Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 25.02.14 - klo:08:01
-
Syntymäsäikkynä olen maininnut pelko-sanan aika usein. En pelkää hämähäkkejä, enkä mörköjä. Näennäisestä rohkeudestani huolimatta tapaan itseni usein pelkäämästä jotakin määrittelemätöntä.
Olen perinyt kaikkinaisten murheiden kantajan ominaisuuden, huolestuneisuuden, ja siinähän sitä onkin taakkaa ollut.
Tälle iälle on pitänyt päästä ennen kuin olen oppinut hiukan hellittämään. Kun huoli alkaa ahdistaa vetäisen nopeasti pätkän Filippiläiskirjeestä: Älkää mistään murehtiko... Se on useimmiten auttanut. Tietty huolettomuus ( melkein synniltä tuntuva) on vallannut alkaa ja mielentyyneys ja
elämisen ilo ovat voittaneet kuolemisen pelonkin.
Pelkoja: Viha. Katkeruus. Omat ajatukset.
Huolia: Maailman tilanne. Jälkeläiseni.
-
Juhanin kautta olen saanut professori Lauri Haikolan sanat: "Minä en pelkää mitään muuta kuin Jumalaa."
Nyt äkkipäätä ajatellen se tuntuu uhmakkaalta. Kaipa se kuitenkin on viisaus, jota voisi yrittää soveltaa käytäntöön.
-
Juhani on viisas mies.
Riitta-mummin peloista tuli oma äitini mieleeni. Hän aina pelkäsi asioiden menevän pieleen ja kaikkea pahaa tapahtuvan. Lisäksi häellä oli suljetun paikan kammo. Olen aina ajatellut, että se on lapsuuden perimää. Hän sai nimensä isänsä syntymäpäivän mukaan, kun isä oli Tammisaaressa ja Suomenlinnassa kuolemaantuomittuna punavankina. Isän veli kuoli sillä reisulla, mutta isä sitten aikanaan armahdettiin ja kuoli vuonna 1969. Tilanteen on täytynyt tuntua kotona, vaikka pieni lapsi ei siitä paljoa muuta kuin tunnelman ymmärtänyt.
-
Juhani, missä olet, viisas mies ?
Jumalan pelko on erilainen pelko. Ei pelko lainkaan, enemmän ihmettelevää kunnioitusta.
Minäkin olen perinyt äidin suvusta paljon. Pedanttiutta, vaativuutta, kriittisyyttä. Ehkä tätä tietynlaista elämän aristamistakin.
Äskettäisessä Anna-lehdessä oli artikkeli HSP- oireisista. Sitä ei pidetä sairautena, vaan ilmiönä joka tarkoitta High-sensitive-personality oireiluna.
Säikyn kovia äkillisiä ääniä, käännän radion ääntä pienemmälle ym.ym Olen tiennyt olevani hyvin herkkä, mutta että sillä on määritelmä, on uutta.
Meitä on aika paljon jutun mukaan.
...
Suljettua paikkaa en pelkää, korkeita kammoan ja lentokoneeseen en halua mennä.
-
Juhani, missä olet, viisas mies ?
J.:llä on iso pesue huollettavanaan. Lisäksi hän on oppinut. Oppineet ovat kiinnostuneet oppikeskusteluista. Oppimattomille vastaaminen ei ole keskustelua.
-
J.:llä on iso pesue huollettavanaan. Lisäksi hän on oppinut. Oppineet ovat kiinnostuneet oppikeskusteluista. Oppimattomille vastaaminen ei ole keskustelua.
Ymmärrän kyllä. Tämä huolehtivaisuuteni näkyi nyt tässäkin. Kun olen johonkin ihmiseen kiintynyt, ajattelen häntä usein. Kun en oman sairastumiseni takia päässyt Juhania kuulemaan Herättäjän kirkkopyhään Launeen kirkkoon tammikuussa, niin mielikuvituksessani olen pelännyt hänenkin sairastuneen. Että tämmöistä tämä on.
-
Syntymäsäikkynä olen maininnut pelko-sanan aika usein. En pelkää hämähäkkejä, enkä mörköjä. Näennäisestä rohkeudestani huolimatta tapaan itseni usein pelkäämästä jotakin määrittelemätöntä.
Olen perinyt kaikkinaisten murheiden kantajan ominaisuuden, huolestuneisuuden, ja siinähän sitä onkin taakkaa ollut.
Tälle iälle on pitänyt päästä ennen kuin olen oppinut hiukan hellittämään. Kun huoli alkaa ahdistaa vetäisen nopeasti pätkän Filippiläiskirjeestä: Älkää mistään murehtiko... Se on useimmiten auttanut. Tietty huolettomuus ( melkein synniltä tuntuva) on vallannut alkaa ja mielentyyneys ja
elämisen ilo ovat voittaneet kuolemisen pelonkin.
Pelkoja: Viha. Katkeruus. Omat ajatukset.
Huolia: Maailman tilanne. Jälkeläiseni.
