Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Kalistaja - 06.02.14 - klo:23:44
-
Miettikääpä, ystävät rakkaat, herännäisyyden tänäistä ja tosiasiallista yhteiskunnallista merkitystä!? Onko sitä ? Miettikääpä herännäisyyden uskonnollista ja yhteiskunnallista merkittävyyttä ja tunnettavuutta nyt ja verratkaapa sitä vaikka vuosiin 1900, 1918, 1930, 1944 ja 1960. Esimerkiksi. :kahvi:
Miltä vaikuttaa? No tietenkin on hyvä, että ne kahdeksan tai jotain kokoontuvat kotiseuroihin jonnekin, toisinaan. Mutta hei. Tietääkö naapurisi naapuri mitä on herännäisyys? Jos ei tiedä, niin miksi ei tiedä? :kahvi:
-
Eihän nykymeno ole samaa kuin ennen sotia ja heti sotien jälkeen. Vaikutuksemme on kirkon sisällä ja paremmin niillä alueilla, missä körttejä on aina enemmän ollut. Kaikenlainen uusi meno syö vanhoja seuraliikkeitä. Mitenkäs Karhun kansa alkaa itseänsä mainostaa esimerkiksi? Kannattaa pysyä vanhassa ja turvallisessa, eikä yrittää alkaa syleillä koko maailmaa jollakin uudella. Ajattelen tässä esimerkiksi Nokian liikettä, mille kävi aika kipeästi. Niin kauan kuin organisaatiomme on kasassa, on tulevaisuus jotenkin turvallisen tuntuista. Herättäjuhlat, Hengellinen Kuukauslehti ja alueellinen toiminta, kuorotoiminta ja seurat, on siinä aika paljon. Niin ja Aholansaaren rippikoulut.
-
Tyydyn samaan kuin 1944. En usko että herännäisyys leviää yhtään paremmin jos teemme naapurustossa "sisälähetystyötä". Kyllä naapurit näkevät että me lähdetään kirkkoon sunnuntaina aina samaan aikaan.
Muutoin kanssakäymisemme on sitä arkista pientä avunpyytämistä ja -antamista. Lähes kaikki papit joita tunnen käyvät seuroissa . Siltä pohjalta on hyvä laumaa paimentaa.
Olen ollut huomaavinani että uskon kysymykset alkavat kiinnostaa ihmistä hänen vanhetessaan. Se on Jumalan omaa työtä ja sitä voi vain ihmetellen seurata. Viime-aikoina ovat monet julkisuuden henkilöt kertoneet pohtivansa "elämän tarkoitusta". Siitä on hyvä alkaa.
Tämänkin asian puolesta voi rukoilla. Siihen kökkään haastan kaikki foorumilaiset mukaan.
-
Ensimmäinen kontaktini herännäisyyteen taitava olla herättäjäjuhlat joskus 80-luvun lopussa.
Seuraava kontaktini tulikin sitten Paavo Ruotsalaisen elämänkertojen kautta.
Paavon aikana herännyt kansa joutui valtakirkon taholta kahnauksiin toisinaan ja joutui lukemani aineiston mukaan jopa joskus jonkin sortin vainonkin kohteeksi, jos oikein muistan.
Tuon ajan kirkko ilmeisesti oli liian liberaali körttikansalle ja sen johtajille.
Ajat ovat muuttuneet. Nykyään herännäisyyden ja kirkon välillä ei taida olla enää konflikteja.
Konfliktit ovat siirtyneet kirkon ja muiden herätysliikkeiden välisiksi.
Mitä tulee herännäisyyteen ja sen vaikutuksiin yhteiskunnassa, niin luultavasti vaikutukset ovat varsin suuret. Eihän kyseessä ole mikään uusi herätysliike. Ja on vallan aiheellista tätäkin puolta pohtia laajemminkin.
Suomalaisessa kansanluonteessa on jonkinlaista ulospäin näkyvää vaatimattomuutta. Onko se perintöä herännäisyydestä vai liekö herännäisyys jotenkin vaikuttanut siihen? Luultavasti meissä on paljon erilaisia piirteitä, jotka ovat peruja herännäisyydestä, mutta jota emme oikeastaan osaa sinne niiden lähdettä kohdistaa. Onko ehkä niin, että jotkut suomalaisuuteen liítetyt piirteet ovat peräisin heränneiltä?
Se on ainakin selvä, että "herännäisyys" ja sen korostukset ja oppikin on muuttunut valtavasti sitten Paavon aikojen.
Herännäisyys, herännyt kansa. Mistä se on herännyt?
Minän esim. en tainnut tietää ketään körttiläistä vielä joitain vuosia sitten. Ja syy on alkanut selvitä: he ovat hyvin hiljaa kristillisistä taustoistaan. Heitä on paljon, mutta heitä ei näy missään.
-
Tämä ketjuhan pölähti mukavasti eteenpäin, jatkakaa! :kahvi:
-
Eilen saattelin 90v. äitiäni Lapualta Seinäjoen keskussairaalahan kaihileikkaukseen. Leikkausta siälä orotti myäs herttaanen mummeli, jonka kanssa juttelin mukavia äiteen kanssa. Hämmästyyn vähän, kun hän totesi, että täs sitä orotellaan leikkausta kaharesta vanhasta körttipitäjästä Nurmoosta ja Lapualta. :107: Miätiin, että päättelikö hän meirät körttilääseksi mun vaatetuksesta, tummista päällysvaattehista ja mustista saappahista vai puheista? :017: Siinähän sitten toimiteltihin loppu orotusaika Lapuan tulevista Herättäjäjuhuliista ja wanahasta ja nykykörttilääsyyrestä.
-
Kertokaa nyt ihmeessä Kalistaja ja Mörtti mitä herännäisyys oli ennen näitä nykypäiviä. Mitä kaipaatte, mitä ette.
Minä olen ikääntyessäkin yhä utelias lapsi. Miksi, mitä, minne ?
Suomi, sisu, sauna. sota ja Siionin virret. Oleellisin ?
-
Minua kiinnostaa lukea se, että mistä herännäisyydessä ollaan herätty?
-
Oletan, suruttomuudesta. Paavo oli ahdistuksissa sen tähden lähes lapsesta saakka.
Eikö suruttomuus olekin täysin uskosta piittaamattomien elämäntapa?
-
Oletan, suruttomuudesta. Paavo oli ahdistuksissa sen tähden lähes lapsesta saakka.
Eikö suruttomuus olekin täysin uskosta piittaamattomien elämäntapa?
Kyllä Paavo hänetä kirjoitettujen elämänkertojen mukaan oli ahdistunut.
Ennen Seppä Högmanin tapaamista ahdistus johtui ymmärtääkseni helvetin pelosta.
Kuinka ymmärrät tuon termin "suruttomuus" merkityksen?
Se tuskin tarkoittaa sitä, että ei ole surua vaan on iloa?
Sillä ilmeisesti tarkoitetaan sitä, että ei tunne synnin johdosta surua, eli että ei pidä syntiä syntinä ja näinollen ei tietysti surekaan sitä.
-
Voisihan se olla niinkin, että herännäisyys vaikuttaa yhteikunnassa, kun kukin yksilönä elää ja vaikuttaa yhteiskunnassa oman arvomaailmansa pohjalta. Kuten Karjalaisenkyösti tuossa mainitsikin, ei omaa vakaumusta helposti tuoda yliesesti julki.
Yllättyneitä olemme olleet, varmaan molemmin puolin, kun Herättäjäjuhlilla on tullut vastaan useampikin perhe, jotka ovat vuosikausien tuttuja lasten harrastuksista. Tai kuinka monta Aholansaaren rippikoulun käynyttä löytyykään, kun rippikoulu ylipäätään tulee puheeksi työ-ja ammattituttujen kanssa illallispöydässä.
Eli samaa mieltä, " heitä on paljon, mutta heitä ei näy missään"
-
Roomalaiskirje 12.2. Kokovirke eikä vain kuten tavallista sen ensimmäinen lause.
