Tahtoisin tänään tai jotain

[Riitta-mummi]

Toivon tavoittavani sinut Leena puhelimitse.

Omalle kohdalleni toivon voimia palvella hiihtolomalaisia tänään ja huomena.

[Leena]

Toivon tavoittavani sinut Leena puhelimitse.

Omalle kohdalleni toivon voimia palvella hiihtolomalaisia tänään ja huomena.

Riitta-mummi tavoitti ja sain puhelusta rohkeutta. Ei tuollaista saisi kirjoitella, mutta joskus se on liian totta. Tärkeintä on lisätä tuohon etten vahingoittaisi itseäni millään tavalla. Minulla on hyvät vanhemmat ja rakkaat omaiset, ja kun nyt koetan soittaa vanhemmille niitä oletteko-hengissä ja voitteko-hyvin ja saitteko-influenssan -puheluita, he kun ovat jo iäkkäitä eivät enää jaksa peittää huolta minusta. Tai toivetta että saisivat minut iankaikkiseen turvaan ennen omaa lähtöään.

Ajattelen tietenkin lapsia, eli niitä osapuilleen yhteisiä, ja olen heidän tuottamastaan ilosta kiitollinen enkä haluaisi palkita sitä jollakin "kuka-hoitaa-Leena-tätiäkin-vielä" nyt, kun heillä on aika nousta omille siivilleen, liittyä uusiin sukuihin ja saada kenties omia hoidettavia. Olen lohdutellut siskoani joka kaipaa  useampia lapsia, että hänellä niitä kohta saattaa olla enemmän kuin jaksaisi hoitaakaan.

Olen väsynyt. Rehkin syksyn päästäkseni ajattelemasta asioita jotka tahdon unohtaa,  ja se kyllä sujui niin pitkään kun jaksoin. Olen itse väsynyt, ja rukoilen vanhempieni toiveen toteutuvan.

[Leena]

Etten olisi sentään kuollut teille kaikille. Kyllä minua saa vihata ja saa suuttua ja minulle saa nauraa jos siltä rehellisesti tuntuu. Ei se ole niin vakavaa.

Tuntui että hukkasin kolme vuosikymmentä kuin palvelija joka kaivoi maahan leiviskänsä ja se oli hyvin vaikeaa. En edes tiennyt oliko minulla maahan kaivettavaa vai kaivoinko kuopan muuten vain.

Minkähänlaista olisi ollut syntyä terveenä? Minkälainen Leena olisi ollut?  Olen miettinyt ja muistellut analyytikkoani ja mitä puhuimme ja mitä hän kertoi tunneilta joilla tuli hämärätila. Vanhemmatkin alkavat lipsautella asioita joista eivät juuri puhuneet. Jumala näki hyväksi lyödä Leenan rikki ennen kuin oli häntä nimeltä kutsunut, äidin kohdussa. Mutta paljon hyvää jäi, ehjää jonka tähden syvän järkyttyneisyyden jälkeen jaksaa kiittää.

Se nähdään niin äkkiä ansiouskoksi ja omavoimaisuudeksi ja pahuudeksi kaikin tavoin, mutta näin on, että en voi olla muuta mieltä. Kolme haaskattua vuosikymmentä ei ole kevyt juttu, jos niin on. Kyllä minä siitä kannan syyllisyyttä. Tänne synnytään toisia varten, ja jäin neuvottomaksi niin useassa kohdin. Juuri kiitollisuuden tähden, jolle en mitään voi sillekään, en voi kontata pöydän alle odottelemaan variseeko lasten pöydästä penikalle palasia. Ne on siepattava kun annetaan ja vietävä tarvitsevalle.



Ehkä saan sitten tietää kaiken kun näen Jumalan.

[Riitta-mummi]

Tuon viimeisen ajatuksen voin allekirjoittaa. Tässä iässä on vihdoin valmis ottamaan sen mikä annetaan. Ei se ole helppoa, ja sen oppiminen vie aikansa. Sitten kun Leena olet seitsemänkymppinen olet kokenut ja nähnyt paljon muutakin kuin mitä työssäsikään näit.
Nyt kun olet työhuolista vapaa, on luonnollista että ajatuksesi keskittyvät paljon itseesi ja lähipiiriisi. En tiedä kuinka läheisiksi meidät foorumilaiset koet, mutta en oleta kenenkään vihaavan sinua. Älä anna tunteiden viedä.

