Arkinen kristillisyys

[mami]

Tarkoittaako arjen kristillisyys sitä, että kristinuskon arvomaailma ilmenee kotona ja työpaikalla pienissä käytännön valinnoissa ja toisiin ihmisiin suhtautumisessa? Vai mitä se on?

Luulisin, että se ei ole maailmanlopun ennustamista tai sitä, että "ihan kohta tapahtuu jotain mahtavaa ja mullistavaa, koko Suomeen puhkeaa herätys", tai ihmisten värväämistä niin aktiiviseen evankeliumin työhön, että koti ja läheiset jäävät retuperälle.

Mutta jossain varmaan menee raja - arkiseen kristillisyyteen vedoten voi jäädä kotiin katsomaan telkkaria ja tassuttelemaan tohveleissaan kukkia kastellen, kun voisi osallistua Siionin virsien veisaamiseen ja lähimmäispalveluun.

[Salis]

Tarkoittaako arjen kristillisyys sitä, että kristinuskon arvomaailma ilmenee kotona ja työpaikalla pienissä käytännön valinnoissa ja toisiin ihmisiin suhtautumisessa? Vai mitä se on?

Minulle arjen kristillisyys tarkoittaa sitä, että uskotaan ja toimitaan uskon pohjalta, muttei elämöidä siitä. Kristillisyys ei ole juhlapuheita uskosta eikä lippukulkueita vaan elämää arjessa. Miksi pitää ääntä uskosta, kun se kuitenkin on heikko?

[Viisveisaaja]

On jotenkin hassua, että jotkut pitävät joitain aikoja ja tekemisiäenempi kristillisinä kuin toisia.
Minusta ihan yhtä paljon kristillistä on käydä töissä ja maksaa veroja, kuin käydä kirkossa lausumassa jotain yhteislausuntaa kuten siellä on tapana.

Minulle on melkoista uskonkoetusta ja hengellistä taistelua raahautua töihin ja neuvotteluihin. Ei minun uskonnollisuuteni siinä ole mitenkään vähäisempää kuin kirkossakaan tai körttiseuroissa.

Joku on sanonut, että Jeesus on kristus kun alkaa Sunnuntai ja kun arki alkaa on Jeesus kirstus ja kansi kiinni?

Ikävää jos kristillisyys olisi vain jotain mikä ei ole arjessa mukana.

Kylläkin eihän se ole minun vaan lahja usko.
Ja sillä en voi pröystäillä, taidan olla kyllä huono uskossani, kuten työssäkin.
Huono työmies ois hyvä titteli mulle.

[munkki-1]

Arjen kristillisyys voi olla sitäkin, että  alkaa arvostamaan  perheenjäseniä

niin suuressa määrin, että heidän  ei  tarvitse näyttää tai tuntea itseään unohdetuksi.

Jos arvostus on tarpeeksi hyvä ja todellinen, niin ei tarvita tehokeinoja kohottamaan itsetuntoa.  

Heräteostot voivat johtua arvostuksen puutteesta.  Ylen syöminen on itselohdutusta.

Kun kotona arvostetan, niin lapset tulevat ajoissa kotiin. Vaimo laittaa hyvää ruokaa miehelleen ja silittää vaatteet seuraava päivää varten.

Yhteisen hyvän kodin tunnus voi olla, että ilta-aterialla  jokainen  viipyy
ja keskustelee. Lapset oppivat keskustelemaan järkevästi. Kukaan ei huuda kotona.
Hyvä käytos tulee luonnolliseksi tavaksi elää.
Siitä voisi olla hyötyä muuallakin.

[Salis]

Joku on sanonut, että Jeesus on kristus kun alkaa Sunnuntai ja kun arki alkaa on Jeesus kirstus ja kansi kiinni? Ikävää jos kristillisyys olisi vain jotain mikä ei ole arjessa mukana.

Hyvin kirjoitettu. Samaa mieltä.

[Liisa]

Heräteostot voivat johtua arvostuksen puutteesta.  Ylen syöminen on itselohdutusta.

Kun kotona arvostetan, niin lapset tulevat ajoissa kotiin. Vaimo laittaa hyvää ruokaa miehelleen ja silittää vaatteet seuraava päivää varten.

Voivat heräteostot johtua arvostuksen puutteesta, mutta myös monesta muusta asiasta, eipä kai tuo heräteostosten teko usein mitenkään paha asia ole.
Ja tuo jälkimmäinen kappale ei kyllä useimmiten ole tosielämää. Lapsen menemisiä säätelee moni muukin asia kuin kodin arvostus. Kehotus vaimon paikasta laittamassa hyvää ruokaa miehelleen ja silittämässä vaatteita nostattaa jo hiuksia pystyyn.

[mies valaan vatsasta]

Heräteostot voivat johtua arvostuksen puutteesta.  Ylen syöminen on itselohdutusta.

Kun kotona arvostetan, niin lapset tulevat ajoissa kotiin. Vaimo laittaa hyvää ruokaa miehelleen ja silittää vaatteet seuraava päivää varten.

