Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: onesimus - 29.03.11 - klo:18:05
-
Kristillisyys on joidenkin mielestä uskonnonharjoittaminen muoto.
Joillekin se merkitsee teologista pohdiskelua.
Joillekin hengellistä harrastusta.
Joillekin se on elämäntapa.
Joillekin kristillisyys tarkoittaa uskonnollisia kokemuksia.
Kaikkea ylläolevaa voi liittyä asiaan, vaikka ihminen ei olisi lainkaan tekemisissä itse kristillisyyden kanssa.
Kyllä nuo kaikki näyttävät jotenkin liittyvän kristillisyyteen, mutta eivät mielestäni merkitse sitä, mitä kristillisyys sen alkuperäisessä muodossa on.
Mitä kristillisyys on?
-
Kristillisyys on kuulumista Kristuksen jengiin.
-
Aivan sama, mitä tähänkin vastaa. Aina löytyy joku viisas, joka tietää, että vastaus on VÄÄRIN varsinkin jos vastaaja on väärä.
-
Aivan sama, mitä tähänkin vastaa. Aina löytyy joku viisas, joka tietää, että vastaus on VÄÄRIN varsinkin jos vastaaja on väärä.
Just samaa mieltä :069:
-
Kristillisyys on jakamista. "Ristillinen tasajako". Leipä, huolet, ilot, taakat. Ristin kantamista, omaa ja muiden.
-
Aivan sama, mitä tähänkin vastaa. Aina löytyy joku viisas, joka tietää, että vastaus on VÄÄRIN varsinkin jos vastaaja on väärä.
Kyllä viisastelijoita aina löytyy. Mutta väärien vastausten lisäksi on myös oikeita vastauksia. Esim. Penan vastaus kuuluu mielestäni niihin, vaikka ei olekaan kaanaankielelle siloiteltu.
-
Vaikka joku saattaa nähdä punaista, annan veli Lutherin vastata tähänkin:
"Omaksukaamme Kristuksen kuva, ahdistuksessa kohdistakaamme katseemme siihen ja vapaasta tahdosta seuratkaamme häntä. Sillä Kristus voittaa vaikeudet, olivatpa ne miten suuria tahansa - - -
Tällaisena Paavali meille kaikissa epistoloissaan esittää Kristuksen: ensinnäkin hän esittää hänet sellaisena esikuvana, jota meidän tulee seurata, toiseksi, että hän meille antaa oman henkensä ja rohkeutensa. Tämä on oikeata kristillistä oppia."
Tuossa Luther näyttää olevan ihan paavalilaisella linjalla. Kristillisyys on Kristuksen elämää ihmisessä.
-
Aivan sama, mitä tähänkin vastaa. Aina löytyy joku viisas, joka tietää, että vastaus on VÄÄRIN varsinkin jos vastaaja on väärä.
Jep...
-
Vaikka "joku" saattaa nähdä punaista
ÄRRHH!!! >:( >:( Nyt meni hermot!
No ei vaiskaan :039:
pitää miettiä asiaa...
-
Oli pakko hymyillä Jampen kommentille tai siis tuolle tekstin punaukselle :icon_biggrin: I-HA-NA!
-
Näemme asiat omalla tavallamme...
Kysymys: Miksi kana ylitti tien?
Vastaukset:
Professori: Koska kana halusi päästä tien toiselle puolelle.
Aristoteles: Kanojen luonteeseen kuuluu ylittää tie.
Karl Marx: Koska kana oli riiston kohteena tällä puolen tietä.
Kapitalisti: Koska kana sai munistaan paremman hinnan toisella puolella tietä
Timothy Leary: Koska se oli ainoa matka, jonka establishment salli kanalle.
Ronald Reagan: Unohdin jo.
Captain Kirk: Mennäkseen rohkeasti sinne, minne yksikään kana ei vielä ole mennyt.
Louis Farrakhan: Katsohan, tie edustaa mustaa miestä. Kana ylitti tien kävelläkseen mustan miehen päälle ja painaakseen hänet yhä syvemmälle.
Zen-munkki: Kana ylitti tien vain sinun likaisessa mielessäsi.
Richard Nixon: Kana ei ylittänyt tietä. Toistan: kana ei ylittänyt tietä.
Machiavelli: Kana ylitti tien. Ketä se kiinnostaa?
Freud: Se seikka, että sinua kiinnostaa kanan tien ylitys, osoittaa alitajuisen minäsi epävarmuuden.
Bill Gates: Olen juuri julkaissut Kana 2000-ohjelman ja se munii minulle kultamunia.
Einstein: Se riippuu siitä koordinaatistosta, joka valitaan: joko kana ylitti tien tai tie alitti kanan.
Hemingway: Kuollakseen. Sateessa.