-
Sanoillahan tässä pelataan. Olisiko heränneen henkilön "maailmassa" elävä vastinehenkilö suruton. Sana körtti liitettäneen vanhoihin vaatteisiin: körttivästi miehillä, musta pitkä hame naisilla, muutama sininen rantu sai olla, siis sellaista mustavalkoisen Suomi-filmin stereotyyppistä kuvaa uskovaisista. Seurapenkissä istuttaessa monella on kaipuu tuohon vanhaan, naiset kaivavat laukustaan mustan, sinirantuisen hartialiinan olkapäillensä penkissä olemisen ajaksi. Minä mietin osaani, olisiko minusta västin kantajaksi. Uskon lujuudesta siinä on kyse. Tällä iällä jo voisi, sisäinen muutos on sitä, että "vuosi vanhan vanhattaa". Ulkonäöstä ei voi päätellä kuka on körtti. Taloyhtiössäni alapuolellani asuu körttipariskunta, koska olen heidät Herättäjäjuhlilla nähnyt. Esiintyvät aina iloisina, yhteistyöhaluisina, sellaisiin ihmisiin haluaa leimautua. Jutellaan, mutta ei ole puhuttu kotiseuroista. Omasta "heräämisestä" ei saa tekstiä, se on pitkä prosessi, muitten rakkaudesta siinä on kyse ja Isän.
-
Sitä herättihin omasta syntisyyrestä joka aamu iliman, että tunsit esim. helluntailaisten tapahan olevasi Uskossa ja Pelastettu. Päivä kerrallansa sitä roikutahan yhä pelekän armon varas ja yritetähän elää ihimisiksi Jumalan silimien alla.
-
Kertokaa nyt ihmeessä Kalistaja ja Mörtti mitä herännäisyys oli ennen näitä nykypäiviä. Mitä kaipaatte, mitä ette.
Minä olen ikääntyessäkin yhä utelias lapsi. Miksi, mitä, minne ?
Suomi, sisu, sauna. sota ja Siionin virret. Oleellisin ?
Tiettyä väkevyyttä ja tiettyä toiminnallisuutta sekä kohtikäyvää puhetta ( kaipaan siis ). Sitä myös halajan, että yhä useampi näkee sielunsa silmin sen kuinka asiat ovat ja että he oikeasti tuntevat ( pitänee sanoa näkevät, näkevät sielunsa silmin ja oikein ) lähimmäisensä. Tunnen heitä, jotka ovat olleet jo 200 vuotta heränneitä ja joissakin heistä on säilynyt olennaisuuksien taju ja riittävä tieto kaikesta. Kaikesta ja kaikista. Ehkäpä henki on avannut näkemään?! :kahvi:
-
Ymmärränkö oikein Kalistaja ? Väkeviä puheita ? Seurapuhujilta ( onhan niitä!) vai meiltä kaikilta? Eikö herännäis-perinteeseen kuulu vaatimattomuus myös puheissa niinkuin pukeutumisessakin.? Väkevä puhe, oli se kuinka luonteenomaista tahansa eräille meistä, tuomitaan oikein uskovien taholta ylpeydeksi. Sydämet sytyttää ja tutkii Jumala.
Toiminta tyrehtyy kaikilla elämän aloilla. Paitsi ehkä Pohjanmaalla.
Jumala, joka tietää kaiken, antaa myös tehtävät. Eräät puhujiksi, eräät veisaajiksi, muutamat johtajiksi ja opettajiksi. Useimmat penkin kuluttaviksi kuulijoiksi, ehkä kahvinkeittäjiksi.
Minusta parasta on körttiläisissä se että he ovat ihmisinä ihmisiksi. Rakentavat isänmaata, puolustavat sitä puhein ja teoin. Myös verta ovat vuodattaneet. Toki muutkin näin tekevät ja tekivät. Ryhdikästä väkeä !
Sisukkaasti ovat jatkaneet alatiellään, puhdasta omaatuntoa ja kohtuullista elämäntapaa noudattaen.
-
Musta tuntuu, et körttiläisyys tai herännäisyys vaikuttaa aika voimakkaasti yhteiskunnassamme.
Kuitenkin on kyse maanhiljaisista, niin sitä ei silleen huomaa, kuten ei lestadiolaisten tai rukoilevaistenkaan kohdalla.
Luulisin arkkipiispamme olevan körtti ja uskoisin, niin politiikassa kuin liike elämässä olevan paljon körttejä, jotka vaikuttavat suurestikkin.
Jossain oli, että kun on kirkollisia vaaleja ja muita äänestyksiä, niin kummasti körtit pärjää aina.
Kun on vaatimattomuutta ja muuta körttipainotetta, niin ihmiset vaan valitsee sellaisia henkilöitä.
Isot egot ja karismaattiset henkilöt eivät vaan aina pärjää.
-
^ aika samoin ajattelen. Karismanismi vetää vähemmän koulutettuja.
-
Eikö suruttomuus olekin täysin uskosta piittaamattomien elämäntapa?
Olitko itse mielestäsi suruton ennen kuin heräsit herännäisyyteen? tuskin uskosta piittaamaton kumminkaan :017:
Suruton on hassu sana. Vaikka joku uraohjus jonka epäjumalana on se oma menestys, taikka se joka kuvittelee että unelmien prinssi tuo lopulta sen mitä kaipaa (ja vaihtaa miehestä toiseen kun ei kukaan vastaa näitä odotuksia). Tuskin se kovin surutonta elämää on, vaan ankaraa pakertamista ja pettymyksiä.
Se on joku hassu historiasta periytyvä sana varmaan tuo herännäisyyskin. Ehkä silloin joskus heräsivät suruttomat, mutta luulenpa että suruttomista voi olla lähimmäisilleen vähemmän harmia kuin surullisista tosikoista pinnistelijöistä. Joiden ehkä olisi syytä havahtua väärästä varmuudesta?
Mutta tämä on ihan off topic -lätinää, eikä liity aloituksen kysymykseen. Mistä puolestaan ihmettelen, tarvitseeko mitään yhteiskunnallista merkitystä olla, ainakaan selvästi havaittavaa ja helposti arvioitavissa olevaa sellaista.
-
Tiettyä väkevyyttä ja tiettyä toiminnallisuutta sekä kohtikäyvää puhetta ( kaipaan siis ).
Kokeile vaihteeksi vaikka Kansanlähetystä, jos ei körttiseurojen puheet käy kylliksi sinua kohti? Meillä ainakin oli seurakunnassa körttitaustainen pappi, joka sieltä lopulta oli löytänyt sen pelastusvarmuuden, jota etsi.
Tunnen heitä, jotka ovat olleet jo 200 vuotta heränneitä ja joissakin heistä on säilynyt olennaisuuksien taju ja riittävä tieto kaikesta.
Tarkoittanet niitä ns. kantakirjakörttejä? Jos noin lasketaan, kuinka monta vuotta olet itse ollut herännyt?
-
Öppiäinen. Olin hyvin surullinen ennen heräämistäni. Suruton-sanan kuulin vasta näissä körtti-porukoissa. Olen ymmärtänyt että suruton ei välitä
vaikka kuulisi kutsuttava.
Tästä haluaisin varoittaa. Itse olin hurjan kovakalloinen ja kovakorvainen, niin että tarvitsin kunnon kuolemanpelon .
-
Mistä herännyt? Hyvä kysymys.
Havahtunut välinpitämättömyydestä?
Heräämisiäkin on monenlaisia. Jos ei ole varsiniaisesti herännyt, niin ehkä uni on muuttunut keveämmäksi, rauhattomaksi. Jotain sekin on.
Mt
-
Voisihan sitäkin kysyä, mistä ne jo 200 vuotta sitten heränneet ovat heränneet. Eli nämä kantakirjakörtit.
-
suruton ei välitä vaikka kuulisi kutsuttava.
Ehkä vika on kutsujassa. Tai kutsun välittäjässä.
-
Mie tiijän nyt et kutsuja oli Herra itse.
-
Välittäjät eivät aina osaa puhua kielillä kyllin hyvin.
-
Myönnän. Ja houkutukset hurmaa ! :039:
-
Onhan tämä meille rakas liikkeemme silti jollain lailla eteenpäin mennyt. Jollain lailla. Mutta, sittenkin, yksi vaihde lisää ei olisi pahitteeksi. Väkevyys on myös toiminnallisuutta, oikea-aikaisia tekoja. Toki kai sellaistakin tapahtuu, jossain määrin. Mutta ne noin 20 palkattua ehkä heräävät lopullisesti vasta sitten jos/kun kullakin heistä eläke on uhattuna?! Vai miten se on?!
Voisin yhden vertauksen käyttää aikaintakaisesta yötäpäivää-toiminnasta siihen kun nyt hehkutetaan kesäloman alkua. Olkoon myöhemmin. Mutta joo - Herättäjän homma on tietyllä lailla ( tai sen pitäisi olla ) kokoaikaista hommaa. Sinänsä siellä on kyllä monta lähtökohtaisesti ihan kelvokasta ihmistä.
