Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Preba - 11.06.11 - klo:00:13
-
Tuli tänään mieleen tämmönen ajatuskukkanen.
Jumalalle kun nää kristittyjen opilliset taistot ovat aika tuttua kamaa, niin haluaakohan Hänkin julistaa taivaaseen pääsyn jälkeen voittajat jokaisessa oppikysymyksessä?
Silleen että porukat menee vielä viimeistä kertaa omien tunnustuskuntiensa mukaan joukkueisiin ja sitten julistetaan näkemys kerrallaan että "Pelastusopissa voittaja on körtit", "Oppi Pyhästä Hengestä menee tasan luterilaisille ja evankelikaaleille" "Maanpäällisen moraalikäsityksen voittajaksi nousee kveekarit", "Ehtoollisteologian vievät kirkkaasti kalvinistit, muut olivat ihan pihalla" jne.
-
Se olisi vitsikästä, mutta jako kahteen käy yksinkertaisersti, minulla oli nälkä... jano... olin outo... alaston... sairas... vankilassa... kuten kaikki tiedämme... sitäpaitsi kalvinistien ehtoollisoppi on pielessä... (sininen vihreä naama, minun koneeni ei kopio näitä uudistuksen jälkeen, jokin päivitys ei onnistu) Dosentti paistattaa päivää, näkyy pomppivan tuossa Terassilla Kissa seuranaan, eivät tule kuvaan.
-
Jos sama jauhaminen jatkuisi, niin olisiko se silloin taivas? :107:
-
Jos sama jauhaminen jatkuisi, niin olisiko se silloin taivas? :107:
Ei tuo ole taivas, mutta kisa kuka pilkuttaa Piplian parhaiten jatkuu portille asti, kunnes meidät riisutaan kaikesta maallisesta.
-
Joskus aikoinaan, kun oltiin jonkun luona tupakokouksessa ja siellä oli ihan hullu meno ja kaheli puhuja yritti lietsoa euforiaa, niin joku siinä ilmaisi toiveensa että ko. puhuja kutsuisi sitten taivaassakin tämän joukon koolle ja pidettäisiin samanlaiset "seurat" siellä. -Sellaiseen taivaaseen en halua, ajattelin ja ajattelen.
Tätä nykyä minun on vähän vaikea uskoa ylipäätään mihinkään taivaaseen. Tuntuu aika keksityltä asialta jos rehellisesti sanoo. Tietoahan minulla ei asiasta ole, on vain olettamus. Mutta eipä sitä tietoa ole teilläkään eikä kellään muulla. Joka muuta väittää, valehtelee! (sanon vaan sen takia että näen jo mielessäni miten jollain henkselien venytys alkaa ja valmistautuu antamaan nasevan uskovaisen patenttivastauksen...)
-
Tätä nykyä minun on vähän vaikea uskoa ylipäätään mihinkään taivaaseen. Tuntuu aika keksityltä asialta jos rehellisesti sanoo. Tietoahan minulla ei asiasta ole, on vain olettamus. Mutta eipä sitä tietoa ole teilläkään eikä kellään muulla. Joka muuta väittää, valehtelee! (sanon vaan sen takia että näen jo mielessäni miten jollain henkselien venytys alkaa ja valmistautuu antamaan nasevan uskovaisen patenttivastauksen...)
Mitä ajattelet helvetistä?
Minun täytyy puolestani myöntää, että uskon taivaasen (sitä sen kummemmin tai yksityiskohtaisemmin osaamatta kuvailla tai todistella), mutta ikuisesti kestävään piinahelvettiin en jaksa uskoa.
-
Silleen että porukat menee vielä viimeistä kertaa omien tunnustuskuntiensa mukaan joukkueisiin ja sitten julistetaan näkemys kerrallaan että "Pelastusopissa voittaja on körtit", "Oppi Pyhästä Hengestä menee tasan luterilaisille ja evankelikaaleille" "Maanpäällisen moraalikäsityksen voittajaksi nousee kveekarit", "Ehtoollisteologian vievät kirkkaasti kalvinistit, muut olivat ihan pihalla" jne.
Minua kyllä kiinnostaisi tietää, että mikä se totuus sitten on erinäisissä oppikysymyksissä, kun täällä maan päällä väsyksiin asti väännetään ja käännetään opeista ja totuuksista ja mestaroidaan Raamatulla toisia kristittyjä.
-
Mitä ajattelet helvetistä?
Minun täytyy puolestani myöntää, että uskon taivaasen (sitä sen kummemmin tai yksityiskohtaisemmin osaamatta kuvailla tai todistella), mutta ikuisesti kestävään piinahelvettiin en jaksa uskoa.
