Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Pirska - 19.10.10 - klo:09:53
-
Suomessa kirkosta on eronnut näinä päivinä ennätyksellisen paljon ihmisiä, jo yli 18 000. Olisi mielenkiintoista tietää, tietävätkö kaikki 18 000, että he eivät kuulu enää kirkkoon. Eroaminen kun on todella helppoa netissä, vain hiiren klikkaus ja siinä se on. Kirkon väki vain levittele käsiään ja pahoittelee tilannetta.
Voitaisiinko kirkossa tehdä semmoinen päätös, että kirkko itse määrittelisi, kuinka siitä voi erota. Eikö olisi vähintäinkin kohtuullista, että kirkossa eroava kävisi itse paikan päällä hoitamassa asian. Näyttää, että ulkopuolelta käsin määräillään kirkon asioita jo ihan liian paljon.
Pystyykö kukaan ulkopuolinen tekemään nettisivua, jossa esimerkiksi jostain puolueesta voitaisiin käydä eroamassa netissä vain hiiren klikkauksella? Puoluetta voitaisiin painostaa ulkopuolelta niin, että sen pitäisi muuttaa omia linjauksiaan jatkuvasti. Näinhän kansalle voisi näyttää sopivasti ennen vaaleja, kuinka tämän ja tämän puolueen jäsenmäärä vähenee kiihtyvällä tahdilla. Syntipukki olisi helppoa löytää sitten puolueen sisältä.
Lainaan tekstiä kirjasta "Virstanpylväs", Herättäjän kustantama kirja vuodelta 1959
"Jos kansamme rupeaa valtaansa käyttämään omin päinsä, ei ole enää, ystävät, kuin yksi askel jäljellä siihen, että Jumalan sana pannaan pois, kirkot pois, opettajat pois, Herran tunto pois. Tiedättekö, kenen valta silloin tulee? Se on kehityksen viimeinen askel. Ensin Jumalan valta, sitten kuningasvalta, sitten kansanvalta, sitten perkeleen valta. Ja sitten tulee Kristus." Sanat ovat Vilhelmi Malmivaaran. Hän oli ollut Etelä-Pohjanmaalla vaalipuhujamatkalla."
-
Lainaan vielä samasta Virstanpylväs-kirjasta Vilhelmi Malmivaaran ajatuksia. Siinä viitataan Malmivaaran suhteesta valtiolliseen elämään, mutta minusta tämä sopii oikein hyvin myös tämän päivän kirkon tilanteeseen.
"Mitä näinä aikoina pitäisi tehdä isänmaan pelastamiseksi? Parannus. -Kuka nyt on oikeassa? Kristus. Mitä on tehtävä sortajillemme? Rukoiltava heidän edestänsä.- Ketä nyt voi uskoa? Herraa. -Millä Suomelle tulevaisuus turvataan? Kääntymyksellä. -Mihin suuntaan ovat toimemme ohjattavat? Että autuaiksi tulisimme. Nyt jos milloinkaan: yksi on tarpeellinen."
Haluan haastaa kaikki körttifoorumilaiset esirukoukseen kirkkomme puolesta. Erityisesti piispat ja papit tarvitsevat kaiken tukemme.
-
Pyydän, ystävät, rukousta myös kaikkien kirkon työntekijöiden, mm. lastenohjaajien, nuoriso- ja diakoniatyöntekijöiden ja muiden kirkon työntekijöiden puolesta. Moni käy ristiriitaisin ja hämmentynen tuntein laumansa kanssa.
Tärkein kristillisen kasvatuksen työ tehdään lastenkamarissa lastensängyn seuduilla iltaisinn nukkumaan mennessä - vieläkö äidit ja isät ja isovanhemmat jaksaa yhteisen ltarukouksen?
-
Suomessa kirkosta on eronnut näinä päivinä ennätyksellisen paljon ihmisiä, jo yli 18 000. Olisi mielenkiintoista tietää, tietävätkö kaikki 18 000, että he eivät kuulu enää kirkkoon. Eroaminen kun on todella helppoa netissä, vain hiiren klikkaus ja siinä se on. Kirkon väki vain levittele käsiään ja pahoittelee tilannetta.
Voitaisiinko kirkossa tehdä semmoinen päätös, että kirkko itse määrittelisi, kuinka siitä voi erota. Eikö olisi vähintäinkin kohtuullista, että kirkossa eroava kävisi itse paikan päällä hoitamassa asian. Näyttää, että ulkopuolelta käsin määräillään kirkon asioita jo ihan liian paljon.
Pystyykö kukaan ulkopuolinen tekemään nettisivua, jossa esimerkiksi jostain puolueesta voitaisiin käydä eroamassa netissä vain hiiren klikkauksella?
Sopivampi kohde olisi esimerkiksi ammattiyhdistysliike, koska sen jäsenmäärä on suurempi.
Sähköinen kirkosta eroaminen on saanut muistaakseni eduskunnan oikeusasiamiehen tuen. Uskonnonvapauslain 4 § toteaa: "
"Henkilön, joka tahtoo erota uskonnollisesta yhdyskunnasta, tulee ilmoittaa eroamisesta kirjallisesti yhdyskunnalle tai maistraatille. Henkilö katsotaan eronneeksi siitä päivästä lukien, kun yhdyskunta tai maistraatti on saanut eroamisilmoituksen."
Tulkinta on se, että lain mukaan ilmoituksen tulee olla kirjallinen - minkä ehdon sähköinen viesti täyttää - mutta ei allekirjoitettu. Henkilötunnus on tarpeen.
Periaatteessa - ja käytännössäkin - kuka tahansa, joka tietää henkilön henkilötunnuksen, voi "erottaa" tämän uskonnollisesta yhdyskunnasta. Monen henkilön kohdalla tunnuksen hankkiminen ei ole edes vaikeaa, koska se on mainittu julkisissa asiakirjoissa. Esimerkiksi minun henkilötunnukseni on helposti saatavana kaupparekisteristä.
