Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: juhani - 07.03.08 - klo:22:38
-
Mitä on armo? :?:
-
"Oi armoa suurta, oi autuutta sen, Ken uskossa yhdistyy Jeesuksehen. Saa vaatteeksi hältä vanhurskauden Ja ikuisen armon ja ystävyyden." (SV 89:6)
Armo on suurempi kuin rakkaus, sillä ellen pysty rakastamaan, voin ajatella, että Jumala rakastaa minua.
"Herramme on huonoillekin Runsaan pöydän kattanut. Tulla rohkenemme mekin, Kujiltamme kutsutut. Armon ovi aukeaa. Joka tahtoo, tulla saa. Arkkivirsi 1786 (SV 1:3)
-
Muokkaus ..
-
Mitä on armo? :?:
Armo on sitä Jumalan rakkautta, jota ei voi ansaita.
-
"Hätä ei lue lakia, laki ei anna armoa" lallatteli 9-v tyttäreni tänään ja hyppi iloisesti vieressäni.
Armosta on puhuttava - mutta sanat siitä jäävät aina kankeiksi. Tunnustuskirjoissa puhutaan suomeksi sulasta armosta - tarkoittanee pelkkää. Mutta voisiko silti yksinkertaisesti rinnastaa armon esim. sulaan veteen: yltää pinnan alle, luo uutta, jos sen pullottaa näytille, se on jotakin ihan muuta?
-
Armosta on puhuttava - mutta sanat siitä jäävät aina kankeiksi.
Näin juuri: Mitä ihminen tietää Jumalan armosta? Ei mitään.
-
Eivät Jumala ja hänen armonsa ole tiedon avulla tavoitettavissa. Usko ja kokeminen ovat jotain muuta. Kukkasen kauneudesta ja tuoksusta voi hullaantua, vaikka ei tietäisi emiöistä, hetiöistä, teriöistä ja verhiöistä mitään.
-
Kuinka tämän armon voisi ansaita itselleen?
1)
Yrittää olla tekemättä mitään ansaitakseen armon (joka onkin aika kovan työn takana, ja totta puhuen onnistuu varsin huonosti työn raskaudesta/hankaluudesta johtuen)?
2)
Yrittää tehdä ainakin jotakin, kuten rukoilla ja huutaa avuksi Jumalaa, yrittää etsiä armoa Raamattua lukemalla, pohtimalla asioita, kuuntelemalla uskonnollisia luentoja eri uskonnollisissa yhdistyksissä ja yrityksissä, yrittää manipuloida mielensä tilaan, jossa hyväksytään armo olemassaolevana tosiasiana,yms. (Tämä tie on edellistä helpompi, mutta kovin kovin vaikea sekin)?
3) Unhoittaa koko asia ja keskittyä muihin izeään kiinnostaviin asioihin sillä mielellä, että katsotaan sitten kuoleman jälkeen, josko tuota armoa oli vaiko ei ollut ?
-
Joka ei katsonut tänään kirkonmenoja Pornaisten Kirkosta jäi paljosta vaille :!:
-
Miksi tuli "perunoita" vaikka kirjoitin Pornaisten :?:
Siis kyseessä on sanasensuurin toiminta. Paikkakunna nimi on ruotsiksi Borgnäs ja sen suomalaisen nimen neljä ensimmäistä kirjainta riitti siihen, että sanasensuuri iski. Kone on tyhmä ja se toimii ohjeiden mukaan ymmärtämättä mitä todella kirjoitettiin. Tämä on järjestelmän ominaisuus häiriköitä vastaan, mutta mikään ei ole täydellinen. Juhoma kirjoitti aivan oikein.
Täydensi SeppoS
-
Miksi tuli "perunoita" vaikka kirjoitin *perunoita*
:?:
Liisa tietää miksi juuri noin, mutta tiedän sen verran, että tässä järjestelmässä on ns. sanasensuuri. Olet kirjoittanut, jonkun sanan, joka tai jonka osa on sen listassa ja se vaihtaa sen toiseen vaarattomamapaan. Tyypillisesti tällaista sattuu jos käyttää esimerkiksi x:ittu loppuista sanaa.
Olin kirkossa (tänään oli kolehti Herättäjän opiskelijatyölle), enkä nähnyt kyseistä ohjelmaa eikä sitä ainakaan vielä ollut ylen arkistossa ehkä siitä syystä, että se tulee uusintana ylen listan mukaan sunnuntai 10.00 Jumalanpalvelus (uusinta ti klo 13.05) Täytyy silloin virittäystyä katsomaan sitä. Kiitos vinkistä.
Muuten meillä oli tosi hyvä saaarna. :D
-
Jompi kumpi meistä on sekoamassa tietokone tai minä :cry:
-
Jompi kumpi meistä on sekoamassa tietokone tai minä :cry:
Tuskin kumpikaan. Lue yltä.
