Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Jampe - 27.11.10 - klo:19:04
-
Yhdeksän varoituksen systeemi jossa kyksittäinen opettaja voi antaa 3 kpl varoituksia.
-Kun on kasassa yhteensä 3 varoitusta, => 1 kk pituinen erottaminen koulusta!
-Kun on kasassa 6 varoitusta => lopullinen erottaminen ko. koulusta ilman paluumahdollisuutta.
-Mahdollisuus yrittää jossain toisessa koulussa, mutta jos siellä tulee 3 varoitusta eli se 9 kpl täyteen, kun mukaan lasketaan alkuperäisetkin, niin ko. henkilö ammuttakoon tykillä kuuhun!
Takaan että kouluissa meno rauhoittuu.
-
Ei lapsia saa ampua. Köyhät on aina keskellämme.
-
Jotta tuommoinen käytäntö voisi toimia, niin pitäisi olla myös systeemi, jolla epäkelvot opettajat voisi ampua tykillä kuuhun. No joo, menipä överiksi.
Totta puhuen asiaan pitäisi puuttua jo varhaisemmassa vaiheessa. Lasten kasvattaminenhan pitäisi aloittaa 100 vuotta ennen syntymää. Tuttu opettaja kertoi, että ennen oli koululuokassa huomattavasti vähemmän häiritsevästi käyttäytyviä oppilaita kuin nykyään. Samoin muistelen jonkun kasvatusalan ammattilaisen sanoneen, että ennen oli mahdollista jollain partioleirillä, että siellä oli aivan hirveästi lapsia yhdellä koolla, ja heidät saatiin yhtä aikaa hiljentymään määrätyksi ajaksi. Nykyään se on kuulemma täysin mahdotonta.
Mielestäni ennen oli hyvä systeemi se, että osa oppilaista meni oppikouluun ja osa kansalaiskouluun. Kansalaiskoulussa oli enemmän käytännönläheisiä tunteja ja se oli varmaan monelle oppilaalle paljon mielekkäämpää kuin turhautua semmoisten aineiden parissa, joita on vaikea omaksua. Varmaan tuntien häiritsemistä vähentäisi semmoinen, että voisi tehdä paljon semmoista, missä on hyvä.
-
Yhdeksän varoituksen systeemi jossa kyksittäinen opettaja voi antaa 3 kpl varoituksia
- ei hyvä! ajatteleppa jos tämä yksittäinen ope olis jostain
tälle oppilaalle äkämystynyt, siis ihan itse vaan kenkku...
Jotta tuommoinen käytäntö voisi toimia, niin pitäisi olla myös systeemi, jolla epäkelvot opettajat voisi ampua tykillä kuuhun. No joo, menipä överiksi.
- näin mukavasti voi vääristellä asioita :003:
-
:-\ Miksiköhän ei Suomessa ole sellaista systeemiä, että kaikilla oppilailla olisi vaikka kaksi tai kolme tukioppilasta.
Ne yrittäisi katsoa toisen perään, jos joutuu kiusatuksi tai muutenkin, jos ei pärjää.
Vähän sellainen Stasi meininki.
Siinä lapsetkin oppisivat epäitsekkäimmiksi.
Huonoista opettajista mullakin on kokemuksia. Silloin kun olin pieni, niin kyllä jotkut opettajat koulussa löivätkin. Ehkä enään ei sitä tapahdu?
Lapset joutuu kyllä hirveiden paineiden alla elämään nykypäivänä, että ei kyllä kateeksi käy.
Kahelit vanhemmat ja kahelit opettajat ja kaheli yhteiskunta.
Millaisia niistä nyt sitten voi tulla?
Kouluhäiriköihin ei kai tehoa pahimpiin mikään, että kait ne sitten tulee eroittaa omiin häirikköluokkiinsa, vaikka ikäväähän sekin on ja eiköhän siellä niistä vasta tulekkin luonnehäiriöisiä.
Onneksi koulut on takana ja saa tehdä töitä näiden tasapainoisten aikuisten kanssa. :-\
-
Nuorisotyöntekijänä on nyt velvollisuuteni pyytää päättäväisesti Jampea:
- Häpeä!
Koulun tehtävänä ei ole muuttaa menoa rauhalliseksi, vaan pyrkiä siihen, että lähtökohdistaan huolimatta jokainen tyttö ja poika saisi riittävästi oppia, taitoa, tietoa, hyväksyntää, ystäviä ja tukea pärjätäkseen tässä ankarassa ja kovassa paikassa - elämässä.
miettii Mauno
-
Pitää kyllä tässä vaiheessa oikein ääneen ihmetellä että suhtaudutte kaikki niin torjuvasti näin hyvään ideaan. Joku moitti että mitäs jos opettaja "vihaa/kiusaa" jotain oppilasta? Jos tarkkaan luit niin yksi opettaja voi antaa max. 3 varoitusta joten kuuhun ampumiseksi vaadittaviin 9 varoitukseen pitää löytyä yhteensä kolmen opettajan yksimielisyys. Ongelmaa ei siis ole.
Sitten se teiltä kaikilta unohtuu tykkänään että miten paljon ne rauhallisemmat ja hiljaiset oppilaat kärsivät nykyään, jotka tahtoisivat oikeasti ottaa koulun tosissaan ja häiriköiden takia ei ole minkäänlaista opiskelurauhaa. Kyllä minusta on täysin perusteltua erottaa lopullisesti koulusta ja ampua kuuhun sellainen oppilas joka toistuvasti rikkoo sääntöjä. Silloin tämä johtuu jo kotoa päin eli vertauskuvallisesti huonoista puista ei ole odotettavissa kuin mätiä omenoita. Tuntuu siltä että kouluhäiriköinnin estämiseksi pitäisi kauhean paljon muuttua asenteet, -ei pelkästään oppilaiden vaan myös opettajien jotka vain hyssyttelevät asioita kun pitäisi tarttua lujalla kädellä niihin.
-
Jampe, hyvä!