Voivat heräteostot johtua arvostuksen puutteesta, mutta myös monesta muusta asiasta, eipä kai tuo heräteostosten teko usein mitenkään paha asia ole.
Ja tuo jälkimmäinen kappale ei kyllä useimmiten ole tosielämää. Lapsen menemisiä säätelee moni muukin asia kuin kodin arvostus. Kehotus vaimon paikasta laittamassa hyvää ruokaa miehelleen ja silittämässä vaatteita nostattaa jo hiuksia pystyyn.

Meillä äitin ei ole tarvinnut tehdä enää vuosiin paljoakaan ruokaa. Sen jälkeen kun isoveli meni yläasteelle, niin ruokaa on ollut valmiina pöydässä aina kun vanhemmat ovat tulleet töistä. Ja muutenkin. Kyllä se on meillä useimmiten isä joka viikonloppuisin tekee jotain vähän erikoisempaa kuten lohta tai paistia. Äiti kyllä leipoo tms., ja kuitenkin me olemme melko perinteinen ydinperhe. Siksi minua ärsyttääkin juuri nuo munkki-1 arvostamat käsitykset naisen paikasta.

Perheen yhteinen ateria on ollut meillä aina tärkeä. Aina kun mahdollista, niin meillä syödään yhdessä vähintään yksi ateria päivässä. Aina se ei todella ole mahdollista harrastusten tai muiden menojen vuoksi.

Eikö lähimmäisen rakkauden osoittaminen ole kristillisyyttä arkisimmillaan ja parhaimmillaan? Jeesus neuvoo rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseään. Samalla Raamattu puhuu myös vanhempien kunnioituksesta. Eikö  Perheen yhteinen ateria, tai ainakin pyrkimys siihen, ole sitä kristillisyyttä arjessa? Eikä sitä koskaan erikseen mainita saati edes ajatella.

[munkki-1]

Voivat heräteostot johtua arvostuksen puutteesta, mutta myös monesta muusta asiasta, eipä kai tuo heräteostosten teko usein mitenkään paha asia ole.

Heräteostosten paha vika on se, että loppukuussa on rahasta puutetta, ellei ole rikasta isää.


 

Ja tuo jälkimmäinen kappale ei kyllä useimmiten ole tosielämää. Lapsen menemisiä säätelee moni muukin asia kuin kodin arvostus.

Jos muutetaan  arvostus arvostamattomuudeksi, niin lasta (nuorta)voi  joutua hakemaan kotiin milloin mistäkin  ja joskus yölläkin.

Kehotus vaimon paikasta laittamassa hyvää ruokaa miehelleen ja silittämässä vaatteita nostattaa jo hiuksia pystyyn.

Ainahan on niitä naisia, joille  työ  muualla  on kiinnostavampaa.
Poliittinen suuntauskin on, että naisten pitäisi  olla  työssä ja lapset päiväkodissa, jossa koulutetut lastenhoitajat vaalivat laumaansa.

Jos tukka nousee siitä, että mies tarvitsee ruokaa ja naisen huolenpitoa, niin silloinhan voisi ajatella, että naisen olisi helpompi elää yksin.

Moni on vaihtanut miehensä koiraan. Koira on uskollinen ja tottelevainen.

[Liisa]

Voivat heräteostot johtua arvostuksen puutteesta, mutta myös monesta muusta asiasta, eipä kai tuo heräteostosten teko usein mitenkään paha asia ole.

Heräteostosten paha vika on se, että loppukuussa on rahastea puutetta, ellei ole rikasta isää.

Heräteostoksia on monenlaisia ja monenhintaisia - samoin kuin ihmisten rahavaroja. Joku ostaa heräteostoksena tiskiharjan, kun kaupassa sen nähdessään muistaa, että johan tuo vanha alkaa olla huono. Jne.

Ja tuo jälkimmäinen kappale ei kyllä useimmiten ole tosielämää. Lapsen menemisiä säätelee moni muukin asia kuin kodin arvostus.

Jos muutetaan  arvostus arvostamattomuudeksi, niin lasta (nuorta)voi  joutua hakemaan kotiin milloin mistäkin  ja joskus yölläkin.

Toisaalta myös kotoaan arvostusta nauttivaa lasta voi joutua hakemaan kotiin milloin mistäkin ja joskus yölläkin.

Kehotus vaimon paikasta laittamassa hyvää ruokaa miehelleen ja silittämässä vaatteita nostattaa jo hiuksia pystyyn.

Ainahan on niitä naisia, joille  työ  muualla  on kiinnostavampaa.
Poliittinen suuntauskin on, että naisten pitäisi  olla  työssä ja lapset päiväkodissa, jossa koulutetut lastenhoitajat vaalivat laumaansa.

Jos tukka nousee siitä, että mies tarvitsee ruokaa ja naisen huolenpitoa, niin silloinhan voisi ajatella, että naisen olisi helpompi elää yksin.