Bill Clinton: Miten määritellään 'ylitti'. Sitä paitsi, en koskaan, kertaakaan koskenut tuohon kanaan.
-
Johannes Krysostomos: Kana ylitti tien ja katso, tie tuli ylitetyksi. Menköön se Herransa iloon!
Martti Luther: Tahtoisinpa yksinkertaisen kanan tavoin taapertaa tuon lavean tien poikki jota pitkin paavilliset vaelltavat kohti ikuista kadotusta. Taitaisinpa vielä tipauttaa sille pienen kikkarankin.
-
Mitä kristillisyys on?
Hmmm...
En tiedä, koska sitä minä opiskelen enkä taida saadakkaan päästötodistusta.
Mutta Opettaja sanoi kyllä viimeksi kun oltiin puhe väleissä:
"Älä ole huolissasi tuhlaajapoika, kyllä Minä opetan sinua, ymmärtämään mikä kristillisyys on".
:eusa_angel:
ps.Vau, toivoa on.
-
Johannes Krysostomos: Kana ylitti tien ja katso, tie tuli ylitetyksi. Menköön se Herransa iloon!
Martti Luther: Tahtoisinpa yksinkertaisen kanan tavoin taapertaa tuon lavean tien poikki jota pitkin paavilliset vaelltavat kohti ikuista kadotusta. Taitaisinpa vielä tipauttaa sille pienen kikkarankin.
Jos Luther tarkoitti paavillisilla ylipäätään roomalaiskatolista, niin veljellämme lienee ollut jo monta yllätystä suuren rajan tuolla puolen. Pääsylippuja taivaan iloon eivät nimittäin jaa luterilaiset eivätkä karismaatikot. Kaikki valta on Kristuksella.
-
Dosentti (nuorena miehenä): Ylittää katu ja tulla auton muussaamaksi on suurinta mitä on. (Nachfolge)
Dosentti (vankilassa): Jos nyt on pakko tulla auton muussaamaksi niin sitten tulee, mutta ei siinä ehkä mitään suurta olekaan. (Viderstand und ergebung)
Dosentti (hirsipuussa): Kyllä se menee kun ei liikaa ajattele. (Perimätieto)
-
Jos Luther tarkoitti paavillisilla ylipäätään roomalaiskatolista, niin veljellämme lienee ollut jo monta yllätystä suuren rajan tuolla puolen. Pääsylippuja taivaan iloon eivät nimittäin jaa luterilaiset eivätkä karismaatikot. Kaikki valta on Kristuksella.
Eiköhän Luther ollut omasta mielestään katolinen kristitty. Juuri paavin käynnistämä pääsylippujen kaupittelu sai hänet puuhaamaan uskonpuhdistusta.
-
Eiköhän Luther ollut omasta mielestään katolinen kristitty.
Sama itelläkin tuli heti mieleen. Eihän Lutherin päämääränä ollut perustaa omaa kirkkoa vaan puhdistaa katolista.
-
Tämä on totta, kannattaa lukea edesmenneen prof Heikki Kotilan ja jonkun toisen "Luther, kirkon poika" tai Kaarlo Arffmannin "Mitä oli luterilaisuus". Sitäpaitsi me olemme virallisesti vapauttaneet toisemme vanhoista oppiriidoista jo 1999 - eihän siinä mennytkään kuin viisisataa vuotta.
Mutta yhtä minä kysyisin Onesimus, ja toivon ettet nyt pahastu. Ajattelitko kysyä jotakin, vai oletko enemmän niinkuin kertomassa jotakin uutista? Arvatkaa kuka nousi kuolleista? Ette ikinä usko! :003:
-
Mutta yhtä minä kysyisin Onesimus, ja toivon ettet nyt pahastu. Ajattelitko kysyä jotakin, vai oletko enemmän niinkuin kertomassa jotakin uutista? Arvatkaa kuka nousi kuolleista? Ette ikinä usko! :003:
En ajatellut kysyä, vaan kysyin. Olisi kaiketi pitänyt kysyä: Mitä kristillisyys ei ole?
Suurin ongelmamme taitaa olla siinä, että me, jotka pidämme itseämme kristittyinä, emm lainkaan tajua sen uutisen suuruusluokkaa, mitä meidän tulisi julistaa tavalla tai toisella. Jos se yleisesti ymmärrettäisiin, tidotusvälineet jauhaisivat sitä aamusta iltaan.
Kristillisyys ei ole sitä, että osaa tarpeeksi vitsikkäästi vastata elämän tärkeimpiin kysymyksiin. Kristillisyys on jotain muuta.
