut siihen kun puoliso sanoi että siinä on aika rankkoja juttuja. Afganistako kertoo? Toisaalta lueskelen hissukseen sellaista kirjaa kuin Kigalin kakkukauppa. On siinäkin Ruandan kauhutapahtumia.
                                   

[PekkaV]

Suosittelen sillä varauksella, että päähenkilö on mies. Samaistuminen ei ehkä ole niin saumatonta. Mies, joka harrastaa kirjoittamista. Se on kirjan kirjoittajan avainromaani, elämänkertafiktio.

[Riitta-mummi]

Tietämättä mitä kirja sisältää, kerron että minulle kuvaukset verilöylyistä, kidutuksista, raiskauksista, lasten hyväksikäytöstä ja eläinten pahoinpitelyistä ovat vaikeaa luettavaa.
Juopottelu, huoraaminen, valehtelu yms. kääntyvät aika usein koomisiksi. Niitä kyllä siedän lukea. Näitä kaikkea elämä on, mutta pahuudella ja tyhmyydellä on se ero missä minun sietokykyni raja kulkee.
Siirrän syksymmälle. Voinhan kokeilla kuinka pinna kestää.

                            yst. terv. Riitta

[PekkaV]

Kirjan alku on herkkää kahden pikku afgaanipojan ystävyyttä, mikä katkeaa kipeästi eriluokkaisuuteen. Sellaista elämä on.
Lukiessani kävi selväksi, että hyvä kirjallisuus kumpuaa vaikeiden yhteiskunnallisten olojen maaperästä. Joten suomalaisilla ei ole toivoa.

[Sanneli]

Määki luin just Tuhat loistavaa aurinkoa. Leijapoika on varmaan sitten seuraava luku-urakka. Äiti jo vähän siitä kertoi että aika hirveä on juoni.

[PekkaV]

Kirjan alku on herkkää kahden pikku afgaanipojan ystävyyttä, mikä katkeaa kipeästi eriluokkaisuuteen. Sellaista elämä on.
Lukiessani kävi selväksi, että hyvä kirjallisuus kumpuaa vaikeiden yhteiskunnallisten olojen maaperästä. Joten suomalaisilla ei ole toivoa...

Täytyy tuohon vielä spekuleerata jatkoa: Rauhan oloissa kirjallisuuden luonne on toinen. Se ei ole niin dramaattista; ei ole niin näkyvän pelkistetysti esillä rakkaus ja kuolema, mustavalkoisen väkevästi kuten Leijapojassa. Meidänkaltaisissa - ja nyt tarkoitan siis lokaalisti - oloissa vaarana on rappio, sisäinen rappio, kun se Afganistanissa on ulkoinen - ja todellinen. On myös totta, että myrskyn silmässä on tyyntä ja päinvastoin.

[Kalistaja]

      Paul Brunton: Totuuden jäljillä. ( suomentanut Voitto Viro, Karisto 1996, 2. painos ).

      Laittaa lukitun tai lukkiutuneen mielen liikkeelle. Bruntonin kirja kuuluu niihin teoksiin, joista saa eri lailla irti eri vuosina, eri aikoina. Kokeilkaapa.

[Pena]

Henri J. M. Nouwen: Kotiinpaluu

Mielenkiintoista, miten joku saattaa pohtia itseään, elämäänsä ja uskoa yhden maalauksen kautta peilaten. Teos on Rembrandtin Tuhlaajapojan paluu.