Moni on vaihtanut miehensä koiraan. Koira on uskollinen ja tottelevainen.

Taidat elää aika vanhojen perhekäsitysten mukaan ja naisen paikka, se nyt on missä on? Pitäisi siis olla kotona, tehtävänä miehen hoitaminen? Mies on perheen pää, nainen kylkiluusta irrotettu miehen tarpeiden täyttäjä? Älä kuitenkaan opeta, että kaikkien pitäisi elää sinun käsityksesi mukaan.
Kyllä myös naisella on oikeuksia, nainen on yhtä lailla ihminen, pitäisi olla tasa-arvoinen.

Tämä 'kiistely' on nyt kyllä taas ihan väärässä paikassa. Ei pitäisi pilata rakentavasti aloitettua aihetta.

Kyllä minäkin olisin sillä linjalla, että arjen kristillisyys on lähimmäisen rakkauden elämistä arjessa todeksi. Teoissa, sanoissa, ajatuksissa. (Tämän viestin osalta itse taas siinä epäonnistuin, kun kuohahti yli.)

[mami]

Vaikka en - periaatteesta - mieheni vaatteita silitäkään, niin ymmärrän mitä Munkki-1 ajaa takaa. Sellaista huolehtivaa ja arvostavaa ilmapiiriä kotona. Ei sitä, että huoltaja luuraa lähes joka ilta kissanristiäisissä ja kulttuuririennoissa ja soittaa, että tulen kotiin klo 22, antakaa kissalle ruokaa ja syökää voileipää. Tai ettei jaksa kuunnella lasten narinoita suuttumatta.

Se huolehtivuus voi tulla miehenkin taholta, ei siinä ole eroa.

Hyviä pointteja arkielämän hengellisyydestä!

[mami]

Mutta entäs arjen kristillisyys työpaikalla? Tekee säntillisesti työnsä, eikä lusmuile? On innovatiivinen ja proaktiivinen, antaa kaikkensa? Pysyy vastoinkäymisissäkin säyseänä ja positiivisena, eikä koskaan pimahda? (Hyräilee vain mielessään Siionin Virsiä, niin potutus menee ohitse?) On huomaavainen ja avulias työkavereille. Hoitaa leiviskänsä ja käyttää talenttiaan, vallitsee luomakuntaa oikeamielisesti.

[Sarai]

Mulle arjen kristillisyys työpaikalla on sitä, että yritän hoitaa hommani hyvin, ja osoittaa niin työkavereille kuin oppilaillekin arvostusta. En kuitenkaan halua toimia ohi oman itseni, en halua olla "kiltimpi kuin olen", koska Jumala on kumminkin minulle välillä taipumattoman ja tulisenkin luonteeni antanut. Toisaalta tämä on myös opettanut minut pyytämään tarvittaessa anteeksi. Yksi suurimmista toiveistani on, että voisin pienillä teoilla, ikään kuin salaa ja itseltänikin huomaamatta osoittaa Taivaan Isän rakkautta. En kyllä yleensä onnistu siinä kovin hyvin. Anteeksi pyytämisessä olen sen sijaan jo jonkin verran kehittynyt. ;-)

[munkki-1]

Liisa kirjoitti hiukan modernimmalla tavalla naisen näkökulmasta katsoen.

Heräteostoja ei ole tarpeellisten esineiden osto, kuten tiskiharja, vasara tai perusruokatarvikkeet, ym  joiden osto ei huojuta perustarpeiden ostoa.

Mielestäni, naisen asema kodissa ei ole olla orjana, eikä orjuuttaa toisia.

On liian usein, että naisilla on käsitys, että heidän miehensä on kaikkea kauheaa.  
 Sen käsityksen mies saa kuulla väkevin sanoin, ja seurauksena mies jää ylitöihin joka ilta.  

Kotiin tultuaan hän ei uskalla herättää vaimoaan, vaan nukkuu hiljaisesti keittion sohvalla.  
Herättyään hän keittää aamiaisen ja syö. jonka jälkeen hän herättää vaimonsa ja sanoo: "Nousepas kultaseni aamiaiselle"  Minä lähden nyt jo työhön, kun on hiukan kiirettä työssä. Minä voin tiskata, kun tulen. Jätin satasen pöydälle kaiken varalta."

Mieluummin kotielämässä eletään yhdessä oikein, kuin vain naisen ehdoilla.

[Liisa]

Mieluummin kotielämässä eletään yhdessä oikein, kuin vain naisen ehdoilla.

Tasapainossa mieluiten. Ettei tarvittaisikaan ehtoja, vaan molemmat  toistensa hyvää ajattelisivat.

[mt]

Kyllä minäkin olisin sillä linjalla, että arjen kristillisyys on lähimmäisen rakkauden elämistä arjessa todeksi. Teoissa, sanoissa, ajatuksissa. (Tämän viestin osalta itse taas siinä epäonnistuin, kun kuohahti yli.)

Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta kuohahtelu on arjen kristillisyyttä parhaimmillaan.

Mt