Joku päivä sitten olin parin hyvän kaverin kanssa syömässä ja siinä tuli tämäkin teema esille. Pelkoa on tosiaan monenlaista ja se estää suoraan tai epäsuorasti monenlaisia asioita.
Tuo "älkää mistään murehtiko on hyvä". "vapauteen Kristus vapautti meidät" on toinen hyvä, vapauteen peloistakin tai ainakin vapauteen siitä, että vaikka pelkää jotain (esim epäonnistuminen, itsensä nolaaminen jne jne), niin ei anna sen kahlita vaan tekee silti.
Aina loistava virsien sanahaku toi muutamia hyviä, esim 112:5:
Hiljenny siis ristin luo.
Arvelut ja pelko heitä.
Rauhan sinulle hän suo...
ja koko 307.
-
Mäkin oon aika pelkuri, mutta onneksi on tota rohkeutta ja tyhmyyttä, että yleensä uskollan kohdata pelot.
Musta se on rohkeutta, että uskoltaa kohdata pelot.
En aina siihen pysty, mutta tyhmyys auttaa kummasti.
Karjalaisenkyösti sanoi joskus, että kun siitä ei välitä, niin se ei haittaa.
No niinhän se on.
-
Siis minä en pelkää Saatanaa kuten Lutteeruskaan... mutta olen peloissani Jumppua kohtaan ja... poliisia!
-
Aikanani vannoin yhden valan. Monen, monen vuoden ajan sen jälkeen mietin, jos vala pitää pystyä pitämään, että onko minusta siihen vai iskisikö minuun pelko pahalla hetkellä. En oikein tiennyt, miten toimia, joten siedin öisiä vaikeuksiani. Pikkuhiljaa ajatukset jäivät pois.
-
Vivica Bandler kirjoittaa ystävästään Tove Janssonista kirjassa Toven matkassa:
Epävarmuus leimasi voimakkaasti sekä Toven että minun nuoruutta. Epävarmuuden syitä ei kuitenkaan voi asialliseen riikinruotsalaiseen tyyliin löytää "sodasta ja kurjuudesta ".
Maailmassa on yksinkertaisesti ihmisiä , jotka pelkäävät. Monet Muumi-kirjoistakin kertovat jollain tavalla pelon voittamisesta.
---
Toisinaan ajattelen , että olisin ollut tavalla tai toisella vankina, ellei Tove olisi antanut minulle itsetuntoani takaisin.
Luulen että Tove itse kävi kerran psykiatrin vastaanotolla. " Mitä hän sanoi ?" minä kysyin. " Hän oli erittäin yllättynyt " Tove sanoi.
Minä en usko psykiatreihin- uskon ystäviin, silloin kun niitä on.
-
Siis minä en pelkää Saatanaa kuten Lutteeruskaan... mutta olen peloissani Jumppua kohtaan ja... poliisia!
[/quote
En voisi sanovani pelkääväni, mutta pikkasen saa mut vihaiseksi, mutta en kenenkään poliisin tai lääkärin, tai siis anteeksi poliisin kyllä, päälle käynyt.
Siis niinku poliiseila ja lääkäreillä vaan on liikaa valtaa yksilön yli.
Jos poliisi päättää, et toi menee putkaan, niin aiinähän eukko tai ukko menee.'
Lääkärillä on vielä paljon enempi tota valtaa, jos ne sanoo, et toi eläkkeelle. tai hullujenhuoneelle tai ajokieltoon tai mihkä, niin niillä on liikaa valtaa.
Ehdottomasti.
ikävä juttu tähän vielä.
Kun olin Jorvin sairaalassa töissä, niin lääkäri kielsi joltain vastaan otolle tulevalta pääsyn ja jotenkin toi on häirikkö.
Kaveri sitten ampui itsensä autossa.
Ole nyt sitten lääkäri..
-
On sanottu niinkin että kun tohtii, uskaltaa kohdata pelkonsa niin siitä voi päästä.
Kohdata ja ehkä läpityöstää.
Joskus se voi tuntua pelottavalta mutta jos sen läpielämisellä pääsee irti ja vapaaksi peloistaan niin ehkä se kannattaa.
Ja voi viedä joskus aikaa työstää asioita joista pelko on muodostunut.
-
On sanottu niinkin että kun tohtii, uskaltaa kohdata pelkonsa niin siitä voi päästä.
Kohdata ja ehkä läpityöstää.
Joskus se voi tuntua pelottavalta mutta jos sen läpielämisellä pääsee irti ja vapaaksi peloistaan niin ehkä se kannattaa.
Ja voi viedä joskus aikaa työstää asioita joista pelko on muodostunut.
han totta Mallah
Jotenkin tulisi uskoltaa kohdata pelkonsa, siten niistä pääsee yli.
-
Osaatko sanoa myös serotoniini-aineenvaihdunnan aiheuttamasta pelokkuudesta, sukuperinnöstä ? Vai onko sekin raamatun tarkoittamaa pelkoa.