Mt
-
Niin vieläkö jaksetaan iltarukous itsensä, lastensa ja kaikkien puolesta. Meille opetettiin "levolle laske ja niin edelleen ja nyt nämä pienet muistaa kuin Mummu ja Pappa sen opetti. Itsekkin olen vieraiden eli siskojen ja veljien lasten kanssa sitä lukenut, ja lopuksi He ovat liittäneet siihen kaverit ja eläimiä ja mitä nyt sillä hetkellä oli tärkeää. Tuntui todella hyvältä nämät lasten rukoukset. Kyllä kirkkoon pitää kuulua ja siellä siunataan syntyessä siellä myös kiitos luetaan kun poistumme. Mihin aivan oikeesti ollaan menossa?
-
Suomessa kirkosta on eronnut näinä päivinä ennätyksellisen paljon ihmisiä, jo yli 18 000. Olisi mielenkiintoista tietää, tietävätkö kaikki 18 000, että he eivät kuulu enää kirkkoon. Eroaminen kun on todella helppoa netissä, vain hiiren klikkaus ja siinä se on. Kirkon väki vain levittele käsiään ja pahoittelee tilannetta.
Satuin näkemään tuon keskustelun tv:stä. Minusta tästä asiasta on ihan turha hyperventiloida suuntaan taikka toiseen. Ihmetyttää vain pikkuisen koska keskustelussa ei tullut mitään uutta esille, joka antaisi aihetta olettaa moisen massahysterian vyöryvän kirkon päälle hyökyaallon tavoin. Vähän käy sääliksi Päivi Räsästä. Ei näytä olevan mitään rajaa julkisella lyömisellä. Valtaosaa kansasta asia ei liikuta, tuskin edes kiinnostaa koska homoseksuaalisuus on kuitenkin vain marginaali-ilmiö. Keltaisen lehdistön uljas edustajisto on vain taas löytänyt uuden "haaskan" (kirkon) jota repiä...
-
Jos muutama tuhat kommaria, hinttaria tai muuta sosiaalipummia saa tekosyyn luistaa taloudellisista velvoitteistaan kirkkoa kohtaan ja käyttää sitä, niin so what. Menestystä elämään!
Mutta jos kirkon johto sontii housuihinsa ja alkaa peesata suuriäänisimmin räyhääjiä, sopii mielestäni olla huolestunut tilanteesta.
-
Satuin näkemään tuon keskustelun tv:stä. Minusta tästä asiasta on ihan turha hyperventiloida suuntaan taikka toiseen. -- Valtaosaa kansasta asia ei liikuta, tuskin edes kiinnostaa koska homoseksuaalisuus on kuitenkin vain marginaali-ilmiö. Keltaisen lehdistön uljas edustajisto on vain taas löytänyt uuden "haaskan" (kirkon) jota repiä...
Just näin.
-
Itse teologinen ongelma minua mietityttää. Taas kerran luin Roomalaiskirjeen sen jyrkän homovastaisen kommentin, ja heti perään sen millaisia nämä homot ovat, ja kyllä nyt on niin että on hieman eri ihmisryhmästä kysymys - nämä joihin Paavali viittaa ja päivän perushomot.
Joskus mietin sitä Jeesuksen sanaa viljapellosta jolla kaikki sai kasvaa rinnan, korjuupäivänä korjumiehet osaisivat erottaa, mikä olisi viljaa ja mikä todella olisi rikkaruohoa, jos ruvetaan repimään peltoa kesken kasvun vahingoittuu vehnä yhtäläisesti.
- Ja Room. 2 jatkuu heti sen kuvauksen jälkeen: Sen tähden et voi mitenkään itseäsi puolustaa, ihminen, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset.
Mielestäni Päivi valitettavasti joutuu ottamaan huomioon parikin seikkaa. Hän ei nyt enää voi puhua vain yksityishenkilönä. Hän on itse valintansa tehnyt, hän edustaa kansaa, ja voisi ainakin harjoitella hallitsemaan ilmeitään paremmin. Arenalta katsellessa sen näkee vieläkin selvemmin. Ennen muuta tätä. Arvostettavaa olisi osoittaa koko kä'yttäytymisellään kunnioittavansa todella vastapuolen mielipidettä, ei saisi huutaa päälle, ei näyttää kuinka ty-pe-rää puhetta toisilta tuleekaan, tekivät nyt muut mitä tekivätkin. Poliittiset väittelyt erikseen, tämä ei sellainen ollut.
Ja jos ja kun hän on kaiken jo usein julkituonut, olisiko mitään jäädä joskus kotiin? Sanoa että kiitos, minulla tuskin on uutta ja mielenkiintoista lisättävää siihen keskusteluun,näkemykseni on jokaisen tiedossa jo?
-
Satuin näkemään tuon keskustelun tv:stä. Minusta tästä asiasta on ihan turha hyperventiloida suuntaan taikka toiseen. Ihmetyttää vain pikkuisen koska keskustelussa ei tullut mitään uutta esille, joka antaisi aihetta olettaa moisen massahysterian vyöryvän kirkon päälle hyökyaallon tavoin.
Tästä taidan olla samaa mieltä, lopulta. Mahtoivatko kaikki lähteneet nyt oikein tietää mikä se semmoinen kirkko on, ja mikä se semmoinen homoseksuaali. Kas kun sitä törmäilee aivan totta ihmisiin joille koko homous onnistuu olemaan vähän kumma käsite, mies joka tykkää naisen vaatteista taiu milloin mikäkin. Ja "kirkko" nyt tiedetään vanhastaan. Tulee mieleeni 60- 70-luvun miekkarit, mukaan vaan kun on kiva huutaa... mitä Te vastustatte... ööö tota vastustetaanko me niinku jotain? Lähtää hei eroon kirkosta joo oottakaa mä tuun kans. Kenen koneelta mennään? Mennään hei tonne nettikuppilaan kun sieltä saa bissee...