-
Seppos ! Hyvä oli saarna TV Jumalanpalveluksessakin. Sen vuoksi erehdyin siitä mainitsemaan foorumilla. Paikkakunnan nimeä ei vain tullut näkyviin, kuin vertauksella joka ei sille sovi . En uskalla enää edes mainita nimeä :?:
Onnistuisikohan jos kirjoitan paikkakunnan nimen näin P O R N A I N E N
Täydensi SeppoS
-
Juu, kuten seppos jo asian selvittikin, sanasensuuri iski. P o r n a i n e n on joutunut neljän ensimmäisen kirjaimensa vuoksi koneen sensuroimaksi. Nuo 4 ens. kirjainta kun ovat sellaisia, että roskapostittajat niitä tykkäävät kirjoitella.
-
poistin
-
Juu, kuten seppos jo asian selvittikin, sanasensuuri iski. P o r n a i n e n on joutunut neljän ensimmäisen kirjaimensa vuoksi koneen sensuroimaksi. Nuo 4 ens. kirjainta kun ovat sellaisia, että roskapostittajat niitä tykkäävät kirjoitella.
Kuka järjestää railakkaan mielenosoituksen eduskuntatalon pihalla Pornaiseen kohdistuvan nettisyrjinnän lopettamiseksi? ME EMME HALUA PORNOA, MUTTA PORNAISEN! :shock:
-
Ei muuten kovin hyvä filtteri, jos sana pääsee siitä kumminkin läpi, kun sen kirjoittaa harvennettuna... :)
-
Ei muuten kovin hyvä filtteri, jos sana pääsee siitä kumminkin läpi, kun sen kirjoittaa harvennettuna... :)
Saisi sen estettyä harvennettunakin, jos olisi tarpeen. Mikään ihmisen tekemä ei ole täydellinen.
-
Poistin
-
No niin, nyt puhutaan sitten taas reilusti pornosta ja Pornaisista eli sanasensuuri sen osalta poissa.
Vanhaa aika turhaksi käynyttä perua se olikin; siltä ajalta, jolloin spämmerit pääsivät vielä kirjoittamaan ilman ylläpidon tunnusaktivointeja. Nykyisinhän kirjoitusoikeuden aktivoitumiseksi vaaditaan rekisteröitymisen jälkeen vielä se, että klikkailen tunnuksen hyväksytyksi. Ja spämmerit vastaavasti poistelen - niitä onkin viime päivinä taas tulvinut.
Jaa-a, mitäs siitä armosta?
-
Armo lienee sukua sanalle armas, armahainen.
-
Armon löytäminen on ollut parasta elämässäni.
-
Armon löytäminen on ollut parasta elämässäni.
Joillekin taas armaksen löytäminen. :wink:
-
Armaan löytyminen on varmaan myös armoa.
-
Armaan löytyminen on varmaan myös armoa.
Ja armas voi taas antaa armon käydä oikeudesta. :wink:
-
En lähde hengellisissä asioissa huulenheitto- enkä rienauslinjalle, vaikka olisi minullakin jotain aihetta kommentteihin.
-
Kuinka tämän armon voisi ansaita itselleen?
1)
Yrittää olla tekemättä mitään ansaitakseen armon (joka onkin aika kovan työn takana, ja totta puhuen onnistuu varsin huonosti työn raskaudesta/hankaluudesta johtuen)?
2)
Yrittää tehdä ainakin jotakin, kuten rukoilla ja huutaa avuksi Jumalaa, yrittää etsiä armoa Raamattua lukemalla, pohtimalla asioita, kuuntelemalla uskonnollisia luentoja eri uskonnollisissa yhdistyksissä ja yrityksissä, yrittää manipuloida mielensä tilaan, jossa hyväksytään armo olemassaolevana tosiasiana,yms. (Tämä tie on edellistä helpompi, mutta kovin kovin vaikea sekin)?
3) Unhoittaa koko asia ja keskittyä muihin izeään kiinnostaviin asioihin sillä mielellä, että katsotaan sitten kuoleman jälkeen, josko tuota armoa oli vaiko ei ollut ?
PAAVO
Mikä puuttuu?
HÖGMAN
Kristuksen sisällinen tunto.
PAAVO
Miten sen saan?
HÖGMAN
Mene Kristuksen luo. Älä tuijota itseesi, katso Kristukseen. Käperry kaikkine synteinesi Kristuksen ristin juurelle - ja siinä odota ja katso Kristukseen.
Älä tee mitään muuta. Anna kristuksen kantaa syntisi, et sinä niitä jaksa itse kantaa. Sen sinä jo tiiätkin.
PAAVO
Sen minä tiiän. Sen minä totisesti tiiän.
HÖGMAN
Mutta silti sinun luontosi potkii vastaan, itse sinä tahot tehä sen mikä kuuluu Kristukselle.
Älä väittele saatanan kanssa.
Jätä kaikki Kristuksen huoleksi. Hän on tehnyt kaiken puolestasi.
PAAVO
Miten, miten minä jätän?
HÖGMAN
Sano Kristukselle: "Herra, minä en ole tuonut eteesi mitään vanhurskautta, ei hyveitä, vain syntini, puutteeni ja kurjuuteni. Minulla ei ole sinulle mitään annettavaa, olen tullut vain saamaan."
PAAVO
Ja minäkö saan, jos vain uskon?
HÖGMAN
Älä tyrkytä edes uskoa, ei sitä sinussa itsessäsi edes ole, pyydä sitäkin Kristukselta. Ota pelkäksi lahjaksi se mitä Kristuksella on sinulle annettavaa.