Rakkaudessa ei ole pelkoa, on joskus lyömäase pelkäävälle.
-
Niin...serotoniini kyllä vaikuttaa ihmisessä.
En oikein siitä tarkemmin osaa sanoa, ehkä lääkäri olisi siinä asiassa parempi kertomaan.
Ja pelko voi kyllä joskus olla ihan kahlitsevaa.
Se alkaa hallita ihmistä ja ihmisen käyttäytymistä.
Itse ajattelisin että turvalliseksi kokemansa ihmisen (sielunhoitajan ?) kanssa voisi vähin erin myös läpityöstää asioita.
Ja en tosiaankaan sano että olisi aina helppo prosessi.
Joskus pelot juontuvat ihan lapsuudessa koetuista traumaattisista asioista, ns lapsuuden haavoista.
joskus ne ovat tulleet elämän eri vaiheissa.
Ja ihminen on inhimillinen ja kokonaisuus...kaikki vaikuttaa kaikkeen..on kuin fraasi mutta niin se on..mielestäni.
Joskus pelko on kyllä tarpeellinenkin, mm itsesuojeluvaisto.
Yö yhtyeellä on laulu, pelko ja rakkaus.
Joskus sitä kuuntelen.
http://www.youtube.com/watch?v=cDAidCy2Jzk
Mitkä sanat...
__
Saman sydämen päällä, pelko ja rakkaus
kaksi verestä sakeaa, pelko syyttää ja vainoaa
Saman sydämen päällä, pelko ja rakkaus
kylvää ja niittää saa, pelko pahalla kasvattaa
Pieni poika, kovin koittaa kelvata
punnitsee ja varoo sanoja
Pyhää isää ei saa suututtaa
on leikittävä urheaa
Ei saa itkeä niin paljon
poika pelkää pelätä
Nuori haarniskaansa peittää haavansa
halveksii ja ivaa heikkoja
Elämä on rankkaa näytelmää
pieni poika sisällään
Ei saa näkyä niin paljon
poika pelkää pelätä
Saman sydämen päällä, pelko ja rakkaus
kaksi verestä sakeaa, pelko syyttää ja vainoaa
Saman sydämen päällä, pelko ja rakkaus
kylvää ja niittää saa, pelko pahalla kasvattaa
Rakkaus vaalii ja vahvistaa
se luottaa ja vapauttaa
Kaikkialla näkee vihollisia
rakkaaltaankaan ei oo turvassa
Reviiriään asein puolustaa
mies ei pysty olemaan
liian lähellä, niin paljon
yhä pelkää pelätä
Saman sydämen päällä, pelko ja rakkaus
kaksi verestä sakeaa, pelko syyttää ja vainoaa
Saman sydämen päällä, pelko ja rakkaus
kylvää ja niittää saa, pelko pahalla kasvattaa
Rakkaus vaalii ja vahvistaa
se luottaa ja vapauttaa
Taisteluissa vihdoin alkaa väsyä
väsynyt ei jaksa pelätä
Ihmisenä tyytyy kelpaamaan
sydämensä rauhoittaa
Rakkaus vahvana
on hauraan kaunis pelon kuolema
-
Laitan linkin aivot ja välittäjäaineet.
Mutta en oikein osaa tosiaan muuta itse sanoa.
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=13
-
Laitan vielä toisenkin linkin joka käsittelee pelkoa.
Jos "jaksaa" lueskella.
http://elaparemmin.fi/blogi/mista-pelko-johtuu-ja-miten-siita-paasee-eroon/
-
Tiedän kyllä nuo asiat. Ovat tulleet tutkittua monelta kantilta. Herkille ja tunnontarkoille ihmisille on annettu fyysinen sairaus, jolla ei mielestäni ole
raamatunlauseista apua. Kysymys on serotoniinin takaisinoton häiriöstä.
Sairaudet ovat kova koulu, mutta tarpeellinen. Se lähentää jumalasuhdetta.
-
Niin se on.
Sairaus, varsinkin ns parantumaton sairaus pysäyttää ja pelottaa.
Ihminen on monesti kovin hauras kun elämän vastoinkäymiset lyö ristiaallokkona elämän purteen.
Kuolemanpelkokin voi syntyä.
Ja joskus ihminen pakenee eri tavoin ettei tarvitsisi kohdata sitä että loppukin tulee ja aika kuolla.
Kun poikani kuoli niin minusta tuli enemmän realisti kai kuin aiemmin, joskus jopa niinkin inhottavaa sanaa käytän itsestäni kuin "inhorealisti"...siis näen kuoleman eri tavalla kuin enemmin.
Vaikka työssäni olin saattohoitovastaava yli 10 vuotta niin kun kuolema astui ns oman kurkihirren alle se riipi paljon minusta pois.
Mutta koen että se toisaalta myös antoi työkaluja tulevaan.
Ja saa ajattelemaan että aika joskus loppuu itsekultakin täällä maan päällä ja sitten alkaa ajattomuus, ikuisuus.
