Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: sadetta - 13.11.11 - klo:18:03
-
Juurensa jokaisella. Millaisia muistoja löytyy vuosikymmenien takaa tai viime ajoilta seuroihin liittyen?
Isä juuri kertoi, kuinka he nuorina saattoivat lähteä Pohjois-Karjalan perukoilta käymään iltaseuroissa Nilsiässä. Autolla tai moottoripyörällä.
Ai nuorena jaksaa.. tai ennen oli enemmän aikaa, nykyisin on kaikkea kiirettä.. Niin, miksei tule lähdettyä seuroihin, löytyisikö sieltä kuitenkin matkaevästä? Tärkeimmiksi koettaville asioillehan löytyy aina aikaa.
Monet kerrat kävimme kesäkuussa Nilsiässä seuroissa. Tolppasen tuvassa me penskat istuimme joskus pöydän alla, kun ei muualle mahtunut. Sinne tai penkin alle saattoi joku pienempi nukahtaakin. Nilsiän ukkojen turinoita oli mukavaa kuunnella seurojen jälkeen. Yöllä kuuntelin matkaradiosta Jukolan viestiä. Valoisa kesäyö, muut nukkuivat.
-
En tiedä, milloin lienen käynyt ensimmäisen kerran herättäjäjuhlilla, mutta yhdestä, varmaan jopa ensimmäisestä matkasta on jäänyt muutama hämärä muistikuva mieleen. Paikka oli Ylistaro, sen muistan ja vuoden täytyi olla 1962, koska juhlat oli silloin siellä. Kuopion länsipuolelta lähdettiin isän kanssa kahdestaan köröttelemään kuplavolkkarilla paikalle. Muistan vakavailmeiset ihmiset, joista jonkun naisen kanssa isä jutteli ja yöpaikan, joka oli joku aitta. Jäi jokseenkin synkkä ja ahdistava tunne mieleen. Lienenkö äitiä kaivannut?
-
En tiedä, milloin lienen käynyt ensimmäisen kerran herättäjäjuhlilla, mutta yhdestä, varmaan jopa ensimmäisestä matkasta on jäänyt muutama hämärä muistikuva mieleen. Paikka oli Ylistaro, sen muistan ja vuoden täytyi olla 1962, koska juhlat oli silloin siellä. Kuopion länsipuolelta lähdettiin isän kanssa kahdestaan köröttelemään kuplavolkkarilla paikalle. Muistan vakavailmeiset ihmiset, joista jonkun naisen kanssa isä jutteli ja yöpaikan, joka oli joku aitta. Jäi jokseenkin synkkä ja ahdistava tunne mieleen. Lienenkö äitiä kaivannut?
Ei stemmaa sinun vuotesi. Olin Ylistaron juhlilla 1968. !962 ne olivat Porissa. Tässä on valinnan varaa http://www.h-y.fi/12-juhlapaikkakunnat
64. 1958 Lapua
65. 1959 Kuopio
66. 1960 Oulu - Hädässäni minä huudan sinua, Herra
67. 1961 Joensuu - Paranna minut, Herra, niin minä parannun
68. 1962 Pori - Se portti on ahdas, joka vie elämään
69. 1963 Kouvola - Jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman
70 1964 Vaasa - Nouse, Jumala, aja asiasi
71. 1965 Iisalmi - Kuule, Herra, ja armahda minua
72. 1966 Nivala - Tietäkää, että Herra on Jumala
73. 1967 Tampere - Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus
74. 1968 Ylistaro - Herra käy teidän edellänn
-
Ei stemmaa sinun vuotesi. Olin Ylistaron juhlilla 1968. !962 ne olivat Porissa. Tässä on valinnan varaa http://www.h-y.fi/12-juhlapaikkakunnat
64. 1958 Lapua
65. 1959 Kuopio
66. 1960 Oulu - Hädässäni minä huudan sinua, Herra
67. 1961 Joensuu - Paranna minut, Herra, niin minä parannun
68. 1962 Pori - Se portti on ahdas, joka vie elämään
69. 1963 Kouvola - Jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman
70 1964 Vaasa - Nouse, Jumala, aja asiasi
71. 1965 Iisalmi - Kuule, Herra, ja armahda minua
72. 1966 Nivala - Tietäkää, että Herra on Jumala
73. 1967 Tampere - Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus
74. 1968 Ylistaro - Herra käy teidän edellänn
Sitten sen täytyy olla tuo vuosi 68. Parempi kun ei ala ollenkaan muistelemaan vuosia!
-
Sitten sen täytyy olla tuo vuosi 68. Parempi kun ei ala ollenkaan muistelemaan vuosia!