Ihmettelet, miksi ehdotukseesi suhtaudutaan kielteisesti. Minä suhteudun siihen jyrkän torjuvasti sen vuoksi, että ne pojat ja tytöt, jotka käyvät koulua, ovat ihmisiä.
Mauno
-
Jampe, hyvä!
Ihmettelet, miksi ehdotukseesi suhtaudutaan kielteisesti. Minä suhteudun siihen jyrkän torjuvasti sen vuoksi, että ne pojat ja tytöt, jotka käyvät koulua, ovat ihmisiä.
Mauno
Sitä ei käy kieltäminen, mutta voitaisiin kyllä toisaalta miettiä mikä erottaa ihmisen eläimestä?
-Minusta juuri se, että ihminen voidaan panna vastuuseen teoistaan, eläintä ei. Jos haluaa ihmiselle kuuluvan kohtelun, niin ehtona on ihmisyyden mukainen käytös. Jos nimittäin nuoret koulussa tietävät että huonosta käytäksestä seuraa rangaistus niin he eivät voi rangaistuksen saatuaan syyttää muita kuin itseään! Säännöt oli tiedossa, rangaistuksen uhakakin oli hyvin tiedossa. Silti vaan piti uhmata. Kyllä siitä pitää seurata tuntuva rangaistus eikä päähän silittämistä ja "ymmärtämistä".
Muistetaan että ennenkin oli kouluissa kova kuri. Olemmeko me menneet siitä jotenkin pilalle tai rikki? Väitän että emme. Väitän että me olimme aikanamme kunnollisempia ja ryhdikkäämpiä nuoria kuin nämä nykyiset, pääsääntöisesti katsottuna. Auktoriteetteja kunnioitettiin.
Ja kun muistaa niitä sormille näpsäisyjä, kluunappeja, nurkassa seisomisia omaltakin kohdalta niin kyllä ne opettivat nöyremmäksi ja aivan aiheesta ne oli saatuja!
Liiallinen "ymmärtäminen" pilaa lapset myöskin.
-
Luulen ymmärtäväni aika hyvin, mitä sekä Mauno että Jampe tarkoittavat pohjimmiltaan. Niitä "kuuhun ammuttavia" oppilaita on saatettu siihen mennessä kohdella niin kaltoin, että heidän lopullinen tuhonsa voisi olla se koulusta erottaminen. Toisaalta taas on ihan tosi, että väärästä teosta pitäisi olla rangaistus, joka myös toteutettaisiin eikä vain uhkailtaisi. Jos jatkuvasti vain uhkaillaan eikä siitä koskaan seuraa mitään, niin ainahan löytyy porukkaa, joka sitten kokeilee rajojaan niin kauan, että ympärillä ovat vankilan seinät.
Siksipä olisi hyvä, että lasten kaltoin kohteluun voitaisiin puuttua jo ennen kuin mitään aivan hirveää on tapahtunut. Miten se sitten käytännössä tapahtuu, onkin hyvä kysymys.
-
Minä uskon sillä tavalla nuoriin, että kyllä ne tottelevat ja on siellä päässä järkeäkin kunhan se saadaan vaan jotenkin aktivoitua. Kun pannaan tarpeeksi kova eteen niin väitän että kovapäisinkin nulikka nöyrtyy! Jos panoksena olisi totaalinen omien tulevaisuuden mahdollisuuksien menettäminen niin varmuudella ne rauhoittuisivat. Ja ne harvat jotka eivät, niin sellaisten panos yhteiskunnalle ei muutenkaan tulisi olemaan kuin korkeintaan negatiivinen joten lopputulos olisi siinä mielessä sama. Niitä vaan o ntodella vähän sellaisia kertakaikkisia jästipäitä, suurin osa häirikköistä on normaalien fiksujen työssäkäyvien perheiden lapsia joille trendikkäät uusioteini-vanhemmat eivät osaa laittaa selviä rajoja. Oikeastaan pitäisikin ne vanhemmat ampua kuuhun lapsien sijasta.
Ongelmaksi en näe niinkään jotain marginaaliperheiden lapsia vaan yllättävän paljon on näennäisesti "fiksujen", koulutettujen ja trendikkäiden vanhempien lapset kuin vailla mitään rajoja. Luulen suurimpana syynä olevan nimenomaan liiallisen ymmärtämisen ja että ko. vanehmmilla ei ole auktoriteettia.
-
Minä uskon sillä tavalla nuoriin, että kyllä ne tottelevat ja on siellä päässä järkeäkin kunhan se saadaan vaan jotenkin aktivoitua. Kun pannaan tarpeeksi kova eteen niin väitän että kovapäisinkin nulikka nöyrtyy! Jos panoksena olisi totaalinen omien tulevaisuuden mahdollisuuksien menettäminen niin varmuudella ne rauhoittuisivat. Ja ne harvat jotka eivät, niin sellaisten panos yhteiskunnalle ei muutenkaan tulisi olemaan kuin korkeintaan negatiivinen joten lopputulos olisi siinä mielessä sama. Niitä vaan o ntodella vähän sellaisia kertakaikkisia jästipäitä, suurin osa häirikköistä on normaalien fiksujen työssäkäyvien perheiden lapsia joille trendikkäät uusioteini-vanhemmat eivät osaa laittaa selviä rajoja. Oikeastaan pitäisikin ne vanhemmat ampua kuuhun lapsien sijasta.
Hunasjalla saa enemmän kärpäsiä kuin tervalla. Motivoivaa myönteistä tekemistä tarpeeksi niin ongelmat vähenee.
-
Hunasjalla saa enemmän kärpäsiä kuin tervalla. Motivoivaa myönteistä tekemistä tarpeeksi niin ongelmat vähenee.