-
En minä sano kuinka kysymys tulee esittää vaan oletko opetusmielellä liikkeellä? Se minua kiinnostaa ja jos minulle esitetään tuo kysymys kadulla, kysyn tavallisesti tällä tavalla kysyjältä. Ajattelitko kenties että en tiedä tai kuinka milloinkin. Tavallisesti kuuntelen alkuun, sitten tulen uteliaaksi. Mitä hän tahtoo kertoa minulle? Jotakin, jonka hän arvelee menneen juuri minulta kokonaan ohi? Ei sillä ole tarkoitus loukata.
Eikä koskaan voi tietää mitä tuo toinen toivoo, toisinaan ihmettelen kristillisellä keskustelusivustolla tällaista kysymystä vain. Niitä aina joskus tulee vastaan. Taisin tulla itse jokin vastaava plakkarissa, koska minulla oli käsitys siitä että voisin täällä hengellisesti hyvin, ja halusin tarkistaa jotakin. En esittänyt erityisen älykkäästi, se oli joskus, milloin hän oli. En muista. Mutta se taisi käsitellä heränneen kansan määrällistä Raamatun lukua tai sen tapaista, ei edes laadullista... Onhan siitä jo joku vuosi.
Mutta vähän luulen, ettet saa täällä tuohon kauhean selkeää selvitystä, sillä nämä ovat aika nöyrää väkeä puhumaan etenkään nyt omasta kristillisyydestään.
-
Mutta vähän luulen, ettet saa täällä tuohon kauhean selkeää selvitystä, sillä nämä ovat aika nöyrää väkeä puhumaan etenkään nyt omasta kristillisyydestään.
Se nyt vain sattuu tämän päivän Suomessa olemaan niin, että puhe kristillisyydestä on tabu. Luulisi kuitenkin, että foorumilla, joka pitää itseään kristillisenä, voisi avoimesti puhua erityisesti pääasiasta. Jos joku puhuu omasta kristillisyydestään ja omista kokemuksistaan tai niiden puuttumisesta, niin niistäkin tulisi voida puhua. Ei kaikkia keskustelun avauksia pidä ymmärtää niin, että joku haluaa opettaa tietämättömille kuinka asiat ovat. Minusta kristillisyydestäkin voidaan keskustella ilman sarvia ja hampaita kunkin omista lähtökohdista olkootpa ne sitten oikeita tai vääriä.
Sikäli kuin herännäisyys liikkeenä on minulle tuttua, niin siihenhän on alunperin kuulunut avoin keskustelu nimenomaan uskon kysymyksistä, mikä on ollut mielestäni vain hyvä asia. Siksi toivoisin täälläkin avointa keskustelua keskeisistä kysymyksistä. Valitettavasti täällä esiintyy tyyppejä, jotka "tietävät kaiken", mutta eivät suostu näkemään asiaa muuta kuin omasta näkökulmastaan. Semmoinen käytös tekee täällä olon jossain määrin kyseenalaiseksi, ja varsinkin siihen liittyvä toisinajattelun halveksunta.
-
Saanen vielä lisätä tähän yhteyteen käsitykseni siitä, kuka on oikea kristitty.
Mielestäni “oikea kristitty” on uskonsuuntaan katsomatta sellainen ihminen, jonka ainoa pelastumisen toivo on ristiinnaulitussa Jeesuksessa Kristuksessa. Hän voi olla monin tavoin puutteellinen ja joidenkin mielestä hän on kokonaan luopunut uskostaan, kun hän on menettänyt uskon itseensä ja omaan “uskovaisuuteensa”.
-
Taisit lukea vastaukseni hieman huolimattomasti. Ei nimen omaan ole tarkoitus ketään loukata, ei ketään tai mitään teemaa sitoa, tuo vain on minun oma havaintoni muutaman vuoden ajalta. "Mitä kristillisyys on?" johtaa - tältä minusta näyttää - liian nopeasti tukkanuottaan "oikeasta" ja "väärästä" tavasta uskoa,. vaeltaa, jopa tarkoittaa jollakin sanomallaan sitä tai tarkoittaa tätä. Käytän äkkiä jotakin ilmausta toisen mielestä "väärin" eikä saada kuin suuri suru molemmin puolin. Ihmiset vastaavat, itsekin vastaan, mutten milloin hyvänsä enkä milloin vain kun joku haluaa. Se ei ole aina tarkoituksenmukaista.
