Hän eli vain Syksystä Jouluun, Aleksis Kivi. Se oli aikaa jolloin vain säätyläiset ja porvarit elivät ilman leipähuolia.
Kalervo Palsa ja Vilho Lampi tulivat heti mieleen. Palsa on nyt myös näyttämölle kelvannut.
Oonko jo todennut, että tämä foorumi on mulla myös päiväkirjan ohella muistelu kirja
Anteeksi jos se sotkee muiden kirjoittelua, mutta pikasen kirjoitteluni aina sivuaa koettua elämääni ja historiaa.
,. No ehkä meidän jokaisen kirjoitukset.
Toi Riitta mummonn kirjpoitus jotenkin nosti voimakkaasti esiin sukukirjan jota joskus selasin.
Kaikki sukulaisethan oli kauppiaita ja minä mustalammas sitten vaan myyntimies
Riitan kirjoitus Suomen raskaata ajasta jolloin oli leipä huolia, jonka tuntemisesta ehkä pikkuvihani kirkkoa ja säätyläisiä ja ties mitä tittelimaakareita nyt onkaan, nosti muiston siis sukukirjastamme.
Sukumme nimihän joskus oli Aurinko, mutta kun tuli se nälkäaika ja porukoita kuoli varsinkin lapsiamme, niin Isak iso iso ja jotakin polveen muutti aurinkolasta pois ja muutti nimemme Hautalaksi. Uudessa paikassa oli terva hautoja.
Sitten mitä ymmärsin, niin iso isä muutti Amerikkaan, jossa tapasi iso äitini joka oli hänkin myös kauppias isossa maassa ja jotain juutalaisvihaa olivat myös paossa,.
Mutta itse olen supi supi suomalainen juuriltani, vaikka iso isien nimet nyt on mitä on.
Suomessa on ollut kautta aikojen kovia aikoja ja hirveen vähän solidarisuutta köyhempiä kohtaan.
Ihmetellä mistä tämä heikko vähäosaisia kohtaan tuleva tuki on?
Kun olin Tanskassa työttömänä jonkun kuukauden, niin sain korvauksia 90% siitä mitä sain palkkaa kun olin työtön.
Ei se saanut mua toimettomaksi, vaan kuten jokainen ihminen, niin minäkin velvollisuudentunteesta etin uuden työn.
Kukaan ei halua olla työtön.
Jokapäiväine leipä nyky yhteiskunnassa ei ole kuin järjestely kysymys ja sydämen tahtoa pikkaisen vaativa.