Takaisin puikitaan viimeistään kun kirkko on niin in-hot-ta-va ettei anna meidän Annina Janica Beatricelle muutoin niitä kirkkohäitä, kun se on eronnu kirkosta, hirveetä rotusortoo ja joustamattomuutta... ja kun me oltiin jo katottu siis niin i-ha-na kirkko ja silleen...
Huhhui nyt joku lukee tän ja lööpit kirkuvat "Körttiläiset mitätöivät kirkosta eronneita" ja saadaan miljoonasatakymmenen uutta eroa...
-
Paimen jättää lauman ja menee etsimään yhtä kadonnutta.
-
Tämä oli hyvä, Satman, ja samaa mieltä pitäisi olla meillä. Leena :'( katuu kyynisyyttään.
-
Valitettavasti Leena taidat olla oikeassa.. suurimmalla osalla ei ole hajuakaan siitä, että miksi eroavat kirkosta. "Kirkko ei anna mulle mitään" Jepjep.
-
Valitettavasti Leena taidat olla oikeassa.. suurimmalla osalla ei ole hajuakaan siitä, että miksi eroavat kirkosta. "Kirkko ei anna mulle mitään" Jepjep.
Niinpä- Mitä sen kirkon mikä lieneekään sitten pitäisi antaa ja mihin tarpeeseen? En saa tästä oikein selvää.
Vaan kyllä luulen Satmanin nyt osuneen kymppiin. Jeesus ei kysele kummemmin, hän lähtee etsimään niitä kadonneita ja taitaa se eksyminen onnistua jäseneltäkin.
-
Kovasti tuntuu ihmisillä olla tarvetta vähätellä kirkosta eroavien motiiveja. Ehkäpä joku asiaa aikanaan tutkii, niin saamme tarkempaa tietoa asiasta.
Itse olen sitä mieltä, että kirkosta ei ole erottu kevytmielisesti, vaan kärjistynyt keskustelu on murtanut padon ja eroa jo pitkään miettineet toteuttivat aikeensa.
Kun kirkkoon kuuluu edelleen n. 80% väestöstä ja Räsäsen tapaan uskovia on selvä vähemmistö, niin on luultavaa, että ainakin osaa tästä enemmistöstä kirkon konservatiivien jutut ärsyttävät melkoisesti. Oletan, että tämä enemmistö ei usko raamattuun niin, että siinä jokainen sana on Jumalan sanaa.
Nämä ihmiset kokevat kiusallisena konservatiivien kannanotot, joissa ainoaksi oikeaksi opiksi julistetaan raamatun ottaminen sanainspiroituna totuutena.
Ruotsissa enää 70% kuuluu kirkkoon. Suomi ja Ruotsi ovat aika samanlaisia yhteiskuntia, joten samaa lukua kohti ollaan täälläkin menossa.
Mitä vieraammaksi kirkon oppi tulee nykyihmiselle, sitä helpompi hänen on erota kirkosta.
Kirkko voisi edelleen tarjota hengellisen kodin em. enemmistölle, eli tavallisille suomalaisille. Mutta kirkon on silloin seurattava aikaansa eikä juututtava yksittäisiin raamatunlauseisiin, joilla luokitellaan milloin mitäkin asiaa synniksi. Tai oikeastaan kirkko ei juutu niihin vaan pienemmät ryhmät kirkon sisällä.
Olen ajatellut, että nykyihmisillä on yksilöllinen uskonnollinen vakaumus. Varmaan moni muukin muodostaa käsityksensä Jumalasta oman harkintansa perusteella eikä vaan ota sitä ylhäältä annettuna. Aiemmin kirkolla ja papistolla oli paljon suurempi vaikutusvalta ihmisten uskonnolliseen ajatteluun.
Eli Pursiaisen sanoin - on muodostunut uskonnon äidinkieli, jossa mm. uskontunnusta ei ymmärretä kirjaimellisesti vaan vertauskuvallisena.
Iankaikkinen elämä taitaa menettänyt motivoivan merkityksensä suurimmalle osalle ihmisistä. Sitä markkinoimalla ei ihmisiä enää saa pysymään kirkon jäseninä.
Raamatun taivas on käsitteenä vieras nykymaailmassa. Missä se voisi olla? Ei ainakaan tässä universumissa! Entäpä ikuisuus - nykytiedon mukaan meidän universumimme hajoaa lopulta niin, että yksikään tähti ei loista, atomit hajoavat - ei jää kiveä kiven päälle. Ja ikuisuuteen verrattuna tuo aika on kovin lähellä.
Mutta olkaamme onnellisia tästä elämästä. Vastaavaa ei löydy kuin ehkä tuhansien valovuosien päästä.
-
No, eiköpä tuo tutkitakin. Postmodernismille vain perin leimallista on tuo "mä kyl niiku sillee uskon... mut mä en usko niiku kirkko sillee niiku uskoo..." mutta kysypäs mitä se kirkko sitten uskoo. Emmä sillee niiku oikeesti tiijä... mä vaa niiku aattelen sillee et kirkko...
Pursiainen kyllä käytti - ja samoin muuten käytti Ruokanen - erään teologin näkemystä kolminaisuusopista laveeraten sen koskemaan koko uskontunnustusta. Tämä Jansen, ja nyt toivon että korjaatte jos tiedätte enemmän - on sanonut että kristinuskon monoteismin erityispiirre on verrattuna muihin monisteistisiin uskontoihin se, että Jumala tunnistetaan hänen kolminaisuudestaan.
Olihan se näppärää ratkaista kaikki sitten, se on uskontunnistus minkä me kirkossa luemme, eikä uskontunnustus, niin sanoi Ruokanenkin, kun arkkipiispaskabassa oli esiintymässä. Löysinpä sitten tenttiin lukiessani saman jutun, muttei siinä mainittu että itse herra teologi Jansen olisi puhunut uskontunnustuksesta, hän puhui kolminaisuusopista.