Usko on toisaalta jaettavinta, toisaalta yksityisintä mitä on, sillä se on vaellusta Kristuksen opetuslapseudessa. Pidän Bonhoefferin ajattelussa juuri siitä, kuinka hän havainnoi, miten meille syntyivät käsitteet "oikea" ja "väärä" syntiinlankeemuksessa. Ne ovat välttämättömät - nyt. Sitä ennen elimme sen kaltaisessa Jumalan yhteydessä, että me emme niitä tarvinneet. Niitä tarvitaan jo juridiikan perusteiksi,. mutta juuri kun jokin "kristillisyyttä" kyselevä teema halutaan framille, tulen varovaiseksi. Oikea ja väärä ovat aivan liian nopeasti esillä. Ja juuri sitä kavahdan ja jätän Jeesuksen ja kunkin hänen seuraajansa kahden kesken selvitettäväksi. Joka näkee tehtäväkseen toimia toisin, hän toimii.
Kuitenkin voimme tietää sen vain itsestämme. Se mikä on kristillisyydessä minulle oikein tai koko sanan merkityssisältö, ei toiselle ehkä vain ole, ja sen tähden ainakin itse olen mieluummin hiljaa. Muistan, että tuo ajattelu on ensinnäkin kirjaimellisesti syntiinlankeemuksen nimi, tulla Jumalan tavoin tietämään oikea ja väärä, -- toiseksi, kun langennut ihminen sitä alkaa käyttää, hän saa surullista jälkeä aikaan. Itse luotan siihen, että täällä on jokainen tuon kysymyksen jo selvittänyt, mutten millään tavoin halua asettua keskustelun tulpaksi. Kerron vain oman näkemykseni, ja kun nyt olen sen kertonut, ajattelin olla tähän puuttumatta.
Mutta se kirja ("Etiikka", löytyy englanniksi ja saksaksi) kannattaa itse lukea. Sen alle kannattaa katsella "Schöpfung und Fall" niin se avautuu paremmin. Tuo käsitteenmuodostus ja tapa ajatella on toisaalta erittäin periuluterilaista sillä Bonhoeffer saattoi mätkiä muita teologeja ja mätkikin, muttei koskaan Lutheria. Toisekseen pidän hänen ihan omanlaisesta raikkaudestaan.
No jaa... täytyy myöntää että hänen asemassaan oli oikein pitää meteliä "väärästä" kristillisyydestä, sillä ei se voi tunnustaa uskoa Saksan kansaan tai arjalaisen rodun ylemmyyteen jne jne Pidin siitä että hän eli niin intensiivisessä uskonsuhteessa, ettei toiminut ellei ollut vakuuttunut siitä että valtakirja tuli Yläkerrasta. Eikä ikinä sanonut niin vaan että täytyyb käyttää tässä järkeään nyt vaan. Hän muuten rukoili ja luki Raamattua kovasti paljon. Niin Leena ajattelee...
-
Pieni alakouluikäinen poika istuu mummonsa kanssa kirkossa. Kirkon kauniit ikkunamaalaukset kiinnostavat poikaa enemmän kuin itse kirkonmenot, ja innoissaan hän katselee ikkunoita, joiden lävitse auringon säteet paistavat.
- Mummo, keitä nuo ihmiset ovat noissa ikkunoissa, kysyy poika. - Ne on kristittyjä, sanoo mummo ja käskee pojan olemaan hiljaa.
- - -
Koulussa uskontotunnilla opettaja puhuu kristityistä ja kysyy lapsilta, osaisiko joku kertoa, minkälainen ihminen on kristitty.
Pieni, kirkossa istunut poika viittaa innoissaan.
- Opettaja, opettaja, minä tiedän. Kristityt ovat semmosia, joitten läpi paistaa aurinko.
-
Suurin ongelmamme taitaa olla siinä, että me, jotka pidämme itseämme kristittyinä, emm lainkaan tajua sen uutisen suuruusluokkaa, mitä meidän tulisi julistaa tavalla tai toisella. Jos se yleisesti ymmärrettäisiin, tidotusvälineet jauhaisivat sitä aamusta iltaan.
Kristillisyys ei ole sitä, että osaa tarpeeksi vitsikkäästi vastata elämän tärkeimpiin kysymyksiin. Kristillisyys on jotain muuta.
Olen eri mieltä. Ei meidän mitään tarvitse "julistaa". kirkko julistaa jo! Kaikki tämän maan ihmiset tietävät nämä asiat riittävän hyvin suhtauakseen niihin joko kiinnostuksella tai välinpitämättömyydellä.
ja se "oikea" kristillisyys on sitä että maamies tonkii kiviä pellosta otsa hiessä ja känsäiset kourat mustina mullasta ja vie perheensä ruokapöytään sen mitä pellosta sai. Siinä on parhain jumalanpalvelus jonka rinnalla kaikki maailman puhe ja kaikenlainen uskon-intoilu ja riekkuminen on pelkkää merkityksetöntä sirkusta.
-
Kilvoittelevan lähimmäisen esimerkki puhuu puolestaan.
