Yritin vastata SAliksen tekstiin jossa hän puhuu rukiisesta leivästä joka jokaisen sukupolven pitää itse löytää
Tässä jutussa olisi jotakin jota vähän tarkentaisin, itselleni aika iso juttu..
Toistan jutun jonka jo kerran jossakin kirjoitin. Herännäisyydessä on minusta, tai ainakin minulle, alustavan tutusmisen perusteella tarjolla aika aikuista ja rauhallista ja riehumatonta kristinuskon perustulkintaa...tai mikä nyt olisi oikea ilmaus. Vahvin juttu on se erittäin realistinen armahdus, se, ettei minun edellytetä toimivan jonkinlaisena "tuotteen" markkinoijana eikä etenkään sen mannekiinina, päinvastoin!
Tarkoititko, että jokainen körttiläisyyteen kasvanut tai tutustunut kristitty sukupolvi joutuu hakemaan tai peräti leipomaan sen rukiisen leipänsä itse, vai oliko ajattelu laajempaa, tyyliin jokainen kristinuskoon kastettu kyllä lopulta hamnautuu körttiläisyyteen?
Löytää että siinä se totuus perimmältään on? Rupeaa körtiksi (niin kuin joku ottaa kasteen ja "rupeaa" kristityksi...
)
Tätä on mieleni tehnyt kysyä oikeastaan kaikilta, ja jo monta kertaa. Mietin vain aika kauan kysynkö lainkaan - tulenko vain väärin ymmärretyksi, tulkitaanko mint lähinnä tarpeettomaksi ulkopuoliseksi räksyttäjäksi jollei vallan körttivihaajaksi - ja jos kuitenkin kysyn, niin löydänkö sanat joilla esitän asian, no yritetään nyt:
Onko jotenkin oleellisempaa olla "körtti" kuin olla kristitty?
Eikö siis körttiläisyys ole vain eräs tapa, ehkä monelle jo itseään vähän tuntevalle aika realistinen tapa jatkaa hengellistä ajattelua, Kristukseen tutustumista, ja rukoilla, hyvänen aika. Ei kai se kaikkine korostuksineen, kulttuureineen, omine "pyhine miehineen", tärkeine ystävyyssuhteineen ja kultinomaisine muotoineen aja tärkeydessä jo itse kristinuskon ohitse?
....................................
Kuljin sen ortodoksisuutta kokeilleen ystäväni kanssa niissä ort. palveluksissa ja usein jututin itse kirkkokahveilla heidän pappejaan ja todella: He sanovat että oleellista on olla juuri ortodoksi. Vain ortodoksi matkaa kirkkolaivassa kohti pelastusta. Etteikö muuten voi pelastua? No, hyvällä onnella, kuin puupalaan haaksirikossa tarrautunut hukkuva, joka viskautuu jollekin rannalle, siis ihan sattumalta, mutta hyvin sattumanvaraista se on...epävarmaa...
Ei ollut sitten tämän kuultuani oikein minun juttuni olla ortodoksi - itse voin nähdä sen vain eräänä tapana toteuttaa ja jakaa omaa uskoa, edellyttää usein sitä että on siihen kulttuuriin lapsesta kasvanut - ei aina, tietenkään, mutta usein.
No, olen alueelta jolla ei körteistä tiedetty yhtikä mitään. Tässä on erittäin paljon sellaista, jossa juuri minun olisi hyvin hyvä olla - kristitty. Mutta ei enempää. Arvostan tätä, mutta minun on aika hankalaa ajatella olevani "körtti". Minä olen kristitty.
Pena tuolla kirjoitti, ettei identiteeteillä pelastuta. Voin ottaa tämän lähestymistavan vaivatta omakseni monesta syystä, mutta ikinä en kai nimittäisi itseäni "körtiksi". Kristityksi kyllä.