On hyvä, että kokoonnutaan, on hyvä että veisataan ja on hyvä että puhutaan? Jaa, mutta mistä viimeaikaisesta puheesta on riittänyt puimista pitkäksi aikaa?! Mikä viimeaikaisista seurapuheista on, no niin: "herättänyt" - tai edes havahduttanut? :kahvi:
-
Sitä herättihin omasta syntisyyrestä joka aamu iliman, että tunsit esim. helluntailaisten tapahan olevasi Uskossa ja Pelastettu. Päivä kerrallansa sitä roikutahan yhä pelekän armon varas ja yritetähän elää ihimisiksi Jumalan silimien alla.
Täältä löytyy eräs lempiteoksistani:
http://www.kirjasilta.net/wilcox/hy/hy.html
Ja sieltä lainaus:
"Missä on syyllisyyttä, siellä on sydän kova. Sen tähden suuri syyllisyys todistaa vain vähän, jos ensinkään, Kristuksesta.".
Lutheriakin on tullut luettua, kuten Paavalia jne.
Minulle on tullut ymmärrys, että kristityn elämä terveimmillään olisi sitä, että tiedostetaan oikeasti oma loppuun asti oleva syntisyys sekä se, että ollaan uskosta pelastettuja Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tähden.
Muistelen Lutherin teoksessaan "Sidottu ratkaisuvalta" paheksunut sitä, että kristitty ei pidä pelastusasiaansa varmana.
Kun tuon ajatuksen luin, jotenkin häpesin, koska itse olin pitänyt jotenkin hyveenä tuota epävarmuudessa piehtarointia.
Epävarmuuteni jatkui edelleenkin, mutta vähensin voimakkaasti (tai jopa lopetin) tyylin, jossa pidin ikään kuin jonkinlaisena hyveenä sitä, että olen "maan matonen".
-
^ aika samoin ajattelen. Karismanismi vetää vähemmän koulutettuja.
Paavalin mukaan myös kristillinen usko on luonteeltaan sellaista, että se vetää puoleensa ihmisiä, jotka ovat vähemmän koulutettuja ja muutenkin maallisessa mielessä ei niin kovin korkealla olevia ihmisiä.
-
Paavo iloitsi siitä, että oli varmasti pelastunut kun hän sepän luota lähti.
Muistan eräästä hänen elämänkerrastaan, jossa kerrottiin Paavon menneen erään vanhan ihmisen luo, jolla ei ollut pelastusvarmuutta. Kun Paavo lähti tuon henkilön luota pois, oli tästä entisestä pelastuksen suhteen epävarmasta ihmisestä tullut varma, ja siitäkös ilo syntyi.
Nykyään tässä asiassa on menty eteenpäin. On nöyrää tunnustaa omaavansa kadotusvarmuus.
-
Paavalin mukaan myös kristillinen usko on luonteeltaan sellaista, että se vetää puoleensa ihmisiä, jotka ovat vähemmän koulutettuja ja muutenkin maallisessa mielessä ei niin kovin korkealla olevia ihmisiä.
Kyllä.
Seurakuntansa johtajana Paavalilla oli kuitenkin oma lehmä ojassa: jos ei yksinkertaisia olisi ollut, hän olisi puhunut tyhjille seinille.
-
Kyllä.
Seurakuntansa johtajana Paavalilla oli kuitenkin oma lehmä ojassa: jos ei yksinkertaisia olisi ollut, hän olisi puhunut tyhjille seinille.
Olisiko yksi nykyisistä ongelmista se, että niin moni uskoo olevansa viisaampi ja nerompi kuin mitä lopulta ja todellisuudessa onkaan. Jokainen meistä - jokseenkin jokainen - tarvitsee lisää aitoa nöyryyttä tähän maanpäälliseen vaellukseen. :kahvi:
-
Paavalin mukaan myös kristillinen usko on luonteeltaan sellaista, että se vetää puoleensa ihmisiä, jotka ovat vähemmän koulutettuja ja muutenkin maallisessa mielessä ei niin kovin korkealla olevia ihmisiä.
Hyvä huomio!
Olisiko yksi nykyisistä ongelmista se, että niin moni uskoo olevansa viisaampi ja nerompi kuin mitä lopulta ja todellisuudessa onkaan. Jokainen meistä - jokseenkin jokainen - tarvitsee lisää aitoa nöyryyttä tähän maanpäälliseen vaellukseen. :kahvi:
Kerrankin Kalistajan kanssa samaa mieltä.
-
Ei taida olla Jumalan edessä ihmisillä etuja. Ihminen on syntinen. Jumala pelastaa syntisiä.
Ihminen on taipuvainen etsimään etuja itsestään ja toisistaan. Ei ole nykyään amerikkalaisvaikutteissa yhteiskunnassa poliittisesti korrektia ylenkatsoa ylipainosia ihmisia. Senjalkeen kun maisterintutkinto on suoritettu, sitä ei saa millään pois, ei ruokavaliolla eika urheilulla. Niin ei niitäkään saisi ylenkatsoa.
Kuitenkin, jos ihminen on niin typerä, että hän arvostaa äo-testin tuloksia, olisi syytä ajatella todellisuutta. Jos hän on niin korkea kuin 99% yläpuolella, onko se ylpeyden aihe? Se vain tarkoittaa, että Kuopiossa on reilusti yli 1000 häntä älykkäämpää henkilöä. Mitä ajattelisimme ihmisestä, joka ylpeilee siitä, että juoksussa on Kuopiossa yli 1000 ihmistä häntä nopeampaa? Entäs se Kuopiossa paras korkeushypyssä? Kokonsa suhteessa heinäsirkka on häntä monta kertaa parempi. Ylpeily tuntuu hassulta.
-
Kaikki vähän koulutetut körtit, älkäämme ylpeilkö ! Sekään ei ole ylpeyden väärti että kuka on syntisin. Ei rukousten mittaileminen, ei virsien tunteminen, ei kirkossakäymisen tiheys.
Mikä siis? Lähimmäisten rakastaminen! Mutta siitäkään ei pidä laatia luetteloita. Uskossamme ei ole kehumista, ei luettelemista.
Silti: Sitä hyvää minä en tee mitä tahdon.
Osallisuus yhteiskunnassa tarvitsee tekoja. Usko ei tarvitse muuta kuin rakkautta ja Jeesusta ristillä.
-
Kiitos Riitta-mummi varsinkin tuosta viestisi loppulauseesta. :eusa_angel: :eusa_pray:
-
Muistelen Lutherin teoksessaan "Sidottu ratkaisuvalta" paheksunut sitä, että kristitty ei pidä pelastusasiaansa varmana.
Kun tuon ajatuksen luin, jotenkin häpesin, koska itse olin pitänyt jotenkin hyveenä tuota epävarmuudessa piehtarointia.
Tarvitseeko sitä pitää hyveenä tai paheena? Eikö voi vain neutraalisti todeta, että on epävarma, jos kerran on, arvottamatta asiaa kumpaankaan suuntaan?
-
Minun käsitykseni pelastusvarmuudesta on kääntynyt kerskaavasta varmuudesta odottavaan ja toivovaan. Ehtoollispöytä on paikka jossa epävarmaakin vahvistetaan. Siksi siellä pitää käydä niin usein kuin mahdollista. :eusa_pray:
-
Odottava ja toivova on hyvin sanottu...lisäisin vielä etsivä, hapuileva, kaipaava, ikävöivä...
Jumalan puolelta pelastusvarma on totta ja varma...Jeesuksen lunastustyö kestää, kaikki saavat tulla...
Ihmisen puolelta aika lailla epävarmaa...meidän tahtoamme kysytään...otammeko lahjavanhurskauden vastaan...
Armon varassa ollaan...
-
Heränneet, perikörttiläiset, ovat kai sitä mieltä että kaste on pelastusrengas. Sen avulla mennään perille asti. Omista tunteista saamme kiittää vain itseämme. Jumalan puolelta lupaukset ovat varmat.
Täytyykö mielestänne olla koko ajan varmuutta täynnä. Tarkennan, että erotan pelastusvarmuuden ja muun elämän varmuuden ja vahvaluonteisuuden täysin.
-
Pelastusvarmuudesta sanoin jo ajatuksiani...
Muu varmuus elämässä, todellakin aivan eri asia.
Mielestäni, jos ihminen on aito ja rehellinen...tämä muukin varmuus on usein kovin epävarmaa...
Mutta ajattelen myös niin...kun meillä on eri elämänaloilla tietoja, taitoja, kokemuksia...niiden kanssa saamme
rohkeasti ja täysillä elää...ei tarvitse vähätellä itseään...ei tarvitse korottaa itseään...olla aidosti sitä mitä on.