-
ja se "oikea" kristillisyys on sitä että maamies tonkii kiviä pellosta otsa hiessä ja känsäiset kourat mustina mullasta ja vie perheensä ruokapöytään sen mitä pellosta sai. Siinä on parhain jumalanpalvelus jonka rinnalla kaikki maailman puhe ja kaikenlainen uskon-intoilu ja riekkuminen on pelkkää merkityksetöntä sirkusta.
Mistä tuon olet oppinut? Et ainakaan Paavalilta.
-
Ymmärrän että tuo kaikki näyttää halveksittavalta ja vähäpätöiseltä jos on tottunut ajattelemaan itseään suurena ja ylväänä Jumalan palvelijana.
-
Kilvoittelevan lähimmäisen esimerkki puhuu puolestaan...
ja evankeliumin julistaminen. Teoria tukee käytäntöä ideaalitilanteessa. Muulloin, tosin ei usein, teoria lyö käytäntöä korville ja käytäntö potkii teoriaa p...iille.
-
Ymmärrän että tuo kaikki näyttää halveksittavalta ja vähäpätöiseltä jos on tottunut ajattelemaan itseään suurena ja ylväänä Jumalan palvelijana.
Kristillisyys onkin sitä, että ymmärtää olevansa munaskuitaan myöten pieni ihminen, maan matonen, hiekan jyvä kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Kristillisyys on sitä, että rakastaa vihamiestä niinkuin itseään. Kristillisyys on anteeksiantamista ja rakkautta kanssaihmisiä ja Jumalaa kohtaan.
-
Ei meidän mitään tarvitse "julistaa". kirkko julistaa jo!
:icon_biggrin: Tästä lauseesta herää väkisin kysymys että mikä Jampen näkökulmasta on kirkko...
Kristillisyys onkin sitä, että ymmärtää olevansa munaskuitaan myöten pieni ihminen, maan matonen, hiekan jyvä kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Kristillisyys on sitä, että rakastaa vihamiestä niinkuin itseään. Kristillisyys on anteeksiantamista ja rakkautta kanssaihmisiä ja Jumalaa kohtaan.
Täm'oli hyvä.
-
Kristittyjen vainojen aika:
Kerrotaan, että kristittyjen vainojen aikoina kristitty tavattuaan toisen henkilön piirsi maahan kaaren ja jos toinen henkilö oli myös kristinuskoinen, hän piirsi omansa ja näin muodostui Ikhthyksen eli kalan kuva. Kreikan kielen sana ”Iktys” on myös lyhenne varhaisesta uskontunnustuksesta ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Pelastaja”.
Tunnetuimpia tapauksia on munkkien vuonna 415 surmaama matemaatikko Theonin tytär Hypatia Aleksandrialainen. Vainot kohdistuivat myös kristinuskon omiin vääräoppisiin.
Uskonpuhdistus:
Uskonpuhdistuksessa eli reformaatiossa 1520-luvulla protestanteiksi kutsutut uudistajat nousivat useissa maissa katolista kirkkoa vastaan. Reformaattorit, joista keskeisimpiä oli Martti Luther, olivat sitä mieltä, että kirkossa vallitsi useissa kohdin harhaoppisuus. Katolisen kirkon puolella protestantteja pidettiin yhtä lailla harhaoppisina. Seurauksena oli, että useat hallitsijat perustivat maihinsa katolisuuden tilalle omat valtionkirkkonsa, ja katolinen kirkko toteutti suuria sisäisiä uudistuksia. Kuningas Kustaa Vaasan toteuttamana Suomi koki reformaation osana Ruotsin valtakuntaa: vasta myöhemmin, 1500-luvun lopulla, Ruotsin protestanttisen kirkon oppi määriteltiin täsmällisemmin evankelis-luterilaiseksi.
-
Kuningas Kustaa Vaasan toteuttamana Suomi koki reformaation osana Ruotsin valtakuntaa: vasta myöhemmin, 1500-luvun lopulla, Ruotsin protestanttisen kirkon oppi määriteltiin täsmällisemmin evankelis-luterilaiseksi.
Kustaa Vaasa takavarikoi kirkkojen kuparikatot valtiolle, koska ei voinut sietää katollista kirkkoa. :003:
-
Kustaa Vaasa takavarikoi kirkkojen kuparikatot valtiolle, koska ei voinut sietää katollista kirkkoa. :003:
Olikohan Kustaa varhaisia körttejä, kun mekin avoimen taivaan alla pidetään herännäisjuhlia? :-\
-
Kristillisyys on lyhykäisyydessään Kristuksen etsimistä, " Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi" ja "Mitä haluat itsellesi tehtävän tee se toiselle".
-
Kristillisyys on lyhykäisyydessään Jumalan etsimistä, rukoillua, kiittämistä sekä elämän muodoiltaan "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" ja "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille".