Kyllä tekemistä on. Mielekästä tekemistä löytää jokainen varmasti jos vaan haluaa. On kyllä tosi että fiksuilla nuorilla on harrastuksia ja lukuhaluja tavallisestio enemmän verrattuna laiskoihin ja häiriköiviin mutta eiköhän se ole niinpäin, että koska he ovat fiksuja, käyttävät he aikaansakin fiksusti eikä niin että harrastaminen tekee heistä fiksuja. Rajat ne puuttuvat ja siitä kaikki johtuu.
-
Jampe!
Ota nyt huomioon, että minäkin olen kurin ja järjestyksen kannalla. Mutta minun reprtuaariin kuuluu muutakin kuin kuri, järjestystys, varoitukset ja erottaminen!
-
Jampe!
Ota nyt huomioon, että minäkin olen kurin ja järjestyksen kannalla. Mutta minun reprtuaariin kuuluu muutakin kuin kuri, järjestystys, varoitukset ja erottaminen!
Ota otan! :002: Usko tai älä, niin kuuluu minunkin repertuaariin muutakin.
-
Peruskoulu on jokaisen lapsen oikeus. Se tarkoittaa sitä, että koulun velvollisuus on opettaa jokaista lasta. Ulos ei saa heittää ketään, saati ampua kuuhun.
Työrauha pitää toki luoda ja pitää yllä, muuten ei opettamisesta tule mitään. Konsteja on kyllä, jos niitä vain viitsitään käyttää viisaasti. Se puute on kyllä ilmeinen, että hyvän toiminnan palkitseminen on välillisempää kuin huonon rankaiseminen. Jälki-istunto rapsahtaa heti, mutta stipedit jaetaan vasta toukokuussa niille, joille jaetaan.
-
Peruskoulu on jokaisen lapsen oikeus. Se tarkoittaa sitä, että koulun velvollisuus on opettaa jokaista lasta. Ulos ei saa heittää ketään, saati ampua kuuhun.
Työrauha pitää toki luoda ja pitää yllä, muuten ei opettamisesta tule mitään. Konsteja on kyllä, jos niitä vain viitsitään käyttää viisaasti. Se puute on kyllä ilmeinen, että hyvän toiminnan palkitseminen on välillisempää kuin huonon rankaiseminen. Jälki-istunto rapsahtaa heti, mutta stipedit jaetaan vasta toukokuussa niille, joille jaetaan.
Ai että jälki-istuntojakin sentään vielä annetaan. Toivottavasti ne tehoavat. Itse en ole saanut koulusta koskaan mitään stipendiä, mutta minusta on aika palkitsevaa, kun saa kokeesta hyvän numeron. Samoin minusta on palkitsevaa, kun opettaja antaa positiivista palautetta suullisesti.
-
Koenumero on suhteellinen juttu. Muistan luokkatoverini, joista toinen riemuitsi kuutosesta ja toinen harmitteli saman kokeen 10+:aa, kun plustehtävistä oli kaksi mennyt pieleen.
-
Meillä pojat valittelivat ruokapöydässä korvauksen pienuutta. Kuntoinen saa kympin kokeista molemmat saavat markan ettei kateus haittaa ja epäonnistumiset ei lannista. Pojat kertoivat, että jollekulle heidän luokallaan oli luvattu 50mk jos saa 8:kon kokeista. Kysyin onko toivoa saada 8. Ei ole oli vastaus. Kysyin sitten kannustaako palkinto, jota ei voi saada, vai lannistaako se entisestään. Keskustelun jälkee markka molemmille oli erinomainen ratkaisu. Esikoisemme budjetoi joka vuosi stipendin ja hän pysyi budjetissaan.
-
Muutosta opettamiseen tai oikeasti koko opiskeluun.
Systeemi suosii kilttejä ja määrättävissä olevia.
Oikeastaan se suosii tyttöjä koska he ovat usein niitä kiltimpiä (Mitenhän lie sitten tänä päivänä ) ?
Pitää myös muistaa jotta lapsi on lapsi, ei siltä ole oikeutta riistää sitä oikeutta ja tuputtaa heti aikuiseksi.
Mielestäni pitäisi saada motivoitua lapsia siihen missä he ovat hyviä. Ei kaikki ole yliopistoihin menossa, jotkut kuten minä, meni ammattikouluun ja sitten tekuun.
Kyllä sähkömiehiä ja inssejäkin sun muita tarvitaan.
Tärkeintä lienee että jokaisen saisi oppimaan edes yhden ammatin ja leivänsyrjään kiinni.
Yhtään lasta ei saa jättää heitteille vaan kaikista pitää vastuu kantaa, mutta jokainen on erillainen "tapaus".
Siinäpä on sarkaa opettajille ja ole hyvilläni etten alkanut opettajaksi koska syyllistäsin itseäni jos en saisi motivoitua lapsia, eli en osaisi hommaa.
Ne harvat kerrat kun olen opettanut on onneksi ollut hyvin motivoituneita aikuisia oppimassa ja vuorovaikutus on pelannut hyvin.
-
Tyttöjen kiltteydettä voisi kommentoida Hanhiemon iloisen lippaan sitaatilla: "Kun hän oli kiltti, hän oli ihmeen kiltti. Kun hän oli paha, hän oli kamala."
-
Opettajista puheen ollen, niin kyllä joillakin opettajilla on selvästi tavoitteena vain "vetää tunti läpi". Onneksi on joitain sellaisiakin, joiden tavoitteena on, että oppilaat oikeasti oppisivat asian.
Olen kiinnittänyt esim. omien lasten kohdalla huomiota kielten opetuksen nykylaatuun peruskoulutasolla. Se ei enää ole kuten ennen. Lapsille ei juurikaan opeteta lausumista. Kun heiltä kyselee miksi he lausuvat niin huonosti, niin vastauksena on että ei koulussa ole vaadittu lausumista kunnolla, sitä ei ole harjoiteltukaan ilmeisesti niin paljon kuin ennen. Tämä ei ole vain omien lapsieni kohdalla tehty havainto vaan hyvin monet vanhemmat meilläpäin sanovat samaa. Kuitenkin, kun olen lapsilleni itse opettanut miten snat lausutaan, niin he oppivat ne heti ja ilman ongelmia, kyseessä ei siis voi olla muu syy kuin opettajan laiskuus. Jos lapsen koulumenestys on muuten hyvä, -myös koskien niitä kieliä,eli numero niissäkin on hyvä mutta lausuminen on huonoa ja he sanovat ettei siihen kiinnitetä huomiota kunnolla niin se on silloin opettajan vika.