-
"Heränneet, perikörttiläiset, ovat kai sitä mieltä että kaste on pelastusrengas. Sen avulla mennään perille asti."
Sellaistakin mielipidettä on, että Kristuksen sovituskuoleman rinnalle ei saa tuoda mitään muita vanhurskautta edistäviä tekijöitä, jotka auttaisivat ihmistä saamaan sen hyvän osan tuonpuoleisessa.
SItä monesti ihmettelen, että kuinka eri uskontokuntiin kuuluvat ihmiset pystyvät tekemään niin varmoja kasteoppeja itselleen ja kuitenkin Raamatussa puhutaan niin vähän tuosta kasteesta. Liekö syy monen monen kirjaviin erilaisiin toisistaan poikkeaviin kasteoppeihin juuri siinä, että Raamattu on varsin lyhytsanainen tuosta asiasta.
Minulle tuo kasteasia ei ole avautunut, hyllyvällä suolla sen suhteen olen. Ehkä joskus saan varmuuden tästä asiasta. Sitä ainakin toivon.
Pelastusarmeijassa muuten on sellainen kasteoppi (puhun edelleen vesikasteesta), että sitä ei tarvita, joten ymmärtääkseni eivät kasta ollenkaan.
Paavali kerran totesi tähän tyyliin, että "Jumala ei ole lähettänyt minua kastamaan, vaan saarnaamaan evankeliumia."
Hebrealaiskirje käyttää termiä "oppi kasteista". On siis erilaisia kasteita. Siellä myös todetaan, että "oppi kasteista" kuuluu kristillisen elämän alkeisiin.
Tässä asiassa en ole päässyt vielä alkuunkaan. Välillä käy mielessä, että ovatkohan nämä erilaisista kastekäsityksistä kovin varmat ihmiset yhtään sen pidemmällä. Vai onko kenties niin, että oli käsitys kasteesta sitten mikä tahansa, niin se riittää? Kukapa tietää, kenties näin on, koska kasteesta on niin säästeliäästi Raamatussa puhuttu.
-
Hyvää pohdintaa kyösti !
Omien jälkeläisteni kastehetkellä on kasteen merkitys ollut minulle "päivänselvä". Jos taas sitä alkaa miettiä eri vaihtoehtojen kohdilla menee ajatukset helposti sekaisin. Antaa siis Hengen vakuuttaa.
-
Kyllä. Lasten kastaminen on tärkeä palvelus, se on kivijalan tekoon verrattava.
-
"Heränneet, perikörttiläiset, ovat kai sitä mieltä että kaste on pelastusrengas. Sen avulla mennään perille asti."
Sellaistakin mielipidettä on, että Kristuksen sovituskuoleman rinnalle ei saa tuoda mitään muita vanhurskautta edistäviä tekijöitä, jotka auttaisivat ihmistä saamaan sen hyvän osan tuonpuoleisessa.
No huh. Sitäkö se kristinusko vaan on, että itse kukin miettii, miten saisi itselleen hommattua hyvän osan tuonpuoleisessa?
Evankeliumeja kun lukee, niin pointti tuntuu olevan ihan muussa: Eläkää ihmisiksi ja muistakaa että olette Jumalan luomia. Sivuhuomautuksena sitten, että tuomiokin on tulossa ja ne jotka hyvää tekevät, pääsevät taivaaseen ja pahantekijät sammumattomaan tuleen. Ja joo, Jumala kyllä katsahtaa rakastavasti synnintekijänkin puoleen, jolloin tämä voi vapautua pahantekemisen halustaan (kuten Sakkeus, mutta toisaalta niinikään varakkaalle nuorukaiselle kävi toisin). ja ehkä jos ei pyynnöistään huolimatta pääse irti pahoista haluistaan niin saattaa armosta silti saada hyvän osan tuomiolla, kun sentään on turvannut oikeaan suuntaan.
Sellaistakin mielipidettä on, että pointti olisi Kristuksen seuraamisessa. Ja millä hän työnsä aloitti, no, käymällä kasteella. Ja Pyhä henki laskeutui taivaasta kyyhkysen muodossa.
Mutta tämä on niitä asioita, joita en protestanttisuudessa ymmärrä: Yletön keskittyminen johonkin omaan pelastukseen, joka tapahtuu joskus vasta jossain tuonpuoleisesssa. Historiallisesti protestanttisuus syntyi samaan aikaan kuin individualismi muutenkin alkoi nostaa päätään. Ehkä se on yksilökeskeisyyden uskonnollinen ilmentymä vain?
(Tällä vuodatuksellani nyt ei taas paljon mitään tekemistä aloituksen kanssa ollut.)
Yhteiskunnallisesti merkittäviä ja hyviä asioita savat aikaan pakanat ja ateistit yhtä lailla kuin minkä tahansa suunnan kristityt, joten sikäli tarvinneeko tuolla herännäisyydellä mitään kummempaa yhteiskunnallista merkitystä olla?
Pahana ihmisena helposti arvelen, että merkityksen kysely onkin samaa kuin halu että oma joukkue menestyy urheilukisoissa, että oma kotikaupunki on iso ja kaikkialla tunnettu, että oma kirkko on komein ja sen uruissa eniten äänikertoja. (Pahana, koska tuossahan en usko lähimmäisestäni ensimmäisenä hyvää, kuten pitäisi, vaan että hän elättelee ylpeitä eli siis vääriä ajatuksia.)
-
Yhteiskunnallisesti merkittäviä ja hyviä asioita savat aikaan pakanat ja ateistit yhtä lailla kuin minkä tahansa suunnan kristityt, joten sikäli tarvinneeko tuolla herännäisyydellä mitään kummempaa yhteiskunnallista merkitystä olla?
Pahana ihmisena helposti arvelen, että merkityksen kysely onkin samaa kuin halu että oma joukkue menestyy urheilukisoissa, että oma kotikaupunki on iso ja kaikkialla tunnettu, että oma kirkko on komein ja sen uruissa eniten äänikertoja. (Pahana, koska tuossahan en usko lähimmäisestäni ensimmäisenä hyvää, kuten pitäisi, vaan että hän elättelee ylpeitä eli siis vääriä ajatuksia.)
Kyllä sillä, että ei tuomitse toista mieltä olevia, vaan jättää sen Jumalan käsiin ja sietää naapuriaan on suuri yhteiskuntaa rauhoittava vaikutus. Tämä on minusta Herännäisyyden antia tähän yhteiskuntaan ja parasta rauhantyötä mitä tiedän.
-
Tuossa sinun allekirjoituksessasi piilee viisaus.
"Jumala on arjessa"
Ajattelen että nimenomaan niin on.
Jokaisessa hetkessä vaikkemme aina sitä huomaa.
Arki pitää sisällään monesti hyvinkin erilaisia kohtaamisia.
Kumpa osaisi kohdata Vapahtajan mentaliteetilla, laupeudella ja armahtavaisuudella.
Ihan vaan tuli ykskaks mieleen tälläisiä.
-
Kyllä sillä, että ei tuomitse toista mieltä olevia, vaan jättää sen Jumalan käsiin ja sietää naapuriaan on suuri yhteiskuntaa rauhoittava vaikutus. Tämä on minusta Herännäisyyden antia tähän yhteiskuntaan ja parasta rauhantyötä mitä tiedän.
Onko tuo mielestäsi näkynyt käytännössä? Onko herännäisyyden valtaseuduilla Pohjanmaalla ja ja Pohjois-Savossa oltu vähemmän tuomitsevia kuin muualla päin maata?
-
"sietää naapuriaan" liikutaan yksilötasolla, körttikansa on rauhoittunut, verrataanpa vaikka 30-lukuun. Tai körttiset "kansanjohtajat" ovat rauhoittuneet, jos sellaisia tänään enää onkaan. Hengellisyyttä ja politiikkaa ei haluta sekoittaa.
-
Puukot ja puntarit heiluivat körttikodeissa keskivertoa harvemmin, luulen. Onko totta, että körtit rauhoittivat 1800-luvun puolivälin paikkeilla häjytkin veisuullaan?
-
Olen joskus lueskellut eri herätysten historiaa.
Mielenkiintoista kun alkaa liikehdintä.
Varmaan kaikissa erilaisissa herätyksissä kautta historian on ollut omat ominaisuuspiirteensä aluksi ja sitten löytyy uoma jota pitkin herätys etenee, uomaantuu. :eusa_angel:
Ainakin ajattelisin niin.