-
Kaikki uskonnot etsivät Jumalaa, buddhalaisuuden sivistynyttä muotoa ehkä lukuun ottamatta.
-
Minustakin kristillisyys on "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" ja "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille". Sen lisäksi kristillisyys on Jumalan edellytyksettömään armoon ja rakkauteen turvautumista Kristuksessa Jeesuksessa.
-
Kristillisyys on rakkauden uskonto, islam on alistumisen uskonto.
Juutalaisuus - minkähän uskonto se on? Lain? Jumalan valinnan?
-
Kristillisyys on lyhykäisyydessään Kristuksen etsimistä, " Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi" ja "Mitä haluat itsellesi tehtävän tee se toiselle".
Etsimisestä on tullut muoti. Mutta auta armias, jos joku sanoo löytäneensä - siitä nousee poru, sehän on omavanhurskautta! Väitän että kristillisyys on pohjimmiltaan löytämistä - lammas ja Paimen löytävät toisensa. Kristillisyyteen liittyy myös rakkaus, lähinnä Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan. Sanoisin kuitenkin, että ihmisen rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen on aina varsin puutteellista, jonka varaan ei pidä mitään rakentaa. Itseasiassa tuo "rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi" onkin lakia - se on lain tiivistelmä.
-
Etsiminen on ihmisen toimintaa. Löytäminenkin on jossain määrin sillä se on osa etsimistä taikka etsimisen tulos - työn tulos.
Minä sanoisin että jos jotenkin pitää yrittää selittää tätä asiaa niin ei käytetä omia sanoja vaan Raamatun sanoin: "Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä hengessä". Raamattu on asian jo aika hienosti määritellyt.
-
Ajatuksia kirkosta, luonnosta, oikeudenmukaisuudesta, joulusta...
http://www.youtube.com/watch?v=RJqi0QbYp10
-
Heino, kiitos että annoit tilaisuuden kuulla ja nähdä Pauliinaa.
Tässä on nainen jota kuuntelee mielellään.
Hali.
-
Luottamusta Vapahtajaan.
-
Uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan, rakkautta lähimmäiseen, toki myös rakkautta Jumalaa kohtaan, ja toivoa tulevasta autuudesta ja Jumalan valtakunnasta.
-
Anteeksisaamista ja jatkuvaa anteeksiantamista.
Jeesus opetti, ettei ainoastaan päivässä 7 kertaa...vaan...Matt. 18:22
Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
-Siis jatkuvasti, vaikkei toinen edes pyytäisi. Anteeksiantava mieli auttaa ihmistä itseään ennenkaikkea ajattelisin. Kaunan ja katkeruuden kantaminen vahingoittaa enemmän uskoisin ihmistä itseään kuin niiden kohdetta tai kohteita.
-
Saa kait näitä vanhoja ketjuja nostaa, aihehan on aina ajankohtainen?
ja se "oikea" kristillisyys on sitä että maamies tonkii kiviä pellosta otsa hiessä ja känsäiset kourat mustina mullasta ja vie perheensä ruokapöytään sen mitä pellosta sai. Siinä on parhain jumalanpalvelus jonka rinnalla kaikki maailman puhe ja kaikenlainen uskon-intoilu ja riekkuminen on pelkkää merkityksetöntä sirkusta.
Vaan entäs kun olet sairas etkä ikinä kykene pellolla otsa hiessä perheesi eteen tonkimaan, vaan sinua passataan ja pidetään hengissä kroonikko-osastolla? Pitää sitten tyytyä olemaan se kakkosluokan kristitty. Tai sen verran vajaa, ettei sinua mihinkään työhön uskalleta päästää muitten hommia sotkemaan, tai satut kuolemaan jo vuoden ikäisenä?
On siinä pointtia, että lähimmäisenrakkaus toteutuu yhteiskunnallisen järjestyksen kautta, mutta meneekö se sitten liikaa suorittamiseksi sekin? Pyhä Laurentius fiksuna miehenä esittelikin kirkon aarteina kaikki köyhät ja raajarikot ja hullut ja muun rupusakin.
-
"Oikea" kristillisyys on sitä että maamies tonkii kiviä pellosta otsa hiessä ja känsäiset kourat mustina mullasta ja vie perheensä ruokapöytään sen mitä pellosta sai.
Ne kivetkö? :003:
-
Sanassa sanotaan: Kantakaa toinen toistenne kuormia, niin täytätte Jumalan lain.
Aasi kantoi Jeesusta Jerusalemiin. Jeesus kantoi maailman synnit ristille. Maailma ei kanna vastuutaan. Maailma ei ole kristillinen. Olenko minä ?
Annako aikaani, annanko omastani, kannanko edes naapuri mummon painavaa kassia.