PAAVO
Vain syyllisyyteni vien.
HÖGMAN
Vie kaikki, vie sekin. Älä säilytä syyllisyyttä omassatunnossasi, vaan puhdistaudu siitä Kristuksen verellä.
PAAVO
Mutta jos se palaa.
HÖGMAN
Vie takaisin. Joka päivä. Vaikka monesti päivässä.
PAAVO
Ja sitten saan tuntea armon omakseni?
HÖGMAN
Saat jos Herra tahtoo.
PAAVO
Tulleeko rauha?
HÖGMAN
Sekin vain vilauksina. Mutta kiusaukset tulevat. Ne ovat sinulle aina uskolliset.
PAAVO
Tulevatko eppäilyt?
HÖGMAN
Tulevat. Nekin ovat sinulle uskolliset.
PAAVO
Pysyvä rauha... milloin sen saa?
HÖGMAN
Ei tässä maailmassa, ei ihminen.
Hunajan Pisara, 7. kohtaus / Matti Pajula
-
Kerrotaan, että Paavo kulkiessaan sepän luo oli ahdistunut ja katseli vahvoja petäjänoksia... Lähtiessään sepän luota hän oli iloinen ja vapautunut, ei huolinut edes eväitä mukaan. Hän oli ilmeisesti saanut muuta kuin maallista evästä?
Oliko Paavo löytänyt armon elämäänsä? (vai armaan?)
Oliko laki muuttunut evankeliumiksi?
Onko tapahtuma vain yksi tapahtuma muiden joukossa?
Onko tapahtumalla mitään opetusta meille tämän päivän körttiläisille?
-
Kyllä tämän päivän körttiläisille on; kysymykset 1 ja 2 niihin voi vetää ainakin minun osaltani saman vastauksen. Laki ja evankeliumi on samalla tavalla elämän käyttövinkkelistä saman asian kääntöpuolia. Me ihmiset tarvitsemme lakia. En ole antinomisti. Mutta lain käyttötarkoituksia on vain kaksi. Ensimmäinen on Suomen lakia, lähimpien ja sukulaisten eetosta. Tämä on maallista lain käyttöä. Toinen käyttö on hengellistä. Laki syyttää ihmistä helvettiin menosta. Kuolema, kärsimys ja saatanallisuus ovat lain kautta annetut syntiselle ihmiselle. Ja toisaalta lain käytöt loppuvat tähän. Jumalan armo tulee meidän osaksemme sen jälkeen. Rm. 4:5. :wink:
-
Se armo on sanomaton
Joll' Jeesus meit'hoitanut on!
Kun neuvoillaan lävitse vierahan maan
Hän taluttaa uskoviaan,
Hän lyöpi ja tukee,
Hän riisuu ja pukee,
Hän katoaa hetkeksi vaan,
Hän tyhjentää tyhjäks
Ja alentaa köyhäks,
Vaan tyhjälle, köyhälle lahjoittaen
Suo armonsa rikkauden.
Hän kasvonsa peittää
Ja murheeseen heittää,
Vaan antaa taas virvoituksen.
Antti Achrenius
SV 90 1.säkeistö/1960
Siinä evästä tällekin päivälle ja vielä veisaten oikealla sävelmällä. - "Antaa palaa".
-
En lähde hengellisissä asioissa huulenheitto- enkä rienauslinjalle, vaikka olisi minullakin jotain aihetta kommentteihin.
Kommentoitpa kuitenkin. Hengelliset asiat eivät saa olla hengenvakavia. Kaikessa pitää löytää huumoria.
-
Jumala loi huumorintajun. :wink:
-
Jumala loi huumorintajun. :wink:
Senkin loi iloisesti Hän.
-
ilo on vaikka Jumala paidanhihat käärittyinä vallitsee kärsimystä ja ahdistusta... determinismiä ei lutherilainen tarvitse eikä mitään muutakaan. Rakkauden tavoin hän pitää lähimmäisistään huolta. :wink:
-
ilo on vaikka Jumala paidanhihat käärittyinä vallitsee kärsimystä ja ahdistusta... determinismiä ei lutherilainen tarvitse eikä mitään muutakaan. Rakkauden tavoin hän pitää lähimmäisistään huolta. :wink:
Omistaako Jumala paidan ja partahöylän? Juhani personifioi hienosti Jumalan arkisessa rakkaudentyössään.
-
Omistaako Jumala paidan ja partahöylän? Juhani personifioi hienosti Jumalan arkisessa rakkaudentyössään.
Jos kerran partahöylän, niin kyllä kai sitten myös PMS-oireet. Selittyisi yksi jos toinenkin VT:n ajan Jumalan päähänpisto sillä.
"Jumala on arjessa" - SeppoS
-
Emme me tiedä, että onko Jumala nainen, mies tai androgyyni. Tai jotakin muuta. :-?
-
Omistaako Jumala paidan ja partahöylän? Juhani personifioi hienosti Jumalan arkisessa rakkaudentyössään.
Jos kerran partahöylän, niin kyllä kai sitten myös PMS-oireet. Selittyisi yksi jos toinenkin VT:n ajan Jumalan päähänpisto sillä.
