Tänään oli kyllä niin paras juttu:
Joka kerta kun menen yhden bussipysäkin ohi, ajattelen, että pitäisköhän odottaa bussia, vai lähteä tarpomaan kotiin jalan. Sitten aina kun päätän tarpoa, niin bussi menee ohi vierestä ja harmittaa. Sitä aina manailen, että miksi en KOSKAAN pääse siihen bussiin.
Tänään kävi suht. samat. Katsoin aikataulua ja totsin että bussi tulee joskus miljoonan vuoden päästä niin lähdin kävelemään. Joskus 50 m käveltyäni kuuluu takaa huuto "Hei! Älä mee! Bussi tulee!" .
Huutaja oli about 12 v poika, joka oli nähnyt mun lukevan aikataulua. Juoksin ja ehdin bussiin kiitos poitsun. Kiitin sitä ruhtinaallisesti ja se oli vaan coolina et "Mitäs tästä maailmasta tulis, jos kaikki vaan kattois vierestä kun toisille käy huonosti. ". Olin ihan sairaan otettu.
Hyvä maailma!
Hyvä pikkupojat
go epäitsekkyys!
Päivä pelastettu!
Tuli kyllä niin hyvä mieli, että!
