Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 10.06.13 - klo:11:59
-
Olen pannut merkille että monet vaatimattomat nautinnot ja ilot, joista olen jo lapsosena saanut osani, ovat edelleen niitä mieluisiani.
Kuten raaka lanttu, nahistuneet omenat ( hapanta kovapintaista en syö), kovat lakritsipalat,hernerokka, kuivahtanut ruisleipä. Ja karheat pellavapyyhkeet.
Kissanpoikaset, koiranpennut ja lehmät ovat suloisia. Niitä pitää päästä silittämään ja taputtamaan. Lehmän tuoksu on maitoisen suloinen.
...
Hempeilyä, imelää romantiikkaa. En tykkää, tökkii ! Reipas huumoripitoinen sanominen on poikaa !
Kuitenkin elän tunteideni kautta.
-
Mulla oli lapsuudessa yksi "harrastus" josta olen onneksi päässyt eroon.
Tuttavien autojen rekisteritunnusten "tilastointi" :003:
Varsinainen "tilastonikkari" olen aina ollut, aikoinaan kaiken maailman omia ja kavereiden urheilutuloksia.
Nykyäänkin "pidän kirjaa" omasta kuntoliikunnastani.
Taloyhtiöiden hommissa pidän tilastoja, osittain on syytäkin niin tehdä, mutta pidän turhan paljon,
eli harrastuksistahan mulle maksetaan :icon_wink:
Vuosi sitten kun oli isännöintikurssin lopputenttejä, yksi opettaja totesi että yhden taloyhtiön tietotaso
romahtaa sen jälkeen kun minä lopetan hommat.
Perfektionisti on vähän tälläinen :023:, tosin kyllähän sitä vähän löysätäkin voisi.
-
Mullakin oli lapsena tapana laittaa ruutuvihkoon rekisteritunnuksia. :icon_biggrin:
Lintuja olen seuraillut koko ikäni.
Joskus tulee "himo" syödä muutama lusikallinen kaurahiutaleita ihan sellaisenaan, en tiedä onko se merkki jostakin puutoksesta elimistössä.
Runoja olen aina kirjoitellut, tytär taas ei, ihmettelee että miten äidiltä niitä oikein syntyy. :icon_eek:
Olenmyös aina ollut kiinnostunut ihmisten luonteista ja käyttäytymisestä.
Ammatinkin valitsin sen mukaan.
-
Runoja olen aina kirjoitellut, tytär taas ei, ihmettelee että miten äidiltä niitä oikein syntyy. :icon_eek:
Malla, miksi et ole täällä foorumilla runopalstalle kirjoitellut? Sinulta varmaan sujuisi hyvin ja toisit sinne
"uutta verta" ja vaihtelua. Sinne varmaankin hyvin mahtuisi joukkoon.
Itse aloitin sinne ihan tyhjästä ja olen mielestäni kehittynyt...ainakin vähäsen...vaikka en minä tiedä
onko ne kyhäelmäni "runoja" vai mitä ajatelmia, faktoja, fiktioita lienee...mutta sinne olen tökkinyt :icon_biggrin:
Aiheeseen liittyen lisäystä, kirjoittamista olen kyllä harrastanut koko pienen ikäni muuta kuin runoja.
Jo kansakoulussa opettaja välillä luki aineitani. Myöhemmin olen kirjoittanut vähän lehtijuttuja, pärjännyt
talousaiheisissa kirjoituskilpailuissa.
Nyt on työn alla "oma yksityinen omaan käyttöön tarkoitettu elämänkertani"...tällä hetkellä pysähdyksissä...
toivottavasti en unohda sitä koneen muistisyövereiden sisuksiin.
-
:eusa_angel:
Ehkä joskus voin kirjoittaa niitäkin tänne.
Nyt tätä nykyä olen vain jotenkin ihan "takki tyhjänä" -siis hengellisestikin.
Kunhan vain "kellun" armossa ja luotan että vapahtajamme kantaa.
Ja siis en ole nyt ollenkaan parhaassa vedossa runojenkaan suhteen...
Ja vanhoja kirjoitelmiakaan en jaksa kaivaa esille, ainakaan tänään.
mutta ehkä jonain päivänä kun inspiraatio iskee.
-
Ihan helppo : vanhojen juttujen bongailu. Jutut milloin mitäkin.
-
Oih, ku niitä on niin paljon.
Normaaleja vähempi, mut kalareissulla on omat riitit.