-
Ei minuakaan kuolema pelota. Olen nähnyt ikääntyneen äitini juuri kuolleena. Hän oli kauniimpi kuin koskaan eläessään. Hyvin onnellisen näköinen vaikka oli ollut kovasti sairas. Vasta viime vuosikymmenenä olen arvellut että äidilläni oli hyvin terve usko Jumalaan.
Veljeni itsemurha oli toisenlainen kuoleman kohtaaminen. Hän ei jaksanut. Me selvisimme kälyn kanssa puhumalla, puhumalla, puhumalla. Eikä mitään salattu tutuilta.
Sitten olen saanut odottaa kahden todella vanhan naisen, anoppini ja Liisa-neidin , elämänsä kyllätä saaneiden tyyntä odotusta parempaan.
Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun saakka, sanoo Vapahtajani. Hän on vapahtanut jo ajassa monista vaikeista asioista.
Olen nyt kertonut asioistani enemmän kuin aioin. Hain vastausta sille , että onko kaikki pelot kohdattavissa. Pelokaskin voi elää hyvin.
-
Vapahtaja on uskollinen kaikissa vaiheissamme.
Ihmisyytemme erilaisissa tilanteissa.
Lupauksensa mukaisesti.
Ja on luvannut jättää meille rauhansa.
Hänen oman rauhansa lahjoittaa ihmisille.
Joh. 14:27
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
-
On sanottu niinkin että kun tohtii, uskaltaa kohdata pelkonsa niin siitä voi päästä.
Kohdata ja ehkä läpityöstää.
Joskus se voi tuntua pelottavalta mutta jos sen läpielämisellä pääsee irti ja vapaaksi peloistaan niin ehkä se kannattaa.
Ja voi viedä joskus aikaa työstää asioita joista pelko on muodostunut.
Suhtautuisin varauksella. Pahoittelen.
Jos jaksaisi muistaa että arka saattaa rohkaistua ystävällisestä katseestani. Ja päinvastoin tietty myös.
-
Koetut epäonnistumiset voivat aiheuttaa lumipalloilmiön pelkotiloissa ja niiden muodostumisessa kierteeksi,
ellei epäonnistumisen jälkeen saada kokea sama tai lähes sama tilanne uudelleen onnistuen.
-
Suhtautuisin varauksella. Pahoittelen.
Jos jaksaisi muistaa että arka saattaa rohkaistua ystävällisestä katseestani. Ja päinvastoin tietty myös.
Leena ymmärtää enemmän ! Kun ei olekaan kysymyksessä kaiken pelko, ei lumipallo, ei rakkaudettomuus, ei itsekkyys. Vaan vain muutamien tiettyjen tilanteiden aivoissa aiheuttama kohtaus. Siitä pelosta on kysymys. Myös myötäsyntyisestä, perinnöllisestä.
Tällöin esitetyt lausonnot eivät auta, ei Raamattu eikä jooga. Onneksi tässä iässä ei tarvitse tehdä muuta kuin väistää.
-
Onneksi tässä iässä ei tarvitse tehdä muuta kuin väistää.
me olemme Riitta-siskon kanssa joo-henkilöitä...
-
me olemme Riitta-siskon kanssa joo-henkilöitä...
Juhani,olkoon isänperintömme: Rauhan minä jätän teille, minun rauhani....
Kyllä olen eilen kuohahtanut kuin koira, jonka luu-apajalle naapurin koira yrittää. Se körttiläisyys jonka Lahden juhlissa löysin olkoon sama edellen.
Toki muutos on suotavaa kun se kehittyy sydämissä.
Vihastukaa, mutta älkää vihatko.
-
Syntymäsäikkynä olen maininnut pelko-sanan aika usein. En pelkää hämähäkkejä, enkä mörköjä. Näennäisestä rohkeudestani huolimatta tapaan itseni usein pelkäämästä jotakin määrittelemätöntä.
Olen perinyt kaikkinaisten murheiden kantajan ominaisuuden, huolestuneisuuden, ja siinähän sitä onkin taakkaa ollut.
Tälle iälle on pitänyt päästä ennen kuin olen oppinut hiukan hellittämään. Kun huoli alkaa ahdistaa vetäisen nopeasti pätkän Filippiläiskirjeestä: Älkää mistään murehtiko... Se on useimmiten auttanut. Tietty huolettomuus ( melkein synniltä tuntuva) on vallannut alkaa ja mielentyyneys ja
elämisen ilo ovat voittaneet kuolemisen pelonkin.
Pelkoja: Viha. Katkeruus. Omat ajatukset.
Huolia: Maailman tilanne. Jälkeläiseni.
Näin äsken jonkun lukevan toista pelko-aiheista aloitustani. Siinä oli jopa lyöntivirhe mennyt läpi otsikkoon, mikä häpeä ! Tästä pääsinkin melkein taas pelkäämään epäonnistumistani, mutta en sentään enää.