Ei voi, monestakaan syystä. Onko Porissa aittoja? :icon_eek:
-
Ei voi, monestakaan syystä. Onko Porissa aittoja? :icon_eek:
Varmasti on.
-
Voi niin paljon olisi muistoja juhlilta. Ensimmäiset, joilla oli olivat Iisalmessa 1965. Ajoimme sinne isältäni lainatulla uudella punaisella Taunus 17m AST-10 autolla. Meitä oli kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Emme ketkään seurustelleet, olimme vain kavereita. Nukuimme kaikki siveästi samassa soputeltassa. Penkit olivat sahalta lainassa ja höyläämättömiä, joten oli parempi istua lehden päällä, ettei saanut sinne tikkuja. Ne olivat viimeiset juhlat, joilla Aku Räty puhui. Seuraavana vuonna ne olivat Nivalassa, minne menimme kaverin Volkkarilla kolmen pojan porukalla. Toinen Iisalmen tytöistä oli myös juhlilla ja kysyi yösijaa teltastamme ja toki se järjestyi. Nyt tämä tyttö, josta tuli körttipappi on jo mullan alla. Mieleeni on jäänyt myös se, että Alavieskan osuus tiestä oli vastasavettu ja totesimme tiemestarin olevan varmaan lestadiolainen.
-
Juurensa jokaisella. Millaisia muistoja löytyy vuosikymmenien takaa tai viime ajoilta seuroihin liittyen?
Isä juuri kertoi, kuinka he nuorina saattoivat lähteä Pohjois-Karjalan perukoilta käymään iltaseuroissa Nilsiässä. Autolla tai moottoripyörällä.
Ai nuorena jaksaa.. tai ennen oli enemmän aikaa, nykyisin on kaikkea kiirettä.. Niin, miksei tule lähdettyä seuroihin, löytyisikö sieltä kuitenkin matkaevästä? Tärkeimmiksi koettaville asioillehan löytyy aina aikaa.
Monet kerrat kävimme kesäkuussa Nilsiässä seuroissa. Tolppasen tuvassa me penskat istuimme joskus pöydän alla, kun ei muualle mahtunut. Sinne tai penkin alle saattoi joku pienempi nukahtaakin. Nilsiän ukkojen turinoita oli mukavaa kuunnella seurojen jälkeen. Yöllä kuuntelin matkaradiosta Jukolan viestiä. Valoisa kesäyö, muut nukkuivat.
Tolppasen muutto Kaavilta Nilsiään sattui samaan aikaan, kun oli historian ensimmäinen nuorisokokous. Olimme kokouksesta käsin Tolppasen kellokasseuroissa Oikarisen Eskon Volkkarilla. Mukan oli myös Jaakko Haavio. Vastuunsa merkiksi Toivo Tolppanen sai Nilsiän körteiltä kaappikellon. Oli historiaa niissä seuroissa.
-
Tolppasen muutto Kaavilta Nilsiään sattui samaan aikaan, kun oli historian ensimmäinen nuorisokokous. Olimme kokouksesta käsin Tolppasen kellokasseuroissa Oikarisen Eskon Volkkarilla. Mukan oli myös Jaakko Haavio. Vastuunsa merkiksi Toivo Tolppanen sai Nilsiän körteiltä kaappikellon. Oli historiaa niissä seuroissa.
Oliko Tolppasen edeltäjän nimi Vihtori Pekkarinen? Voin muistaa nimen väärin, mutta luin kerran ko. henkilön mieleen jääneestä seurapuheesta, jossa hän puhui Jumalan vihasta. Hän oli sanonut (nähtävästi viimeisessä puheessaan "kellokkaana) Portaanpäässä, että jonkun täytyy seisoa teidän (nilsiäläisten) puolesta Jumalan vihaa vastassa.
Nykyisin sellaista pidettäisiin erikoisena ja mahdollisesti sopimattomanakin.
-
Se ainoa kerta, kun olen ollut Aholansaaren nuorisokokouksessa, on jäänyt hyvin mieleen. Olen kirjoittanut viimeistä edellisen Siionin kansilehdelle nimeni ja "nuorisokokouksessa Aholansaaressa 2.8.80 klo 17.09".
Juttu läksi käyntiin silleen, että... :) ...samana vuonna olivat juuri olleet Laukaan herättäjäjuhlat, jotka tekivät suuren vaikutuksen. Keräsin siellä kolehtia. No okei, monivuotinen seurusteluni oli päättynyt, olin taas kotona ja ilmeisesti töissä Äänekosken tehtailla. Halusin Aholansaareen ja mainitsin siitä isälleni, joka oli puhunut asiasta Suolahden silloiselle toiselle papille Holman Eerolle. Hänellä olisi ollut saarnavuoro sinä pyhänä, mutta Markku Hovikoski Saarijärveltä tuli mielellään tuuraamaan. Eerolla olisi ollut omakin auto, mutta hän vuokrasi seurakunnan laskuun auton vuokraamosta ja kolmanneksi matkaan lähtijäksi ilmaantui eräs, jonka nimeä en taaskaan muista. Auto oli punainen Mersu, mikä ehdottomasti täytyy myös mainita.