Oudoin tapani?
Onko mulla muita?
Täytyy kait myöntää, et ihmisten tapaamisissa mun on pakko heittää herjaa ja kattoo miten ihmiset reagoi ja sen mukaan analysoin ihmiset ja sitten erehdyn vielä isosti.
Kait oudoin tapani on oudot jutut ja sen mukaan miten ihmiset ottaa kantaa ihmisten analysointi.
Ei kaunista ja ei kivaa, ku kaikki kuitenkin ansainneet armosta armon.
-
Lapuudesta asti herkku on maitolieminen kalakeitto.
Outo himo tulee lähes aina leipoessa, minun pitää saada pieni nokare hiivaa.
Outo herkku lapsena oli isältä syömättä jääneet evään tähteet. Siis lämpimässä laukussa työpäivän olleet voileivät, joissa oli usein hevosenlihaa päällä. Nehän haiskahtivat jo hieman pilaantuneelle, joten se sellainen hapan haju leikkeleessä ei ollenkaan töki minua. :003:
-
Miulla on samanlaisia mieltymyksiä kuin Riitta-mummilla, erityisesti raaka lanttu, hiukan nahistuneet omenat ja kuivuneet lakritsat. :023: Samoin miuta ällöttää liian siirappinen imelyys..käytiin eilen kodin 1:ssä ja sinne oli laitettu esille niin ätläkkä makuuhuone, vanhan roosan värisine seinineen ja romanttisine seinämaalauksineen, että oikein puistatti.
Omituisimpina tapoinani pidän pakonomaista tarvettani pitää todella mystistä vinkumista aina, kun venyttelen...ääni tuo mieleen jonkun animaatioeläimen...
Lisäksi pidän hieman omituisista hajuista: etäältä kantautuva sikarin tuoksu, bensa erityisesti 2-tahtiselle moottorille suunnattu semmoinen...plussaa jos hajuun sekoittuu tuore sahanpuru, nahka (nahkatakkien ja käsineiden nuuhkiminen on vaan ihan parasta), kirjojakin-erityisesti uusia, pitää aina nuuhkia.
-
Nahkatakissa sätkä suussa moottorisahaa käyttävä metsuri taitaa siis olla vastustamaton aistielämys Tiitille?
-
Liityn nahistuneiden omenoiden ystävien kerhoon. Tänään oli kaupassa vain siloposkisia :(
Aterian päälle pitää saada hammastikku, oikeaoppisen kolmikulmainen. Onneksi ei ole edustuslounaita, niillä tuo ei välttämättä onnistuisi.
-
Pyykin pesu on aika mukavaa puuhaa. Tykkään järjestellä puhtaan pyykin aina pinojen alimmaisiksi ja taaimmaisiksi, että vaatteita tulee käytettyä tasapaljon. :) Olen myös järjestellyt vaatekaapeissa lumput eri osastoihin, mm. käyttötarkoituksen ja kuvioinnin perusteella. Järjesteleminen on kivaa. :P
-
Nahkatakissa sätkä suussa moottorisahaa käyttävä metsuri taitaa siis olla vastustamaton aistielämys Tiitille?
Joo...luultavimmin tuollaisesta ilmestyksestä seuraisi, että nenäni ottaisi ohjat ja löytäisin itseni seuraamasta tapausta... :icon_lol:
-
Minähän kuuntelen 30- ja 40-luvun laulelmia. En käytä niistä sanaa iskelmä, koska en minä halua iskelmiä kuunnella. Näiden kappaleiden avulla teen aikamatkoja menneisyyteen, siihen aikaan, minkä kuvittelen hallitsevani ja olisin vaikka itse voinut saman läpielää. Makustelen ajan, paikan ja tunnelman mahdollisimman todenmukaisena tapahtumana. Nythän tietysti kirjoitan rintama-ajasta. Mutta laulelmissa on myös paljon tämän koto-Suomen paikkoja kuvattu ja tietysti miehen ja naisen välistä rakkautta, jännitettä, valhetta, mitä nyt milloinkin. Ja lavennan aikamatkani israelilaiseen musiikkiin, sen jiddisinkieliseen aikaan. Kieliongelmahan siinä tulee vastaan, että syvällisiä ei pysty miettimään. Laulelmiahan on rajoitetusti, joten tautologia, no kertaaminen, täytyy hyväksyä. Ja kuuntelen minä mielelläni niitä veteraanin hevi-kappaleitakin, siis propagandaa, se on katoavaa kansanperinnettä.
