Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Atanasia - 21.12.10 - klo:10:22
-
Jouluruuat ovat kaikki erinomaisia, mutta
sienisalaatti on kyllä tonttua!
Löysin kellarista 6 vuotta sitten suolattuja sieniä ja ne ovat vieläkin
kai
aivan hyviä.
Eilen tein salaatin ja vielä olen hengissä.
-
Mäti smetanassa ja sipulissa. Venäläinen silli ja perunat. Sienisalaatti. Makutottumukset ovat itäiset.
Kyllä kinkku joululimpun päällä on myös hyvää. Ja juustot, hedelmät ja punaviini. Huh!
-
sienisalaatti on kyllä tonttua!
Löysin kellarista 6 vuotta sitten suolattuja sieniä
ja vielä olen hengissä.
Ihme! :003:
-
--- on vai? :107:
mutta kun ne näyttävät, tuoksuvat ja maistuvat ihan hyvälle,
eikö se suola pidä ne syötävinä... :017:
Riitta-mummi ruoka-experttinä sen kai tietäis...
-
Jouluruuat ovat kaikki erinomaisia, mutta
sienisalaatti on kyllä tonttua!
Löysin kellarista 6 vuotta sitten suolattuja sieniä ja ne ovat vieläkin
kai
aivan hyviä.
Eilen tein salaatin ja vielä olen hengissä.
Söitkö myös?
-
No söin söin! :003:
Nyt kyllä piti oikein soittaa Marttoihin (eläköön Martat!) ja kysyä voiko noin vanhoja sieniä syödä.
Ja kyllä se niin on, että kun ei ole näkö-, maku- eikä hajuhaittoja niin sieni on OK!
Hyvin suolattuja. (Sain lahjaksi)
-
Onhan se kääntäen niinkin, että jos käyt sienimetsässä ja jätät sienet pöydälle, niin parin päivän päästä niitä ei syö enää kukaan. Mutta siis paras jouluruoka, voi voi sentään, niitä on niin paljon hyviä. Rosolli, kinkku, lanttulaatikko.
-
Kinkku, perunalaatikko (mummin vanhalla hämäläisellä ohjeella), graavilohi nyt päällimmäisenä, lisäksi rosolli, herneet, maissi, silliä opettelen syömään, joku patee mitä löytynyt. Hyvä viini kruunaa ruuan.
-
Kiitos Atanasia luottamuksesta. Minä olen kyllä ihan tavallinen kotiruokaa laittava perheen äiti. Ei ole edes suurperhettä ja siksi kai olenkin jaksanut kiinnostua ruoanlaitosta etenkin työ-elämästä jäätyäni. Matti on kantanut metsästä ja järvestä särvintä jota kantapään kautta opin käsittelemään.
Isäni oli innokas sienestäjä ja meillä suolattiin suuri saavillinen syksyisin. Tuntui isä hyvät sienipaikat aina löytäneenkin.
Mikään ekspertti en ole millään alalla, jokapaikan utelias tutkija vain.
On meilläkin kaksi vuotta vanhoja suolasieniä useinkin syöty. Kun niitä ensin liottaa, sitten kiehauttaa ja huuhtelee suolakin lähtee sopivasti. Joskus jopa joutuu lisäämään esim. sienikastikkeeseen kun kerma-maito pehmentää maun. Se että säilyykö niissä vielä kivennäiset sun muut terveelliset jutut onkin toinen juttu. Martat senkin tietänee.
...
Omiin jouluherkkuihini kuuluu myös makea kotikalja. Sepä maistuu kinkkuleivän kera. Nykyisin sitä enää harvemmin saa muualta kuin pitopöydistä.
-
Paras jouluruoka?
Tarvitseeko sitä edes kysyä? Sehän kiistämättä ja suvereenisti vanha kunnon the Kinkku!
Se tapaa tulla valmiiksi juuri vähän ennen aattohartauteen lähtöä ja voi kun se on vaikeaa jättää edes kirkossakäynnin ajaksi... siinä on ihmisparka lihanhimonsa kanssa lujilla...
-
Porkkanalaatikko. Se on hyvää ja sitä ei oikeen muullon saa.
-
Jouluateriat ei oo mitään iliman lipiäkalaa. Pohojoosmais on jo 500 vuatta syäty jouluna lipiäkalaa ja traritio saakohon jatkua. Turskasta tehty lipiäkala on nykyysin harvinaasta herkkua.
Mahtaa kalastajia hävettää, kun presidentti jäi tänäjouluna iliman jouluhaukia, kun perinne katkesi huanohon kalaonnehen.
Taru lipiäkalasta: Näin se ehkä syntyi
Kukaan ei tiedä, miten ihminen joskus keksi pohjoismaisen tavan herättää kuivattu kala uudelleen "eloon". Ruokahistorioitsijat olettavat, että kyseessä on hyväksi havaittu sattuma, kuten monessa muussakin keittiöprosessissa.
Yksi tarina kertoo viikingeistä, jotka hyökkäsivät kalastajakylään ja polttivat sen maan tasalle. Sinne tuhkan sekaan rojautettiin myös telineissä kuivanneet kalat. Päälle tuli rankkasade. Kun metsiin paenneet nälkäiset asukkaat uskaltautuivat paikalle, arvokas ruoka-aine pelastettiin lillumasta sadevedestä ja keitettiin ruoaksi. Ihme oli tapahtunut: kalasta oli tullut pehmeää ja hyvän makuista.
-
Tiina-vaimoni vastasi empimättä, että imellytetty perunalaatikko.
-
On vaikea vastata mikä on paras jouluruoka. Niin moni on niin hyvää. Lipeäkala on kyllä erityinen herkku. Pidämme siitä vaimon kanssa todella paljon. Tosin hän ei ymmärrä, että se on valkopippurin kanssa parempaa kuin mustapippurin eli meillä on aina eri pippurit, joita ilman lipeäkala on pliisua. Yksi mistä nautin suunnattomasti on juustot. Laatikot minulta jäävät syömättä, onneksi lapsemme pitävät niistä, kun eivät taas syö lipeäkalaa. Kinkku paistetaan kotona ja viini sitä varten on jo investoitu.
-
Kalapöydän herkut! Graavikala, perunat, mummin ohjeella tehdyt sienisalaatti ja lasimestarin silli. Ja vielä omatekemät munariisipiirakat. Kaikki maut yhdessä on ehkä parasta mitä tiedän. No, onhan se kinkku, omatekemä puolukkaruislimppu ja Auran sinappi siihen päällä huippua. Ja siihen se lanttulaatikko vielä. Mies ostaa oman pikku maksalaatikon johon muut ei koske. Lipeäkalaa söin ekan kerran viime vuonna anopin kannustamana. Ei ihastuttanut mutta ei laukassu himoakaan.
-
--- Lipeäkalaa söin ekan kerran viime vuonna anopin kannustamana. Ei ihastuttanut mutta ei laukassu himoakaan.
Olipa ovelasti sanottu. (http://cosgan.de/images/more/bigs/g125.gif)
PS: En minäkään pidä siitä.
-
Lipeäkala on todella hyvää jauhetun pippurin ja valkokastikkeen kera. Syö ja nauti ettei käy kuin pukille
(http://www.cosgan.de/images/smilie/xmas/w030.gif)
-
Meillä tykätään myös kovasti lipeäkalasta, valkokastikkesta ja m a u s t e p i p p u r i s t a se päällä. Mitä vanhemmaksi tulemme , sitä enemmän siitä pidämme. Huom Seppo, minä siis pidän enemmän kuin sinä, tämän laskutavan mukaan. Ja Matti vielä kaksi vuotta enemmän kuin minä.
Hänen äitinsä olikin mestari keittämään kapakalalle tuhkalipeät. Karjakeittiön uunissa poltettiin pelkkää koivuhalkoa sitä varten monta päivää.
Anoppi, aito hämäläinen opetti minut myös tekemään tuuvinkia. Nyt se onnistuu jo tyttäriltänikin, mutta lapsenlapsi ei vielä osaa, joten minä teen heille sen huomena.
-
Lipeäkalaa ei meillä kukaan kaipaa. Aikoinaan asuimme puoli vuotta portukalilaisessa kerrostalossa, jonka alakerrassa oli pacaljau (kuivattua turskaa) kauppa. Lämpimänä päivänä ei mieli tehnyt pitää ikkunaa auki. Muuten kalat kelpaa; graavilohta, purkkimuikkua, silliä...
-
Meillä tykätään myös kovasti lipeäkalasta, valkokastikkesta ja m a u s t e p i p p u r i s t a se päällä. Mitä vanhemmaksi tulemme , sitä enemmän siitä pidämme. Huom Seppo, minä siis pidän enemmän kuin sinä, tämän laskutavan mukaan. Ja Matti vielä kaksi vuotta enemmän kuin minä.
Hänen äitinsä olikin mestari keittämään kapakalalle tuhkalipeät. Karjakeittiön uunissa poltettiin pelkkää koivuhalkoa sitä varten monta päivää.
Anoppi, aito hämäläinen opetti minut myös tekemään tuuvinkia. Nyt se onnistuu jo tyttäriltänikin, mutta lapsenlapsi ei vielä osaa, joten minä teen heille sen huomena.
Arvostan Riitta-mummin mielipidettä
-
Joulun viettomme alkaa jo toukokuussa, silloin on porsaalla herkut suussa. Se lihoo, se kasvaa, se vahvistuu ja sitten kun koittaa marraskuu.................. NAM, NAM, röh, röh............... olen mitä syön. ; )
-
Lanttulaatikko NAM :109:
-
Kinkku on joulupöydän kunkku. Sille omatekoinen konjakkisinappi. Keralle lanttu- ja porkkanalaatikko. Tänä jouluna graavilohen asemesta kylmäsavulohta. Lipeäkalan syön sekä mauste että valkopippurilla, miesväki tyytyy pelkkään maustepippuriin. Meillä tykätään niin paljon lipeäkalasta, ettei nuo kaupasta saatavat n. kilon pakkaus riitä meidän nelihenkiselle perheelle.
Niin, ja tietenkin pitää olla rosollia ja lasimestarinsilliä.
Tänään sain jo herkutella työpaikan kustanamalla jouluaterialla. :023:
-
Huomenta kaikki!
Sepä vasta onkin hyvä ettei tarvitse enää syödä työssä ja pikkujouluissa samaa jouluruokaa mitä aatto-illasta Tapaninpäivään pöytään laitetaan.
Onneksi on tuo lipeäkala, sitä välillä pelkästään perunoiden ja valkoisen kastikkeen kera.
Aatto-aamun riisipuuro sekahedelmäsopan lera maistuu myös "kotijoululta". Olisipa vielä äidin tekemiä perunapiirakoita kinkkusiivun kaveriksi.
"Nuo kaikki kauniit muistot..." :icon_xmascool:
-
Turkki sillin päällä. Riisipuuro. Luumukräämi. Lohi. Juomaksi Lidlin kivennäisvettä, espanjalaista punaviiniä, kahvia, maitoa ja hieman olutta, muutama pullo(llinen) eri puolilta maailmaa. :kahvi: :icon_lol: :023:
-
kinkku + imellytetty perunalaatikko...
-
Miepä tein tässä viikolla, arki-iltana, turkin savulohen päälle. Avot, ku oli hyvää.
-
Miepä tein tässä viikolla, arki-iltana, turkin savulohen päälle. Avot, ku oli hyvää.
Mitä "karvoja" siinä turkissa on?
-
Se on toiselta nimeltä, peitto sillin päällä.
Pohjimmaisena kala, sitten silputtua sipulia, kypsää (kylmää) perunaa kuutioina, kypsää porkkanaa kuutioina, keitettyä kananmunaa pilkottuna ja punajuurta kuutioina. Väliin ja päälle majoneesia.
Siitäkin on variaatoita, pitääkö kerroksia olla monta, vai tuleeko joka sorttia vain yksi kerros. Minä teen savulohesta kun siskoni venäläinen miniä on meille sellaista tehnyt. Silli kai se alkuperäisempi juttu on.
-
Kaikki jouluruoka on hyvää.
Laatikoista parasta on lanttulaatikko.
Myös lipeä kala, valkokastike ja pippuri siinä on hyvää.
Rosolli ym.
Mutta yli kaiken on lohi.
Se maistuu oli juhannus tai joulu, pääsiäinen tai loppiainen. :114: :055:
-
Ihan pakko on vielä jälkikäteen liputtaa sienisalaatin puolesta.
Ei ole joulua ilman sienisalaattia.
Lapset (siis aikuiset :) ) taas eivät pääse joulun makuun ilman minun tekemääni lanttulaatikkoa.
Se on minusta kummallista, kun jokainen heistä osaa valmistaa sen itsekin. Ja yhdelle pitäisi olla
riisipuuroa, että alkaa joulu tulla.
-
Eihän ruoan maku olekaan vain siitä kiinni, miten se tehdään, vaan siitäkin, kuka sen tekee.
-
Näin se näyttäisi olevan. :)
-
Lipeäkala. Peruste; sitä saa vain Jouluna. :)
-
Joitakin vuosia sitten vietimme pojan häitä. Nuorin lapsemme oli vähän aikaisemmin muuttanut opiskelijana "omaan" asuntoon. Ruokailut olivat varmaan grilli-pizza -linjalla, koska kirjoitti häissä kiertäneeseen ystäväkirjaan, että paras ruoka on KAIKKI ÄIDIN TEKEMÄ!
Kotitekoiset jouluruuat ainakin näyttivät edelleen maistuvan.