Annetaan perusteluita 'Moosekseen'.
Jokaisessa asiassa on kaksi ääripäätä. Körttiläisyyden toinen on Mooses.
Hyvin usein kuule sanottavan ihmisen pelastuksesta'ihmisen on tehtävä jotakin'
Hunajan Pisaroissa v. 1845 23 § luetaan: ' Katso tässä enämmin vanhurskaaksi tekemisen kuin pyhittämisen. Älä niissä painawim missa käskyissä Kristuksesta tee Mosesta, joka ainoastaan uhkaa ja waatii: waan pidä Kristusta Takausmiehenä, joka on ottanut päällensä toimittaa asias (x) Jos sinä olet katsellut omia töitäs welwollisuuksistas, awujas ja muita senkaltaisia, enemmän Kristuksen ansiota, niin sinä saat sen kalliisti maksaa. Ei ole siis ihme, että sinä valitat, waikka sinä myös olet nautinnut niin monta wakuuttawaista armon todistusta. Kristuksen ansio yksin, ilman näitä, pitää oleman perustus sinun toiwoos, jonka päälle sinä taidat luottaa ja lewätä.
Kristus yksin woipi olla kunnian toiwo.
(x) Frosteruksen selitys.
Kirjantekiä teroittaa wiwläkin Kristusta uskomme aionoaksi silmämääräkai; sillä uskolla ei ole tässä hänen kansanssansa toisin tekemistä, kuin sen, joka on waiwaisen ja armoa isoowaisen syntisen autuuden ruhtinas ja Takausmies, mutta ei suinkaan joka Moses. Katso enämmin tässä sen autuaan Lutheruksen Esipuheesta uuden Testamentin edellä.'
Lutherusta:
Sentähden varo, ettet tee Kristuksesta Moosesta etkä evankeliumista laki- ja oppikirjaa, niinkuin tähän asti on on tapahtunut, mm. Hieronymuksen esipuheista.
Sillä evankeliumi ei vaadi meidän tekojamme, että tulisimme niillä vanhurskaiksi ja autuaiksi. Se vaatii vain uskoa Kristukseen, että hän on meidänedestämme voittanut synnin, kuoleman ja kadotuksen ja tekee meidät vanhurskaiksi, eläviksi ja autuaiksi ei meidän, vaan oman työnsä tähden, että me saamme oimstaa hänen kuolemansa ja voittonsa itsellemme aivan kuin olisimme itse ne tehneet.
Kaikki omat hartaudenharjoikset eivät meitä pelasta. Niiden tarkoitus on muistuttaa meille: KENEN ANSIOSTA ME PELASTUMME.
Sitten se toinen ääripää:
Me olemme huonoja oman hartaudenharjoittajia. Meille ei jää muuta kuin
RYÖVÄRIN ARMO.