Koko "uskon äidinkieli" on kyllä itselleni valitettavasti vähän hämärä käsite. Taatusti on edetty luterilaisen ortodoksian ajasta ja pitkälle, mutta jos nyt ajattelen kuinka kirjavia ovat pappien saarnatkin, niin kenen papin ajattelu ja opetus siis vaikuttaa meihin? Kun joku selittäisi. Muutan käsityksiäni, kun ymmärrän että ne on muutettava. Nyt se on minulle lähinnä epämääräinen yläkäsite jonka alle pitäisi voida mahduttaa todella mitä hyvänsä. Jos niin on olkoon, mutta kohtapa eletään uudessa Baabelin kieltensekaannuksessa. Kristitty ei käsitä enää toista kristittyä ollenkaan. Wittgenstein saa kyllä painua hiiteen kielipeleineen...
Toinen on tuo "korvasyyhyyn opetusta haalivat" Taidanpa lukeutua heihin itsekin, sillä kun pappi seitsemättä kertaa sanoo että' me saamme kaikki yhdessä tai että me tässä Isin hellässä sylissä, kävelen kesken saarnan ulos. Oikein mielelläni rupeaisin veisaamaan päälle, mutta... Samoin kun sieltä pudotellaan että me vapaalla tahdollamme nyt valitsemme Jeesuksen tai sitten emme. Tahdonvapauteeen kun en oikein usko ainakkaan tällä kohtaa, ja kun joskus vahvasti vaikuttaa ihan muulta.
-
No, eiköpä tuo tutkitakin. Postmodernismille vain perin leimallista on tuo "mä kyl niiku sillee uskon... mut mä en usko niiku kirkko sillee niiku uskoo..." mutta kysypäs mitä se kirkko sitten uskoo. Emmä sillee niiku oikeesti tiijä... mä vaa niiku aattelen sillee et kirkko...
Vaikka myönnetään, paha on ollakseni. Koko ajan mielessä kiertää kehää Jeesuksen puhe vehnästä ja rikkaviljasta, Augustinuksen ajatius siitä kuinka synti hämärtää näkömmekin, niin että meidän on todella vaikeaa erottaa hyvää ja pahaa toisistaan, Room.1 jatko -.-- ne homokollegat joista tämän taipumuksen tiedän eivät vain mahdu sen kuvauksen piiriin. Ja jatko, toisen luvun alku.
Me, joiden näkökyvyn synti hämärtää --- erotammeko me hyvän pahasta? Niin että kun eteemme osuu ominaisuus jota on yhtä vaikeaa vaihtaa kuin punaista tukkaa, saatamme sanoa että kyllä minä sinut hyväksyn, mutta tukka sinun täytyy ajella pois ennen kuin sitä ja ennen kuin tätä.
Outoa sakkia Räsäsellä läheisessä ystäväpiirissä, murhamiehiä sun muuta. Ja missähän se Ruokanen ja se Tampereen piispa näiden kanssa "hengen yhteyttä" kokee? Kuka menee juttelemaan asioistaan jos ennalta jo tietäöä näin paljon itsestään ja toisen asenteista, esimerkiksi? Puhuiko hän nyt ihan totta ihan totta? Että ihan alttarin äärellä... eipä luulisi järin yleiseksi. Jos minulle sanotaan että kyllä olet ihan ookoo jos lupaat ettei yhtään epileptistä kohtausta tule niin mintä minä vastaan?
-
Dostojevski hyödynsi epilepsiaansa katsomalla näkyjä.
-
No, eiköpä tuo tutkitakin. Postmodernismille vain perin leimallista on tuo "mä kyl niiku sillee uskon... mut mä en usko niiku kirkko sillee niiku uskoo..." mutta kysypäs mitä se kirkko sitten uskoo. Emmä sillee niiku oikeesti tiijä... mä vaa niiku aattelen sillee et kirkko...
---
Koko "uskon äidinkieli" on kyllä itselleni valitettavasti vähän hämärä käsite. Taatusti on edetty luterilaisen ortodoksian ajasta ja pitkälle, mutta jos nyt ajattelen kuinka kirjavia ovat pappien saarnatkin, niin kenen papin ajattelu ja opetus siis vaikuttaa meihin? Kun joku selittäisi. Muutan käsityksiäni, kun ymmärrän että ne on muutettava. Nyt se on minulle lähinnä epämääräinen yläkäsite jonka alle pitäisi voida mahduttaa todella mitä hyvänsä. Jos niin on olkoon, mutta kohtapa eletään uudessa Baabelin kieltensekaannuksessa. Kristitty ei käsitä enää toista kristittyä ollenkaan. Wittgenstein saa kyllä painua hiiteen kielipeleineen...
Lääke postmodernin kielen aiheuttamiin vaivoihin: vanhat postillat. Sopiva johdatus on esim. Anders (Antti) Björkqvistin Uskon harjoitus autuuteen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Anders_Björkqvist#Bj.C3.B6rkqvistin_postilla) (1801). Siinä käsitellään uskon äidinkieleen liityviä kysymyksiä 1700-luvun lopun kristillisyyden näkökulmasta. Sinulle tekisi varmaan hyvää jo saarnojen aiheiden lukeminen: Hengellisistä liikutuksista seurakunnassa - Jesuksen armoihme murheen lohdutukseksi muuttamisessa - Hengellinen syöminen ja juominen Jesuksen ehtoollisessa - Usko näkee Jumalan kunnian täällä maan päällä - Turha oma työ kristillisyydessä - Syntisten Kristuksen kiusaaminen...
Postillasta on helpoimmin saatavana P. Korhosen kielellisesti uudistama laitos (1896). Malttamattomat voivat sukeltaa postillan sähköiseen versioon (http://kaino.kotus.fi/korpus/vks/meta/bjorkqvist/bjorkqvist_coll_rdf.xml), joka kuuluu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen vanhan kirjasuomen korpukseen.
