Meri, järvi, pelto vai metsä?

[Johannes]

Eiköhän kaikki edellämainitut maisemat ole Suomen kansallismaisemia...?

Niin, ovathan ne, mutta Koli on sitä muistaakseni ihan virallisesti. (Korjatkaa jos olen väärääs, kuten toden näköisesti olenkin.) Tietysti se mitä kansallis maisemalla tarkoitetaan on ainakin itselleni hiukan epäselvää. Teille pohjalaisille ei varmasti tule kansallismaisemasta enssimmäisenä mieleen metsät, järvet ja vaarat.  :wink:

Lapinlahdella on Väisälänmäki muistaakseni Pohjois-Savon ainoa kansallismaisema, jos en nyt ihan väärin muista. Hyvät näköalat sieltä onkin ja vaalittu perinteitä karjamajakahvioineen ja laavuineeen ja muineen. Nykyisin sinne on tehty luontopolku. Pisteaitaakin on ja sitten muutama vuosi sitten kokeeksi menneiden muistoksi poltettiin kaskea. Pohjois-Savohan on vanhaa kaskimaisemaa kauttaaltaan. Ennen asuttiin sen mäen juuressa, mutta kuuluttiin siis Väisälänmäen kylään. Nykyisin sitten asutaan lähempänä kylää.

[mies valaan vatsasta]

Kysyin niistä kansallis maisemista tänään mantsan opelta ja se sano että koli on virallinen kansallis maisema kohde, mutta niitä löytyy myös muista maakunnista. Tosin nimen omaan kolia (joka siis on ominaisinta järvi ja vaaraSuomea metsineen) on ehdotettu jopa maailmanperintö listalle, tai joku semmoinen se oli.

Siis valintani on edelleen metsä.  

[Hanna]

eille pohjalaisille ei varmasti tule kansallismaisemasta enssimmäisenä mieleen metsät, järvet ja vaarat.

Vaikka ketju onkin aloitettu syvällä kieli poskessa on ollut ilo huomata, että Suomesta löytyy edelleen intohimoisesti kotiseutuunsa suhtautuvia ihmisiä, sillä se on tärkeää! Kolista puheenollen, se on harvinaisen vaikuttava paikka näin pohojalaasellekin. Vaikuttavaa oli myös astella Kuopion kirkkomusiikkijuhlien aikana astella Kuopion torille omien Ilmajokisten kuorokavereitten kanssa ja laulaa muiden pohjalaisten kanssa Vaasanmarssia ja muita pohjalaasia lauluja. Se oli hienoa se, maakunta-aateet kunniaan!

Ihan mielenkiinnosta kysyn onko kaikkien rakkain maisema se mikä on synnyin seudulla vai asuinseudulla vai haaveissa? nimim. 23 vuotta lakeuksilla ja jos pois joudun on mieleni sinne halajava

p.s kiitti kehuista Hölkänen, on aina kiva kuulla, että on kirjoittanut tänne muutakin kuin kuin skeidaa
p.p.s. Olen pitänyt seppos:ää aina armottoman eteläsuomikeskeisenä, mutta tuusulasta kyllä lisäpisteitä :wink:

[PekkaV]

Ihan mielenkiinnosta kysyn onko kaikkien rakkain maisema se mikä on synnyin seudulla vai asuinseudulla vai haaveissa?

Vastaan kaikkien puolesta. Korjatkaa, jos olen väärässä: "Tää synnyinseutu rakkain on", todetaan laulussakin.

[mies valaan vatsasta]

Ihan mielenkiinnosta kysyn onko kaikkien rakkain maisema se mikä on synnyin seudulla vai asuinseudulla vai haaveissa? nimim. 23 vuotta lakeuksilla ja jos pois joudun on mieleni sinne halajava

Vastaan kaikkien puolesta. Korjatkaa, jos olen väärässä: "Tää synnyinseutu rakkain on", todetaan laulussakin.
 

Itse asiassa täällä Liperissä, ja sen taajamassa Viinijärvellä on pinta-alallisesti enemmän peltoja kuin suhteessa muissa P-K:n kunnissa. Se johtuu että tämä meidän alue on isoksi osaksi entistä järvenpohjaa, vain muutama vaara löytyy. Siitäkin huolimatta että peltoa täällä on normaalia enemmän, (mitkä voisivat kylläkin näyttää pohjalaisesta aika mitättömiltä ja surkeilta lämpäreitä) minun mieleni on aina asunut metsässä. Kainuun korvesta, Etelä-Karjalan metsistä ja pohjammaan lakeuksilta (myös hieman täältä P-K:stakin) tulevat sukujuureni, omani olen kaivanut syvälle Pohjois-Karjalan metsiin tukevien honkien sekaan.  
Niinpä loppujen lopuksi toteet osoittautuu tuo lausahdus: "Tää synnyinseutu rakkain on."

[Johannes]

No kyllähän se minullekin tämä Pohjois-Savo on se sielunmaisema, kun suku on asunut vuosisadat noin reilun 50 km säteellä, ja on sitten lähes joka talossa enemmän tai vähemmän sukulaisia joillakin alueilla. Sen verran on "vierasta verta", että mummo tuli evakkona Karjalasta, mutta melkein samanlaista maisemaahan se sielläkin on, järviä vain vähemmän. Jos vain mahdollista, niin täältä haluaisin vielä joskus työpaikankin.

[mies valaan vatsasta]

Siis minulle tämä Pohjois-Karjala ei ole sielun maisemaa samassa mielessä kuin Johannekselle, koska sukuni on kotoisin lähinnä pohjanmaalta, ja toisaalta Kainuusta. Itse tosin olen asunut tämän saman Raadon harjun juuressa koko elämäni, ja ajatelkaa: Nyt joku rahanahne soraäijä meinaa vetästä harjun sileäks, ja viiä sen sorana teille! Aika rikollista vai mitä?  :evil:

[Hanna]

Ylipäätääkin kauniiden maisemien merkitystä mielestäni aliarvioidaan. Tottakai kauneus on subjektiivista ja tottakai esim. kaupunkien tilalla on ollut joskus luontoa, mutta....

Miksi ei tehdä kaunista ja luontoon sopivaa. Vaikka lakeuksilla elementissäni olenkin nautin aina suuresti helsingissä käydessäni kauniista taloista, kuljen pää takakenossa ja katselen kauniita yksityiskohdista, kun kiireiset helsinkiläiset painattavat kiireellä ohi...Nauttikaa elinympäristöistänne...pysähtykää välillä.

 En ole itekään sanojeni väätti, miksi seinäjoki on niin ruma, onhan Aaltokeskus, mut silti...Niinkuin rehupiikles laulaa: "Rakkautemma on kuin senäjoen keskusta", eikä se taida mairitella kumpaakaan...

[myyrä]

Metsä.

[Leena]

Meri, ja kaikkialla ympärillä. Ehtottomasti. Eli saari puuttuu. Saaressa kasvaa puita...metsää...