Älä kulje ohi. Huomaamattasikin voit olla kristitty.
Kanna rukouksissa ja huokauksissa, kiitoksen kanssa kaikki Jumalalle tiettäväksi.
-
Armoa...
-
Mitä kristillisyys on? En tiedä, koska olen pelkuri ja kuulun rupusakkiin.
Mikäli kristillisyys on armoa ihmisiltä,niin epäilen hieman sen todellista sanomaa.
Mutta Jumalan Armoa kyllä hieman ymmärrän, mutta sitäkin hyvin rajallisesti.
Siksi kai myös minun on vaikea ymmärtää kysymystä, mitä kristillisyys on?
On helpompi väistyä yön pimeyteen ja kieltää Hänet, kuten Pietari, lainahöyhenissä.
-
Olen näköjään olllut taas koko yön foorumilla :icon_confused:
En tiedä miten yksinkertisesti määrittelisi
mitä kristillisyys on,
ainakin
uudenlaista, rakkaudellista asennetta elämään ja kanssaihmisiin...
ainakin silloin tällöin
-
Ainakaan vastakkainasettelut esim. hurskas/syntinen, harras/ hilpeä eivät tätä ratkaise.
Se on omakohtaista. Syntisyytensä löytämistä, armon ja sovituksen tarvitsemista. Kiitollisuutta elämästä, iloa, toivoa, avun antamista. Ja yhteyttä
Luojaan ja Vapahtajaan.
Se on Vapaata Rakkautta, ei lain noudattamista.
Armosta te olette pelastetut. Ette itsenne kautta, ette tekojenne kautta, ettei kukaan kerskaisi, sanoi Paavali efesolaisille.
-
Kristillisyys on vaikuttanut mm. lansimaiseen kulttuuriin, lakeihin ja tasa-arvoon.
Kristillinen ihminen yrittaa pohtia eettisia kysymyksia kriittisesti ja
huomioimaan muita ihmisia, myos kaikkein pienimpia, mikali
kuviot, kypsyys, aika ja sydammellisyys mahdollistaa sen.
Monen huomiointi toteutuu luonnollisesti omassa lahipiirissa perheen,ystavien ja suku-
laisten kesken. Erilainen elama ja sen vaikeudet kasvattavat ja muuttavat kuvioita niin,
etta aikaa voisikin olla perheen sijasta jonkunlaisena vapaaehtois- auttajana.
Seurakunnassa ainakin yritetaan huomioida kaikkia.
-
Armoa...
Papin suusta viisas ja osuva sana. Tähän ei ole lisättävää.
-
Papin suusta viisas ja osuva sana. Tähän ei ole lisättävää.
En pysty, vaikka haluaisin, Juhanin sanoihin tarttumaan. Hän on ikoni!
-
Hän on ikoni!
PekkaV, siirry nykyaikaan, ei ikoni vaan iKoni.
Mt
-
Täällä on turvallista.
-
Anteeksisaamista ja anteeksiantamista.
-
Urputin tuolla Testikeskustelussa, ettei viestini suostu lähtemään. Se onkin totta, mikäli yritän lainata toisen tekstiä. Silloin tulee vain ilmoitus "Bad request". Ilman lainausta lähtee.
Innostuin kommentoimaan, kun yllättäen huomasin olevani Jampen kanssa kerrankin samaa mieltä, kun hän kirjoitti:
"Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä hengessä".
Tuossa on mielestäni asian ydin.
Täällä on aika paljon vastattu kokonaan toiseen kysymykseen, joka voisi kuulua: Mitä kristillisyydestä seuraa?
Jos kysymys kuuluisi: Kuka on kristitty, niin vastaisin siihen ehkä näin:
Kristitty on ihminen, jonka ainoa autuuden toivo on Kristuksessa, joka ristillä sovitti koko maailman synnit. Semmoinen ihminen ei välttämättä näytä eikä tunnu kristityltä, sillä hän voi olla niin monella tavalla vajavainen
-
Urputin tuolla Testikeskustelussa, ettei viestini suostu lähtemään. Se onkin totta, mikäli yritän lainata toisen tekstiä. Silloin tulee vain ilmoitus "Bad request". Ilman lainausta lähtee.
Innostuin kommentoimaan, kun yllättäen huomasin olevani Jampen kanssa kerrankin samaa mieltä, kun hän kirjoitti:
"Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä hengessä".
Tuossa on mielestäni asian ydin.
Täällä on aika paljon vastattu kokonaan toiseen kysymykseen, joka voisi kuulua: Mitä kristillisyydestä seuraa?