Aholansaaressa olimme yötä teltassa ja oli todella mieleenpainuvaa herätä kaiuttimista kovalla äänellä kuuluvaan Martti Talvelan veisuuseen. Ääni tuli levyltä. Ensimmäinen kerta Paavon pirtissä oli myös kokemus ja kaikki muukin siellä. Joillekin nuorille opetettiin? joitain typeriä leikkejä, joita aikamme seurattiin. Eero sanoi, että jos homma on mennyt tällaiseksi, niin hän alkaa lestadiolaiseksi. Puolileikillään sanoi.
Melko pian tämän reissun jälkeen taisinkin muuttaa Kokkolaan ja seurat alkoivat taas jäädä.
-
Oliko Tolppasen edeltäjän nimi Vihtori Pekkarinen? Voin muistaa nimen väärin, mutta luin kerran ko. henkilön mieleen jääneestä seurapuheesta, jossa hän puhui Jumalan vihasta. Hän oli sanonut (nähtävästi viimeisessä puheessaan "kellokkaana") Portaanpäässä, että jonkun täytyy seisoa teidän (nilsiäläisten) puolesta Jumalan vihaa vastassa.
Nykyisin sellaista pidettäisiin erikoisena ja mahdollisesti sopimattomanakin.
Olet oikeassa. Vihtori (Vikki) Pekkarinen liikkui loppuvuosina runsaasti lähiseudulla autonkuljettajansa Juuso Väätäisen (Jouhilahden Juuso) kyydissä Fiat 600 autolla, jota tarinan mukaan Juuso ajoi rukkaset käsissä ja ajo siltä näyttikin. Vikki ja Juuso kävivät yhteisellä matkalla Lauttasaaressa Kettusen veljesten toimiessa isäntinä. En muista oliko Kyösti vielä paikalla, mutta ainakin Pertti (Sergei) ja Markku olivat. Jos muistan oikein niin Paavo ei vielä ollut. Ukot kulkivat körteissään ja jos muistan edelleen oikein niin polttivat Työmiestä, Fennia 2:sta tai Saimaata. Vikki oli jo vähän kopura, mutta Juuso nuorempana oli vielä aivan suoraselkäinen. Vikki löytyy myös sukututkimusseuran lakonmurtaja luettelosta 1930 luvun alussa lisämaininnalla körttiläinen (Google alert palvelu, joka hakee minulle kaikki maininnat körteistä netissä tämän löysi).
-
Liekö sama Juuso Väätäinen, jonka muistan. Jonkun hänen pojistaan olen nähnyt omien poikiensa kanssa juhlilla joinain kesinä.
-
Liekö sama Juuso Väätäinen, jonka muistan. Jonkun hänen pojistaan olen nähnyt omien poikiensa kanssa juhlilla joinain kesinä.
Veikkaukseni on kyllä, mutta PekkaV pystyy kertomaan totuuden sedästään ja hänen pojista. En usko moneen Juuso Väätäiseen.
-
Nilsiäläinen hyväntahtoinen rakennusmestari, nimeä en nyt muista, antoi minulle 80-luvulla yksillä juhlilla 300 markkaa matkarahaa, sillä olin juuri lähdössä junalla Eurooppaa kiertämään. Hän sanoi, että pitääkö sitä lähteä seikkailemaan, ja sitten työnsi rahat käteeni!
Vanhassa 60-luvun valokuvassa olen vakavana noin kolmevuotiaana juhlilla kummitädin virkkaamassa tummanvihreässä takissa ja baskerissa. Kuva on mustavalkoinen - takki ja baskeri ovat minulla tallessa.
-
Liekö sama Juuso Väätäinen, jonka muistan. Jonkun hänen pojistaan olen nähnyt omien poikiensa kanssa juhlilla joinain kesinä.
Veikkaukseni on kyllä, mutta PekkaV pystyy kertomaan totuuden sedästään ja hänen pojista. En usko moneen Juuso Väätäiseen.
Isäni, yksi Juuson kolmesta vanhemmasta veljestä, puhui "Juusosta" (ja "Vikki Pekkarisesta"), ei Juuso-sedästä. Niinpä minäkin olen tottunut käyttämään pelkkää etunimeä, mitä olen vanhempana itsessäni oudoksunut, sillä kyllähän selvästi vanhempien pitäisi olla "setiä" ja "tätejä". Isälleni veli oli tietenkin vain "Juuso".