Kopioin toisen saitin aloituksen thän että itsekin näen mitä pelkojani olen kartoittanut ja kirjannut luettaviksi.
Noinhan se olikin. Vaan eipä enää. Pian tuon helmikuun 2014 jälkeen sain juhani-veljeltä vinkit elämääni muuttaneisiin kirjoihin.
Siitä alkaen ei mikään ole ollut samaa. Jo Jeesuksen-rukouksen käyttö alkoi tuoda apua kaikenlaiseen pahaan itsessäni ja ulkopuolellani. Niin juuri luvattiin pienessä ortodoksien rukousoppaassakin.
Turhista huolehtimista olen myös vapaa. Kiitos kaikkivaltiaan Jumalan !
Nyt kun tarkastelen pelkojani uskon niiden olleen Pahan aiheuttamia pahan-pelkoja. Näen nimittäin aivan samoja piirteitä pienessä lapsenlapsenlapsessani.
Säikkyminen ja säpsähtely on mystinen juttu. Mitään näkyvää ei tarvinnut olla kun alkoi pelottaa. Herkille käy näinkin.
Kävin tästä kirjoittamaan kun Nojatuolikirkossa puhuttiin hyvin osuvasti pelkojen olemuksesta, jopa tarpeellisuudesta.
Saatana kiusaa meitä monilla erilaisilla tavoilla. Etenkin uskovia, Herran Kristuksen omia hän koettaa järkyttää.
Kristus on turvamme ja toivomme. Hänessä on pysyttävä, niin elämme paremmin ja kuolemme hyvin.
-
Kuin vastauksena edelliseen oli aamun lehdessämme artikkeli erityisherkkyydestä.
Erityisherkkyys ei ole sairaus, vaan ominaisuus jota ei ole tunnettu edes ammattipiireissä. Oma 1. opettajani taisi olla itsekin, niin hienosti hän otti taipumukseni huomioon.
Olen viimeisen runsaan vuoden aikana tullut ymmärtämään enemmän itsestäni.
Erityisherkkyyden ja mystiikkaan taipumisen. Sitä ennen olen ollut vain erilainen.
Siis, sisäisesti ja elämyksellisesti. Muutoin olen tavallinen pulliainen, toinen jalka maassa, mutta sydän taivaassa.
Monet vaikeudet olen kohdannut ymmärtämättä tätä:
http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/08/24/erityisherkka-voi-kohdata-tunteidensa-vahattelya-kiusaamistapauksissa
-
Jos tuo E-SS:n juttu ei näy, tässä on MTV:n aiempi näkemys. Etlarin juttu on napakampi, siinä on otettu etenkin lapsuus ja lapset enemmän huomioon.
http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/erityisherkka-ihminen-kokee-kaiken-voimakkaammin-ja-unohtaa-siina-samassa-huolehtia-itsestaan/4751432
-
Kun aloitin psykoanalyysia en tietty tyyppitapaan tehnyt työtä vaan kiukkusin ja muun muassa vaadin diagnoosia. "Jos sinä nyt sen ehdottomasti tahdot ja sillä jotain teet niin lähinnä sinä olet foobikko".
Siis pelkäät seikkoja.
Diagnoosi aina selkeyttää, ja siksi sitä toisaalta halutaan kovastikin.
Toisaalta se koetaan vallankäyttönä.
Rohkeutta on elää huolimatta peloistaan. Sillä diagnoosilla ei tee mitään sen tähden, ettei se poista pelkoa, eikä muuta mitään. Läksin siltä tunnilta ihan yhtä foobikkona kuin tulinkin.
Kyllä se on useasti rangaistuksen pelkoa, sen tiedän nyt. Siis usein ajattelen että käsky "pelätä ja rakastaa Jumalaa" on turha koska ihminen juuri niin kokee joka tapauksessa. Kumminkin päin.
Pelkään avuttomuuttani koska Jumala tietää senkin mitä itse en näe. Pelkään aivan totta tuomiota jonka tiedän varmasti ansainneeni. On erikseen kokea sitä kunnioitusta josta Riitta-mummi alkuun puhui. "Koska hän riippuu minussa kiinni minä hänet pelastan" minä vastasin ettei minulla ikään kuin ole käsiä joilla riippua kiinni! Ja se on yhä niin! Mutta se auttoi, se " Kämmenteni maloon minä olen hänet piirtänyt" .
Ja sitten muuan juttu. Toisinaan on niin, että sen syyllisyyspelon pintaa kun raaputtaa, onkin alla häpeä. Se itse asiassa on kokemus jossa toinen kääntää päänsä pois. Sitä ajattelen tarkoitettavan kun veisataan, mua häpeästä säästä, eli katso minua, valista minulle kasvosi, katso niinkuin katsoit syntiseen naiseen fariseuksrn huoneessa..... En aina ole ihan varma kuinka Jeesus katsoi Pietariin kun tämä oli hänet kieltänyt. Kai surullisena.
-
Tietty kai se diagnoosi jeesaa, jos voi mennä sen kanssa lääkäriin ja sanoa että annapa tähän hoito.