Mt
-
No, ja minä siltä papilta josta olen kertonut juuri postilloja kyselin, sanoi että tuskin sinä niistä mitään sielunravintoa saat, mitä lienee tarkoittanut, kun ei selittänyt. Antoi tilalle muuta kirjallisuutta, osasta pidän yhä suuresti. Paras oli varmaan se Mannermaan "Kaksi rakkautta" senkertaisesta pinosta. Mutta ole huoleti, kyllä luetaan. Kiitos sähköisestä versiosta ja linkistä aivan erityisesti.
. Tässä on ensin kyllä koetettava päntätä päähän, minkä vuoden kirkkojärjestyksessä virsi on milläkin puolen sitä kun kastettava lapsi sanoo: Tahdon. Ihan luetteloita... minä en nyt oikein käsitä... Kaikki toimituskaavat ulkoa. Nyt kyllä nukahtaa alta puolen tunnin. Mutta tässä pinossaon jokin "Saarnan käsikirja" jota kyllä' odotan mielenkiinnolla, se kai sentään sanoo teemasta muutakin kuin millä puolella uskontunnustusta pappi saarnaa. Tosin Leena voi kertoa taas jännittäviä' päivätosia.
Vielä kun kerrot, kuinka nuo postillat muuttavat ajan yleistyylin, kyl mä niiku uskon oikeesti sillee johkin mutten mä sillee niiku usko niiku kirkko, ja kun kysyt että no kuinkas se kirkko sitten uskoo, nii tota emmäö sillee tiijä ku en oo ollu oikeest niiku kiinnostunnu, no, koska viimeksi ylipäänsä kävit siellä, emmiä oikee muista... siis oltiihaa myä silloo ku siäl meni noi no sano nyt mitä ne onkaa, siis, noi Kauneimmat Joululaulut.
Tai jos ne antavat Leenalle kristitylle soveliaan sävyisän mielenlaadun näihin keskusteluihin niin Leena lukee kyllä jo sellaisen saadakseen. Nämä "kyl mä niiku sillee..." ihmiset käyvät entuudestaan heikoille hermoille pahemmin kuin kiivaimmat ateistit - elleivät he suorastaan lyö tai tule työhuoneen ovelle saamaan primitiivireaktioita. Yksi sellainen oli vähän,... no, äkkikäännynnäiset ne on aina pahimpia ja tämän ateismiherätys oli niin tuore että vielä poltti hyppysissä.
-
Dostojevski hyödynsi epilepsiaansa katsomalla näkyjä.
Good luck! Hänen fokuksensa eli se kohta josta se lähtee liikkeelle koko kohtaus, eli vaurioitunut kohta on ollut lähellä näköaivokuorta. Se saattaa olla missä vain, ohimolohkossa ja lähellä tunne-elämän tapahtumia, silloin sanotaan että kaverilla oli bad luck.
Toisaalta, vain tähän yhteen asiaan nähden.
Ja taas, jos muistaa kaiken voi hyödyntää, jos ei juuri mitään se on kinkkisempää. Tulee pitkä jeremiadi siitä miten yhteisö aina, eikä kukaan koskaan, ei, jääkööt poikkeuksiksi, jos on oi-kein paha mieli, mieluummin Leenakin kertoo hämmästyttäviä päivätosia.
-
Selasin tuota linkkiä ja toden totta, olet aivan oikeassa, kiitosta, mt. Vanhassa kieliasussakin se on hyvä ja selkeä ja juuri sitä mitä olin etsimässä. Ilman Pyhän Hengen vaikutusta ihmiseen tässä itse kukakin "niiku silleen uskoo mutta ei niiku silleen vaan niiku tälleen" ja sitä kai ainoastaan voi hätiin pyytää.
-
"... Niit wain puhutuks' suo tulla, Joit mieluisest' tahdot kuulla."
155: neljännestä, SV 1790.
"...Niinkuin soisit puhuvamme, Ohjaa meidän puheitamme!"
120:neljännestä, SV 1972.
-
Suomen kirkko ei mene mihinkään. Suomen kirkko pysyy. Elämä jatkuu.
-
...siinä se on... viimmeinen Suomen kirkon jäsen on körttiläinen...
-
"... Niit wain puhutuks' suo tulla, Joit mieluisest' tahdot kuulla."
155: neljännestä, SV 1790.
"...Niinkuin soisit puhuvamme, Ohjaa meidän puheitamme!"
120:neljännestä, SV 1972.
Jottei syntyisi väärinkäsityksiä tarkennan edellistä. Nämä virrensäkeistön sanat tulivat mieleeni, kun olen seurannut kirkosta eromiseen johtaneita keskusteluja ja sen jälkeisiä kannanottoja mediassa.
Nyt vaaditaan jokaista herätysliikettä, seurakuntavaaleissa ehdokkaaksi asettunutta ja jopa jokaista kristittyä näyttämään värinsä. Tässä mennään jo liian pitkälle. On viisautta - varsinkin heränneiden piirissä - olla asettumatta "barrikaadeille"/laatimatta julistuksia puolesta tai vastaan.
Suomen kirkko ei mene mihinkään. Suomen kirkko pysyy. Elämä jatkuu.
...siinä se on... viimmeinen Suomen kirkon jäsen on körttiläinen...
A a m e n
-
Ei pidä provosoitua.
-
Tietty niinkin. Ja miksen minäkin nyt lue tuota kirjaa kun pitäisi osata kaikkia viisausasioita eri kirkkojen kastekaavoista vaan annan ajatusteni harhailla. Vaan liekö pahakaan, lopulta, jos keskustelu vähän tuulettaa. Itse ainakin ajattelin että voisihan tuota todella äänestää seurakuntavaaleissa. Toisekseen, Vaivattu Sielu, ne virrenjakeet jotka otit esille, olivat oikein ja hyvään paikkaan tulleita.