-
Ollaankin vaikeammassa paikassa. Tiedämme ettei kaikki ole hyvin tai edes sinne päin, mutta sitä, että onko ongelma opettaja-, koulukohtainen vai valtakunnallinen on vaikea tietää. Kyllä tämänpäivän kielenopiskelu on kuitenkin aivan eri luokkaa kuin se mitä saimme aikanaan. Ruotsin kirjan kirjoittaja oli kuollut v1911 ja ne sadut olivat hirveitä. Ei eihme jos luokka oli levoton sillä vähemmän motivoivaa materiaalia tuskin oli.
-
MInä olen ajatellut tuota kieltenopiskelua senkin takia kun itsellä on sellainen harrastus, että yritän ylläpitää ja jos mahdollista, kartuttaakin kieliä. Luen esim. paljon ruotsinkielistä kirjallisuutta, lehtiä yms. Olen miettinyt joskus että on se kumma kun me kaikki olemme jo perus/kansa ym. koulussa opiskelleet n. 6 vuoden ajan jotakin kieltä emmekä siltikään sitä osaa. Yksi on tietysti käyttämättömyys, mutta väittäisin, ettei pelkällä kouluopiskelulla kielitaito vielä kovin hyväksi tule, paitsi että lukiossa saa kyllä nykyään jo aika hyvän pohjatiedon.
Suomeen tulee maahanmuuttajia jotka oppivat Suomen kielen 1-2 vuodessa lähes täydellisesti ja monesti pohjakoulutus on heillä sitä luokkaa että hyvä kun osaavat edes lukea ja kirjoittaa muuta kuin oman nimensä. Tarvittaisiin kunnollisia kielikylpyjä! Jos minulla nyt aikuisena olisi mahdollisuus, menisin ilman muuta vaikka pariksi vuodeksi Ruotsinkielen kielikylpyyn, mutta täällä perä-junttilassa ei Ruotsinkieltä arvosteta eikä täällä niin ollen ole kielikylpyjäkään tarjolla paitsi kohtuuttomien matkojen päässä ja sielläkään tuskin aikuisille. Joskus mietin, pitäisikö ottaa virkavapaata pari vuotta ja hakeutua johonkin projektihommiin jossa olisi pakko selvitä Ruotsinkielellä. Paha vaan että niihin haettaessa usein jo vaaditaan täydellistä kirjallista ja suullista taitoa. Käytännön harjoitusta on hyvin vaikea saada, kun perheellisenä sitä ei enää niin vaan muuteta Ruotsiinkaan pariksi vuodeksi. Harmi!
-
MInä olen ajatellut tuota kieltenopiskelua senkin takia kun itsellä on sellainen harrastus, että yritän ylläpitää ja jos mahdollista, kartuttaakin kieliä. Luen esim. paljon ruotsinkielistä kirjallisuutta, lehtiä yms. Olen miettinyt joskus että on se kumma kun me kaikki olemme jo perus/kansa ym. koulussa opiskelleet n. 6 vuoden ajan jotakin kieltä emmekä siltikään sitä osaa. Yksi on tietysti käyttämättömyys, mutta väittäisin, ettei pelkällä kouluopiskelulla kielitaito vielä kovin hyväksi tule, paitsi että lukiossa saa kyllä nykyään jo aika hyvän pohjatiedon.
Suomeen tulee maahanmuuttajia jotka oppivat Suomen kielen 1-2 vuodessa lähes täydellisesti ja monesti pohjakoulutus on heillä sitä luokkaa että hyvä kun osaavat edes lukea ja kirjoittaa muuta kuin oman nimensä. Tarvittaisiin kunnollisia kielikylpyjä! Jos minulla nyt aikuisena olisi mahdollisuus, menisin ilman muuta vaikka pariksi vuodeksi Ruotsinkielen kielikylpyyn, mutta täällä perä-junttilassa ei Ruotsinkieltä arvosteta eikä täällä niin ollen ole kielikylpyjäkään tarjolla paitsi kohtuuttomien matkojen päässä ja sielläkään tuskin aikuisille. Joskus mietin, pitäisikö ottaa virkavapaata pari vuotta ja hakeutua johonkin projektihommiin jossa olisi pakko selvitä Ruotsinkielellä. Paha vaan että niihin haettaessa usein jo vaaditaan täydellistä kirjallista ja suullista taitoa. Käytännön harjoitusta on hyvin vaikea saada, kun perheellisenä sitä ei enää niin vaan muuteta Ruotsiinkaan pariksi vuodeksi. Harmi!
Pari käytännön neuvoa omasta maailmasta. Meidän ammatissa kaikki uusi tulee englanniksi eli sitä on pakko osata, mutta autossa yksin ajaessani kuuntelen Radio Vegaa. Aikakausilehdet ovat minulla kaikki ulkomaankielisiä, samoin ammatti- ja harrastekirjat. Käyn kansalaisopistossa jotain kieltä opiskelemassa. Vaikka se on tappavan hidasta, niin muun lisäksi aina sieltä jotain tarttuu jne. Joka paikasta tulee jotain lisää hissukseen.
-
Kiitos Seppo! Hyviä vinkkejä kaikki. Itsekin yksin ajaessani (joka päivä) kuuntelen Vegaa ja iltasella kun katson FST 5:sta, käännän useimmiten suomenkielisen tekstin pois päältä. Viikonloppuisin luet sanomalehdet aina på svenska, -luen pitkiä paloja ääneenkin harjoitellakseni sujuvampaa ääntämistä, minulle tulee kaksikin ruotsinkielistä sanomalehteä, tosin ilmaiseksi erään mukavan järjestelyn kautta. Lisäksi usein luen iltalukemiseksi vielä jotain ruotsinkielistä kirjaa, tälläkin hetkellä menee Bo Carpelanin kirja "Jag minns att jag drömde".