-
Puukot ja puntarit heiluivat körttikodeissa keskivertoa harvemmin, luulen. Onko totta, että körtit rauhoittivat 1800-luvun puolivälin paikkeilla häjytkin veisuullaan?
Tuosta en tiedä, mutta jonkun huonon puheen olen itse kuullut veisattavan nurin.
Eduskunnassakin pitäisi olla körttikuoro :)
Ihmeellinen voima noissa siionin virsissä. :)
-
Kyllä körtit pitivät puoliansa häjyjä vastaan, mutta laillista menoa halusivat suosia.
Ja Viisveisaajalle: kyllä niekkuileva Siionin virsi hyvin selkärangassa kylmii. Mieli on avoin "pöntöstä" puhujille. Kirjoitan tällälailla mielikuvilla, toivottavasti ei haittaa.
-
Onko tuo mielestäsi näkynyt käytännössä? Onko herännäisyyden valtaseuduilla Pohjanmaalla ja ja Pohjois-Savossa oltu vähemmän tuomitsevia kuin muualla päin maata?
En asu siellä, joten vastaan, että ainakin Etelä-Suomen körtit menettelevät näin ja oppinsa he ovat hakeneet pohjoisempaa
-
Minusta tuntuu siltä, että itsekullakin se oma herätysliike / muu kristillinen (tai muu) yhteisö tuntuu siltä kaikkein vähiten tuomitsevalta ja muutenkin kaikin puolin siltä kaikkein parhaalta eri ominaisuuksin.
Eri puolilla olen elämää seurannut ja jotenkin tämänsuuntaiselta se on alkanut näyttämään.
Körttiliikkeen piirissä olevalla tuntuu oma liike vähiten tuomitsevalta.
Jollakulla toisella on aivan päinvastainen käsitys ja kokemus.
Oma kokemukseni/käsitykseni on se, että jos suostuu tiettyyn muottiin ja suostuu uskomaan tietyllä tavalla, körttiliike on erittäin ystävällismielinen ja hyvä paikka olla ja sen piirissä on hyvä elää.
-
Kyöstille :039:
-
Minusta tuntuu siltä, että itsekullakin se oma herätysliike / muu kristillinen (tai muu) yhteisö tuntuu siltä kaikkein vähiten tuomitsevalta ja muutenkin kaikin puolin siltä kaikkein parhaalta eri ominaisuuksin.
Eri puolilla olen elämää seurannut ja jotenkin tämänsuuntaiselta se on alkanut näyttämään.
Körttiliikkeen piirissä olevalla tuntuu oma liike vähiten tuomitsevalta.
Jollakulla toisella on aivan päinvastainen käsitys ja kokemus.
Oma kokemukseni/käsitykseni on se, että jos suostuu tiettyyn muottiin ja suostuu uskomaan tietyllä tavalla, körttiliike on erittäin ystävällismielinen ja hyvä paikka olla ja sen piirissä on hyvä elää.
Sen verran sanoisin, että tuo on toiveunta. Eräs liike sanoo olevansa ainoa, josta pääsee taivaaseen ja siinä on vinha ero siihen, että päätös jätetään taivaan isälle. Toinen tuomitsee kaikki poikkeavat ja kolmas luulee, että ttaivaan portilla kysytään mitä mieltä olit naispappeudesta jne. Edellä en puhu yksilöistä, vaan ryhmien ryhmien virallisita opeista. Taivaan isä ratkaisee nämä asiat. Ihmisille ei ole annettu niissä tuomiovaltaa.
-
Eräs liike sanoo olevansa ainoa, josta pääsee taivaaseen ja siinä on vinha ero siihen, että päätös jätetään taivaan isälle. Toinen tuomitsee kaikki poikkeavat ja kolmas luulee, että ttaivaan portilla kysytään mitä mieltä olit naispappeudesta jne. Edellä en puhu yksilöistä, vaan ryhmien ryhmien virallisita opeista. Taivaan isä ratkaisee nämä asiat. Ihmisille ei ole annettu niissä tuomiovaltaa.
Kristillinen kirkko yleisesti opettaa, että vain Kristuksen ristinkuoleman kautta voi pelastua.
Joku voi pitää tätä kovinkin tuomitsevansa, mikäli ei satu uskomaan siten, kuin kristillisissä piireissä perinteisesti uskotaan.
Jos taasen uskoo, niin kuin kirkko näistä asioista perinteisesti on opettanut, ei ollenkaan pidä itseään tuomitsevana tämän kristillisen kirkon pääopin kanssa.
Tämä pätee kaikkeen, jota ihminen pitää oikeana ja Jumalan tahtona.
Jos ihminen kokee, että
- naispappeus on väärin
- Raamattu ei hyväksy erilaisia elämänmujotoja ja toimintatapoja ja kutsuu niitä synneiksi
- tietyt asia ovat oikein ja tietyt väärin
ei ihminen koe itseään missään määrin tuomitsevaksi, vaan ennemminkin hän kokee tuomioksi sen, kun joku toinen hyökkää tämän ihmisen uskonkäsitystä vastaan.
Ihminen ymmärtää niin, että tuomitsemisen pitää kohdistua vain vääriin asioihin, ei oikeisiin. Kun hän pitää jotain asiaa oikeana, hän kokee siihen kohdistuvat arvostelut aiheettomina ja turhina tuomioina.
Kun kahden osapuolen oikeat asiat ovat ristiridassa toistensa kanssa, syntyy puolin ja toisin tuomitsemissyytöksiä ja tuomitsemiskokemuksia.
Sinulla SeppoS on oma uskonkäsituksesi ja sinusta vain tuntuu toisin uskovat enemmän tuomitsevaisilta, kuin itse olet.
-
Tosi on, että heränneet eivät pidä itseään ainoina oikeina, uskovat, että muistakin herätysliikkeistä voi pelastua. Toisinajattelevia ei heitetä ulos liikkeestä, päinvastoin. Heidän tukensa yhdistykselle on oikein tervetullutta. Jos joku lähtee liikkeestä, niin hän ei jää tyhjän päälle. Hän voi edelleen osallistua jumalanpalveluksiin tarkistamatta, kuka pappi on paikalla. Hän voi olla aktiivisena seurakunnan toiminnassa.
Aikanaan ihmettelin, mistä katulapset tulevat, eihän kukaan synny kadulle. Minulle vastattiin, että olosuhteet kotona ovat niin hirveät (väkivaltaa, juopottelua, laiminlyöntejä), että lapset lähtevät kotoaan ihan vapaaehtoisesti. Mietin, kuinka moni herännyt jättää herättäjäjuhlat siksi, että ei tykkää sen raamattutunneista ja niistä puheista, jotka eniten kiinnostavat lehdistöä. Kun siellä alkavat olla Siionin virret ainoita, jotka pitävät kiinni, niin tilanne on aika hankala.
---
Oma kokemukseni/käsitykseni on se, että jos suostuu tiettyyn muottiin ja suostuu uskomaan tietyllä tavalla, körttiliike on erittäin ystävällismielinen ja hyvä paikka olla ja sen piirissä on hyvä elää.
Tämä pitää paikkansa ainakin täällä foorumilla. Jos nielet kaikki liberaalit ajatukset ja olet valmis mm. homoavioliittoihin, niin pääset foorumin ylimpään kastiin. Kyllä, foorumilla on kastijako. Ihan selvästi!
-
Jokainen yhteistö ja yksilö määrittelee itselleen oikean ja väärän.
On yleistä, että esim. pyromanian harrastaminen määritellään vääräksi toiminnaksi, vaikka tiedetään, että ihmisellä voi olla taipumusta tuohon toimintaan.
Jos yhteisö siis määrittelee tuhopoltot vääräksi, yhteisössä ei koeta, että oltaisiin negatiivisessa mielessä tuomitsevia tuon asian suhteen.
Jos joku toinen järjestö hyväksyisi pyromanian uskontonsa ja aatteensa eteenpäinviemisessä, he pitäisivät näitä ensiksi mainittuja järjestöjä tuomitsevina, koska ensiksimainitut nimittävät heitä terroristeiksi.
Eli syytökset tiukkapipoisuudesta ja tuomitsevaisuudesta nousevat vain siitä syystä, että toisen oikea on toisen väärä ja päinvastoin. Tästä vain on kyse. Kukin katsoo oman oikeustajunsa läpi toisin uskovaa ja tuomitsee oman "lakinsa" mukaan ne, jotka voimivat vastoin tätä "omaa lakia".