"Jumala on arjessa" - SeppoS
Hokemalla tuota haluan muistuttaa, että Jumala on jokaisessa hetkessä. Jumala ei siis ole vain hengellisessä elämässä vaan silloinkin kun rikon sääntöjä ja ajan ylinopeutta tai teen ihan mitä tahansa. Jumala ei jää kirkkoon eikä seuratupaan..
-
Jos kerran partahöylän, niin kyllä kai sitten myös PMS-oireet. Selittyisi yksi jos toinenkin VT:n ajan Jumalan päähänpisto sillä.
Ei kai nyt kuitenkaan PMS:ää, koska oireet ovat kaameita - ainakin miesten kannalta.
toivoo
PMS:n oireiden uhrina ollut
-
sepposin ajatukseen, että Jumala on joka hetki ei minulla ole paljon vastaanväittämää. :wink:
-
Kun oma pohja vajoaa,
niin armo yhä kannattaa.
Sen päällä, niin kuin kallion,
minulla turvapaikka on.
Näin itse suurin piirtein ajattelen armosta. Lieneekö "determinismiä" uskoa, että tässä satunnaisessa ja kylmässä ihmisen maailmassa se oma pohja voi vajota milloin hyvänsä (ja lopulta se vajoaa joka tapauksessa). Tällöin meillä on radikaalin ei-inhimillinen, ei-ihmismäinen sanoma siitä, että siltikin on, jokaiselle, turvapaikka ilman ennakkoehtoja ja suoritusvaatimuksia vaikka kaikki toivo ja oma voima olisikin mennyt. Tässä on minusta kristinuskon oikeutus (niin usein kun sitä onkin kautta historian tulkittu inhimillisen valtataistelun, tietämättömyyden ja ennakkoluulon hengessä) - tätä universaalin avointa turvapaikkaa ei esimerkiksi oma maallinen, agnostinen liberalismini (laimennetulla Nietzschellä tuettuna) pysty mitenkään korvaamaan. Jos kirkko jotenkin ymmärtäisi tämän ainoan aarteensa säilyttää ja unohtaa kaikki epätodelliset dogmansa ja pönäkät organisaationsa, jotka enemmän sitä peittävät kun tuovat esille.
-
Mutta Nietzsche joltain näkökulmalta on meitä körttiagnostikkoja hurskaampi. :wink:
-
Mutta Nietzsche joltain näkökulmalta on meitä körttiagnostikkoja hurskaampi. :wink:
Jaa, kaipa siinä Friedrich-parassa olikin jotain pyhimysmäistä, tavallaan hurskasta hulluutta ja ehdottomuutta. Mutta en oikein itse ole ikinä pyhimyksistä perustanut... Silti osa hourailuista ja vouhkaamisesta osui kohdallekin maalliselle liberaalille kulttuurille puhuttaessa.
-
Mutta Nietzsche joltain näkökulmalta on meitä körttiagnostikkoja hurskaampi. :wink:
Kun kuulen sanan agnostikko otan esiin haulikkoni, ja vien käsitteen
saunan taakse ja ammun sen hajalle. :evil:
-
Mitä on armo?
"Heränneiden ensimmäiset sukupolvet 1800-luvulla pitivät meitä jyrkemmin kiinni uskonpuhdistuksen yksin armosta –opista. Kun valistunut talonpoika
Arvi Logren seurapuheissaan opetti, miten Kristus pelastaa syntisen ihmisen, hän käyttää kuvaa vanginkuljettajasta, fankifööristä, joka vie vankia Vaasan linnaan.
Hurjistunut ja vastarintaa tekevä vanki ei pysy kärryillä, vaan hyppää kärryistä maantielle. Sekään ei auta. Kettingeissä roikkuva, verissä päin vastarintaa
tekevä vanki raahataan kärryjen perässä perille linnaan. Näin Kristus pelastaa syntisen , opetti hengellinen isämme.
Voidaanko enää väkevämmin kuvaa sitä mikä on ihmisen osuus pelastumisessa, armon vastaan ottamisessa"?
Armo kannattaa
Puheita herättäjäjuhlilta
Jaakko Elenius
Herättäjä – Yhdistys Lapua
Kirjapaja Helsinki 2012
s.196
Tämä on minulle, "vangille", lahja. Armon lahja.
-
Toivottavasti tuo kuvaus on totta.
Voiko tuota Raamatulla perustella vai perustuuko tuo käsitys joihinkin muihin lähteisiin?
Ehkäpä Jumalan armovalinnasta voi jotenkin vetää tuollaisia johtopäätöksiä, että ikään kuin kahleissa ollaan ja viedään perille, eli jos Jumala on jostain syystä jonkun ihmisen valinnut pelastukseen, niin hän ei tätä päästä irti.
Jos Jumala ei jotakuta ole valinnut, ei Hän tätä henkilöä käy hakemassa. Ja kun itse omilla voimilla ei Jumalan luo tulla, ei tämä henkilö tule, eikä siis voi pelastua.
-
Toivottavasti tuo kuvaus on totta.
