Tunnustan että suhtaudun vähän kaikkeen netti-keskusteluun suhteellisen kevyesti. Toki tulee niitä aihepiirejä, joista itse hikeennyn heti - lähinnä yhdistän ne inhimilliseen kovuuteen ja heikkojen lyömiseen, ja kiivaasti välillä ehkä syystä, usein syyttä käyn sitten eturintamaan puolustamaan. Mutta en oikein osaa ottaa keskustelua henkilökohtaisesti: en netissä osaa nähdä henkilöitä vaan vain mielipiteiitä, tekstejä. Harvoin edes mietin todellista henkilöä mielipiteen taustalla. Sellainen etäisyys on omasta mielestäni terveellistä. Näitä pohdin jo tuolla UR:ssa taistellessani loppukesästä - siitä jäi jotensakin mukava tunne tällä kertaa vaikka silti tulikin sakkoja ja bänniä (omalaatuisesti kyllä ehtoollisen vastustamisesta). Siellä oli paljon hyvä ajatuksia ja paljon valkeni kristillis-konservatiivisesta maailmankuvasta. Se oli hedelmällistä keskustelua vaikka kiivasta. Voi sanoa kovasti mutta ei henkilökohtaisesti. Ja jos on leimallisesti toisinajattelijana jollakin foorumilla niin olisi ehkä järkevää olla johtamatta valtavasti keskustelua - on ikään kuin vieraana: toki voi vilkkaasti replikoida ja kiivaastikin väitellä, mutta lähinnä sellaisissa (mieluiten muutamissa) ketjuissa, jotka on selkeästi väittelyä varten avattu. Tietty matala profiili on näissä tilanteissa hyväksi.