Eikä se ole väärin. Pulma on, ettei sitä niin vain hidasta vedetä. Jotakuta auttavat ne serotoniinilääkkeey, mutta eivät kaikkia. Analyysi auttoi ainakin minua, mutta kallis se oli ja laihaa tyttöä olin sen mitä sitä kesti.
Juuri kirjoitin, kuinka ihminen antaa ruumistaan hoitaa, muttei mieltään! Se koetaan vähän kuin Jumalan asiaksi, ja sekoitetaan ruumis ja sielu. Vaikka ihminen kokonaisuutena on se elävä sielu.
Mutta on se vain niin ettei sitä mikään analyysi vienyt että Jumala on erilaisuudessaan niin -- erilainen. Toisaalta ikävöin syvästi mutta pelkään yhtä syvästi tuomion ja hylkäämisen sanoja.
"Silmäisi eteen, Jeesus....." :'(
-
Kiitos Leena näkemyksistä. Siinä puhuu ammatti-ihminen, ja syntinen joka etsii apua oikeasta osoitteesta.
Serotoniinin puutoksesta lienee myös kysymys erityisherkkien ominaisuudessa. Siksi sitä annetaan ensiapuna. Jumala hoitaa lopulta parhaiten.
Mutta on hienoa löytää lopulta itsensä sellaisen kuin sattuu olemaan. Minulle apu lähti Lahden Herättäjäjuhlilta.
Erityisherkkä on ahkera pohdiskelemaan, tutkimaan, selvittämään asioita. Uskovana en voinut hyväksyä sitä mihin minut oli ' opetettu'.
Vapaudenkaipuu oli ja on suuri. Se löytyi Paavo Ruotsalaisen ja muiden hyvien körttien avulla. Vähitellen olen asettumassa aikuiseen olomuotooni.
Nyt vasta yli 72-vuotiaana ymmärrän, että jokin taiteisiin liittyvä olisi ollut toiveammatti. Mutta elämä on vienyt ja kouluttanut kuten on ollut tarpeen. Näen kaiken johdatuksina. Jossittelu on tyhmää.
Tuo " Käsieni hipiään olen sinut piirtänyt " toistuu ja toimii myös minulla.
-
Me ihmiset kai tarvitsemme tuollaisia 'lähinnä' -diagnooseja itsellemme. Haluamme käyvän nimityksen sille, millainen olemme. Joillekin kelpaa eläinradan merkki: "Olen melko tyypillinen jalopeura." Näihin määritelmiin voi mielestäni turvallisesti tukeutua, kunhan muistaa miettiä jatkoksi: "... paitsi, että en ole ihan tuollainen, vaan jokseenkin tällainen." Pelottaa vähemmän, kun asioille voi antaa nimiä.
-
Niin ajattelisin ja kai analyytikkonikin ajatteli ja tajusi minun pelkäävän :003: sen kiukutteluni alla.
Kiitos Riitta-mummi. On aina hyvä jos voi löytää sanan edes johonkin. Mutta ne ovat niitä omista kärsimyksistä napsittuja, joten eihän ne aina toiselle sovellu. Hyvä on jos joskus.
Enemmän pitäisi tässäkin katsoa kohti, ainakin välttää kääntämästä päätä pois.
-
Kuten tällä sivulla olen muutamaan kertaan kertonut tietyistä peloistani, kertaan vielä
pelkoni; vihan, katkeruuden ja omat pahat ajatukset.
Jumalan avulla olen paljosta päässyt, mutta viha ei poistu tästä maailmasta. Sen eilinen päivä osoitti niin koko maailmalle, ja myös itselleni.
Nimiä mainitsematta Leena on tylyttänyt minua jonkin aikaa. Milloin siitä mitä kirjoitan, milloin siitä etten hänelle kirjoita.
Miksi en. Hän on itse kieltänyt minua itselleen kirjoittamasta. Ne vihakirjeet tulivat YV;nä.
Se taas , ilmeisesti, juontui siitä että käytin empaattisuudessani sanaa Ymmärtää.
Et sinä mitään ymmärrä. Älä enää kirjoita minulle.
Vastasin OK, sovitaan näin.
Yksinäisen ja sairastavan osa ei ole kadehdittava. Kadehtiminen ei palvele mitään.
Rohkenen nyt kysyä; Tukahdutanko ilman foorumilla ?
Piinaviikon tunnelmissa Riitta-mummi
p.s. Tämän kirjoitin että lukijat eivät enää ihmettelisi mistä on kysymys.
-
Täältä periferiastani voin todeta, että me olemme ihmisiä. Etuja on kuin myös vikoja. Kipuileminen ei ole kivaa kenenkään osana.
-
Koska on pääsiäinen halusin täällä käydä.
Ei, riitta-mummi. En halunnut tylyttää, mutta sen tunnustan ja pyydän anteeksi, että väsyin. Halusin tulla tänne oikeastaan siksi. Minusta näytti joskus, että välillä väsytään puolin ja toisin. Eräs ketju alkoi: Ei yhtään mallaa eikä vn: ää. En ollut sen aloittaja.