Ihmisen tulisi kehittää itseään sen verran, että ymmärtää tämän ja ihmisen tulisi lopettaa se mielikuvitusmaailmansa tuote, että hän olisi jotenkin toisia suvaitsevampi. Sen sijaan tulisi keskittyä ottamaan selvää siitä logiikasta, jolla tuo toisin uskova maailmankuvansa muodostaa, jolloin oma ymmärrys lisääntyy.
Kritiikki toisin uskovan uskomusmaailmoja kohtaan on sallittua ja toivottavaa, mutta se olisi tehtävä samalta viivalta: pitäisi ymmärtää, että vaikka uskon vahvasti toisin, ei tuo toinen ole sen suvaitsemattomampi, kuin minäkään.
Körttipiireissä usein korostetaan omaa suvaitsevaisuutta.
Tätä onkin totta niin kauan, kuin suostutaan toimimaan niin, kuin körttipiirien enemmistö uskoo.
Kun toimitaan vastoin tuota "oikeaa", joutuu "väärin" toimija kahnauksiin ja hankaluuksiin.
Tähän samaan kaavaan törmää kaikissa yhteisöissä. KAikki olemme tässä asiassa samalla viivalla.
-
Myönnän, että tulikivenkatkuisissa kirjoituksissani on tiettyä Körttifoorumiantipatiaa mukana, vaikka pääosin olenkin minäkin tyytyväinen tähän foorumiin.
Tekstimuodossa nopeasti kirjoitettuna omaa asiaansa on vaikea saada siirrettyä samalla tavalla kirjalliseen muoton, kuin haluaisi. Tulee joitain asioita kärjistettyä omissa teksteissäni.
-
Kun tulin foorumille, taisin sohaista sinne ja tänne. Tuli "lunta tupaan". Ymmärrän liberaalin asenteen, silloin ei tarvitse riidellä kenenkään kanssa. Uskoni on heikko, taivasosavarmuuteni vaihtelee, missäpä muualla voisin olla kuin täällä aitovierellä. Jos joku asia on minulle outoa tai hankalaa, en rupea millekkään. Joka haluaa erityisesti pitäytyä Raamatun joissain kohdissa, on tietysti lujilla täälläkin kuin myös ulkopuolellakin. Ei ole pakkoa saada talollensa ostajaa, pakkoa saada pojallensa jostain työtä tai pakkoa saada toinen uskomaan laillani.
-
Tämä pitää paikkansa ainakin täällä foorumilla. Jos nielet kaikki liberaalit ajatukset ja olet valmis mm. homoavioliittoihin, niin pääset foorumin ylimpään kastiin. Kyllä, foorumilla on kastijako. Ihan selvästi!
Pirska uskaltaa sanoa suoraan. :-)
Tältä minustakin tuntuu.
Tuo kastijako on muuten eräs piirre, joka löytyy kaikista piireistä. Se on olemassa, vaikka sen olemassa olo saatetaan ryhmittymissä kieltää.
-
Mutta ei tehtäisi kuitenkaan jakoja, annetaan kaikkien kukkien kukkia. Myönnän mököttäneeni Pirskalle tuonnottain, koska en ymmärrä musiikista "hienoja finenssejä". Vastaavasti olen Dallapeessa vahva :003:. Onko se körttistä?
-
Puukot ja puntarit heiluivat körttikodeissa keskivertoa harvemmin, luulen. Onko totta, että körtit rauhoittivat 1800-luvun puolivälin paikkeilla häjytkin veisuullaan?
Häjy(jä) tuli häiritsemään kirkkoon, häjyistä ainakin yksi pilkkasi Kristusta ja kiusasi pappia, N.G. Malmbergia. Malmberg lopetti etukäteen miettimänsä puheen, otti häjyn - yhden heistä - keskiöön ja ryhtyi puhumaan hänelle suloisenväkevää sanomaa. Häjy puhkesi lohduttomaan itkuun. Lohtua tuli sitten puheesta vielä. :kahvi:
-
Herännäisyydeksi kutsutussa liikkeessä on ollut monenlaisia vaiheita ja alueellisia eroja. Jo 1800-luvulle mahtuu monenlaista, samoin 1900-luvulle.
Pätevää tutkimustietoa esimerkiksi herännäisyyden suhtautumisesta erilaisiin tapoihin ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin on vähän. Niinpä esimerkiksi omat käsitykseni perustuvata hyvin hataraan ja epäluotettavaan aineistoon, nimittäin omiin kokemuksiin ja muiden henkilöiden kertomuksiin ja kommentteihin. Näissä sinänsä on varmaan totuuden siemen, mutta kovin vankkoja kannanottoja niiden varaan ei voi rakentaa.
Mikäli haluttaisiin tutkia esim. herännäisyyteen liittyneiden ihmisten suhtautumista johonkin ilmiöön tai ihmisryhmään tiettynä menneisyyden ajanjaksona, pitäisi samalla selvittää saman aikakauden ilmapiiriä yleisemminkin ja arvoida herännäisyydessä esiintyviä kannanottoja sitä taustaa vasten. Ilman vertailua ei oikein voi vetää johtopäätöksiä.
Tutkimuksen ensimmäinen ongelma olisi luotettavan aineiston kerääminen. Se ei ole helppoa edes silloin, kun tutkitaan nykyhetkeä. Luin juuri eilen yhteiskuntatieteellisen artikkelin, jossa osoitettiin erilaisten mielipidetutkimusten perustavaa laatua oleva epäluotettavuus. Kysymyspatteriston laatija pystyy vaikuttamaan erittäin paljon tuloksiin esimerkiksi kysymysten järjestyksen avulla.
Jonkinlaisen käsityksen menneisyyden ilmiöistä voisi saada, jos suorittaisi sisällönanalyysin useiden herätysliikkeiden julkaisuista tiettynä ajanjaksona. Luotettavuuden parantamiseksi vertailussa olisi hyvä olla mukana myös julkaisuja, joissa tekstit eivät ole tavoitteeltaan hengellisiä.
Mt
-
:)
Mikähän pakko tai katkeruus tai mikä on joillakin aina tulla joillekkin foorumeille kirjoittamaan, kuinka olette pielessä tossa ja tossa ja ainakin tossa?
Milloin on liian suvaitsevaista porukkaa tai siten KK kirjoittaa, että ette ole suvaitsevaa ollenkaan?
Millaisiakohan pitäisi olla, että kelvattaisiin karjalaisenkyöstille.
Pirska ei vaadi muita tunnustamaan huonommaisuutta, mutta antaa ymmärtää, että toista mieltä voi olla.
Se on musta hienoa. Saa olla ja hyvä niin, mutta se että muut olisivat jotenkin huonompia tai tyhmempiä. kun ei näe asioita samalla tavalla pikkaisen harmittaa.
Kyllä kai me jokainen täällä kirjoittaja tiedämme, että emme ole teologisesti sata oikeassa ja emme tajua kaikkea niinkuin muut ja ehkä pitäisi.
Kyllähän joka liikkeessä on erilailla ajattelevia ja niitä mahtuu sekaan. Kuten nyt toi homo avioliitto asia. Tiedän, että Itä Suomessa ja Etelä asiaan suhtaudutaan körttien parissa aivan erilailla kuin esimerkiksi pohjanmaalla.
Onko nyt joku pakko pohjanmaalaisten saada etelän ihmiset tunnustamaan tulkintansa vääräksi, vai annetaanko tilaa ja keskitytään pääasioihin.
Eihän tässä mitään tunnustuskirjaa olla kirjoittelemassa, vaan kirjoitellaan näkemyksiä asioista ihan henkilökohtaisesti, Tuskin kukaan minkään kirkkokunnan etumiehenä.?
-
Jahah, 5-veisaaja tuli taas foorumille .
Mielestäni tuo kirjoituksesi on suurelta osaltaan varsin sisältököyhä.
Ei kannata olla katkera.
Uskot vain kyselemättä, mitä minä sanon ja sillä hyvä.
Pääset helpommalla.
-
Onko mielipiteissä koskaan " toinen parempi toistaan" ? Me jakaudumme kaikessa vähintään kahtia. Niin politiikassa, uskonnossa, liikkeiden sisälläkin.
Viimeisin adressi on kerätty Kaj Kunnaksen saamiseksi pois jääkiekon selostamisesta.
Toiset tykkää Kaj´sta, toiset Anterosta, jotkut ei kummastakaan.
Kovasti ovat tunteet kuumina. Koskaan ei voi heti arvata kuka ketäkin ja mitäkin kannattaa. Ajan mittaan arvo- ja mieltymysmaailma selkenee.
Luonne, kodin perintö ja kasvuympäristö vaikuttaa usein. Ei aina sekään. Yllättävät mielipiteet rikastuttavat.