Sen verran olen asiaa harrastellut ettei luetun/kuullun ymmärtäminen enää tuota kovasti vaikeuksia, vaikken kylläkään ihan kaikkea vieläkään ymmärrä varsinkaan jos puhutaan hyvin nopeasti tai murteella. Suurin ongelma on edelleenkin oman tekstin ja puheen tuottaminen. Puhumaanhan ei opi kuin puhumalla, joten tarvittaisiin isot määrät harjoitusta. Pitäisi arjen hommat, työasiat jne. joutua hoitamaan ruotsiksi, niin että sitä olisi pakko käyttää ja jos lisäksi ei kuulisikaan muuta niin uskoisin kielten lähteävän siitä aukeamaan. Oppisi myös puhumaan sujuvasti eikä mitään önkkö-kirjakieltä ("högsvenska"). Tiettyyn määrään asti pääsee koulukielten opiskelulla mutta sujuvaa puhekieltä eikä varsinkaantekstin tuottamista opi millään ilman kunnollista kielikylpyä.
Yksi voisi tietysti olla hakeutua johonkin sopivaan koulutukseen joka olisi toisella kotimaisella. Siellähän sitä olisi pakko käyttää. Niitäkään ei ole minun lähellä kohtuuetäisyydellä. Saattaapa joskus elämässä vielä käydä niin, että tuollaiseen hakeudun. Tosin nyt vielä ei ole sen aika.
-
Pitäisi arjen hommat, työasiat jne. joutua hoitamaan ruotsiksi, niin että sitä olisi pakko käyttää ja jos lisäksi ei kuulisikaan muuta niin uskoisin kielten lähteävän siitä aukeamaan.
Ruvetahan hurriiksi (http://hurriksi.fi/)!
Ja aloittelijoille suosittelen hyvää auditiivista 32-osaista ruotsinkurssia (http://yle.fi/alueet/pohjanmaa/pohjanmaan-radio/2009/11/puolipakkoruottin_kurssi_pomppa_pa_1169770.html).
Sitta på soutulavittan bara ja anna rumihir retkahtaa!
Mt
-
Snart är det jul igen och man skall läsa i Nykarleby älvdal så här:
"Varen int rädd! Si, jag bådar eder en storan fröjd, som ska vederfaras allt foltji. Fyr i dag har en Frälsar vaari född ot eder i Davids stad, och han är Messias, Herren. Och dä här ska fyr eder vara tecknet: Ni ska hitt ett nyfödde bån, som ligger linda i en spilto." Översättning av Gösta Ågren
-
Sådana elever, som inte sitter tysta i klassen, kan man isolera i fängelsen och ge dom svenska böcker med sig.
-
Ei hiljaa luokassa istuminen ole mikään arvo. Liian hiljainen oppilas on usein vaikeasti ongelmainen, joka pitäisi saattaa ammatillisen avun piiriin. Häiriköt ja häiriintyneet eivät ole suinkaan samoja henkilöitä. Koulussa opetellaan tietoja ja taitoja eikä kiltteyttä. Koulun työmuodotkin edellyttävät usein keskustelua oppilaiden kesken opettajan jäädessä hetkeksi sivuun oppimistapahtumasta.
En elev, såm bara sitter stilla i klassrummet, måste sändas till psykologen.
-
Pena sänder stilla elever till psykologen och Jampe sänder till månen de, som stör andra elever. Pirska sänder elaka läraren till månen. Vem finns det kvar i klassen?
-
Åtminstone Jampe, Pirska och Pena :003: :icon_biggrin:
-
:023:
-
Ruvetahan hurriiksi (http://hurriksi.fi/)!
Sitta på soutulavittan bara ja anna rumihir retkahtaa!
Mt
Pian alkaa kakkoselta "pakkoruotsi-ilta." Saas nähdä nouseeko savu korvista kun on sen kuunnellut... Vet ni vad är Turun Muna på svenska? -> Åbo Kickel!
He je räidit ti tal närpes. -sa Närpesbon
(Den som kan tala närpesdialekt är cool.)
-
Minulle kielten luku on ollut hirmuista takkuamista lukivikani vuoksi. Lukion toisen luokan tuplastin ruotsin ehtojen takia. Parhaiten koulun ruotsista on jäänyt mieleeni joulun aikaan ajankohtainen lausahdus: " Smör mamma, julsexen kommer tillbaka."
-
Ohjelmahan oli lopuksi aika asiallinen. Tavllisesti on käynyt niin, että ruotsinkielisten edustajiksi tuollaisiin ohjelmiin on (ehkä tahallaan) pyydetty sellaisia joiden suomenkielen taito on huono ja sen takia ulosanti vaikeaa. Nyt oli molemmin puolin suht. sanavalmiita ja asiaansa perustelevia (!) ihmisiä. Minulle vain jäi päällimmäiseksi tunne, että puhe "pakkoruotsista" johtuu suurimmaksi osaksi asenteellisuudesta. Kukaan ei ole kyennyt osoittamaan, miten ruotsin opiskeleminen koulussa on pois jostain muusta tai että siitä olisi ollut jollekin haittaa. Eiköhän kyse ole enemmänkin suvaitsemattomien ja ahdaskatseisten vanhempien mielipiteistä kuin oikeasta asiasta. Suomessa yhä vieläkin Suomi on ehdotn ykköskieli eikä kukaan sen asemaa edes kyseenalaista. Englanti on ehdoton kakkonen ja perustellusti mutta kolmantena tulee kiistatta Ruotsi, jolla elinkeinoelämän keskusliiton tutkimusten mukaankin kuulemma on erittäin suuri merkitys Suomen alueella. Venäjä voi olla Tohmajärvellä tarpeen, mutta sen merkitys koko maata ajatellen on paljon marginaalisempi kuin Ruotsin. Siksi siitä ei ole peruskouluun Ruotsin haastajaksi. Ruotsilla on myös alkuperöiskielen asema Suomessa mikä täytyy muistaa. Sinänsä tietenkin kaikkien kielten opskelu on tärkeää ja suotavaa, Venäjänkin!