Jos kysymys kuuluisi: Kuka on kristitty, niin vastaisin siihen ehkä näin:
Kristitty on ihminen, jonka ainoa autuuden toivo on Kristuksessa, joka ristillä sovitti koko maailman synnit. Semmoinen ihminen ei välttämättä näytä eikä tunnu kristityltä, sillä hän voi olla niin monella tavalla vajavainen
Olemme todellakin samaa mieltä asiasta. Eniten minua ilahduttaa tuo kun kiinnität huomion siihen että "Täällä on aika paljon vastattu kokonaan toiseen kysymykseen, joka voisi kuulua: Mitä kristillisyydestä seuraa?"
Jos ihminen osaa erottaa nämä tällä tavalla eli näkee nämä kaksi eri kysymyksinä siten kuin tuot tässä esiin, -niin sehän tarkoittaa samaa kuin lain ja evankeliumin oikea erottaminen toisistaan. Silloin me (mielestäni) olemme ymmärtäneet jotain hyvin oleellista keskeltä asiaa.
-
Uskoa ja anteeksisaamista.
Uskoa ja lähimmäisen rakkautta.
Suurin käsky on se että rakastat Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuin itseäsi.
Siinä on Jeesuksen sanojen mukaan laki ja profeetat.
Ef. 2:20
apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,
-
Saa kait näitä vanhoja ketjuja nostaa, aihehan on aina ajankohtainen?
Vaan entäs kun olet sairas etkä ikinä kykene pellolla otsa hiessä perheesi eteen tonkimaan, vaan sinua passataan ja pidetään hengissä kroonikko-osastolla? Pitää sitten tyytyä olemaan se kakkosluokan kristitty. Tai sen verran vajaa, ettei sinua mihinkään työhön uskalleta päästää muitten hommia sotkemaan, tai satut kuolemaan jo vuoden ikäisenä?
On siinä pointtia, että lähimmäisenrakkaus toteutuu yhteiskunnallisen järjestyksen kautta, mutta meneekö se sitten liikaa suorittamiseksi sekin? Pyhä Laurentius fiksuna miehenä esittelikin kirkon aarteina kaikki köyhät ja raajarikot ja hullut ja muun rupusakin.
Tämä on ollut itselleni vaikea kysymys, kun siirryin vai siirrettiinkö pois perinteisestä kutsumusammatista jossa usein ajatellaan Jumalanm rakkauden näyttäytyvän , saavathan ihmiset useimmiten lääkäreiltä ainakin lievitystä, itse suorastaan apua kollegoilta, matkan päästä näen kuinka hieno se ammatti on... olisi... mutta teen ilolla sen minkä voin, toisilta rästiin jääneet viisisataa loppulausuntoa niin pääsevät hoitamaan potilaita. Rupusakkina ja raajarikjkoisena ja silloinkin hyväksyttynä kun itseni on vaikea hyväksyä itseäni. Ajattelen sitä tuskan maljaa, joka monelle on vielä katkerampi, ja sitä, että osani saattaa hyvin olla se vuosikausien makaaminen vuodeosastolla yhä heikommassa ja heikommassa hoidossa, ja mietin rohkeutta, josta Paul Gerhard puhuu virsissään. Se ei ole itsestä lähtöisin, sillä en minä ole rohkea, en ollenkaan.
Niinkuin ovat päiväsi, niin ovat voimasikin.
On monenlaisia kutsumuksia, eikä Bonhoeffer varmasti aavistanut, kamppaillessaan kärsimättömyytensä, masernnuksensa, tuskastumisensa ja pettymyksensä kanssa, käytännössä jo kuolemaantuomittuna, jättävänsä kristikunnalle rakkaita aarteita. Hän ei päässyt ikinä jälleenrakentamaan kotimaataan, ja tiesi sen, ei namisiin ja lasten isäksi, ja tiesi sen myös, ja sittenkin hän kirjoitti hyvien voimien suojasta. Rohkaistakseen toisia. Kukaan ei tiedä, mikä kohtalossamme rohkaisee tai lohduttaa muita. Jokin mihin meidät asetetaan, vaikkei siinä ole mitään järkeä, saattaa olla vehnänjyvä jonka tulee kuolla. Jossakin se puhkeaa uudeksi.
-
Ennenkaikkea uskoa Jeesukseen joka on Vapahtaja ja Herra.
-
-niin sehän tarkoittaa samaa kuin lain ja evankeliumin oikea erottaminen toisistaan. Silloin me (mielestäni) olemme ymmärtäneet jotain hyvin oleellista keskeltä asiaa.
näinhän se on...
-
yhteyttä, rukousta, Raamatun lukua, srk:ssa käyntiä ja ehtoolliselle osallistumista.
-
Toivoisin että se olisi iloa, valoa, rauhaa ja rakkautta!
-
vapautta
-
vastuuta