-
Yllättävät mielipiteet rikastuttavat.
Tämä on viisautta.
-
Voe voe poijjaat teijän kans....kyl se siitä :023:
Riitta-mummi puhuu asiaa jääkiekkoselostajista...miekii tykkään toisesta ja toisesta en :003:
-
Tuo jääkiekkoasia ei ollenkaan liity varsinaiseen asiaan, mutta tunsin halua tulla kertomaan, että oma suosikkiselostajani on Raimo Häyrinen. Hänen aikoihinsa jääkiekko-otteluiden aikana taisi olla yleisemminkin tapana, että TV-selostus laitettiin äänettömälle ja katseltiin TVtä ja kuuneltiin Raimon selostusta Radiosta. Minulla on äänitettynä useita "Höyryn" selostamia jääkiekko-otteluita Moskovan olympialaisista 80-luvulta.
Mukavaa muuten, että täällä on paljon vanhempaa väkeä keskustelemassa.
Tässä asiassa körttiläisyys taitaa kunnostautua, että vanha väki on liikkeellä.
Se luo omaa kodikasta tunnetta, koska itsekään en koe enää itseäni kovin nuoreksi, varsinkaan kun Moskovan olympialaisia muistelen ja niistähän on jo varsin pitkä aika kulunut.
-
Juu...vanhemmalla väellä on silmää, kokemusta ja jääräpäisyyttä sopivassa suhteessa :023:
-
Jääkiakosta sen verran, että minä haluaasin nähärä ottelut iliman selostajaa, kokea vaan ottelun tiimellys omin korvin ja silimin. Monesti en pysty kattomahan ottelua ollenkaan selostajan liiallisen paatoksen ja höyryämisen vuaksi :120: Tämä pätöö myäs hurmoshenkisten saarnaajien kohralla. :icon_lol: Tämä aihe on ollu kovin mukavaa luettavaa hyvien pohrintojensa vuaksi ja joku puhuja vois noukkia siitä palion eväitä seurapuheeseensa.
-
Jeps...jalkapallossa ilman selostusta menis mullakin...jääkiekossa en näe missä kiekko menee, toki
pelaajien luistelusuunta jotain kertoo... :003:
-
Uskot vain kyselemättä, mitä minä sanon ja sillä hyvä.
Juuri noin minäkin usein ajattelen - Köpi, olemme löytäneet yhteisen sävelen!
Mt
-
Tuo jääkiekkoasia ei ollenkaan liity varsinaiseen asiaan, mutta tunsin halua tulla kertomaan, että oma suosikkiselostajani on Raimo Häyrinen. Hänen aikoihinsa jääkiekko-otteluiden aikana taisi olla yleisemminkin tapana, että TV-selostus laitettiin äänettömälle ja katseltiin TVtä ja kuuneltiin Raimon selostusta Radiosta. Minulla on äänitettynä useita "Höyryn" selostamia jääkiekko-otteluita Moskovan olympialaisista 80-luvulta.
Mukavaa muuten, että täällä on paljon vanhempaa väkeä keskustelemassa.
Tässä asiassa körttiläisyys taitaa kunnostautua, että vanha väki on liikkeellä.
Se luo omaa kodikasta tunnetta, koska itsekään en koe enää itseäni kovin nuoreksi, varsinkaan kun Moskovan olympialaisia muistelen ja niistähän on jo varsin pitkä aika kulunut.
Höpsistä, kyllä sitä nuorempikin kuin " vanhempi väki" voi muistaa Moskovan olympialaiset. Misha-karhu oli maskottina, ja stadionin portteja availitiin ja suljettiin sen mukaan, kuka oli heittämässä keihästä...
-
Höpsistä, kyllä sitä nuorempikin kuin " vanhempi väki" voi muistaa Moskovan olympialaiset. Misha-karhu oli maskottina, ja stadionin portteja availitiin ja suljettiin sen mukaan, kuka oli heittämässä keihästä...
No Okey. Saukkis tietää jotain pientä sensuurista ja ajanpaineista jota oli tolloin.
No juu, mut mitäs niistä. me ollaan tehty saukkikselle kiva maa, et saukkis nyt pistää asioita paremalle tolalle, me vanhukset ollaan taisteltu teitä varten mahdollisuudet yrittää.. Ei muuta, kun maailmaa valloittamaan veli.,.
Sori, et ei Suomi oo ihan täydellinen teille nuorille, mut zcemppiä.,.
-
.., ja seuratkaa jälkiämme, jotka ovat syntyneet edellisten sukupolvien perässä.
Herännäisyyden isät ovat kasvaneet rintamaiden muhkeassa maaperässä. Nyt heidän jälkiensä seuraajat ovat levittäytyneet ravitsemaan yhteiskuntaamme. Työtä tekevä kansa, siis kaikki suomalaiset, koko kansankirkko ilman seiniä ja kattoa, muuta kuin näennäiset valtakunnan rajat identiteettinsä määrittäjinä, me kaikki olemme saaneet vaikutteita myös herännäisyydestä, kristillisyydestä, luterilaisuudesta ja länsimaiden perinnöstä, körttiläisyydestä.
Kun hedelmät ovat kypsyneet, siemenet jatkavat perintöä.
-
:) Jotenkin toivoisin niin, kuten pekkaV kirjoitti edellä.
Mutta on se kieltämättä vaikea paikka nuorilla aloittaa ja uskoa mihinkään.
Jos ajattelisin olevani nuori nyt, niin jotenkin ei mitään arvoja ole ei ideologiaa ilmassa minkä vuoksi viitsisi alkaa yrittämään.
Jotenkin yhteiskunnasta on tullut sellainen paikka, että kunhan tässä roikkuu mukana, niin sitä selvii. Mitään isompaa ei kannata yrittää, ei mitään mihin kannattaisi tai voisi vaikuttaa.
Se oli kivaa mun nuoruudessa, kun kaikki oli aika nuorta. Oli terroristit ja vapaustaisteliat ja aatteet oli voimakkaat ja kuka minkäkin asian puolesta taisteli.
Oli jotenkin sitä kapinaa ja asioita joiden puolesta olla ihan kunnolla.
Nuoret tarvii sitä.
Nykyään ne kai on nähneet kaiken ja ne ei jaksa kuin vihreiden aatteiden puolesta kiihkoilla ja sellainen suoratoiminta puuttuu muuten ja muissa asioissa kokonaan.
Vallankumoksen henki on kai sitten kuopattu, paitsi Krimillä venäläisten urhojen kohdalla ja Kiovassa niiden radikaalien kanssa.
Ei ihme että nuoria kääntyy muslimeiksi ja muuhun jotka antaa heidän kiihkolleen ja tarpeelleen rakentaa oma maailman kuva jotain vasta kaikua.
On vaikea kuvitella millaista olisi olla nuori tässä ajassa.
Televisio opettaa huumeiden ja rikollisen elämän olevan glaumouria.
Pika voittojen korteilla tai talousrikoksilla tai muuten.
Jos se maailmanloppu nyt tulisi, niin antaa tulla.
Minustakaan ei tulevaisuus näytä hyvältä.
Jos saataisiin nuoret uskomaan, että parhaat keksinnöt on edessä, parhaat kirjat on kirjoittamatta ja parhaat ideat on vasta tulossa, parhaat taulut maalaamatta, parhaat tekniset jutut kehittämättä, niin ehkä he syttyisivät?
-
Joo oli se aikaa, jotenkin aitoa elämää, monivivahteista.
Omasta nuoruudestani muistan kukkaiskansaa, hippiliikettä, oli myös Jeesus-hippejä,
monenlaista laulu ja soittojuttua, marsseja jne.
Muistaakseni ihmiset oli ryhmissä, sosiaalisia, aika iloisia ja eläväisiä.
Oli kai toiveikkuuttakin, töihinkin pääsi.
Nykyään kun ryhmissä kokoonnutaan vaikka koulun välitunneilla (jos niitä vielä on?) tai
asemilla odotetaan, niin jokainen näpyttelee omaa kännykkäänsä, eikä näe vieressä olijoita.
-
Nykyään kun ryhmissä kokoonnutaan vaikka koulun välitunneilla (jos niitä vielä on?) tai
asemilla odotetaan, niin jokainen näpyttelee omaa kännykkäänsä, eikä näe vieressä olijoita.
Ryhmät muodostuvat nyt nettiin. Vieressä olija on tavoittamattomissa, kun ollaan yhteydessä samanmielisiin vaikkapa toisella pallonpuoliskolla.