-
Minä tykkäsin koulussa ruotsin kielestä eikä silloin taidettu edes puhua pakkoruotsista. Siihen aikaan kylläkin oli mahdollisuus valita joko keskikoulu tai kansalaiskoulu. Olen miettinyt, onko pakkoruosista alettu puhua sitten, kun siitä on tosiaan tullut kaikille pakollista. Kansalaiskoulussahan ei tarvinnut opiskella kieliä.
Itselläni oli lukiossa kolme vierasta kieltä (englanti, ruotsi ja saksa) ja jos olisin mennyt kielilinjalle, niin sitten olisi ollut vielä neljäs vieras kieli. Ruotsin kielen opiskelu puolustaa paikkaansa siksi, että Suomi on kaksikielinen maa. Joissain viroissa täytyy todistaa osaavansa ruotsin kieltä.
-
Näyttää saavan piikaruotsi kannatusta täälläkin. Sillähän sitä motivaatiota lapsille lisätään ja kouluhäiriköintiä vähennetään. Bättre folk tackar och pockar!
-
Minä tykkäsin koulussa ruotsin kielestä eikä silloin taidettu edes puhua pakkoruotsista. Siihen aikaan kylläkin oli mahdollisuus valita joko keskikoulu tai kansalaiskoulu. Olen miettinyt, onko pakkoruosista alettu puhua sitten, kun siitä on tosiaan tullut kaikille pakollista. Kansalaiskoulussahan ei tarvinnut opiskella kieliä.
Itselläni oli lukiossa kolme vierasta kieltä (englanti, ruotsi ja saksa) ja jos olisin mennyt kielilinjalle, niin sitten olisi ollut vielä neljäs vieras kieli. Ruotsin kielen opiskelu puolustaa paikkaansa siksi, että Suomi on kaksikielinen maa. Joissain viroissa täytyy todistaa osaavansa ruotsin kieltä.
Ei se tarve ole vain viroissa vaan myös liikeneuvotteluissa ruotsalaisten kanssa on ymmärrettävä ruotsia. Olis tasapuolisempaa jos molemmat puhuisivat vierasta kieltä, mutta siinä tilanteessa ruotsalaiset aina unohtavata erinomaisen englannikielen taitonsa.
Kaikessa kansainvälisessä toiminnassa tarvitsee kielitaitoa ja ulkomailla se on yleensä surkea ja useita kieliä puhuvat suomalaiset ovat paalupaikalla. Olen joskus joutunut tulkkaamaan saksaa italiaksi. Ei minun italiani hääviä ole, mutta se oli parasta mitä löytyi. Siis absoluuttinen laatu ei ratkaise, vaan relatiivinen laatu.
Muuten erikoisempi juttu. Rauhanneuvotteluissa sodan jälkeen Suomen neuvottelukunnan jäsenet olivat lähes kaikki käyneet lukionsa Pietarissa ja osasivat venättä täydellisesti, mikä oli iso valttikortti neuvotteluissa.
-
Ei minun kouluaikanani puhuttu mistään pakkoruotsista. Valinnaisia aineita ei ollut. Vapaaehtoinen aine oppikoulussa taisi olla konekirjoitus ja lukion matikkalinjalla psykologia. Jos valitsi kielilinjan sai neljänneksi kieleksi valita ranskan tai latinan. Muita vaihtoehtoja ei ollut koululla tarjota. Automaattisesti oli englanti, ruotsi ja lukiossa saksa.
Vaikka en varsinaisesti ole ruotsia koskaan tarvinnut, on minusta kuitenkin hauskaa sitä vähän osata. Sitäpaitsi minusta oli helpompi opiskella saksaa, kun oli aikaisemmin lukenut jo ruotsia ja englantia.
Sen verran olen ruotsia harrastanut näin varttuneemmalla iällä, että katselen mielelläni Strömsötä ja lueskelen joskus Hemmetsejä.
-
Ei minun kouluaikanani puhuttu mistään pakkoruotsista. Valinnaisia aineita ei ollut. Vapaaehtoinen aine oppikoulussa taisi olla konekirjoitus ja lukion matikkalinjalla psykologia. Jos valitsi kielilinjan sai neljänneksi kieleksi valita ranskan tai latinan. Muita vaihtoehtoja ei ollut koululla tarjota. Automaattisesti oli englanti, ruotsi ja lukiossa saksa.
Vaikka en varsinaisesti ole ruotsia koskaan tarvinnut, on minusta kuitenkin hauskaa sitä vähän osata. Sitäpaitsi minusta oli helpompi opiskella saksaa, kun oli aikaisemmin lukenut jo ruotsia ja englantia.
Sen verran olen ruotsia harrastanut näin varttuneemmalla iällä, että katselen mielelläni Strömsötä ja lueskelen joskus Hemmetsejä.
Haa, löysit kieltenopiskelun viisasten kiven. Jussi Aro vainaa, oli itämaisten kielten professori. Hän tapasi sanoa, että kielet ovat helppoja, kun seitsemän ensimmäistä osaa, niin loput on kuin vettä vaan. Sanoma on ihan totta ja sen huomaa jopa parin ensimmäisen jälkeen. Kielet ovat tekniikka ei muistilaji (myös motivaatio on äärimmäisen tärkeä).
-
Motivaation merkityksen huomaa lukion vaihto-oppilaista, jotka tulevat muista kuin englantia puhuvista maista. Brasilialaiset, japanilaiset, italialaiset ja kiinalaiset oppivat kummasti suomea, kun ei muuta konstia ole liittyä ikäistensä joukkoon.