Joskus taitaa käydä niin, että innostuu jostakin asiasta, oli se sitten itselle puhuvat raamatunjakeet, kuvat tai musiikkikappaleet, niitä tulvii niin ettei ennätä kuunnella eikä katsella eikä lukea ei vain jaksa ajatella että tuolle toiselle on syynsä jakaa ne täällä. Minun asiani ei ole arvostella toisia.
Toivon mutta en vaadi , että jaksat ymmärtää myös minua. Mutta ellet todella voi keskustella kanssani koska minulla on jokin ammatti tai luin teologiaa ja kirjoitat siitä täällä, jätät tietenkin aktiivisimpana keskustelijana toisen kirjoittajan ymmälle. Lisäksi saatoit tietämättäsi lyödä minua johonkin jota on hutkittu aika lujasti. Vielä siten, että jonkun tulisi vihdoin selittää minkä tähden. Minä vakuutan vielä kerran kuuluvani juuri sinne tavallisten joukkoon, juuri jonnekin gaussin käyrän korkeimmalle kohdalle jonne siis mahtuu valtaosa väestöä. Minua keskiverrompaa on tästä maasta aika vaikea löytää.
Kokeilkaa vaikka. :kahvi:
-
Keskiverto on matemaattinen termi. Tilastoimalla sen löytää. Kukaan ihminen ei ole keskiverto. Jokainen on jollakin tapaa poikkeuksellisen ainutlaatuinen. Identtiset kaksosetkin eroavat toisistaan. Näin asiasta mielenkiintoisen ja koskettavan TV-dokumentin. Taisi olla tämän viikon Prismassa.
-
Leena, olet saanut anteeksi. En käy selittelemään.
Hyvää Pääsiäistä ! (http://www.cosgan.de/images/kao/ostern/0stern(178).gif)
-
Uskallan jatkaa. Eräs aika tyypillinen hutkaisu tuli teologian nettilukijoiden verkkosivustolta. En vieläkään ymmärrä koko juttua, mutta joku kirjoitti minun joutuvan kadotukseen koska myös jokin mitä en nyt muista hänen mielestään minulla oli ja se vastasi sitten rahaomaisuutta. Miten aion pelastua kun olin kuin rikas nuorukainen?
Tunnustan että olin ymmällä. Olin lukenut läksyt tietysti, koska monihan suoritti sitä pätevöityäkseen uskonnon opettajaksi, ja tilanne on toinen kun lukee kiinnostuksesta. Oli aikaakin enemmän kuin niillä nuoremmilla ja sanon suoraan, minulle lääkis oli mankeli eli kuusi vuotta näännytystä, vasta erikoistumisvuosina vähän helpotti. Tavis joutuu lujille, sen sanon.
Kirjoitin että ihmiselle se on mahdotonta mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.
-
Monelta kuulin, että epilepsian puhkeaminen oli Jumalan rangaistus koska ylipäänsä lähdin opiskelemaan. Silloin taisin itkeä ensimmäiset itkut. Arkisen tavallinen ihminen ei vain ymmärrä kaikkea. Täällä on muitakin lääkäreitä. He ovat pysytelleet ammateistaan viisaasti vaiti. Olin itsekin, mutta kirjoiteltuani tänne vuoden, joku sen arvasi. Sitten kun tapailtiin muutenkin tuntui hölmöltä esittää muuta.... Tai minä en osaa.
Myös sitä en jaksanut enää selittää, minkä tähden luin ja opiskelin muuta. Minusta siinä irvaillussa " luterilaisessa työmoraalissa" on äärettömän paljon hyvää, sillä aina uuden mahdollisen ammatin, työn ja opiskelun etsiminen rytmitti päivän ja viikon. Itse leivoin niistä uutta ja samaa kyllä suosittelen jokaiselle, jos vielä on voimia ja halua, kiinnostusta ja löytyvät taloudelliset edellytykset. Teologiaa on mahdollista opiskella yllättävän pitkälle netissä, sitten kyllä täytyy pureskella kynsiä kun kaikki on tehty! Ei kuin vääntämään niitä lisäopintopisteitä ja miettimään pääsisikö Joensuun körttikotiin.
Tai ja kun jos vaikka niitä niin kutsuttuja taideamnatteja? Ne ovat tavallista työtä nekin. Pääsin kun musiikkialalle ylikoulutettiin, vähemmälläkin lahjakkuudella :003: ja taisi sama koskea kirjoituskursseja.
Ja kuvitelkaa, kaiken takana oli :026: Dietricus Docens ja surkean epäonnistunut hengentuote ja yritys joskus isona saada aikaan parempi. Siksi, että hänellä on annettavaa.
Vihdoin tuntuu että kenties uskallan. Kävi niinkin, että liekö johdatusta vai sattumaa, vahingossa NVL: sta lukijan joka on koulinut ihan napakasti ja tylyttämällä teelmiä.
