Niin ja kuka sitä sanoi, että yliopisto olisi vaikea koulu (ai niin anteeksi, taas lipsahti, kun se ei kuulema ole koulu, mutta laittakaa siihen mitä haluatte, mutta minulle se on koulu, sanottiin mitä sanottiin)...sen kummempi kuin muutkaan, kunhan vain pelotellaan ihmisiä!
Riippuu paljon varmaan siitä, mitä opiskelee. Vaikea lienee minkä tahansa alan kohdalla väärä sana, jos ko. alaa on päässyt opiskelemaan. Mutta sanotaanko, että raskasta opiskelu voi kyllä olla. Raskasta siis siinä mielessä, että on paljon hommia mitä pitää tehdä. Sekin varmaan riippuu alasta; jossain ne opintoviikot (tai -pisteet, emmä niistä tajua...) on paljon suuremman työn takana kuin jossain toisessa koulutuksessa.
Niinpä se tietysti tahtoo olla. Itse olen tykännyt aina luonnontieteistä ja jo pikkupoikana Avara luonto oli suosikkiohjelmia ja sitten oli kanoja ja ankkoja ja semmosia hoidokkeina. Niinpä se on vetänyt, että luonnontieteiden parissa ollaan ja biologia ja kemia keskeisiä oppiaineita. Kiinnostaisi joku lääketehdas tai semmonen työpaikkana. Lääkäriksi en aikanaan halunnut, niin piti etsiä joku väylä, josta saisi kuiteskin opetella ihmiskehon toimintaa ja biologiaa yleensä.
Myönnetään, että rankkaa on väliin ollut, mutta ei vaikeaa. Siis kaikkihan on omasta motivaatiosta kiinni. Tiedän paljon tyyppejä, jotka eivät voi sietää kemiaa ja kuitenkin ovat samalla alalla opiskelemassa. Silloin on varmasti vaikeaa. Kouluissa on varmaan vaikeuseroja, kuten An-na veikkasit. Veikkaisin, että vaikkapa oikeustieteen ja näyttämötaiteen opintoja ei paljoa voi verrata toisiinsa, mutta silti on hyvä muistaa, että vaikkapa juuri itseäni kiinnostaa kovasti luonnontieteet, mutta on paljon aloja, joista en tajua mitään. An-na opiskelet ilmeisesti jotain musiikkialaa...minusta ei olisi siihen. Samoin putkimiehen hommissa menisi putket ristiin ja politiikan ja semmoisen opiskelu ei voisi vähemmän kiinnostaa.
On hyvä muistaa, että kaikista valmistuu oman alansa asiantuntijoita, johon muilla ei ole liiemmin asiaa. Sikäli ei voi ihan suoraan puhua opintopisteiden saamisen helppoudesta/vaikeudesta. Kyllä minullekin olisi vaikeaa musiikkia opiskella, kun en ole koskaan tajunnut nuottiviivojenkaan ideata, saati ukko-nooaa soittaa. Opettelin vain pakollisen musiikin peruskoulussa ja lukiossa ulkolukuna teorian läpi sanasta sanaan ja kokeisiin siten ne kirjat tavallaan kopioin ja sitten tunnilla olin nätisti, niin kasia ja ysiä on musiikista ollut. Mutta silti en osaisi laittaa C:tä ja muita niille viivoille, en ole koskaan osannut, mutta riitti, kun osasi aina vaikkapa viiden jousisoittimen rimpsun ilman hajuakaan niiden eroista, taikka sitten Bachista tai Beethoovenista osasi jotakin kertoa. Minulle onneksi on sattunut semmoiset opettajat, ettei ole tarvinnut osata paljoa soittaa ja laulaa, vaan soittaminenkin on mennyt niin että on vain ulkoa opetellut, missä järjestyksessä tehdään mitäkin. Nyt jälkeenpäin tietysti harmittaa, kun en osaa mitään, mutta sitä mukavampaa on kuunnella ammattilaisia. Tämä taisi nyt mennä vähän ohi aiheen, mutta olkoon...