Kaikilla meillä on jossittelumme. Minäkin: Mikä minusta olisi voinut tulla ? Miksi ajauduin pankkiin töihin, ihan väätä ala ?  Miksi parisuhteeni on ollut kovin vaikea ?

Kaikki on kääntynyt parhaakseni.

Tämän luulen oppineeni:           Älä vaadi, älä vertaa, älä suunnittele liian tarkasti !
                                                Rukoile, kiitä ja odota !


Ystäväsi  Riitta

[vn]

Kiitos Leena sanoistasi!
Taidan kiittää ekaa kertaa, ja se tuntuu nyt hyvältä...
Koen että sanot tuossa aika paljon...kuten monta monta kertaa muulloinkin...

[vn]

Samoin sinulle Riitta!   Kas kun meillä tuli samaan aikaan tarve vastata Leenan viestiin.

[Riitta-mummi]

Kyllä ihmisen paha mieli aika usein kuuluu kirjoituksista. Toinen juttu on se, että kuinka ' körttiläistä' on siihen osallistua yleisessä keskustelussa.
Kun Leena rohkenee itseään tilittää, ajattelin että nyt on äidillinen ote paikallaan. Kokemusta halusin jakaa.
Tämä olkoon sitä lähimmäisen olkapäätä.

[vn]

Niinpä !
Minä en osaa ajatella mikä on körttiläistä ja mikä ei, taaplaan tyylilläni kunnes toisin käy...
Olen iloinnut vapaudesta, ilosta, hoidosta, ymmärryksestä täällä...välillä itseäni purkaen...
Kirjoittaminen on tullut tärkeäksi...ja taitaa tulla entistä tärkeämmäksi kun
"numeroiden pyörittäminen" on vähenemään päin...

[seppos]

Kuolla. En enää mitään muuta.

Ei kiirettä. Tahdon katsoa, mitä taivaan isällä on mielessä osalleni. Siis loppuuan asti mennään odottaen mitä tuleman pitää.

[armonkerjäläinen]

En ole varsinkaan viime aikoina kirjoittanut tälle foorumille mitään. Mutta lukemassa käyn aina silloin tällöin. Pidän ihmisistä täällä. Leenan jutut luen aina kun vain havaitsen sellaisen. Älykkään naisen sympaattista ja avointa kirjoittelua. Monesti panevat pohtimaan asioita, joita välttämättä ei muuten tulisi ajatelluksi. Kiitos sinulle niistä! Elämä potkii, ajoittain kovastikin.. Tsemppiä, Leena, ja siunausta!

[Leena]

Tuon viimeisen ajatuksen voin allekirjoittaa. Tässä iässä on vihdoin valmis ottamaan sen mikä annetaan. Ei se ole helppoa, ja sen oppiminen vie aikansa. Sitten kun Leena olet seitsemänkymppinen olet kokenut ja nähnyt paljon muutakin kuin mitä työssäsikään näit.
Nyt kun olet työhuolista vapaa, on luonnollista että ajatuksesi keskittyvät paljon itseesi ja lähipiiriisi. En tiedä kuinka läheisiksi meidät foorumilaiset koet, mutta en oleta kenenkään vihaavan sinua. Älä anna tunteiden viedä.

Kaikilla meillä on jossittelumme. Minäkin: Mikä minusta olisi voinut tulla ? Miksi ajauduin pankkiin töihin, ihan väätä ala ?  Miksi parisuhteeni on ollut kovin vaikea ?

Kaikki on kääntynyt parhaakseni.

Tämän luulen oppineeni:           Älä vaadi, älä vertaa, älä suunnittele liian tarkasti !
                                                Rukoile, kiitä ja odota !


Ystäväsi  Riitta

Eihän siihen ole kuin kymmenisen vuotta tiämmä joten paljon siinä ajassa viisastun sitten.  Näytän ikääni nuoremmalta jos muistelet näön perusteella tapaamisista ja ääni on vielä pettävämpi .

Kaksnelosena kun olisi pyritty jatkamaan viisaita pohdintoja Juttutupaan ei portsari päästänyt minua sisälle. Toiset kyllä. Kolmekasina veikkasivat että täytänköhän jo kaksyks vai sentään vasta yhdeksäntoista. 