Jospa tämä kääntyy hyväksi... olen itse miettinyt jonkinlaista umpimielistä keskustelemattomuutta joissakin asioissa joissa ristiriita vaikuttaa ilmeiseltä. Kummiuskysymys on sellainen. Totta varmaan, moniko edes muistaa kummin alkuperäistä tehtävää, kuuluu kirkkoon tai ei. Itse olin pahoillani, kun sisaren kolmosen kummeista yksikään ei ollut paikalla, kun olisi ollut sen konfirmaation aika, ja siinä kummin siunaus. Ja kun tiesin että se olisi ollut tälle tärkeää. Spennasi jo etukäteen, saapuuko kukaan onko hän ainoa jolla ei ole siunaajaa... likeltä piti. No, minä sain homman, ilokseni, ja sen jälkeen on ollut kuin minulla olisi yksi "adoptiokummilapsi" lisää entisiin.
Ja sittenkin oudolta on tuntunut se että "ystäväkummiksi" saa tulla vakaumuksellisista syistä kirkosta eronnut henkilö. Nipotanko nyt itse vuorostani? Miten sama ihminen tuo lapsen kasteelle, joka sanoo ettei usko mihinkään, on vakaumuksellinen ateisti, ja siis on ryhtymässä tukemaan lapsen kristillistä kasvatusta...? "Oli fiksu pappi, ei mikään turhannipottaja!". No saipa hän kummi sitten ostaa sen lusikan. Iso juttu.
Jospa pakotettuna keskusteluun kirkkolaiva vaikka uskaltautuu rantakivikosta ulapalle. Leena ei ole viisas näissä asioissa, ehkä joku neuvoo taas - pääsis edes itte selville vesille.
-
Meillä kysyttiin vaalikoneessa hengellistä viiteryhmää ja ylensin itseni kuuluvaksi herännäisyyteen.
-
Meillä kysyttiin vaalikoneessa hengellistä viiteryhmää ja ylensin itseni kuuluvaksi herännäisyyteen.
Muistathan, Seppos, joka itsensä ylerntää ja niinpäinpois :003:. Leenalta kuluu vielä monta vuotta ennen kuin uskaltautuu... on alatien kulkijankin alapuolella nämä matonalleryömijät.
-
Mielestäni Päivi valitettavasti joutuu ottamaan huomioon parikin seikkaa. Hän ei nyt enää voi puhua vain yksityishenkilönä. Hän on itse valintansa tehnyt, hän edustaa kansaa, ja voisi ainakin harjoitella hallitsemaan ilmeitään paremmin. Arenalta katsellessa sen näkee vieläkin selvemmin. Ennen muuta tätä. Arvostettavaa olisi osoittaa koko kä'yttäytymisellään kunnioittavansa todella vastapuolen mielipidettä, ei saisi huutaa päälle, ei näyttää kuinka ty-pe-rää puhetta toisilta tuleekaan, tekivät nyt muut mitä tekivätkin. Poliittiset väittelyt erikseen, tämä ei sellainen ollut.
Tuota - katsoin ilmeisesti ohjelman eri silmin, vai katsoinkohan ollenkaan samaa ohjelmaa :017:. Hänen ja piispan käytös oli minusta aivan asiallista. Sen sijaan homopuolella oli aika aggressiivinen teatterikaveri. Lisäksi oli toinen, nuori mediaihminen, jonka naamalla oli pilkallinen ilme aina kun vastapuoli puhui.
-
Lääkäriliitto pyysi tänään uutisten mukaan Räsästä erottamaan lääketieteen tulokset ja henkilökohtaiset mielipiteet toisistaan .
-
Lääkäriliitto pyysi tänään uutisten mukaan Räsästä erottamaan lääketieteen tulokset ja henkilökohtaiset mielipiteet toisistaan .
Tässä on toinen kompastuskivi. Päivi on valantehnyt lääkäri, minne meneekin. Puolueen puheenjohtaja hän tietysti voi olla, mutta milloin hänen puolueensa tahtoo äänestää asiasta joka lääketieteellisesti on todettu olevan muuta kuin miten joku uskoo, hänen kai tulisi äänestää tyhjää - tai kuinka, en ollenkaan kyllä tiedä. Harvoinhan näitä tulee eteen, lopultakin. Mutta lääkärinä hän on sidottu myös siihen, että nykyisen kaiken tutkimustiedon valossa homous ei ole itse, halulla valittu ominaisuus sen enempää kuin on silmien väri. Erilaisia mekanismeja sen kehittymiselle on kyllä kyetty osoittamaan. Mutta lääkärin on aika hankala osoittaa syytä sille että olisi oltava "kahden kerroksen parisuhteita". Sen ei itsessään ole osoitettu poikivan muuta häiriöisyyttä.
Jouni, katselin kahdesti, ja tällä kertaa en ole valmis muuttamaan näkemystäni. Etenkin, kun politiikassa paljon häärää tuon takuulla oppii. Päivin tunnen henkilökohtaiosesti jo opiskeluvuosilta, ehkä sen tähden ilmeiden "lukeminen" kävi helposti. Piispasta en ole mitään sanonut. Itse odotin että ne homomyönteiset olisivat paljon hyökkäävämpiä. Ennakko-odotuskin saattaa vaikuttaa siihen miltä tilanne näyttää. Sieltähän tuli monta monipuolista kannanottoa ihan tyynesti, näiltä toispuolisilta vain se yksi ja sama.
-
Yksi mikä minua rasitti ja rasittaa näissä uskonnon konteksteissa liikuttaessa, on että koko ajan pitäisi olla ottamassa kantaa johonkin. Koko ajan velloo jokin hengellinen sota jossakin kirkon nurkassa.
-
En kiellä, ettenkö taas kerran kokisi melkoista sisäistä ristiriitaa. Olisi helppoa napsaista että tuosta se on poikki, Sana sanoo sen, enpä oleta että pelottaisi sanoa sitä ääneen...jos olisin todella sen takana, että homo on vaihtanut luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen, ja on nyt muutenkin samalla vauhdilla pahuutta täynnä... hyvin hiljentää sitten jatkossa seuraava varoitus toisen tuomitsemisesta. On tasan tunne, kuin omilta hartioilta otettaisiin sellainen taakka pois, jota ne eivät kykene kannattelemaan, ja jota ei niillä edes saa olla.