-
Joskus 1940-1950 -luvulla muuan pariskunta muutti Amerikkaan. Vaimo oli lukenut keskikoulussa englantia ja mies oli täysi ummikko. Mies oli kuitenkin oppinut vaimoaan aikaisemmin käyttämään englannin kieltä. Hän vain rohkeasti heittäytyi puheisiin paikallisten kanssa. Vaimo mietti tarkkaan, miten puhuisi, jotta ei olisi tehnyt virheitä.
Vielä minukin ollessani koulussa virheisiin kiinnitettiin kauheasti huomiota. Ihan pienistä kielioppivirheistä meni pisteitä aika tavalla ja muutamasta pienestä virheestä numero laski aina yhden pykälän alaspäin. Nyt kuulin, että on ihan todistettu, että semmoiset oppivat nopeammin puhumaan, jotka uskaltavat tehdä virheitä. Onneksi nykyinen kielten opiskelu on ainakin siinä kohden mennyt parempaan suuntaan.
-
Joskus 1940-1950 -luvulla muuan pariskunta muutti Amerikkaan. Vaimo oli lukenut keskikoulussa englantia ja mies oli täysi ummikko. Mies oli kuitenkin oppinut vaimoaan aikaisemmin käyttämään englannin kieltä. Hän vain rohkeasti heittäytyi puheisiin paikallisten kanssa. Vaimo mietti tarkkaan, miten puhuisi, jotta ei olisi tehnyt virheitä.
Vielä minukin ollessani koulussa virheisiin kiinnitettiin kauheasti huomiota. Ihan pienistä kielioppivirheistä meni pisteitä aika tavalla ja muutamasta pienestä virheestä numero laski aina yhden pykälän alaspäin. Nyt kuulin, että on ihan todistettu, että semmoiset oppivat nopeammin puhumaan, jotka uskaltavat tehdä virheitä. Onneksi nykyinen kielten opiskelu on ainakin siinä kohden mennyt parempaan suuntaan.
Tuo on ihan totta. Tärkeätä on tulla ymmärretyksi. Kukaan ei laske virheitä todellisessa elämässä.
-
Kouluhäiriköllekin olisi tärkeää tulla ymmärretyksi. Oppitunnin laittaminen ranttaliksi on viesti. Älkää kuitenkaan pyytäkö minulta lyhyttä vastausta viestin sisällöstä. Ei hulinaksi pistävä nuorikaan osaa sanoittaa itseään. Kokemukseni mukaan opettajat, jotka saavat työrauhan säilymään, osaavat joko kokemuksensa tai oivalluksensa opettamina luoda luokkaan ilmapiirin, joka kertoo oppilaiden ymmärtämisestä. Joskus se edellyttää nuorten huolien kuuntelemista jollakin toisella ajalla, usein ei sitäkään. Lämpimästi sanottu: "Onhas se noinkin, mutta lasketaanpa nyt nämä murtolukujen kertolaskut ensin" saattaa riittää.
-
Kouluhäiriköllekin olisi tärkeää tulla ymmärretyksi. Oppitunnin laittaminen ranttaliksi on viesti. Älkää kuitenkaan pyytäkö minulta lyhyttä vastausta viestin sisällöstä. Ei hulinaksi pistävä nuorikaan osaa sanoittaa itseään. Kokemukseni mukaan opettajat, jotka saavat työrauhan säilymään, osaavat joko kokemuksensa tai oivalluksensa opettamina luoda luokkaan ilmapiirin, joka kertoo oppilaiden ymmärtämisestä. Joskus se edellyttää nuorten huolien kuuntelemista jollakin toisella ajalla, usein ei sitäkään. Lämpimästi sanottu: "Onhas se noinkin, mutta lasketaanpa nyt nämä murtolukujen kertolaskut ensin" saattaa riittää.
Isälläni oli kerran yläasteella luokka, josta valitettiin tämän tästä. Vaikea se oli ollutkin. Hän kertoi kuinka rähinöinti oli päättynyt. Iltapäivällä oli ollut hänen oma tuntinsa, ja hän oli astellut sisään kädet taskussa, hitaasti, istuutunut, ja ollut vain hiljaa. Luokka metelöi aikansa - oli tottunut siihen, että ope huutaa myös vähintään, että nyt kaikki hiljaa - mutta nyt ei kuulukaan kateederilta mitään. Hiljaisuus jatkuu opettajan taholta, luokka mekkaloi, kunnes juttu alkaa tuntua vähän oudolta. Luokka vaikenee. Istutaan hiljaa molemmin puolin. Sitten isäni oli sanonut, niin hiljaa että luokan oli ollut pakko olla hiljaa kuullakseen: Minä tunnen tämän luokan. Te olette harvinaisen fiksuja --- siksi minä ihmettelenkin sitä palautetta jota saan teistä kaiken aikaa kuulla. Mitä ihmeen aihetta juuri teillä on kayttää aikaanne tyhmyyksiin?
Sitten pappa kääntyi ja aloitti oman oppituntinsa niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Eikä hän palannut juttuun koskaan myöhemminkään. Lopun vuotta luokka oli käyttäytynyt hyvin ja isältäni oli kysytty mikä ihmeen taikatemppu se oli ollut... Ei mikään. Se vain oli hänen tapansa sanoa totuus - se nimittäin oli ollut fiksu luokka. Ja hän oli katsonut, ettei latele totuuttaan silloin kun on itse suutuspäissään. Olen miettinyt, onko sellaista olemassakaan, kuin raivostunut totuudenpuhuja. Siinä saattaa sanoa sellaisia "totuuksia" joita myöhemmin itse suree, ja tahtoisi vetää takaisin ja jotka eivät ole koko totuus - jos ovat totuus lainkaan. Se luokka oli saattanut itsensä johonkin kierteeseen, jossa sitä lopulta ei hallinnut kukaan, kuullut itsestään vaikka mitä, ja vaikka kyseessä oli ollut ryhmä, se oli ilmesesti kuitenkin loukannut. Vahvemman asemassa oleva huutava ihminen myös, vaikkei uskoisi, pelästyttää. Oltiin jossakin mehän-ei-sua-pelätä- kierteessä, ja tämä helpoin konsti oli jäänyt koettamatta.