Aika monta lastenlasta, poikiakin, edesmenneellä Juuso-sedälläni on.
Sadettan mainitsema "hyväntahtoinen rakennusmestari" oli yksi Nilsiän körttiukoista.
Asuimme Nilsiässä viisi vuotta 50-luvun lopun. Isäni oli kappalainen, Leskiö kirkkoherra.
Kuorma-auton lavalla köröttelimme herättäjäjuhlille.
Tarina kertoo, että isäni pitäessä seurojen loppupuhetta olin kesken kaiken sanonut "amen". Äitini tätä on kertonut. Ymmärrän hänen olleen kanssani samoilla linjoilla, sillä epäilen hänen kuulleen saman puheen usein ennenkin. Tai sitten seurat vain olivat venähtäneet. Silloin ei vielä ollut Körttipastilleja eikä siis myöskään "Körttipastillin mittaisia puheita".
"Se siitä", kuten eräs vanha opettaja täällä sanoo.
-
Voi kuinka lyhyen tien olen näin vanhaksi saanut kulkea heränneitten matkassa.
Olin silloin tällöin nähnyt kirkollisissa ilmoituksissa Siioninvirsiseurojen ilmoituksen. Ilmettelin että mikähän lahko tämäkin on kun ei ollut muuta tietoa kuin Paavo Ruotsalaisen nimi muinoisilta kirkkohistorian tunneilta.
Politiikassa olin tavannut muutaman kerran Maunoa, mutta Keski-Lahden ent kirkkoherra Kauko Eränummi oli jo tutumpi.Hän sai minut puhuttua Lahden Juhlilla tarvittavan rahannostopisteen yhdeksi hoitajaksi.
Siitä pääsin talkoolaisten seuroihin torstaina 5.7.2007, perjantain paiskoin töitä, mutta lauantaiaamuna oli Armon aamu-seurat 7.7.07. klo 7.07. Uhkaavasta ukonilmasta huolimatta seuroiksi kirkastui. Ja minulla kirkasui Jaakko Heinäluoman seurapuheen jälkeen körttien asia. Ja vahvasti hereille ravistettuna, sulin sisimmästä kumpuavaan itkuun. Se oli vastaus kaipuuseni. Mauno siinä vieressä vastasi rauhallisesti :Tässä sitä ollaan ! Olin tunnustanut nyt vihdoin löytäneeni KOTIIN.
Siitä se alkoi. Olen käynyt kerran Aholansaaressa ja joka toinen vuosi Juhlilla. Siis Seinäjoella ja Oulussa. Viime talvena kävimme Kuopiossa Talviveisuissa.
Ja omissa lahtelaisten seuroissa käyn aina kun vain en ole sairaana.
Aluksi kävin myös kerran kuukaudessa pidetyissä Veisuissa, mutta äänihuuleni ja keuhkoni eivät toimi enää entiseen tapaan, joten harvakseen käyn niissä.
Joulumyyäisiä olen avustanut laatikoilla ja karjalanpaistilla. Leipojat ovat erikseen!
Olen jäänyt paitsi kaikista edellä mainituista puhujista, mutta on nämä nykyisetkin todella osaavia. Omat lahtelaiset, ja vierailijoista olen pitänyt Pauli Annalasta,
pahamaineisesta Kylliäisestä ja nimimerkki juhanista.
Maunon puheet ovat sitten erikseen. Kun hän puhuu , on kuin kalliot halkeilisivat. Mutta Mauno onkin kai minun enkelini. Hän ei ole itse ihan varma siitä, mutta
jos naapurin mies on enkeli, niin mikäs sen parempaa. Olen huolissani jos ei enkeliä ole näkynyt. :059: :061:
-
Ensimmäisille herättäjäjuhlille pääsin isäni ja veljeni kanssa Sieviin. Menimme linja-autossa, jossa kaikki muutkin olivat herättäjäjuhlille matkaajia. Vitsailimme, että tämä on Suomen sievin paikka ja täällä on sievin kirkko, sievin kauppa j.n.e. Majoituimme jossain olisiko ollut koululla, joka tapauksessa levitimme patjat lattialle ja siellä nukuimme. Isä ja veljeni menivät tietysti sinne miesten puolelle, mutta veljeni ei pitänyt sen huoneen ilmanlaadusta (ilmeisesti henget puhuivat). Niinpä he ottivat vuoteensa ja kävivät ulos ja nukkuivat taivasalla yönsä. Tuona yönä ei onneksi satanut.
Sen muistan, että väkeä oli tosi paljon paikalla, mutta puheista en muista mitään.