Olisiko tosiaan selkeyttävä ratkaisu se, että kirkko luopuisi vihkimisistä, kaikki parisuhteet rekisteröitäisiin maistraatissa, sen jälkeen sitten kirkko tekisi mitä tekisi? Eräs serkuistani on vakaumuksensa tähden (ateisti) eronnut kirkosta, ja hänen (hetero)suhteensa rekisterölitiin maistraatissa. Vaimo kuitenkin halusi "klirkkohäät" ja suoraan sanottuna, kaikkine oheisohjelmineen, musiikkeineen kirkkotansseineen sun muineen, en edes oikein ymmärtänyt että nämä ei olleet hääseremonia. Ihmettelin sitä vanhemmilleni "ai kirkollisen vihkimisen saa jos toinenkin kuuluu kirkkoon" nämä hyssyttivät hiljaiseksi, ei saa, tämä on siunaaminen. Siitä puuttuu pitkän kaavan mukaan vain ne tahdotko- kysymykset. Sitten päästäisiin siihenkin mitä jotkut papit pitivät omantunnonkysymyksenä vielä muutama vuosikymmen sitten, ei tarvitsisi vihkiä toistamiseen niitä eronneita. Vai lieneekö tunto parkkiintunut kun peräti arkkipiispaksi yritti kolmannen kierroksen mies? Tietty, jäsenkato siitäkin saataisiin.
Taitaa se nyt sulaa kuin jäälautta keväällä. Kukahan rakentais arkin? Milläs ehdoilla sinne pääsis?
-
Yksi mikä minua rasitti ja rasittaa näissä uskonnon konteksteissa liikuttaessa, on että koko ajan pitäisi olla ottamassa kantaa johonkin. Koko ajan velloo jokin hengellinen sota jossakin kirkon nurkassa.
Sitä se näyttää olleen kautta historian. Ennen kuin kirkkoa kunnolla olikaan oli jo kelpaavuuskiistoja, minun Apostoliset Tekoni kertovat. Kirkon olemukseen näyttää nyt vain kuuluvan että se on "kriisissä".
-
Eipä varmasti muuttaisi mitään se, että vihkimiset olisi maistraatissa ja siunaamiset kirkossa. Varmasti vaaditaan edelleen homoparisuhteen siunaamista silti, eikä käsittääkseni ongelma ole avioliitto, vaan se, voiko ylipäänsä siunata jotain, joka vaikuttaa Raamatun perusteella synniltä.
Yksi näkökulma, vielä:
- uskonnonvapaus tarkoittaa, että kullakin on oikeus kuulua haluamaansa uskonnolliseen yhdyskuntaan ja harjoittaa sen uskoa
- ihmisiä tulisi kohdella tasa-arvoisesti
No, tässä keskustelussa tämä tasa-arvo-argumentti on käytössä uskonnonvapauden kaventamisen aseena. Sopii hyvin ns. "vapaa-ajattelijoiden" agendaan - ja toimittajat ovat nielleet syötin koukkuineen.
Leena: tarkoitukseni ei ollutkaan väittää, että olisit arvostellut piispaa - kuvailin vain omia käsityksiäni tuosta lähetyksestä.
-
Jollakin tavoin tämä vain tuntui arveluttavalta ansalta, varmaan tahattomalta tai sitten ei, johon nämä päiviräsäset sitten syöksyivät taas kerran julistamaan, miten se Jumala oikein tarkoittikaan ja miten ne homot niin ja näin sen Jumalan mielestä. Epäjohdonmukaista vielä, "saatanan haltuunhan " nämä oli hyljätty ja sitten kaveerataan että ihan näiden veljien kanssa alttarilla... uh ja yök. Mitäs se Paavali semmoisesta tykkäisi, niin tai siis Jumala oikeastaan, Jumala Jumala tietty?
Siinä joka tapauksessa teema, johon oli kerätty takuuvarmat vastustajat "kirkon" edustajiksi. Ja se ainut puolustaja oli henkilö, jolla oletettiinn olevan hampaankolossa yhtä jos toistakin, olihan häneltä aikanaan tiedusteltu toimintansa oikeutusta.
Jostakin syystä tulee mieleen se Raamatun kohta jossa sanotaan;: Minä sodin teidän puolestanne, te olkaa hiljaa... mutta ei, te sanotte, hevosilla me tahdomme kiitää... Siinä sodassa kävi muistaakseni juuri huonosti.
Yhä olen sitä mieltä, että ääriainekset jääkööt kotiin, tai sanokoot, että siellä on muitakin näkemyksiä, me voimme ttulla jos kutsutaan myös Riekkinen ja se ja se... ei tuota foorumia umpimähkään koottu taai sitten koottiin huomattavaa typeryyttä osoittaen. Kuka nämä kutsui koolle, senn totisesti tahtoisin tietää! Vai kysyttiinkö teistä joltakulta, että kuulutte näköjään kirkkoon, tulisitteko keskustelemaan... ei, oli pyydetty kertomaan "kirkon kanta" ja osalla vielä kytkös kirkkoon vähintään epäselvä.
´Tuohan poistaa kokon ongelman. Kirkko antakoon siunauksen mutta ilman mitään ihme krumeluureja ja päivä prinsessana-puuhaa, niinkuin serkun tilanteessa. kun se seremonia kuului osana huippuhäihin, loistavimpiin missä olen ikinä ollut. . Ei avioliitossa ole siitä kysymys että ollaan päivä prinsessana, vaan että ainakin yritetään koko pitkä elämän matka osoittaa uskollisuutta ja rakkautta , jokseenkin toinen asia. Joka katsoo siihen tarvitsevansa Jumalan siunausta, sen saakoon. Tuleva piispainkokous tulee joka tapauksessa liikahtamaan siihen suuntaan että homoparit saavat siunauksen, ellei jo suostukin, ja johan on ihme jos ei heteroparille riitä sama. Jos joka toinen liitto särkyy, niin monestikohan sitä siunausta on ymmärretty pyytääkään, vaikka tahtomista kysytään Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä?