Toden sanoakseni en oikein tiedä siitäkään sen enempiä uskoa tai olla uskomatta. En ota vastuuta näistä asioista kun niistä ei minulla ole parempaa tietoa.
-
Jos sama jauhaminen jatkuisi, niin olisiko se silloin taivas? :107:
Ei se enää sen jälkeen jatkuisi, sehän olisi homman huipennus, jonka jälkeen asiat olisi selviä. ;)
Minua kyllä kiinnostaisi tietää, että mikä se totuus sitten on erinäisissä oppikysymyksissä, kun täällä maan päällä väsyksiin asti väännetään ja käännetään opeista ja totuuksista ja mestaroidaan Raamatulla toisia kristittyjä.
Kyllä mä siihen uskon että se Totuus sitten kaikille selviää jollakin tavalla, tosin tuskin ihan noin rippikoulumaisesti kuin oma visioni. Toisaalta olen vähän skeptinen sen suhteen että täsmällisen oikea oppi olisi välttämättä Jumalalle ihan hirveän tärkeä asia. En toki tiedä, mutta ainakin toivon ettei ole kun itse en ole jaksanut joitakin käsityksiäni edes kunnolla selvittää tai hakea perusteita. Mulle on yleensä riittänyt sellainen tapa että selvitän vaihtoehdot millä eri tavoilla kristikunnan sisällä ajatellaan asiosta, sitten otan niistä vaan randomilla jonkun mikä tuntuu vastaavan parhaiten vaikutelmaani asiasta ;)
Minun täytyy puolestani myöntää, että uskon taivaasen (sitä sen kummemmin tai yksityiskohtaisemmin osaamatta kuvailla tai todistella), mutta ikuisesti kestävään piinahelvettiin en jaksa uskoa.
Aika samoilla linjoilla olen itse. Omaankin uskooni kuuluu ikuisen elämän odotus ja toivo. Toisaalta ajattelen taivaan olevan "vain" jatke maanpäälliselle Jumalasuhteelle. Uskon että elämä Jumalan yhteydessä on ensisijaisesti tässä ja nyt, eikä se ala vasta kuoleman jälkeen, se vain muuttaa sitten muotoaan monella tapaa.
-
Minua kyllä kiinnostaisi tietää, että mikä se totuus sitten on erinäisissä oppikysymyksissä, kun täällä maan päällä väsyksiin asti väännetään ja käännetään opeista ja totuuksista ja mestaroidaan Raamatulla toisia kristittyjä.
Vedetään välillä köyttä joukkueittain. Kuka jaksaa iankaiken laulaa?
-
Vedetään välillä köyttä joukkueittain. Kuka jaksaa iankaiken laulaa?
Juu, enpä minäkään jaksaisi laulua ja veisuutta iankaikkisesti, kaipaan monipuolisempia aktiviteetteja sinne taivaaseenkin. Pieni teologinen köydenveto välillä saattaisi olla kivaa vaihtelua siellä taivaassa :icon_biggrin:
-
Ja vieläpä ihan konkreettinen köydenveto! :109:
-
Ja vieläpä ihan konkreettinen köydenveto! :109:
No sekin tosiaan! Muista seuraleikeistä puhumattakaan.
-
Mutta yhdestä asiasta minä en pidä, jolla taivasta kuvataan; "ja merta ei enää ole..."
vitsi, vitsi. Ymmärrän kyllä mitä tuolla tarkoitetaan, mutta silti jos taivas on maakrapujen kuivanmaan paikka niin eipä vaikuta mukavalta asialta. Jos siellä taas olisi meri ja jos sinne sattuisi pääsemään niin siellä haluaisin koettaa yksinpurjehdusta maailman ympäri. Kultakadut eivät minua kiinnosta sinänsä. Jos uusi maa olisikin pannukakku kuten kirkko aluksi väitti, niin pitäisi vaan varoa putoamasta reunalta.
-
Juu, enpä minäkään jaksaisi laulua ja veisuutta iankaikkisesti, kaipaan monipuolisempia aktiviteetteja sinne taivaaseenkin. Pieni teologinen köydenveto välillä saattaisi olla kivaa vaihtelua siellä taivaassa :icon_biggrin:
Taivas ei mene tajuntaamme. Raamatun tarjoilemat mielikuvat ovat aika yksipuolisia; pelkkää veisuuta ja kumartelemista yötä päivää... -mutta löytyisikö Raamatusta sellainen näköala taivaaseen, että se olisi uusi paikka uudelle elämälle ilman vaivoja ja pahuutta ym. vastuksia? -ikäänkuin paratiisi?
