Eikös täällä seuratuvalla enää veisata?
Veisaa sinä, joka osaat vielä seuraavan virren sävelkulun.
Armo-virsi, sävel Etelä-Pohjanmaalta, sanat Antti Achrenius, SV 90 1. säkeistö (edellinen SV:n nuottipainos); Väinö Maunumaan sovittaman neliäänisen nuottipainoksen mukaan.
Se armo on sanomaton,
Joll' Jeesus meit' hoitanut on!
Kun neuvoillaan lävitse vierahan maan
Hän taluttaa uskoviaan,
Hän lyöpi ja tukee,
Hän riisuu ja pukee,
Hän katoaa hetkeksi vaan,
Hän tyhjentää tyhjäks
Ja alentaa köyhäks,
Vaan tyhjälle, köyhälle lahjoittaen
Suo armonsa rikkauden.
Hän kasvonsa peittää
Ja murheeseen heittää,
Vaan antaa taas virvoituksen.
Kuoronjohtajamme Aarne Niskanen Raudaskylän opistossa sanoi tämän virren sävelkulkua "niekutusten niekutukseksi". Tällä virrellä tuli joskus koeteltua seuraväkeä erään ystäväni kanssa, hän kun oli laulumiehiä. Minä lauloin sopraanossa, hän bassossa.
Tuli mukaan taas itsekehun makua - mutta olkoon. Kun itse itseään on kehunu, niin aina on kehutuksi tullu. Vai miten se oli?
Miten on Juhoma?
Lars Mikael