Vihapuheisiin minulla ei riitä aikaa. Jos joku haluaa niin ajatella, se pala täytyy kurkusta nielaista, syyttää itseään ohutihoisuudesta ja sivuuttaa. Paras tapa on anteeksianto. Ja pieni tauko.
Siunattua pääsiäistä!
Huomenna vietämme ylösnousemusjuhlaa.
-
Keskiverto on matemaattinen termi. Tilastoimalla sen löytää. Kukaan ihminen ei ole keskiverto. Jokainen on jollakin tapaa poikkeuksellisen ainutlaatuinen. Identtiset kaksosetkin eroavat toisistaan. Näin asiasta mielenkiintoisen ja koskettavan TV-dokumentin. Taisi olla tämän viikon Prismassa.
Ajatteletko siis, ettei ihmisellä olisi edes lupaa tuskastua ja sanon suoraan, lopulta itkeä, jättäkää minut rauhaan! Juuri niillä tilastomittareilla minut on mitattu ja punnittu ja väännetty silloin kun minut kai neljästi neuropsykologikin tutki. Se kuului tämän tautityypin tutkimuspakettiin!
Tämä on erittäin tyypillinen, suunnilleen lukion suorittaneen suomalaissyntyisen tutkimuslöydös.
Nuorena, kun kohtauksia oli vähemmän ja myös pelkäsin vähemmän ajattelin olevani ihan kuin muutkin! Onko mahdotonta ymmärtää sen tuottavan iloa ja huojennusta! En jaksa olla täällä koska aktiivisin kirjoittaja repii erilleen: hän ei voi keskustella!
Hyvä tavaton! Ei sitten! :'(.
-
Kuten tällä sivulla olen muutamaan kertaan kertonut tietyistä peloistani, kertaan vielä
pelkoni; vihan, katkeruuden ja omat pahat ajatukset.
Jumalan avulla olen paljosta päässyt, mutta viha ei poistu tästä maailmasta. Sen eilinen päivä osoitti niin koko maailmalle, ja myös itselleni.
Nimiä mainitsematta Leena on tylyttänyt minua jonkin aikaa. Milloin siitä mitä kirjoitan, milloin siitä etten hänelle kirjoita.
Miksi en. Hän on itse kieltänyt minua itselleen kirjoittamasta. Ne vihakirjeet tulivat YV;nä.
Se taas , ilmeisesti, juontui siitä että käytin empaattisuudessani sanaa Ymmärtää.
Et sinä mitään ymmärrä. Älä enää kirjoita minulle.
Vastasin OK, sovitaan näin.
Yksinäisen ja sairastavan osa ei ole kadehdittava. Kadehtiminen ei palvele mitään.
Rohkenen nyt kysyä; Tukahdutanko ilman foorumilla ?
Piinaviikon tunnelmissa Riitta-mummi
p.s. Tämän kirjoitin että lukijat eivät enää ihmettelisi mistä on kysymys.
Toisille kerron tämän : . Sellaisia kirjeitä ei ole kirjoitettu. Ainut koski syytöstä jonka mukaan olin julkaissut Riitta-mummia koskevaa salassa pidettävää tietoa julkisella foorumilla. Tämä on totuus, minä en valehtele!
Silloin kirjoitin että syytös on toimitettava minulle ja asia on jo juridinen, koska mikäli lääkäri niin toimii, rangaistuksena on kuusi kuukautta ehdotonta vankeutta.
Lisäksi kyseessä oli syytös perättömän lausuman annosta koska en ole tietoinen ainoankaan tänne kirjoittavan yllämainituista tiedoista.
Nimiä mainitsematta Leena?
Tämä oli aika vakava asia. On edelleen. Syytöksestä on muutamia vuosia aikaa. Annoin sen silloin jäädä, koska minulle ei palautettu tuota tekstiä. Toivoin tilanteen rauhoittuvan sillä, että jään pois. Taisi sittenkin olla hyvä että vilkaisin, mitä minusta selän takana puhutaan.
Totuuden kertomisen täytyy, täytyy täytyy olla luvallista! Nyt jään pois ja toivon oikeastaan, että unohtuisin joksikin aikaa. Otan yhteyttä ylläpitoon ja pyydän hieman vilkaisemaan, mitä siellä julkaistaan.
-
Vielä viisas rivi arkkipiispalta. "Pelot poistuvat toisista huolta pitämättä" . Vaikka kimpaannuksissani kirjoitin jotakin hassua tyyliin ei sitten tarvitse soittaa apua tarvitessaan, niin sehän oli ihan typerää ja lapsellista minulta, ja sitä tulin niinikään pyytämään anteeksi.
Kuka ikinä tahtoo ja ajattelee että ehkä Leenalta voi kysäistä, ilman muuta saa tehdä niin. Se ei rajoitu edes tähän foorumiin. Jos voin auttaa, soittakaa vaikka keskellä yötä! :kahvi: