Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Jampe - 13.03.11 - klo:17:25
-
Kun omaan päähän alkaa vuosi vuodelta tulla lisää harmaata ja kun lapset/osa niistä teettelee lähtöä kotoa niin kotiovelle jäävä tuntee itsensä vanhaksi mutta ennenkaikkea surulliseksi.
Miten tämä aika on mennyt niin nopeasti?
-
Miten tämä aika on mennyt niin nopeasti?
No varmasti menee aika nopeasti, kun 24h istuu internetin ääressä ja (sensuroitu).
ps. ehdinpäs ennen anonyymi valvojaa :icon_wink:
-
No varmasti menee aika nopeasti, kun 24h istuu internetin ääressä ja (sensuroitu).
ps. ehdinpäs ennen anonyymi valvojaa :icon_wink:
Kuinka niin ehdit. Sinun tekstisi voidaan pyyhkäistä pois milloin tahansa jälkikäteen.
Mitä taas tuohon Jampen kirjoitukseen tulee niin sen kokeneena sanon, että vauhti vain kasvaa kun ikää karttuu tai ainakin se tuntuu siltä.
-
No varmasti menee aika nopeasti, kun 24h istuu internetin ääressä ja (sensuroitu).
En ole tietääkseni istunut.
-
Kuinka niin ehdit. Sinun tej´kstisi voidaan pyyhkäistä pois milloin tahansa jälkikäteen.
Niin...näinhän se on elävässä elämässäkin, Hän voi pyyhkäistä ihmisen pois milloin haluaa, etukäteen tai jälkikäteen.
-
En ole tietääkseni istunut.
Seisotko sitten?
Mutta sehän on hyvä merkki, että jalat vielä kantaa. :icon_wink:
-
Jatkokysymys: milloin alkaa "isona"?
-
Jatkokysymys: milloin alkaa "isona"?
Vastaus: "Ei milloinkaan"
Tämän varmaan olet jo huomannut "näissäkin piireissä". :icon_wink:
-
Vastaus: "Ei milloinkaan"
Tämän varmaan olet jo huomannut "näissäkin piireissä". :icon_wink:
:icon_biggrin: :eusa_clap:
-
Riippuu ihmisestä, mutta meikäläinen ei kai mieleltään koskaan. Muuten kyllä rupsahtaa.
-
Kun tulee kremppaa.
-
Jos yli viisikymppisellä ei ole mitään kremppaa niin hän on vainaja.
-
No joo mikä on vanha. Äitini (85) luki naapurin kuolinilmoitusta ja totesi miten ne nykyään kuolee nuorena, kysyin minkä ikäinen tämä vainaja oli? Hän totesi vasta 93v. Näin ne ikinuoret ennen
-
No joo mikä on vanha. Äitini (85) luki naapurin kuolinilmoitusta ja totesi miten ne nykyään kuolee nuorena, kysyin minkä ikäinen tämä vainaja oli? Hän totesi vasta 93v. Näin ne ikinuoret ennen
Äitini täyttää tuon 93v toukokuussa. Pää on kuin partaveitsi, mutta ruho on rujo.
-
Minun Liisa-neitini (ystävä) täyttää elokuussa 98 eikä tunnu eikäpä juuri näytäkään vanhukselta.
Omalla kohdalla eivät krempat eivätkä kivutkaan ole tuntuneet siltä että olen vanhus. Mutta tämä tietty urautuminen vain kotiin ja seurakuntaan
panee ajattelemaan että teinkö sittenkään oikean päätöksen kun lopettelin kaikkinaiset osallistumiset.
Olen ollut aina ahkera osallistumaan ja kantanut siitä huonoa omaatuntoa perheen takia. Päätös luopua tuli kyllä kyllästymisen kautta, mutta jos on
päivästä toiseen kotona toistamassa samaa kuviota menee ajantaju ja tulee kelvottomuuden tunne. Se on kai minulle vanhuutta.
Pieni piristävä poikkeus nuorentaa. Huomasin Kuopion veisuureissun vaikutuksen monta päivää.
-
Kaikki ovat vain iloisia ja nuortuvat vanhetessaan?
outoa porukkaa... :icon_eek:
-
Moi kaikille!
Vanhuus on mielentila.
Nuorekas ystäväni vanhentui parissa viikossa. Hänestä tuli sairauden kaivertama vanhus valituksineen.
Sitä jaksan ihmetellä, että miksi hyväkuntoinen mies voi lopahtaa henkisesti parissa viikossa vanhustilaan.
Meitä on moneksi ja monella tavalla vanhuudesta ajattelevia. Itse ajattelen, että vanhuus on mielentila.
Se, joka ei pysty omaksumaan enää uutta, on vanha. Se, joka ei pysty joustamaan on vanha. Se, joka ei
innostu loistavasta ideasta, on vanha. Se, joka ajattelee, ettei tuo ole minua varten, on vanha. Se, joka ei jaksa innostaa ja kannustaa muita, on vanha. Se, joka valittaa eikä näe elämän valoisuutta, on vanha.
-
Moi kaikille!
Vanhuus on mielentila.
Hyvä määritelmä vanhuudesta.
Ja terve vaan Salis.
-
Salis on palannut! :109:
Ja kyllä, vanhuus/nuoruus on mielentila.
-
Hei salis!
Tyyni ja tyytyväinen vanhus on kaunis ihminen.
-
Miehän nyt oon niin nuor tirri että omasta kokemuksesta on vaikia haastaa... Mutta äipän lukioaikasen psykologianoppikirjan mukaan ihmisen keski-ikä on 25-63 vuotta, olen siis itsekin jo keski-ikäinen...kuinka aika rientääkään... :icon_lol: ja kirjan mukaan 63 vuotta vanhemmat ovat sitten vanhuksia... mutta joo, ehkei kannata enää ihan noin ajatella... :icon_lol:
Mutta luulen ymmärtäväni Jampen pointin...onko silloin vanha, kun huomaa, että aika menee niin vinhaa vauhtia ohi, ettei kerkiä itte mukaan ja kaikki nuoret miehet täyttää 60 vuotta jne jne...? Onko silloin vanha kun entistä useammin huomaa haikeana muistelevansa menneitä... kai ihmiselle on hyvin tyypillistä kaipuu. Kuka kaipaa tulevaa kuka mennyttä, kunhan kaipaa... Kyllä miekin mennyttä kaipaan ja järkytyn, kun tajuan ettei äskettäin ollutkaan viime kuussa vaan viisi vuotta sitten... ja voin vain kuvitella kuinka haikea olen kun tajuan ettei se ollutkaan muutama vuosi sitten vaan muutama vuosikymmen sitten, kun tapahtui sitä taikka tätä...
-
Kiitos, Tiitiäinen, kun laitoit peräkkäin nuo viisi sanaa: "nuoret miehet täyttää 60 vuotta." Sitä nimittäin juhlin ensi kesänä. On toki monia vanhuuteen kuuluvia ominaisuuksia, joita mielelläni pitäisin ominani. Yksi on elämänkokemukseen perustuva tyyni viisaus. Mistähän sen löytäisin?
-
Tiedän missä se tyyni viisaus on ainakin minulla. Se on hukassa
-
Alpo Hukassa ainakin.
-
Kiitos, Tiitiäinen, kun laitoit peräkkäin nuo viisi sanaa: "nuoret miehet täyttää 60 vuotta." Sitä nimittäin juhlin ensi kesänä.
Miun isä täyttää ko vuodet tän vuoden lopuilla, eikä iskä oo miun silmissä mikää vanha...lapsena sitä piti 60 vuotiaita vanhoina...tosin silloin tais pitää 30 vuotiaitakin vanhoina... :003: yhtäkkiä huomaa, että enot ja tädit joko uhkaavasti lähestyy tai ovat jo ohittaneet tuon iän eikä ne oo yhtään sen vanhemman olosia ku ennenkään...
-
Tiedän missä se tyyni viisaus on ainakin minulla. Se on hukassa
Eiköhän se ole meillä kaikilla hukassa.
-
Viime kesänä mää ja mun harjoittelunohjaaja naureskeltiin kesäteologille, jonka ajatuksissa 20-vuotias oli vielä ihan lapsonen, mutta 40-vuotias jo ikäloppu. Sillä oli hyvin lyhyt käsitys ihmiselämästä...
-
Viime kesänä mää ja mun harjoittelunohjaaja naureskeltiin kesäteologille, jonka ajatuksissa 20-vuotias oli vielä ihan lapsonen, mutta 40-vuotias jo ikäloppu. Sillä oli hyvin lyhyt käsitys ihmiselämästä...
Mutta eikö ihmisen elämä käsitteenä ole lyhyt(maalisessa vaeluksessa).
Joten sinun harjoitteluohjaajan ajatus ei nyt niin kaukaa ollut haettu...minun mielestäni.
-
Mutta eikö ihmisen elämä käsitteenä ole lyhyt(maalisessa vaeluksessa).
Joten sinun harjoitteluohjaajan ajatus ei nyt niin kaukaa ollut haettu...minun mielestäni.
ars longa, vita brevis.
-
Ellei meillä olisi mielessämme vanha -sanalle niin paljon negatiivisia itse keksittyjä synonyymeja, niin voisimme ihan reilusti myöntää, että vanhuus alkaa jossain määrätyssä iässä. Ihannehan meillä on, että ihminen olisi mielellään alle 20 -vuotias, jolla on työkokemusta 30 vuotta j.n.e.
Eri elämänvaiheissa sitä tosiaan havahtuu omaan vanhenemiseensa, eihän parikymppisillä voi olla samanikäiset vanhemmat. Sanotaan, että luonteenpiirteet kärjistyvät iän mukana. Niinpä nuorena positiiviset ovat vanhanakin positiivisia. Samoin nuorena kyylät ne vasta vanhana ovatkin kyyliä.
Sitten kun minä täytän 65, aion olla ihan luvan kanssa vanha.
-
Ellei meillä olisi mielessämme vanha -sanalle niin paljon negatiivisia itse keksittyjä synonyymeja, niin voisimme ihan reilusti myöntää, että vanhuus alkaa jossain määrätyssä iässä. Ihannehan meillä on, että ihminen olisi mielellään alle 20 -vuotias, jolla on työkokemusta 30 vuotta j.n.e.
Eri elämänvaiheissa sitä tosiaan havahtuu omaan vanhenemiseensa, eihän parikymppisillä voi olla samanikäiset vanhemmat. Sanotaan, että luonteenpiirteet kärjistyvät iän mukana. Niinpä nuorena positiiviset ovat vanhanakin positiivisia. Samoin nuorena kyylät ne vasta vanhana ovatkin kyyliä.
Sitten kun minä täytän 65, aion olla ihan luvan kanssa vanha.
Elämän koettelemukset muuttavat ihmistä niin ulkoa kuin sisältä. Toisista saattaa tulla kovia ja kielteisiä, toisista taas joustavia ja myönteisiä. En usko, että olen samanlainen henkisesti kuin 20-vuotiaana. Kun nuori pääsee irti vanhemmistaan, hänestä kehittyy omaan suuntaansa. Rajoitteita tietysti on. Mutta, kun ajattelen, kuinka pönttö ja ahdasmielinen olin 20-vuotiaana, en voi kuvitella näiden ominaisuuksien kärjistyneen vuosien kuluessa. Älyä, viisautta, kokemusta, osaamista on tullut paljon lisää. Myös vastoinkäymisiä, pettymyksiä ja menetyksiä. Niistähän ihminen oppii eniten, jos jotain haluaa oppia.
-
Meillä on määriteltynäkin vanhuuden alaikäraja ja se on kansaneläkeikä. Sen jälkeen henkilö kuuluu virallisesti vanhusväestöön. Huomiota kiinnittää tuo, että se on noin sidottu työelämän käsitteisiin. "Vanha" ei ole "työvoimaa" koska siitä on sovittu.
Se mistä ihmiset ovat sopineet on taas pelkästään jotakin sovittua... esimerkiksi lauluäänen on katsottu olevan vanha" naisillä 50 ja miehillä 55 vuoden iässä. Kuitenkin se uusimpien tutkimusten mukaan muuttuu soinniltaan selvästi säriseväksi, vibratoltaabn laajaksi ja lelluvaksi hauraaksi vanhusääneksi paljon, paljon myöhemmin, siinä 70v iässä. Ja fysiologisestihan KELA-kortin iällä ja todellisella fysiologisella iällä ei ole mitään tekemistä keskenään.
Psyykkinen vireys on taas ihan oma asiansa, siitä keskusteltaessa voisi ainakin kaikki kielteiset asiayhteydet unohtaa, ihmiset eivät muutu miksikään toistensa kaltaisiksi muumioiksi missään tietyssä iässä. Siihen vaikuttavat perintötekijät, terveydentila ja elintavat, kiinnostuneisuus ympärillä olevasta... . Jokin käsittämätön summa kaikesta. Äidinäitini eli satavuotiaaksi ja jos minä en muistanut Sveitsissä asuvan enoni numeroa soitin mummulle. Samoin kun tuskittelin etten pääse puhelimella läpi... siellä on varmaan ukonilma, vastasii mummu rauhallisesti. Siellä oli ollut ukonilma. Siskosi meni sitten kihloihin, kertoi mummu... ei kai... ei suinkaan... kai minä sen tietäisin... Oli se mennyt >:(.
-
Jossain ohjelmassa kritisoitiin että suomalaisessa yhteiskunnassa kuolema ja vanhuus on suljettu pois, pantu piiloon ettei sitä tarvitsisi ajatella. Joissain kulttuureissa kuolema on enemmän läsnä, latinalaisessa amerikassa on kuolemaan liittyviä juhlia yms.
Nykyään on muotia olla nuori ja kaunis, menestyvä ja tehokas. Kuolema ja vanhuus ovat ikäviä asioita jotka uudelleenselitetään jokisikin mukavammaksi kuten että "ihminen on juuri niin vanha kuin ajattelee olevansa".
Olen eri mieltä. Olen vanhentunut joiltain osin olen vanha. Kyllä sen voi myöntää että vanhenee, -ei meidän tarvitse olla nuoria. Pirska sanoi hyvin että "lupa olla vanha". Kun elämää rehellisesti katselee niin siinä on merkkipaaluja joiden kohdalla ihminen havahtuu huomaamaan että vaikkei vielä olla vanhoja, ei enää olla nuoriakaan. Henkisesti ihminen vanhenee kaikkien luopumisten yhteydessä. Ensin luovutaan nuoruudesta, kovasta vauhdista ja nuoruuden voimasta, seuraavaksi luovutaan nuoruuden mahdollisuuksista, seuraavaksi lapsista yksi kerrallaan, lopuksi ollaa taas kahdestaan kuin aluksikin ja huomataan että jos eletty elämä laitetaan metrin mitalle janaksi ja verrataan yleiseen keski-ikään niin paljoa enää ei ole jäljellä.
Itse haluaisin oppia tyytymään tähän ja ajatella että vanhuus on ansaittua. (vaikken vielä vanha olekaan, -kuin korkeintaan joiltain osin)
-
Jossakin määrin surettaa, joskus paljonkin, se, että olisi halunnut toimia toisin. Ei siksi että nyt olisi toisin. Vaan jotta olisi edes pikku tiplultaan jättämässä taakseen maailmaa joka minun kohdaltani olisi hieman siistimpi tai iloisempi tai valoisampi kuin se oli tullessani. Edes vähän. Edes jollekin. Sitä minä suren etten sellaista näe.
-
Tässä lähialueella eräs mummu täytti 107 v. lehdessä oli haastattelu, jossa hän kertoi itse pukeutuvansa aamulla, keittelee puurot ja sitten alkaa kutoa sukkaa. Muissa töisssä poika vähän auttelee. Että vanhako?
-
Tuon määritelmän mukaan olen ollut kohta vuoden ajan vanha. On kuitenkin vaikea kokea sellaista tunnetta, kun äitini on vielä ihan skarppi ja on ollut ensi kesäkuussa 35 vuotta vanhuuseläkkeellä. Olen edeleen sitä mieltä, että vanhuus on mielentila ei ikävuodet.
-
Olen edeleen sitä mieltä, että vanhuus on mielentila ei ikävuodet.
Varmaan se on kumpaakin, eri tavalla sekoittuneena itsekullakin. Ikävuodetkin voivat tuoda mukanaan painolastia.
-
Mutta eikö ihmisen elämä käsitteenä ole lyhyt(maalisessa vaeluksessa).
Joten sinun harjoitteluohjaajan ajatus ei nyt niin kaukaa ollut haettu...minun mielestäni.
Harjottelunohjaajalla mitään ajatusta ollu vaan kesäteologilla, jonka ikäkauhisteluille harjoittelunohjaajani kanssa naurettiin. (Anteeksi, mutta tulee semmoinen tunne, että luitko sää mun tekstiäni ollenkaan...)
Kyllä on minusta aika väärin lyhentää ihmiselämää entisestään kuvittelemalla, että alle 20-vuotiailla ja yli 40-vuotiailla ei ole elämää...
-
Tuon määritelmän mukaan olen ollut kohta vuoden ajan vanha. On kuitenkin vaikea kokea sellaista tunnetta, kun äitini on vielä ihan skarppi ja on ollut ensi kesäkuussa 35 vuotta vanhuuseläkkeellä. Olen edeleen sitä mieltä, että vanhuus on mielentila ei ikävuodet.
Niinhän sinä miesparka olet. Siinä se määritelmien arvo nyt nähtiin. Jorma Hynninen 70vee päälle runsaat rapiat hiihtää Finlandian haukkapaloikseen ja tekee suuria rooleja. Siinä nyt nähdään kuinka paljon me sisällytämme turhia mielikuvia käsitteeseen "vanha".
Muistan hyvin erinomaisen syvällisen kimppasurun, kun mietimme että 24v on vielä nuori mutta 25v on oikeastaan ihan ikivanha. Siinä jengissä vanhin lähestyi traagista virstanpylvästä.
-
Jos yli viisikymppisellä ei ole mitään kremppaa niin hän on vainaja.
:icon_eek: Olenks mie vainaja? :107:
-
:icon_eek: Olenks mie vainaja? :107:
Olens mä kans, kun ei oo krempan kremppaa.
-
Lainaus käyttäjältä: seppos - 15.03.11 - klo:11:38
Jos yli viisikymppisellä ei ole mitään kremppaa niin hän on vainaja.
Olenks mie vainaja?
Hahahahah - tää on hyvä!
-
Hahahahah - tää on hyvä!
entäs jos on kolmekymppinen ja on viiskymppistä enemmän kremppoja, eks nekin oo ihan reporankoja? :003:
-
entäs jos on kolmekymppinen ja on viiskymppistä enemmän kremppoja, eks nekin oo ihan reporankoja? :003:
Mutta tuntuvammin elossa... :003:
-
:icon_eek: Olenks mie vainaja? :107:
Sen voi testata nipiställä itseään. Jos ei pysty nipistämään niin tilanne on huolestuttava.
-
Sen voi testata nipiställä itseään. Jos ei pysty nipistämään niin tilanne on huolestuttava.
Pahasti, jaan näkemyksen täysin. Sitten riippuu kynsistä saako mustelmille saakka. Se selittää naisten pidemmän eliniän, nähkääs, kynnet.
-
Pahasti, jaan näkemyksen täysin. Sitten riippuu kynsistä saako mustelmille saakka. Se selittää naisten pidemmän eliniän, nähkääs, kynnet.
Tunnen naisen, joka nipistelee mua takapuoleen. Mistä se kertoo?
-
Se kertoo, että olet hereillä.
-
Ennenvanhaan sanottiin, että sellainen naiselävä on kiinnostunut sinusta tai sinun lompakosta.
-
Ennenvanhaan sanottiin, että sellainen naiselävä on kiinnostunut sinusta tai sinun lompakosta.
Naiset ovat aina kiinnostuneita lompakoista. :003:
Nooh....ei tiettykään aina.
-
Jos sovimme, että virkeä muistinsa säilyttänyt satavuotias ei ole vanha, niin mikä hän sitten on, keski-ikäinenkö?
-
Jos sovimme, että virkeä muistinsa säilyttänyt satavuotias ei ole vanha, niin mikä hän sitten on, keski-ikäinenkö?
Tärkeitä eivät ole käsitteet vaan mielentila.
-
Jos sovimme, että virkeä muistinsa säilyttänyt satavuotias ei ole vanha, niin mikä hän sitten on, keski-ikäinenkö?
Pitääkö Kalevalakin kirjoittaa uusiksi:
Vakavahko Väinämöinen,
tietäjä keski-ikäinen ...
-
Pitääkö Kalevalakin kirjoittaa uusiksi:
Vakavahko Väinämöinen,
tietäjä keski-ikäinen ...
Jätettäiskö Kalevala rauhaan? Olen tehnyt mm. pikkujoulupuheen kalevalaiseen poljentoon.
-
Muistetaan kuitenkin kaiken hurmoksellisuuden ja ikuisen nuoruuden ihannoinnin keskellä että ylivoimaisesti suurin osa satavuotiaista on jo kuollut. Elävistä vain olemattoman pieni prosentti on hyvävoimaisia ja terveitä.
Moodi taitaa olla miehen eliniän suhteen n. 75 vuotta, naisella hieman enemmän. Tähän ikään mennessä enemmistö on jo jotenkin kremppaisia, sairastaa, henkisesti väsyneitä jne. Eläkkeelle jäädessä enemmistö lienee jo jollain tavalla vaivaisia niin että se rajoittaa elämää.
-
Isukki on 7kymppinen ja osittain vielä työelämässä. Erittäin nuorekas, terveelliset elämäntavat omaava, pirteä, hyväntuulinen ja ulkoisesti voisi luulla keski-ikäiseksi. Joten en sanoisi vielä vanhaksi. Jotenkin sitä synonymisoi sanan vanha sanan vaivainen kanssa, ja jos ei ole vaivainen- pitää vähemmän vanhana vaikka olisi satavuotias.
-
Harjottelunohjaajalla mitään ajatusta ollu vaan kesäteologilla, jonka ikäkauhisteluille harjoittelunohjaajani kanssa naurettiin. (Anteeksi, mutta tulee semmoinen tunne, että luitko sää mun tekstiäni ollenkaan...)
Ei sinun Sanneli minulta tarvitse pyytää anteeksi, vaan minä pyydän sinulta anteeksi koska en lukenut viestiäsi kunnolla. Lukuhäiriö, vanhuus vai muuten höperö? Höperö, se taidan olla.
Muuten, mitä vanhemiseen tulee, minut on "doubattu" niin että en koskaan vanhene. :icon_wink:
-
Ajatelkaapa jos meillä suhtauduttaisiin kunnioittavasti vanhoihin ihmisiin
ihan vain sen takia, että ovat olleet täällä maan päällä niin pitkään. Ei muuta tarttis.
-
Ajatelkaapa jos meillä suhtauduttaisiin kunnioittavasti vanhoihin ihmisiin
ihan vain sen takia, että ovat olleet täällä maan päällä niin pitkään. Ei muuta tarttis.
Ei se pitkä elämä vaan elämän aikaan opittu ja pitkää koettu elämäntapa.
-
ihtekö eläis viiskymppiseks ni oisin tyytyväinen :icon_biggrin: no ei vais :) mun mummo täyttää kans 90v pian ja toisinaan se on tosi virkee :109:
-
Silloin on vanha, kun
- joutuu teitittelyn kohteeksi yllättävissä tilanteissa
- tarjotaan istumapaikkaa julkisissa kulkuvälineissä
Edelliseen löyhästi liittyen olen pohtinut käytännön etikettiohjetta siitä, missä tilanteissa Suomessa teitittely on etikettivirhe, tosin lievähkö.
Olen kehittänyt jo seuraavan säännön:
Tilanteissa, joissa miesjoukko hikoilee yhdessä, ei teititellä.
Tämä kattaa ainakin seuraavat tilanteet:
Ruumiillinen työ.
Yleinen sauna.
Joukkoliikunta, kuten kuntourheilutapahtuma ja joukkuepelit.
Mt
-
Vanhuudenhan pitäisi tarkoittaa nimenomaan ihmisen IKÄÄ. Vanhakin voi olla nuorekas. Äitini on jo päälle 80 vee ja meidän tytär on sitä mieltä, että ei mummo tunnu ollenkaan sillä tavalla vanhalta.
Jos ajatellaan 40-vuotiaita, niin he ovat yleensä todella kovassa kunnossa. He jaksavat ja jaksavat ja mikäli ovat olleet "hyvän katon alla", niin näyttävät aika nuoriltakin. Mutta mutta, jos siihen nelikymppisen viereen tuodaan tavallinen parikymppinen, niin nelikymppinen näyttää vanhemmalta kuin se parikymppinen. Nelikymppinen ON vanhempi kuin parikymppinen.
Jos nelikymppinen yrittää epätoivoisesti näyttää ikäistään nuoremmalta ja pukeutuu teinivaatteisiin, hän on naurettava. Nelikymppinen on keski-ikäinen, hän ei ole vielä vanha eikä enää nuori.
-
Vanhuudenhan pitäisi tarkoittaa nimenomaan ihmisen IKÄÄ. Vanhakin voi olla nuorekas. Äitini on jo päälle 80 vee ja meidän tytär on sitä mieltä, että ei mummo tunnu ollenkaan sillä tavalla vanhalta.
Jos laskee vain numeroita, niin alle 20-vuotiaat ovat nuoria, yli 35-vuotiaat keski-ikäisiä ja yli 60-vuotiaat vanhoja. Mutta, kun fyysisesti ja henkisesti meillä voi olla kuuskymppisiä, jotka ovat elämänsä kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sitten meillä voi olla nelikymppisiä, joilla ei enää kulje liike eikä ajatus.
-
Tämmöisen viestin sain tänään sähköpostiini
- ehkä tullut muillekin
Ensimmäisenä opiskelupäivänä opettajamme esitteli itsensä ja pyysi
tutustumaan johonkuhun uuteen ihmiseen, jota emme vielä tunteneet.
Nousin ylös katsomaan ympärilleni kun hellävarainen käsi kosketti
olkapäätäni. Käännyin ympäri ja havaitsin ryppyisen, pienen rouvan
säteilevän minulle hymyä, joka sai koko hänen olemuksensa säteilemään.
Hän sanoi: "Heippa, komea veikko, nimeni on Rose. Olen 87-vuotias.
Voinko antaa sinulle halauksen?"
Nauroin ja vastasin: "Tottakai saat!" ja hän antoi minulle valtavan halauksen.
Miksi olet tullut kouluun noin nuorena ja viattoman ikäisenä?" kysyin.
Hän vastasi kujeillen: "Olen täällä kohdatakseni rikkaan aviomiehen,
mennäkseni naimisiin ja saadakseni muutaman mukulan.
Ei mutta, aivan totta puhuen...?" kysyin. Olin utelias tietämään,
mikä oli voinut motivoida hänet ottamaan osaa tähän haasteeseen hänen iässään.
"Haaveilin aina mahdollisuudesta saada kouluopetusta, ja nyt olen sitä saamassa", hän kertoi minulle.
Oppitunnin jälkeen kävelimme oppilaitten yhteisrakennukseen ja
nautimme yhdessä kaakaot. Meistä tuli hetkessä ystävät.
Joka päivä 3kk:n ajan lähdimme tunnilta yhdessä keskustellaksemme taukoamatta.
Olin aina haltioissani kuunnellessani tätä "aikakonetta", kun hän jakoi viisauttaan ja kokemustaan kanssani.
Yli vuoden kurssin kuluttua Rosesta oli tullut campuksen perikuva ja
hän sai helposti uusia ystäviä minne tahansa menikin. Hän nautti
hienoksi pukeutumisesta ja piti huomiosta jota sai osakseen toisilta opiskelijoilta ja piti yllä huomionpitoa.
Lukukauden lopussa pyysimme Rosea pitämään puheen jalkapallojuhlatilaisuudessamme.
En ikinä unohda mitä hän meille opetti!
Hän esitteli itsensä ja astui lavalle.
Kun hän oli aloittamassa valmistamaansa puhetta, hän pudotti kolme
viidesosaa arkeistaan lattialle. Turhautuneena ja hieman hämmentyneenä hän nojautui mikrofoniin
päin ja sanoi yksinkertaisesti: "olen pahoillani ,että olen niin kömpelö.
Luovuin oluesta paastokauden ajaksi ja tämä whisky tappaa minut!
En koskaan saisi puhearkkejani oikeaan järjestykseen takaisin, joten antakaa minun vain kertoa teille mitä tiedän".
Sillä aikaa kun me nauroimme, hän selvitteli kurkkuaan ja aloitti:
"Emme lopeta leikkimistä koska olemme vanhoja.
Me kasvamme vanhoiksi koska lopetamme leikkimisen.
On olemassa vain neljä salaisuutta pysyä nuorena, olla onnellinen ja saavuttaa menestystä.
On naurettava ja löydettävä huumorin aihe joka päivä. On oltava unelma.
Kun kadottaa unelmansa, kuolee.
Meidän ympärillämme kävelee niin paljon kuolleita ihmisiä, eivätkä he itse edes tiedä sitä!
On olemassa valtava ero tulla vanhaksi ja tulla aikuiseksi.
Jos olet 19-vuotias ja makaat vuoteessa yhden täyden vuoden, etkä tee
yhtäkään kehittävää asiaa, sinusta tulee 20-vuotias.
Jos olen 87-vuotias ja jään vuoteeseen vuodeksi enkä koskaan tee mitään minusta tulee 88-vuotias.
Kuka hyvänsä voi tulla vanhemmaksi, siihen ei tarvita mitään kykyä tai lahjakkuutta.
Ideana on kasvaa, kehittyä, löytää aina muutoksen mahdollisuuksia, ei katua.
Vanhemmat ihmiset eivät kadu mitä ovat tehneet, vaan asioita, jotka ovat jättäneet tekemättä.
Ne ihmiset, jotka pelkäävät kuolemaa, ovat niitä, joilla on katumuksia.
Hän päätti puheensa laulamalla rohkeasti laulun "ruususta"(Rose).
Hän rohkaisi meistä jokaista opiskelemaan lyriikkaa ja antamaan sen
tulla ulos meidän jokapäiväisessä elämässämme.
Sen vuoden lopussa Rose pääsi loppuun kouluasteensa, jonka oli aloittanut nuo vuodet taaksepäin.
Viikko valmistumisensa jälkeen Rose kuoli rauhallisesti sillä aikaa kun nukkui.
Yli 2000 koulun oppilasta otti osaa hänen hautajaisiinsa osoittaen
kunnioitustaan tälle suurenmoiselle naiselle, joka opetti esimerkillään,
ettei koskaan ole liian myöhäistä olla kaikkea sitä, mitä mahdollisesti voi olla.
Nämä sanat on lähetetty kiertämään eteenpäin rakkaudella Rosen muistolle:
Muista, kasvaa vanhemmaksi on pakollista:
kasvaa aikuiseksi vaihtoehtoista.
Teemme elämistä siitä mitä saamme,
mutta elämää siitä mitä annamme.
-
Tämmöisen viestin sain tänään sähköpostiini
- ehkä tullut muillekin
Ensimmäisenä opiskelupäivänä opettajamme esitteli itsensä ja pyysi
tutustumaan johonkuhun uuteen ihmiseen, jota emme vielä tunteneet.
Nousin ylös katsomaan ympärilleni kun hellävarainen käsi kosketti
olkapäätäni. Käännyin ympäri ja havaitsin ryppyisen, pienen rouvan
säteilevän minulle hymyä, joka sai koko hänen olemuksensa säteilemään.
Hän sanoi: "Heippa, komea veikko, nimeni on Rose. Olen 87-vuotias.
Voinko antaa sinulle halauksen?"
Nauroin ja vastasin: "Tottakai saat!" ja hän antoi minulle valtavan halauksen.
Miksi olet tullut kouluun noin nuorena ja viattoman ikäisenä?" kysyin.
Hän vastasi kujeillen: "Olen täällä kohdatakseni rikkaan aviomiehen,
mennäkseni naimisiin ja saadakseni muutaman mukulan.
Ei mutta, aivan totta puhuen...?" kysyin. Olin utelias tietämään,
mikä oli voinut motivoida hänet ottamaan osaa tähän haasteeseen hänen iässään.
"Haaveilin aina mahdollisuudesta saada kouluopetusta, ja nyt olen sitä saamassa", hän kertoi minulle.
Oppitunnin jälkeen kävelimme oppilaitten yhteisrakennukseen ja
nautimme yhdessä kaakaot. Meistä tuli hetkessä ystävät.
Joka päivä 3kk:n ajan lähdimme tunnilta yhdessä keskustellaksemme taukoamatta.
Olin aina haltioissani kuunnellessani tätä "aikakonetta", kun hän jakoi viisauttaan ja kokemustaan kanssani.
Yli vuoden kurssin kuluttua Rosesta oli tullut campuksen perikuva ja
hän sai helposti uusia ystäviä minne tahansa menikin. Hän nautti
hienoksi pukeutumisesta ja piti huomiosta jota sai osakseen toisilta opiskelijoilta ja piti yllä huomionpitoa.
Lukukauden lopussa pyysimme Rosea pitämään puheen jalkapallojuhlatilaisuudessamme.
En ikinä unohda mitä hän meille opetti!
Hän esitteli itsensä ja astui lavalle.
Kun hän oli aloittamassa valmistamaansa puhetta, hän pudotti kolme
viidesosaa arkeistaan lattialle. Turhautuneena ja hieman hämmentyneenä hän nojautui mikrofoniin
päin ja sanoi yksinkertaisesti: "olen pahoillani ,että olen niin kömpelö.
Luovuin oluesta paastokauden ajaksi ja tämä whisky tappaa minut!
En koskaan saisi puhearkkejani oikeaan järjestykseen takaisin, joten antakaa minun vain kertoa teille mitä tiedän".
Sillä aikaa kun me nauroimme, hän selvitteli kurkkuaan ja aloitti:
"Emme lopeta leikkimistä koska olemme vanhoja.
Me kasvamme vanhoiksi koska lopetamme leikkimisen.
On olemassa vain neljä salaisuutta pysyä nuorena, olla onnellinen ja saavuttaa menestystä.
On naurettava ja löydettävä huumorin aihe joka päivä. On oltava unelma.
Kun kadottaa unelmansa, kuolee.
Meidän ympärillämme kävelee niin paljon kuolleita ihmisiä, eivätkä he itse edes tiedä sitä!
On olemassa valtava ero tulla vanhaksi ja tulla aikuiseksi.
Jos olet 19-vuotias ja makaat vuoteessa yhden täyden vuoden, etkä tee
yhtäkään kehittävää asiaa, sinusta tulee 20-vuotias.
Jos olen 87-vuotias ja jään vuoteeseen vuodeksi enkä koskaan tee mitään minusta tulee 88-vuotias.
Kuka hyvänsä voi tulla vanhemmaksi, siihen ei tarvita mitään kykyä tai lahjakkuutta.
