Liekö sama Juuso Väätäinen, jonka muistan. Jonkun hänen pojistaan olen nähnyt omien poikiensa kanssa juhlilla joinain kesinä.
Veikkaukseni on kyllä, mutta PekkaV pystyy kertomaan totuuden sedästään ja hänen pojista. En usko moneen Juuso Väätäiseen.
Isäni, yksi Juuson kolmesta vanhemmasta veljestä, puhui "Juusosta" (ja "Vikki Pekkarisesta"), ei Juuso-sedästä. Niinpä minäkin olen tottunut käyttämään pelkkää etunimeä, mitä olen vanhempana itsessäni oudoksunut, sillä kyllähän selvästi vanhempien pitäisi olla "setiä" ja "tätejä". Isälleni veli oli tietenkin vain "Juuso".
Aika monta lastenlasta, poikiakin, edesmenneellä Juuso-sedälläni on.
Sadettan mainitsema "hyväntahtoinen rakennusmestari" oli yksi Nilsiän körttiukoista.
Asuimme Nilsiässä viisi vuotta 50-luvun lopun. Isäni oli kappalainen, Leskiö kirkkoherra.
Kuorma-auton lavalla köröttelimme herättäjäjuhlille.
Tarina kertoo, että isäni pitäessä seurojen loppupuhetta olin kesken kaiken sanonut "amen". Äitini tätä on kertonut. Ymmärrän hänen olleen kanssani samoilla linjoilla, sillä epäilen hänen kuulleen saman puheen usein ennenkin. Tai sitten seurat vain olivat venähtäneet. Silloin ei vielä ollut Körttipastilleja eikä siis myöskään "Körttipastillin mittaisia puheita".
"Se siitä", kuten eräs vanha opettaja täällä sanoo.