Ainakin pari kohtaa mielestäni voisi viitata sellaiseen; -kaikilla on uusi terve ruumis ilman puutteita ja sairauksia ja luodaan uudet taivaat ja uusi maa. Voisiko tämä sitten olla se mikä alussdakin oli tarkoituksena eli maanpäällinen paratiisi eli toinen mahdollisuus jossa syntiä ei enää ole. Ei kai taivaassa oleminenkaan ole pelkkää seurapenkissä istumista iankaikkisesti?
-
SV 261
Kun täällä puolittain
silmillä hämärillä
jo Herraa kaukaa katsellessa ilon saa,
kun taivaan ihanain
äänien sävelillä
jo täällä voimaa on-
oi aikaa tulevaa.
Hetkistä, joita
niin ihanoita
saan täällä viettää, loistaa Herran suloisuus.
Näin kuvailee Johan Kahl tunnelmaa. Loput jätän Taivaan isän haltuun. Hän osaa hoitaa asiat parhaaksemme. Luotan häneen.
-
Taivas ei mene tajuntaamme. Raamatun tarjoilemat mielikuvat ovat aika yksipuolisia; pelkkää veisuuta ja kumartelemista yötä päivää... -mutta löytyisikö Raamatusta sellainen näköala taivaaseen, että se olisi uusi paikka uudelle elämälle ilman vaivoja ja pahuutta ym. vastuksia? -ikäänkuin paratiisi?
Ainakin pari kohtaa mielestäni voisi viitata sellaiseen; -kaikilla on uusi terve ruumis ilman puutteita ja sairauksia ja luodaan uudet taivaat ja uusi maa. Voisiko tämä sitten olla se mikä alussdakin oli tarkoituksena eli maanpäällinen paratiisi eli toinen mahdollisuus jossa syntiä ei enää ole. Ei kai taivaassa oleminenkaan ole pelkkää seurapenkissä istumista iankaikkisesti?
Kyllä minäkin muistelen Raamatussa olevan sellaisia kuvia taivasten valtakunnasta, jossa elämä on täydellistä vailla sairautta, raihnaisuutta ja kuolemaa. Eläinten ja ihmisten välillä on sopu eikä mikään eläin tapa toista eläintä tai ihmistä (tai olla Jesajan luku 35 messiaanisesta valtakunnasta). Kieltämättä ainakin Uudessa testamentissa taivaskuvaukset ovat kovin yksipuolisia - yksitoikkoisia suorastaan. En sitten tiedä miten kirjaimellisesti niitä kuvia pitäisi ymmärtää.
-
Näin kuvailee Johan Kahl tunnelmaa. Loput jätän Taivaan isän haltuun. Hän osaa hoitaa asiat parhaaksemme. Luotan häneen.
Niin minäkin luotan taivaallisen Isään, joka on rakkaus. Hän tietää ja Hän osaa järjestää asiat, myös taivaselämän, niin kuin on meille parasta. Mitä silmä ei ole nähnyt, ei korva kuullut, eikä ihmisen sydämeen noussut, mutta minkä Jumala on valmistanut niille, jotka Jumalaa rakastavat (Paavaliko se jossain kohtaa tämänsuuntaisesti kirjoitti?).
-
Kieltämättä ainakin Uudessa testamentissa taivaskuvaukset ovat kovin yksipuolisia - yksitoikkoisia suorastaan. En sitten tiedä miten kirjaimellisesti niitä kuvia pitäisi ymmärtää.
Niinpä. Eilen mietiskelin sitäkin kun siellähän ne(kin) vähät ja yksipuoliset kuvaukset on "Juudean maan malliin" eli sikäläisestä kulttuurista ja ajanhistoriasta käsin kuvattu; -on porttia kaupungin ympärillä, kultakatuja jne.
Ei ole pohjolan kylmää ja raikasta talvea, ei mielenkiintoisia harrastuksia, ei vesistöjä paitsi se lampi/lähde ja puu. Kuvastuu mieleen ankeahko maisema lähi-idän hiekka-aavikoilta ja huivipäiset ihmiset kävelykeppeineen yms.
Tässä varmaan on syitä jotka ahdistavat ankeaksi ja ahtaankapeaksi mielikuvamme taivaasta. Oikeastaan ainoa elämänmakuinen ja mehukas näkymä tarjoutuu ehkä sellaisille joilla tässä elämässä on kovaa, sairauksia, onnettomuuksia jne. Nehän kaikki sanotaan siellä puuttuvan!
-
No sekin tosiaan! Muista seuraleikeistä puhumattakaan.
Taivas on siis helvetti?
-
Taivas on siis helvetti?
Enpä tiedä, ehkä se joillekin voi olla sitäkin. Minulla ei ole tietoa, toiveita vaan taivaan suhteen.