Ideana on kasvaa, kehittyä, löytää aina muutoksen mahdollisuuksia, ei katua.
Vanhemmat ihmiset eivät kadu mitä ovat tehneet, vaan asioita, jotka ovat jättäneet tekemättä.
Ne ihmiset, jotka pelkäävät kuolemaa, ovat niitä, joilla on katumuksia.
Hän päätti puheensa laulamalla rohkeasti laulun "ruususta"(Rose).
Hän rohkaisi meistä jokaista opiskelemaan lyriikkaa ja antamaan sen
tulla ulos meidän jokapäiväisessä elämässämme.
Sen vuoden lopussa Rose pääsi loppuun kouluasteensa, jonka oli aloittanut nuo vuodet taaksepäin.
Viikko valmistumisensa jälkeen Rose kuoli rauhallisesti sillä aikaa kun nukkui.
Yli 2000 koulun oppilasta otti osaa hänen hautajaisiinsa osoittaen
kunnioitustaan tälle suurenmoiselle naiselle, joka opetti esimerkillään,
ettei koskaan ole liian myöhäistä olla kaikkea sitä, mitä mahdollisesti voi olla.
Nämä sanat on lähetetty kiertämään eteenpäin rakkaudella Rosen muistolle:
Muista, kasvaa vanhemmaksi on pakollista:
kasvaa aikuiseksi vaihtoehtoista.
Teemme elämistä siitä mitä saamme,
mutta elämää siitä mitä annamme.
Hienoja sanoja. Lienevät jostain uskonnollisesta kirjasta.
-
Olokaa jokaasesta päivästä iloosia, ei vanhuus pahalta tunnu. Se tua vaa uuret ilot, :039:
Lasten syntymä, kouluu meno. Kotua pois... morsian tai sulukku. Lapsen lapsi. Ero. Elettyä elämää...
Hyväksy ajanjuaksu :039:
-
Olen usein miettinyt sitä, miten en huomaa sellaisten ihmisten vanhenemista, joita tapaan usein. Kai se johtuu siitä, että muutos tapahtuu pikkuhiljaa. Kun taas vanhenemisen huomaa ihmisestä, jonta ei ole nähnyt 15-20 vuoteen.
Usein tärmään myös sellaiseen, että näen jonkun 70-80-vuotiaan tutun nuorempana, kuin mitä hänet näkee joku sellainen ihminen, joka vasta tutustuu häneen. :017:
-
Opeta meitä laskemahan päivämme oikeen, että me saisimma viisahan syrämen. Ps 90:12
-
...Sillä aikaa kun me nauroimme, hän selvitteli kurkkuaan ja aloitti:
"Emme lopeta leikkimistä koska olemme vanhoja.
Me kasvamme vanhoiksi koska lopetamme leikkimisen.
On olemassa vain neljä salaisuutta pysyä nuorena, olla onnellinen ja saavuttaa menestystä.
On naurettava ja löydettävä huumorin aihe joka päivä. On oltava unelma.
Kun kadottaa unelmansa, kuolee.
Meidän ympärillämme kävelee niin paljon kuolleita ihmisiä, eivätkä he itse edes tiedä sitä!
On olemassa valtava ero tulla vanhaksi ja tulla aikuiseksi.
Jos olet 19-vuotias ja makaat vuoteessa yhden täyden vuoden, etkä tee
yhtäkään kehittävää asiaa, sinusta tulee 20-vuotias.
Jos olen 87-vuotias ja jään vuoteeseen vuodeksi enkä koskaan tee mitään minusta tulee 88-vuotias.
Kuka hyvänsä voi tulla vanhemmaksi, siihen ei tarvita mitään kykyä tai lahjakkuutta.
Ideana on kasvaa, kehittyä, löytää aina muutoksen mahdollisuuksia, ei katua.....
Teemme elämistä siitä mitä saamme,
mutta elämää siitä mitä annamme.[/i]
Kiitos,Atanasia
-
Kaikki mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.
Jos tahtoo välttyä kuittailulta niin olkoon kuittailematta.
Enpäs ole muuten koskaan ennen kuullut, että mussukka olisi haukkumasana.
Olet ihana "mussukka", opetat hienosti "vanhaa lihavaa miestä".
Oma "muruni" luki tämänpäivän viestisi( siis Sinun viestejäsi) ja totesi: " Viisas nuori nainen".
ps. nyt täytyy kumminkin lähteä vääntää "totuutta" gymille muijan kanssa :icon_wink:
-
Heti synnyttyään - sanotaanhan että joku on päivän vanha tai viikon vanha..
Jumalallakin sanotaan olevan vain päivän vanhoja lapsia.
-
Täti kysyi pikkupojalta, kuinka vanha sinä olet?
- En minä ole vanha. Minä olen lapsi vasta.
-
Täti kysyi pikkupojalta, kuinka vanha sinä olet?
- En minä ole vanha. Minä olen lapsi vasta.
Minun pienen ekaluokkalaisen ystäväkirjassani oli kohta: "Olen _________ vuotta vanha". Tätini kirjoitti siihen ystäväkirjan kysymyksiin vastatessaan: "Olen __27__ vuotta vanha nuori" :D