Hei!
"Nyt metsä kirkkoni olla saa, voin täälläkin palvella Jumalaa!" Tämä lause on pettyneen paimenpojan lause. Pyhäaamu. Paimenpoika metsässä paimentamassa karjaa. Kirkonkellot alkavat kutsua kirkkoon. Paimenpoika tietää, että sinne menee porukkaa. Hänen tekisi itsekin kovasti mieli mennä kirkkoon Jumalan sanaa kuntelemaan toisten kanssa. On ikävä kirkkoon, mutta ei pääse, kun pitää tehdä työtä. Pettyneenä hän sitten ajattelee: "Nyt metsä kirkkoni olla saa, voin täälläkin palvella Jumalaa!" Metsä on hänelle kuitenkin toissijainen kirkko - kaikkein mieluummin hän menisi oikeasti jumalanpalvelukseen Herran huoneeseen.
Tämä lause on käsitykseni mukaan hyvinkin reilusti käännetty aivan päälaelleen ja nurinperin. Kirkkokaipuun ja yhteyden kokemisen ja ehtoollisen aterian sijasta mennäänkin mieluummin retkille, luontoon, kalaan, purjehtimaan, mökille jne. Tekosyynä ja selityksenä tokaistaan; voihan sielläkin olla kuin kirkossa, luonnon temppelissä.
Monet tekevät niin ja minä kuulun siihen joukkoon melko usein.
miettii Mauno