-
Oikeastaan ainoa elämänmakuinen ja mehukas näkymä tarjoutuu ehkä sellaisille joilla tässä elämässä on kovaa, sairauksia, onnettomuuksia jne. Nehän kaikki sanotaan siellä puuttuvan!
Luulen että eri tavoin onnettomien on helppoa ymmärtää mitä sieltä puuttuu, ja se riittää. Meistä useimmilla on niin ylenmäärin, ettemme taida käsittää koko juttua noin päin. Siellä ei ole surua, ei kuolemaa eikä pahuutta, koko ikänsä halvautuneena pyörätuolissa istunut -- jos edes sitä -- on terve--- nälkää näkevät ovat kylläisiä.... on ehkä helpompi sanoa mitä ei, jos haluaa olla tosissaan.
Ei tee toisille pahaa enää itsekään, eli on siitä vapaa. Sen jokainen tajuaa.
-
Raamatun ja muiden vanhojen lähteiden mielikuvat taivaasta ovat sen ajan mielikuvituksen tuotetta ja perustuvat koettuun. Tänäpäivänä asiat kirjoitettaisiin aivan toisin.
-
Musta ihan huomionarvoista on se, että esim. Johannes kirjoittaa ilmestyksessään että "eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle". Tuo on selvästi kuumassa ympäristössä asuneen ihmisen a) versio siitä millainen on hyvä paikka b) asia, johon hän on kiinnittänyt huomiota nähtyään sen täydellisen paikan. En tiedä kumpi, voi olla kumpaa vain.
Jos ilmestyskirjan kirjoittaja olisi ollut suota kuokkiva suomalainen jussi, hän olisi varmasti kirjoittanut että siellä paistaa aurinko, eikä ole kylmä eikä routa ;)
-
"Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa, missä onnen kaukorantaan laine liplattaa. Siellä kukat kauneimmat suo aina loistettaan. Siellä huolet huomisen saa jäädä unholaan." Näinhän se sanotaan 'Monosen ilmestyksessä'.
Sama ajatus toisesta näkökulmasta on sanonnassa: kylmä kuin ryssän helvetissä.
-
KOlme edellä olevaa viestiä kiinnittää huomiota samaan asiaan. Tulin miettineeksi että onko sitten meillä suomalaisilla tämän ajan ihmisillä oikeus ajatella taivaasta jotain muutakin paitsi varjoisaa lähi-idän paikkaa kultakatuineen ja helmiportteineen vuodelta kirves ja vasara?
ja jos on niin millä oikeudella?
-
Luulen että eri tavoin onnettomien on helppoa ymmärtää mitä sieltä puuttuu, ja se riittää. Meistä useimmilla on niin ylenmäärin, ettemme taida käsittää koko juttua noin päin. Siellä ei ole surua, ei kuolemaa eikä pahuutta, koko ikänsä halvautuneena pyörätuolissa istunut -- jos edes sitä -- on terve--- nälkää näkevät ovat kylläisiä.... on ehkä helpompi sanoa mitä ei, jos haluaa olla tosissaan.
Ei tee toisille pahaa enää itsekään, eli on siitä vapaa. Sen jokainen tajuaa.
Meidän kulttuurimme aikalaisille tämä tuntuu olevan ainoa tajuttavissa oleva kosketuspinta asiaan.
lapsille tarjoillaan mielikuvia:
"Onpa taivaassa tarjona lapsillekin, jotka Jeesusta rakastavat,
kultakruunut ja valkeat vaattehetkin, harput joilla he soittelevat..."
Kultakruunu, harppu ja valkeat vaatteet olivat varmaan 1500-luvun lapsille kova juttu, mutta entä nykyään?
-
kultakruunut ja valkeat vaattehetkin, harput joilla he soittelevat..."[/i]
entä nykyään?
Rajaton puheaika, Seppälän ostokortti jossa piikki aina auki, kitara?
:082:
-
Rajaton puheaika, Seppälän ostokortti jossa piikki aina auki, kitara?
:082:
Ilmainen internet unohtui
-
Musta ihan huomionarvoista on se, että esim. Johannes kirjoittaa ilmestyksessään että "eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle". Tuo on selvästi kuumassa ympäristössä asuneen ihmisen a) versio siitä millainen on hyvä paikka b) asia, johon hän on kiinnittänyt huomiota nähtyään sen täydellisen paikan. En tiedä kumpi, voi olla kumpaa vain.
Jos ilmestyskirjan kirjoittaja olisi ollut suota kuokkiva suomalainen jussi, hän olisi varmasti kirjoittanut että siellä paistaa aurinko, eikä ole kylmä eikä routa ;)
Eikä siellä ole hyttysiä.
Toteaa juuri kasvimaalta palannut paukamainen eukko.