Voiko tuota Raamatulla perustella vai perustuuko tuo käsitys joihinkin muihin lähteisiin?
Ehkäpä Jumalan armovalinnasta voi jotenkin vetää tuollaisia johtopäätöksiä, että ikään kuin kahleissa ollaan ja viedään perille, eli jos Jumala on jostain syystä jonkun ihmisen valinnut pelastukseen, niin hän ei tätä päästä irti.
Jos Jumala ei jotakuta ole valinnut, ei Hän tätä henkilöä käy hakemassa. Ja kun itse omilla voimilla ei Jumalan luo tulla, ei tämä henkilö tule, eikä siis voi pelastua.
Oli kuvaus totta tai ei, sillä ei ainakaan minulle ole merkitystä. Enkä usko että ei sinullekaan. Vaan tärkeys on kuvauksen sanoma.
Mutta suosittelen edellä mainitun teoksen lukemista ja lainattu teksti oli Jaakko Eleniuksen päätöspuheesta Lahden herättäjäjuhlilta 2007.
-
Jumalan armo ja viimeinen tuomio?
Jotenkin se, että ne jotka ovat saaneet armon tai kasteen miten vaan sanotaankaan eivät kyllä minusta kaikki ihan oikein viimeisellä tuomiolla ole ihan helpolla pääsemässä?
Jos tekojen mukaan meidät tuomittaisiin, niin kukaanhan ei pyhyyteen pääse tai taivaaseen, mutta kun armo on iso, niin kaikilla on mahdollisuus.
Ajattelen vaan niitä pappeja joilla on syntinä vaikka vaimon hakkaamisia ja lapsiin sekaantumisia katolilaisilla ja muuta mitä tekevätkin.
Toisaalta uskon että on porukkaa kun menee taivaaseen, niin että hippulat vinkuu ilman viimeistä tuomiota ja kirjojen avaamisia, eli heidät on kirjoitettu ns. elämän kirjaan.
Armo on varmaankin jotain, kuten joku kirjoitti ansaitsematonta.
Mutta armon tulisi kasvattaa ja muuttaa, jos ei muuta niin silloin on armon kokeminen tai ymmärtäminen pikkuisen hakoteillä.
Yleensä kun vedotaan kasteen armoon, niin se oli pikkaisen outoa mulle jossain elämän vaihetta, mutta sitten luin Raamatusta Jeesuksen sanoneen, että hänellä on myös muitakin joita johdattaa tai jotenkin jotka eivät ole tässä laumassa, Tarkoittaen porukkaa joka kuuli hänestä.
Pooh, pitää avata taas isokirja ja päntätä se, kun niin huonosti muistuu mieleen.
-
Astmaatikkona voin kuvailla sitä suihkeen ottamisen jälkeisenä vapaana hengityksenä. Myös se kevyt, huoleton olo mikä tuskan ja itsesyytöksien jälkeen annetaan on armoa.
-
Mulle tulee aina ARMO sanasta mieleen...Ansaitsematon Rakkaus Minun Osakseni..
-
Näinhän se armo, kuten vn mainitsee, jo muinoin rippikoulussa meillekin opetettiin. Ansioton rakkaus meidän osaksemme.
-
Ansioton rakkaus meidän osaksemme.
Ilman ansiolistaa.
-
Myös se kevyt, huoleton olo mikä tuskan ja itsesyytöksien jälkeen annetaan on armoa.
Voisiko tuo olla armon seuraus.
-
Ansioton rakkaus meidän osaksemme.
Ilman ansiolistaa.
Yksinkertaisuudessaan.
ps.miten tämä asia voi olla näin vaikea eräille keskustelualueen keskusteluihin osalistuville nimimerkeille ymmärtää.
-
Yksinkertaisuudessaan.
ps.miten tämä asia voi olla näin vaikea eräille keskustelualueen keskusteluihin osalistuville nimimerkeille ymmärtää.
Itse en tunnetasolla pysty tuota armoa sisäistämään enkä tiedollisellakaan tasolla kovin hyvin.
Siinä on jotain, josta ei oikein saa otetta.
Vähän uskon ja suuresti sen lisäksi toivon saavani siitä paremman otteen, koska se aivan varmasti helpottaa elämistä.
Jäisi moni turha asia pois, kun armoasta enemmän tietäisi.
-
Paavali selittää Kristuksen armoa näinkin: "Hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään."
-
Itse en tunnetasolla pysty tuota armoa sisäistämään enkä tiedollisellakaan tasolla kovin hyvin.
Siinä on jotain, josta ei oikein saa otetta.
Vähän uskon ja suuresti sen lisäksi toivon saavani siitä paremman otteen, koska se aivan varmasti helpottaa elämistä.
Jäisi moni turha asia pois, kun armoasta enemmän tietäisi.
Mahdollisesti ihmisen olisi ehkä hyvä vain katsoa Ristiä, eikä omaan napaansa ja hämmentää esimerkiksi Armon merkitystä. Minusta se ei johda mihinkään muuhun kuin omaan pahoinvointiin, nimimerkillä kokemusta on tässäkin asiassa. Sitä en kiellä ettenkö lankea päivittäin omaan ”hyvyyteeni”, millä ei ole kyllä mitään tekemistä hyvyyden kanssa, puhumattakaan armosta. Mutta onneksi yläpuolellamme on Hän, joka palauttaa meidät oikealle polulle, enemmin tai myöhemmin, himputti.