-
Minähän kuuntelen 30- ja 40-luvun laulelmia. En käytä niistä sanaa iskelmä, koska en minä halua iskelmiä kuunnella. Näiden kappaleiden avulla teen aikamatkoja menneisyyteen, siihen aikaan, minkä kuvittelen hallitsevani ja olisin vaikka itse voinut saman läpielää.
Minä kuuntelen myös mielelläni vanhempia kappaleita. Ja pitkälle samoista syistä. Niiden avulla tavoittaa menneistä ajoista jotakin sellaista, johon ehkä muilla menetelmillä ei ylety. Tässä yksi sellainen.. http://www.youtube.com/watch?v=3D-3FxEViNE
-
Sanon niinkuin Kivikoski mustan tv:n aikana, että KYLLÄ.
-
Liityn nahistuneiden omenoiden ystävien kerhoon. Tänään oli kaupassa vain siloposkisia :(
Aterian päälle pitää saada hammastikku, oikeaoppisen kolmikulmainen. Onneksi ei ole edustuslounaita, niillä tuo ei välttämättä onnistuisi.
Samoilla mennään taas . Taitaa kuitenkin olla liikahappoisuus syynä näihin. Kun ajattelenkin sitä kovaa vihreää omenaa tulee happovesi suuhun.
Puolukkaan pitää panna paljon sokeria että se käy .
Hyvä Tiiti ! Myö ollaan paljolti yks-yhteen. Ikä ei meitä erota. :061:
Mie en tykkää pitsistä missään muussa kuin mummon lakanoissa. Pastellivärit ja kiiltokuvat ovat ihan YÄK ! Samoin kiiltävät kankaat.
-
Mulla on tapana kieputtaa hiuksia sormien ympärillä, oon tehnyt niin ihan mukulasta asti ja jatkuu edelleen vaikka 40 tullut täyteen... :icon_rolleyes:
Tykkään haistella kaikkea, olen huomannut että nuorimmalla tytölläni on sama tapa! :icon_lol:
Vauvat tuoksuvat hyvälle! Pellavapyyhkeet, ihanat, mitä karheampi sen parempi! Hevosen tuoksu on ihana, tulee lapsuus mieleen.
Minäkään en tykkää niistä vihreistä kovapintaisista ompuista (jos syön yhden tänään niin "syön sitä vielä huomennakin" ja popsin paketillisen Rennietä), puolukkaankin menee sokeria enemmän mitä on marjoja. :017:
-
Tummanvihreitä omppuja en ole ostanut sen jälkeen, kun Tiitiäinen pienenä sai ompusta allergisen reaktion. Tuo tumman vihreä omena on kuulema kaikkein pahin allergisille.
Puolukat syön ihan sellaisenaan ilman sokeria. Sitten jos teen niistä piirakkaa tai soppaa, niin siihen kyllä sokeria uppoaa.
-
En tiedä, onko siinä mitään erikoista, mutta saatan lukea kolmea kirjaa rinnakkain, kappale yhdestä kirjasta, puolet runokirjasta ja kolmannesta 50 sivua.
-
^Tuolla tavoin en tee, mutta tuosta tuli mieleen, että tapaan aloittaa kirjat jostain keskeltä, olivat sitten tietokirjoja tai romaaneja. Tai vaikka useammasta paikkaa keskeltä.
-
Minä luulen, että ne inhottavat vihreät omenat ovat raakoja.
-
En tiedä, onko siinä mitään erikoista, mutta saatan lukea kolmea kirjaa rinnakkain, kappale yhdestä kirjasta, puolet runokirjasta ja kolmannesta 50 sivua.
Noin minäkin teen. Aina on useampi kirja menossa ja jatkan fiiliksen mukaan sitä, mikä tuntuu hetkeen sopivimmalta. Dekkareiden suhteen on toinen linja: ne luen yleensä yhteen menoon tai ilman välilukemisia.
-
Minä luulen, että ne inhottavat vihreät omenat ovat raakoja.
Kypsät vihreät omenat ovat maukkaita.
-
Saunan löylyistä on ihana pelmahtaa pihalle vesisateeseen. Tänään taas sattui sade sopivasti. :023:
-
Saunan löylyistä on ihana pelmahtaa pihalle vesisateeseen. Tänään taas sattui sade sopivasti. :023:
Samaa minä teen kotimökillä kun olen siellä yksin saunomassa.