Olipa kerran hyvin ihmeellinen leivonnainen, nimeltään Hermanni, Hermannin taikina sisälsi sekä hiivan että leipomusjauheen joten se kohosi komeasti.
Taikinaa ruokittiin uusin ainesosin puolitoista viikkoa, sitten Hermanni laitettiin uuniin kypsymään.
Niin Leenakin lähti asunnostaan kohti kauppaliikkeitä hankkimaan Hermannin varustuksia ja toimi täydellisesti ohjeen mukaan. Määräpäivänä Hermanni kaadettiin vuokaan ja pantiin uunin tietylle ritilälle tietylle lämmölle.
Leenan opiskellessa jotakin mitälie, kuului keitiöstä valtava PUFFFFFF, ja kolahdusten sarja. Leena syöksyi sinne pahojen aavistusten vallassa ja aivan oikein; Hermanni oli räjähtänyt uunissa. On epäselvää mikä sen kiihdytti, mutta vain pikkuosa Hermannia oli vuoassa, suurin osa pitkin uunia ja sitten se valui uuninluukun laitojen raosta pitkin lattiaa. Leena ei voinut olla ulvomatta naurusta, niin hullunkurinen oli Hermannin kohtalo, joskin sen sotkuja sitten siivottiin viikkomääriä. Silloin nauratti vähemmän.
Tämä tarina on täydellinen tositarina monin tavoin, mainittakoon että se osa Hermannia joka jäi vuokaan syötiin ja oli herkullista mutta Leena ei sen koommin ole yrittänyt juuri Hermannia.