"Älä arvostele Herran töitä omien tuntemisiesi mukaan! Ole kärsivällinen ja odota. Herra tietää avun ajan! Ole kärsivällinen ja odota! Herra tietää avun ajan. Kenties Hän juuri raivaa pois niitä esteitä, joiden lävitse et ikinä pääseväsi luullut".
Wilhelmi Malvivaara ( 1854 – 1922 )
Salattu Viisaus
Ajatuksia
Paavo Ruotsalainen
Wilhelmi Malmivaaran
E.W. Pakkalan
kirjoituksista ja puheista
koonnut E.F. Juurmaa
s.109
WSOY 1955
-
Armo on täydelinen lahja, Jumalan anteeksiantamus Kristuksessa meille ihmisille.
Ihmeellinen lahja.
-
^^ Odottaminen on myös keskeistä herännäisyydessä. Sitäkin voi viäntee ja kiäntee. Sitten tulee mieleeni Paavon sanat vilosohveista ja pottuhalameesta. Tämän kirjoitettuani pitäisi ruveta itse ajattelemaan. En kehtoo.
-
Seppä Högmanilla oli hyvä neuvo Paavolle aikanaan.
"Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunteminen"
-
^^ Odottaminen on myös keskeistä herännäisyydessä. Sitäkin voi viäntee ja kiäntee. Sitten tulee mieleeni Paavon sanat vilosohveista ja pottuhalameesta. Tämän kirjoitettuani pitäisi ruveta itse ajattelemaan. En kehtoo.
Tavatessaan Snellmanin Iisalmen pappilassa Ruotsalainen tokaisi tälle Hegelin filosofiaan innostuneelle ajattelijalle: ”Työ philosphit teette saman selevän Raamatusta ko sika pottuhalmeesta." http://www.jukkajoutsi.com/nilsia.html
-
Paavo on tainnut välillä ylilyödä noissa oppineiden ihmisten vastaisissa lausunnoissaan.
Välillä varmaan osunut täysin oikeaankin.
EN tiedä.
Ihmetyttää kuitenkin se kerta, jolloin Paavo kohteli kaltoin Roseniusta.
Roseniuksella oli varmaan liian hienot vaatteet vai mikä lie pohjimmainen syy.
NO, eivät kaikki kyllä pitäneet Paavon suhteutumisesta Roseniukseen siellä Espoossa olleissa häissä.
Itse olen lukenut ja kuulllut Roseniuksen tekstejä ja saanut niistä paljon.
Hyvin mielestäni osaa Rosenius avata armon salaisuuksia.
Vaikutuksen minuun on tehnyt myös Roseniuksen sovitteleva asenne. Hyvä vastapaino Lutherin ja Paavon hyökkäävälle asenteelle.
Asian kuin asian voi monesti kertoa kiltistikin.
-
Paavo on tainnut välillä ylilyödä noissa oppineiden ihmisten vastaisissa lausunnoissaan.
Sitä on liikkeellä, vähän joka pirtissä. :icon_wink:
-
Kiitos karjalaisenkyösti kirjavinkkauksesta!
PekkaV, mielenkiintoista kun mainitsit tuon että odottaminen on keskeistä herännäisyydessä. Tuotakin asiaa olen pyöritellyt mielessäni. Miettii, miettii, on ymmärtävinään, sitten ote taas luiskahtaa. Kyllä mää niin toivon ja odotan sitä päivää, että jokun körtin kanssa, jolla on aikaa jutella, niin saisin kysyä ja saisin myös vastauksia. Mää olen nimittäin tällä palstalla jäänyt usein suu auki ihmettelemään, että taas kerran ohitetaan asia, mistä olisin halunnut jutella. Kukaan ei kommetoi, ketään ei ilmeisesti edes kiinnosta nähdä sitä puolta, että ei ne asiat nyt noin vain aukene. Enkä puhu nyt minun suhteestani Jumalaan vaan herännäisyyden piirissä olevista käytänteistä tai käsityksistä.
-
Joo, vähän on samanlaiset kokemukset.
Aika vähissä on pitkät rakentavat keskustelut myönteisessä ja rakkaudellisessa hengessä.
Yleensä vaan jätetään vastaamatta ja kommentoimatta, rohkaisun ja lohdutuksen sana on vähissä.
Toki näin kyllä välillä on...Ja usein myös niin että ymmärtämättömyys ja suvaitsemattomuus löytyy itsestäni.
Joukkoon rakastamisesta ja armollisuudesta puhutaan...tehkäämme siitä täyttä totta.
Kunpa saisi olla Jumalan rakkauden innostamia...hyväksyen sen että Jumala hyväksyy ja rakastaa meitä
puutteinemme ja vikoinemme..
Saamme katsoa Kristukseen, kiittää häntä pelastuksestamme, elämän tiestä, johdatuksesta.
Armollisuutta ystävät itseämme ja toisiamme kohtaan...jokainen saamme lyöntejä ihan riittoisasti muutenkin.