Luulen että toisin ajoin nuo Teerstegen-hetket (elämäni on vaeltamista suureen iankaikkisuuteen) pakottavat kysymään kuinka täällä palvelin. Aina itsensä tutkiminen ei ihan itsekeskeisyyttäkään ole, Jumala jakoi kortit mutta pelasinko minä Hänen mielensä mukaisesti, sepä saattaa, ja saakin minua joskus pusertaa. En suinkaan mikään robotti ole. Kyllä menneet murehduttavat. Sitten jälleen pääsee helpommalla, joskus auttaa jokin kirja, joskus Raamattu, joskus Docensin ajatus.   

Kukin oppii omat läksynsä. Sanovat ettei Jumalalla ole kaksosia.
Surukin saa kuulua elämään. Työelämästä vapauduin jo 1994. Koska pyysivät, palasin, mutta tuossa lähdössäni oli sekavuusseikkoja jotka yhä pakottavat ajattelemaan. Jos se saapuu rukouksen myötä, lieneekö vihtahännästä sentään.

Rakkain terveisin

Leena ja terveisin myös Docens.

[Leena]

Kyllä ihmisen paha mieli aika usein kuuluu kirjoituksista. Toinen juttu on se, että kuinka ' körttiläistä' on siihen osallistua yleisessä keskustelussa.
Kun Leena rohkenee itseään tilittää, ajattelin että nyt on äidillinen ote paikallaan. Kokemusta halusin jakaa.
Tämä olkoon sitä lähimmäisen olkapäätä.

Kiitos sinulle, hyvä tarkoitus lämmittää aina ja tuntui hyvältä että ilmaisee piittaamista. Tästä piti oikeastaan mainitakin. En ikinä unohda että soitit minulle.

Olen ehkä hieman väsynyt arvottamaan itseäni körttiläiseksi sen kummemmin kuin muuksikaan. Olen pahoillani jos itsetilitys meni liian pitkälle kuten jo taisin kertaalleen mainita. Kelpaisiko ja riittäisikö tuo että kristitty, kun on kastettu? Herättäjäyhdistyksen jäsenmaksun maksan, tämän ajatusmaailma minua parhaiten tukee ja kantaa, ja hupsua on kuvitella että kaikki ilmaiseksi toimisi.Kuukausilehdestä muistan kirjoituksen, joku nuori ei maksa jäsenmaksua koska ei tahdo "leimautua" miksikään muuksi kuin ktistityksi. Riittää minullekin, mutta tuo on helpoin tapa tukea toinintaa joka itseä kantaa.


Toinen asia on sitten, että me tunnemme toisiamme ja toistemme elämäntaivalta sittenkin huonosti. Joskus saattaa iän arviointikin heittää, koska sitä ei aina viitsi mainostaa. Ei liioin tuota, ettei tämä nyt mikään kerrallinen äkkinapsaus ollut, työn menetys nuorena.

Syntymässä vammautuneen elämä on vääntöä, mutta usein iloista, monesti onnellista ja suurilla Jumalan lahjoilla rikastettua. Joskus saattaa sitten joutua syvihin vesihin, ja siinä loppua voimat. Käy kuin sille lapselle, joka tahtoisi jo kotiin. Vaikeinta on katsella omaa syytään.

Vähitellen viedään myrskystä leppeämpiin vesiin ja kotisatamaan. Jos joku kertoo kärsimyksestään ja uupumuksestaan, en itse siihen osaa suivaantua.   

Myrskytä saattaa pitkäänkin, laiva haaksirikkoutua mutta hyvä Isä sen tietää, eikä "salli teitä kiusattavan yli voimienne". Onnellisin olen siitä että tuon vertauksen muistaminen esti tekemästä yhtikä mitään muuta kuin kirjoittamalla tänne, että nyt on voimat lopussa, minä hukun. Minä kiitän teitä kaikkia. Olitte minulle hyvin hyviä.

[Leena]

Tällä erää toive on maallisempi, jos täällä joku osaa ja tajuaa kreikkaa siis koineeta, ja tahtoisi ojentaa auttavan järjen opastamalla joissakin kohdin mitä kirjassa tarkoitetaan kun sanotaan jotakin mikä mielestäni ei ole niin, tämä koskee partisiippia pahiten, hön saisi kiitollisuuteni ja esimerkiksi korvaisin vaikka leipomalla erän vaniljaviinereitä ja askin homperskoja.

Joku satunnainen lukija, jos tunnet sydämessäsi kutsumuksen avustaa ja miellyt leivoksiin, hetkesi on juuri nyt.

Tai jos joku tuntee  jonkun.

Olen aika touvoton kääntämään. Pitäisi olla joku kysymässä, no niin, mikä verbinuoto tämä on, kuinka se on tässä näin ja kääntyy.