-
Lapsenlapsi Santtu täytti 8v. Koulukavereista muutama kutsuttiin kaverisynttäreille. Suurin osa osasi vierailusäännöt, muuta pari poikaa ei. Missä on vika, jos herra 8 v arvostelee luokkatoverinsa ihonväriä, arvostelee tarjottavaa ja kommentoi negatiiviseen sävyyn kaikkea. Pistelee taskuunsa tarjottavana olleet suklaapatukat ja rikkoo leluja. Mitä voi tässä tapauksessa tehdä????. Santun vanhemmat olivat järkyttyneitä, niin myös mummo!
-
Kyllä kai lapset noudattavat kotona opittua mallia. Heille tulisi jonkun olla vahvana parempana mallina, mutta se vaatisi aika lailla sitoutumista. Ennen saattoi naapurusto ottaa sellaista kasvatusvastuuta; mahtaako onnistua nykyisin?
-
Lapsenlapsi Santtu täytti 8v. Koulukavereista muutama kutsuttiin kaverisynttäreille. Suurin osa osasi vierailusäännöt, muuta pari poikaa ei. Missä on vika, jos herra 8 v arvostelee luokkatoverinsa ihonväriä, arvostelee tarjottavaa ja kommentoi negatiiviseen sävyyn kaikkea. Pistelee taskuunsa tarjottavana olleet suklaapatukat ja rikkoo leluja. Mitä voi tässä tapauksessa tehdä????. Santun vanhemmat olivat järkyttyneitä, niin myös mummo!
Isäntäväen kuuluu tässä tapauksessa ojentaa vierasta. Varmaan tilanne on ollut niin uusi, että he ovat seuranneet sitä äimän käkenä, eivätkä ole yhtäkkiä osanneet sanoa mitään. Seuraavalla kerralla heidän on heti puututtava asiaan.
Itse olen joutunut pakosta kasvattamaan naapurin lapsia, koska he tulevat pyytämättä meidän tontille ja toimivat siellä kuin kotonaan. Semmoinen ei vetele, sanon minä.
-
Kyllä kai lapset noudattavat kotona opittua mallia. Heille tulisi jonkun olla vahvana parempana mallina, mutta se vaatisi aika lailla sitoutumista. Ennen saattoi naapurusto ottaa sellaista kasvatusvastuuta; mahtaako onnistua nykyisin?
Nähty. Sisareni oli kyllä välillä jokseenkin nääntynyt tilanteeseen. Neljä omaa, ja... mutta jokin hätä niillä tenavilla täytyi olla - kuinka ne muutoin luuhaisivat naapurissa yhtä mittaa? Kuinka saisivat luuhata? Oli kuulemma vähän vaikea tilanne, kun perheen omakin rahatilanne tiukka, ja ovenpielet täynnä nälkäisinä ruokapöytää tuijottavia mukuloita. Suositus: Ota yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin. Vastaus: Ai täällä, jossa jokainen tuntee jokaisen? Jossa jäljet johtavat sylttytehtaalle samana iltana? Jossa saat seuraavaksi "kasvatettavaksesi" ne vanhemmat? Ehdotin että ota silti... ja sen jälkeen poliisiin...
No... taisin siirtyä kotihäiriköinnin puolelle. Anteeksi. Yritän huomenna pysyä asiassa
-
Joskus 1940-1950 -luvulla muuan pariskunta muutti Amerikkaan. Vaimo oli lukenut keskikoulussa englantia ja mies oli täysi ummikko. Mies oli kuitenkin oppinut vaimoaan aikaisemmin käyttämään englannin kieltä. Hän vain rohkeasti heittäytyi puheisiin paikallisten kanssa. Vaimo mietti tarkkaan, miten puhuisi, jotta ei olisi tehnyt virheitä.
Vielä minukin ollessani koulussa virheisiin kiinnitettiin kauheasti huomiota. Ihan pienistä kielioppivirheistä meni pisteitä aika tavalla ja muutamasta pienestä virheestä numero laski aina yhden pykälän alaspäin. Nyt kuulin, että on ihan todistettu, että semmoiset oppivat nopeammin puhumaan, jotka uskaltavat tehdä virheitä. Onneksi nykyinen kielten opiskelu on ainakin siinä kohden mennyt parempaan suuntaan.
Suomalainen myös jännittää ihan hirveästi vieraan kielen puhumista, ainakin me "vanhemmat" ihmiset eli jotka olemme suorittaneet kouluvelvollisuutemme jo 30 vuotta sitten. On varmaan sitä perua että koulussa todella juurrutettiin silloin se oikein puhumisen mentaliteetti. Suomalainen ei puhu ennenkuin osaa täydellisesti.
Mutta ajatellaanpa vaikka jotain maahanmuuttajaa joka osaa vähän hoono soomi mutta yrittää kuitenkin rohkeasti, niin sitähän ajatellaan että voi kuinka hemmetin hienoa että tuo puhuu ja uskaltaa yrittää ja hyvinhän se pärjää (vaikka oikeasti sitä sun tätä menee päin hongikkoa). Saman olen huomannut kun olen puhunut ruotsia ruotsinkielisten kanssa. Itsestäni tuntuu että voi herranen aika mitä pökköruotsia tämä onkaan ja sitä ainakin sisäisesti punastelee ja tuleepa pahoiteltua ääneensäkin että "anteeksi tämä minu hoono rootsi".
Kuitenkin ne ovat aina vastanneet että hienostihan sinä puhut ja kannustaneet lisää. Hienoa suhtautumista ja asennetta. Ei se niin vakavaa ole jos sanoo jotain väärin. Tärkeätä on vain rohkaistua puhumaan! Loppujen lopuksi se ei kuitenkaan ole niin "naurettavaa" kuin mitä me suomalais-mörököllit ajattelemme.