-
Jeps, näinhän se taitaa olla. Oliskohan tästä se hyväkin puoli, että kaikenlaiset käsirysyt vähenee?
-
Jeps, näinhän se taitaa olla. Oliskohan tästä se hyväkin puoli, että kaikenlaiset käsirysyt vähenee?
Kunhan ei löydetä netistä pomminteko-ohjeita ja ryhdytä tuumasta toimeen. Käsirysyt ovat loppujen lopuksi usein tarpeellisia varoventtiilejäkin. Viisas mummini sanoi: "Tapelkaa, lapset, tapelkaa, ettei riitaa tule!"
-
Jos saataisiin nuoret uskomaan, että parhaat keksinnöt on edessä, parhaat kirjat on kirjoittamatta ja parhaat ideat on vasta tulossa, parhaat taulut maalaamatta, parhaat tekniset jutut kehittämättä, niin ehkä he syttyisivät?
Nehän uskoo niin. Että itse pystyvät kyllä parempaan kuin nykyiset aikuiset. Voivat olla oikeassa.
Jos niitä jokin masentaa niin se, että kaikesta yrityksestä huolimatta ei meinaa töitä saada. Vanhempani ovat sitä oikeaa pullamössösukupolvea, joiden ei ole tarvinnut koskaan olla työttömänä. Riitti pari vuotta käydä koulua ja sitten kävellä firman ovesta sisään kysymään, minä päivänä aloitan.
Mitä huumeisiin tulee niin eihän ne nyt ole pop muuta kuin jossain vähän vanhempien hippi-talonvaltaajien porukoissa (kolmikymmpisten, jotka toki sinun silmissäsi vielä ovat nuoria). Mutta oman nuoruuteni asuin lähiössä, jossa toiselle kymmenelle päässeet ikätoverit haistelivat liimoja ja tinneriä :-\.
Mutta tällä ei ollut mitään tekemistä herännäisyyden yhteiskunnallisen merkityksen kanssa.
-
Mutta tällä ei ollut mitään tekemistä herännäisyyden yhteiskunnallisen merkityksen kanssa.
No oikeasti on ihan pikkuisen.
Aitous ja esimerkit ja painotukset puhuttelevat aina.
Kun on nämä edellä mainitut painotukset, että usko vaan parhaat asiat on edessä ja keksimättä vielä, niin se kaikkine muine uskonnollisine ja muine painotuksineen kyllä vaikuttaa.
Jos herännäisyys olisi vain moralismia ja uskonasioita ilman todellisiin asioihin kantaa ottamista ja vaikuttamista, niin tiedä sitten onko se ihan sitä mitä kuvittelen sen olevan.
Tietystikkin hengelliset painotukset ovat ne isoin ja tärkein, mutta toivoisin että ne olisivat jotenkin tähän aikaan liittyviä, kuten ovat monessa asiassa.
Se että seurapuheessa puhuttaisiin vaikka vaikeiden aikojen kestämistä ja lohdun saamisesta ja noista asioista mitä kirjoitin yllä ja josta öppis ei tykännyt, niin ei olisi minusta niin paha asia, mutta taisin kirjoittaa liian maallisia. Anteeksi se.
Toi nuorten työllisyys on aihe jota voisi joku puhuja jossain seuroissa ottaa esiin ja antaa jonkun tukevan ja lohduttavan sanan siihen.
-
^Kommentoin tietenkin vain oman kirjoitukseni liittymättömyyttä teemaan. Sinun kirjoituksestasi en sano mitään.
-
Nuorten työnsaanti on täällä ylempänä vaikeata, ei voi mitään tehdä. Ainahan tulee ylös "huokaista". Kaikenlaista koulutusta olemme yrittäneet.
-
Nuorten työnsaanti on täällä ylempänä vaikeata, ei voi mitään tehdä. Ainahan tulee ylös "huokaista". Kaikenlaista koulutusta olemme yrittäneet.
Varmaankin yksi mitä voimme tehdä on huokaista edes ylöspäin, mutta varmasti voimme kaikki tehdä jotain enempikin.
Itse olen omaan firmaani kyllä palkannut aina kesätyöläisen, jonkun nuoren, vaikka ei siitä nyt taloudellista hyötyä niin ole tullutkaan, mutta kuitenkin joku velvollisuuden tunne sen tekee, kuin myös isommissakin firmoissa monissa.
Vaikkakin todettakoon, että en ole kuin huono esimerkki.
En tätä silleen itteäni koroittaekseni, siihen ei totisesti ole mulla varaa.
Öppikseltä oli tosi hienoa saada suoraan sanottua palautetta. Kumpa nuoret sanoisivat asiansa aina yhtä selkeästi ja suoraan.
Kun öppis totesi meidän vanhusten olevan sitä pullamössö porukkaa, niin se kyllä osui ja upposi.
Ei mun aikaan ole ollut lamaa, kuin nyt vanhempana. Jonkunlaista työpulaa oli ja ihmiset muuttivat työn perässä Ruotsiin, mutta sitäkään mahdollisuutta ei ole meidän nuorilla.
Jotenkin tuntuu oudolta ajatella itsensä joka olisi nuori tässä ajassa.
Toivoisin, että jokainen miettisi sitä, varsinkin päättäjät ja firmojen johtajat.
Hyvä että nuoret ei ole niin radikaaleja, kuin oltiin me nuorena. Ties millaiset mellakat olisi käynnissä :)
Oikeesti kyllä meissä vanhuksissa isoimmat viat on.
Me ollaan kylmiä ja viedään firmat halpamaihin ja vähät välitetään nuorten työllistämisestä.
Otetaan muista maista halpatyövoimaa ja maksetaan pimeästi ja välillä ei makseta ollenkaan palkkaa.
Oikeesti, Montako pornoleffaa nuoret on tehnyt, tai väkivalta filmiä.
Moniko heistä pyörittää huumebusineksia. Montako alkoa pyörittää nuoret. Jotenkin tolleen Niilo Ylivainio aikoinaan kyseli, kun järjesti jotain olut marssia tai jotain.
No, rukous on hyvä aloitus, useammin kuuulisin kyllä otettavan kantaa rehellisesti kaiken haukkumisen sijasta nuorten ahdinkoon, niin kirkossa kuin seuroissa..
-
:)
Yksi helppo tapa saada nuoria edes kokeilemaan työelämää olisi vaikka huoltofirmojen velvoitus ottamaan edes yksi nuori töihin.
Huoltofirmoja kun pyörittää taloyhtiöitä on Suomessa jokaista kymmentä kerrostaloa tai toimisto rakennusta ainakin yksi mies ja siihen kun ottaisi yhden nuoren mukaan, niin nuoret olisi sillä työllistetty.
Mutta ei tietenkään se olisi mikään ratkaisu, varsinkaan kun nuoret on fiksuja ja kouluttautuu akateemiseksi ja ei työtä vaan löydy. Tai mihin ammattiin vaan, niin turhauttaahan se, kun vuodet käy kouluja ja ei työtä kuin jotain turhanpäiväistä hommaa.
Valtiovallan tulisi kyllä velvoitettava enempi ottamaan nuoria töihin, eikä niin että otetaan jostain joku vähäosainen vaikka Virosta jonka perhe sitten on ilman isää viikot ja viikonloppuisin ukko tai äiti käy moikkaamassa lapsia..
-
Öppikseltä oli tosi hienoa saada suoraan sanottua palautetta. Kumpa nuoret sanoisivat asiansa aina yhtä selkeästi ja suoraan.
Kuinkahan nuoreksi minua oikein luulet? Olen viisikymppinen :icon_cool: (vielä pari viikkoa).
Omat vanhempani ovat syntyneet vuosina 1938 ja 1940, eivätkä ole koskaan joutuneet olemaan työttöminä. Muistan vielä, kun 1975 Kekkonen puhui kansallisesta hätätilasta, kun oli niin paljon työttömiä: peräti 60000. Nyt on "muutama" enemmän, mutta eipä tuo tunnu haittaavan.
Mitä nuoria tunnen (lähinnä joiltakin foorumeilta) niin se suurin ilon aihe useimmille tuntuu olevan kun järjestyy kesätyöpaikka tai opintoihin liittyvä työharjoittelupaikka, tai valmistumisen jälkeen edes jotain työtä. Ja jos ei tuota viimeistä saa niin sittenpä lähdetään opiskelemaan seuraava ammatti, jos toisella koulutuksella tärppäisi paremmin. Ja muutenkin nuoriso vaikuttaa fiksummalta kuin mitä nuoriso omaan aikaan oli.