-
... puutteinemme ja vikoinemme.. ...
-
...
Paavolle oli olemassa kahdenlaisia kristittyjä: petollisia ja oikeita kristittyjä. Molemmat olivat lähteneet liikkeelle samalla tavalla. Molemmat olivat löytäneet ensimmäisen vanhurskauden, löytäneet Jumalan ja "lasten ruuan". Sitten kun alkuinto ja kokemus laimenee tulee eteen valinnan paikka.
Petollinen kristitty etsii yhä sitä alkukokemusta, ylläpitää sen mukaisia "iloisia" rituaaleja, sitä herätystä, joka alussa oli, vaikka sydän ei enää ole mukana. Ulkoinen ei vastaa sisäistä, toisin kuin alussa. Oikea kristitty suostuu tässä kapean portin tilanteessa olemaan rehellinen, kaipaamaan ja ikävöimään Jumalaa, odottamaan Jumalan vihan alla, kunnes saa armon. Oikea kristitty joutuu luopumaan kaikesta omasta yrittämisestä (oli se rukousta, Raamatun lukua tai parannuksen tekoa).
...
http://teologiaa.wordpress.com/2008/07/07/
-
Mikäli olen oppinut tuntemaan heränneitä näiden vajaan seitsemän vuoden aikana, olen oivaltanut ettei körttiläinen ala sielunhoitajaksi mielellään sillä se on vain ammatti-auttajien, ja ennen muuta pelastettavan ja Vapahtajan kahdenkeskinen asia. Rinnallakulkijoina arjessa, siinä on meidän tehtävä. Mutta ei lyöttäydytä, eikä ripustauduta muuhun kuin Sanaan ja sakramentteihin.
Sellaisille toisista suunnista ( olin itsekin ) tulijoille voi olla alkuun vaikea hyväksyä tätä karua tapaa olla vaitonaisena uskonsa kanssa, ja etenkin olla koskematta naapurin uskon asioihin. Yleisesti vain puhutaan, ja päälle veisataan. Minulle tämä koitui helpotukseksi. Ja rikkaudeksi omaan kahdenkeskiseen Jumala-suhteeseeni. Tässäkin on tietty viisaus, armonvilahdus.
Tämä ei tarkoita sitä ettemme muistaisi toinen toisiamme rukouksin ja kannustavin tervehdyksin. :039:
-
Viimeaikoina olen oppinut, että on olemassa myös "huonon omantunnon armo", eli jatkuva ja loputon huono/yliherkkä/sairas omatunto voi olla Jumalan armoa.
Se ei automaattisesti aina sitä toki voi olla, mutta joissain tapauksissa se voi sitä olla.
Ajattelen niin, että jos huono omatunto saa ihmistä hapuilemaan ja etsimään Kristusta, tällöin se on armoa, jos taasen ei johda hapuilemiseen, se saattaa olla kirous.
Tämänkin asian oppimiseen meni muutamia kymmeniä vuosia.
Huono omatunto ikään kuin pakottaa ihmistä Jumalan puoleen samalla tapaa, kuin nuotiossa seisova ihminen pyrkii nuotiosta pois.
Näin itse näen asiaa ja ymmärrän ihmisiä, jotka eivät voi ajatella asiasta kanssani samalla tavalla.
-
Viimeaikoina olen oppinut, että on olemassa myös "huonon omantunnon armo"...
Eiköhän omatunto ole omatunto, niin hyvässä kuin pahassa. Minusta turhaa pilkot asioita.
Näin itse näen asiaa ja ymmärrän ihmisiä, jotka eivät voi ajatella asiasta kanssani samalla tavalla.
Pitäisikö ajatella, minusta ei. Vai haluatko olla "pukki kaalimaalla".
-
Jumalan armo ja anteeksiantamus on jotain niin hyvää ettei sitä oikein kyllä tajua.
Jumalan täydellinen lahja.
Joskus vaan ihmettelen sitä hyvyyttä.
-
Anteeksisaaminen. Vapaus. Rakkaus.
-
Joskus näköjään nousee hassujakin ajatuksia mieleeni... :icon_eek:
Jäin miettimään mitä ovat "huono omatunto" ja "hyvä omatunto"?
Huono omatunto = syyllisyyden tunne synnistä...onko myös itsensä aliarvioimista, mollaamista yms.?
Hyvä omatunto = ????...onko myös ylpeyttä, itseriittoisuutta, omahyväisyyttä, onnistumisen riemua?
-
Joskus näköjään nousee hassujakin ajatuksia mieleeni... :icon_eek:
Jäin miettimään mitä ovat "huono omatunto" ja "hyvä omatunto"?
Huono omatunto = syyllisyyden tunne synnistä...onko myös itsensä aliarvioimista, mollaamista yms.?
Hyvä omatunto = ????...onko myös ylpeyttä, itseriittoisuutta, omahyväisyyttä, onnistumisen riemua?
Jos näen jonkun ihmisen avun tarpeessa enkä auta, vaikka voisin, niin siitä tulee (toivottavasti) huono omatunto.
Olen innoissani menossa uimaan, mutta kohtaan matkalla ihmisen, joka tarvitsee apua. Jätän uimisen ja autan häntä. Siitä tulee hyvä omatunto ja saa tulla. Se ei ole ylpeyttä.
-
Kiitos Pirska, olipa selkeä ja selventävä esimerkki :eusa_angel:
-
Kyllä mää niin toivon ja odotan sitä päivää, että jokun körtin kanssa, jolla on aikaa jutella, niin saisin kysyä ja saisin myös vastauksia. Mää olen nimittäin tällä palstalla jäänyt usein suu auki ihmettelemään, että taas kerran ohitetaan asia, mistä olisin halunnut jutella. Kukaan ei kommetoi, ketään ei ilmeisesti edes kiinnosta nähdä sitä puolta, että ei ne asiat nyt noin vain aukene. Enkä puhu nyt minun suhteestani Jumalaan vaan herännäisyyden piirissä olevista käytänteistä tai käsityksistä.
Kannattaisikohan sinun etsiä kotipaikkakunnaltasi tai lähettyviltä joku körttipappi, jonka juttusille menisit? Eihän sen mitään sielunhoitoa ts. jumalasuhteesi ronkkimista tarvitse olla jos papin kanssa juttelee, voihan sitä ihan vain kysellä? Ja jos se on työtään tekevä pappi niin kai sen pitää seurakuntalaisen kanssa keskustella, jos tämä sitä haluaa.
Ohitettiinko asiasi taas kerran? Pesen omat käteni sillä, että minä en ole mikään puhumaan herännäisyyden piirissä olevista käyntänteistä tai käsityksistä. Varmaan niitäkin on aika moninaisia.
Mikäli olen oppinut tuntemaan heränneitä näiden vajaan seitsemän vuoden aikana, olen oivaltanut ettei körttiläinen ala sielunhoitajaksi mielellään sillä se on vain ammatti-auttajien, ja ennen muuta pelastettavan ja Vapahtajan kahdenkeskinen asia. Rinnallakulkijoina arjessa, siinä on meidän tehtävä. Mutta ei lyöttäydytä, eikä ripustauduta muuhun kuin Sanaan ja sakramentteihin.
Joskus on kuulemma ollut jotain sellaisia kamarikeskusteluja seurojen päälle? Mirjamin ymmärsin kyllä kaipailevan ihan tietoa, eli vähempikin riittäisi.
-
PekkaV, mielenkiintoista kun mainitsit tuon että odottaminen on keskeistä herännäisyydessä. Tuotakin asiaa olen pyöritellyt mielessäni. Miettii, miettii, on ymmärtävinään, sitten ote taas luiskahtaa. Kyllä mää niin toivon ja odotan sitä päivää, että jokun körtin kanssa, jolla on aikaa jutella, niin saisin kysyä ja saisin myös vastauksia. Mää olen nimittäin tällä palstalla jäänyt usein suu auki ihmettelemään, että taas kerran ohitetaan asia, mistä olisin halunnut jutella. Kukaan ei kommetoi, ketään ei ilmeisesti edes kiinnosta nähdä sitä puolta, että ei ne asiat nyt noin vain aukene. Enkä puhu nyt minun suhteestani Jumalaan vaan herännäisyyden piirissä olevista käytänteistä tai käsityksistä.
Pitäisiköhän avata ketju "Kysymyksiä herännäisyyden olemuksesta"? Ongelmana on vain se, että yksiselitteisiä vastauksia ei kovinkaan moneen kysymykseen tule. Asiat ovat vaikeita selittää. Siksi on vaikea vastatakin. Ja moni on varmaan huomannut, että muutama vuosi sitten ajattelin näin, mutta nyt on alkanut tuntua, että jospa se onkin noin... Siinä tulee aika araksi julistamaan, että näin mennään.
Käytännöllisestä näkökulmasta kannatan vankasti sitä herännäisyyden liturgista linjaa, että ensin on seurat ja sitten kahvit. Silloin se kamarikeskustelu onnistuu paremmin. Jos ensin kahvitellaan, pitää katsella kelloa, että seurat saadaan alkamaan säällisenä aikana.
Helsingin Seuratuvalla järjestys on hyvä. Testaamaan pääsee sunnuntaina 26.1. klo 16, ks. HY:n seurakalenteri (http://www.h-y.fi/177-seurakalenteri). Jaa niin, onhan siellä tiistaina klo 12.30 lähetyspiirikin, jossa on vielä paremmin aikaa keskustelulle (ja kyllä me keskustellaankin).
Mt
-
Armon kokemiseen, uskon tiellä kulkemiseen liittyvät asiat elävät sydämessäni, joskus syvällä piilossa
huolten, murheiden, velvollisuuksien, töiden, kiireiden ym. alla, joskus hiljaisuudessa nousevat pintaan.
Nykyisin koen että nousevat usein pintaan laulaessa, veisatessa, musiikkia ja laulua kuunnellessa,
kirkon penkissä messuissa.
Nämä ovat henkilökohtaisia asioita, joskus koen että on tarve toisten kanssa jakaa asioita, kuulla.
Vastaukset vähenevät ja loppuvat, kysymykset lisääntyvät, uskallus ja rohkeus horjuu, etsiminen jatkuu.