-
´Tuohan poistaa kokon ongelman. Kirkko antakoon siunauksen mutta ilman mitään ihme krumeluureja ja päivä prinsessana-puuhaa, niinkuin serkun tilanteessa. kun se seremonia kuului osana huippuhäihin, loistavimpiin missä olen ikinä ollut. . Ei avioliitossa ole siitä kysymys että ollaan päivä prinsessana, vaan että ainakin yritetään koko pitkä elämän matka osoittaa uskollisuutta ja rakkautta , jokseenkin toinen asia. Joka katsoo siihen tarvitsevansa Jumalan siunausta, sen saakoon. Tuleva piispainkokous tulee joka tapauksessa liikahtamaan siihen suuntaan että homoparit saavat siunauksen, ellei jo suostukin, ja johan on ihme jos ei heteroparille riitä sama. Jos joka toinen liitto särkyy, niin monestikohan sitä siunausta on ymmärretty pyytääkään, vaikka tahtomista kysytään Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä?
Eikä kai tässä ole siitäkään kysymys. On selvitettävä, kuinka homoseksuaalisuus Paavalilla määrittyy!! Ja onkin selvitetty mutta kun pelätään että liikavarpaaseen sattuu jos se ääneen sanotaan. Tai palattakoon sitten johdonmukaisuuden nimissä edes johonkin Luther-säätiön menoon.
Eivät kirkolta ongelmat lopu, kyllä saa kynsiä pureskella useampaan kertaan.
Opiskelin tuossa "Saarnan käsikirjaa" ja kyllä ihmettelin. Ei riviäkään siitä miten saarnassa käsitellä teologiaa, jolloin pappi jättää kokonaan teologin sakastiin ja astuu alttarille sivupersoonassaan "olemaan kontekstuaalinen trinitaarisen Jumalan edessä lain ja evankeliumin hengen läpitunkemana ihmisten nykytodellisuuden kanssa" ja muuta soopaa. Ei rivin riviä siitä, että teksti saattaa avautua niinkin etä kertaa ne eksegetiikan muistiinpanonsa, tai muutoin muistiinpanonsa... jotka selittivät senkin, miksi se juhlapuvuton heitettiin ulos kuninkaanpojan häistä. Muuten olisi kuultu varmaan sen sortin puhetta että kai nyt katsotte mikä on lähtökunto ja osaatte vaeltaa pyhästi ja puhtaasti... hyviä asioita vaan eivät Taivaan ovia avaa. Ei riitä se valuutta, se on maallista vaellusta varten. Ei, tämä kirjoittaja etsii inspiraationsa lukion filosofian kirjasta ja sanomalehdistä. Enpä viitsisi sen saarnojakaan kuunnella. Se on sitten sitä meidän mummun maahanpanoa ja kahvileivän laatua, onhan kontekstuallista kun kuulijat nyt kumminkin on akkaväkeä...
-
Minä en oikein ymmärrä Paavalin merkitystä tässä sopassa. Hän oli vain apostoli, Jeesuksen todistaja. Se, jos miesten kanssa makaavat miehet olivat Paavalille kauhistus, ei se kerro mielestäni hänestä yhtään sen enempää, kuin se, että jonkun toisen ihmisen mielestä homoseksuaalisuus on identiteetin haava tai rupi. Tämähän ei kerro Jumalan tahdosta tai ihmiskäsityksestä mitään - ihmisestä vaan.
Raamatun sydän on pienoisevankeliumi ja rakkauden kaksoiskäsky, joista löytyvät sekä laki että evankeliumi. Ja rohkeimmille riittää vain tuo rakkauden kaksoiskäsky.
Vaikeaa on nykyään, kun jokaisen mielipiteellä on merkitystä, pitää yllä yhteyttä ihmisten välillä. Yhteisöllisyys on ajettu yhteiskunnassamme melko ahtaalle. Jokainen voi halutessaan linnoittautua kotiinsa katsomaan elokuvia ja kuuntelemaan musiikkia kutsuen seuraansa vain sen oman bestiksensä vaikka Skypen välityksellä. Ihmisellä on niin vahva pakovietti kriisin tullessa, ettei keskusteluun edes haluta ryhtyä. Aikana, jolloin kirkosta eroaminen olisi tarkoittanut koko yhteisöstä syrjäytymistä, olisi ehkä ollut pakko osallistua ja keskustella aiheesta.
-
Minua kiinnostaa tässä keskustelussa sellainen asia, että siellä sun täällä sanotaan vastakkaista mielipidettä edustavista, etteivät he puhu "kirkon äänellä". Kenellä sitten on oikeus puhua "kirkon äänellä"?
Oikeastaan kysymys luotaa meitä syvemmälle siihen ongelmaan että mikä kirkko oikein on? Onko "kirkon ääni" sen jäsenien kulloinenkin mielipiteiden summa vai onko kirkolla jokin syvällisempikin idea? Pahalta tuntuisi jos ei olisi. Minusta edes piispa ei välttämättä puhu "kirkon äänellä". Esimerkkinä voin mainita esiintuodun piispa Riekkisen joka minusta edustaa kirkon sisällä äärimmäisyys-ryhmää. Eihän Riekkinen jaa edes kirkon keskeisimpiä opinkohtia kuten Kristuksen neitseestäsyntyminen. Vielä vähemmän tolloista koostuva ja keskenäänkin ristiriitainen kirkolliskokous voi esiintyä "kirkon äänenä". Mutta heitänpä tällaisen kysymyksen teille pohdittavaksi että kuka voi ja saa esiintyä "kirkon äänenä" ja millä perustein? Samalla pohdiskelen itsekin että mitä asiasta oikein ajattelisi...
-
Suomen kirkko voinee maallisena laitoksena halutessaan määritellä, kenellä on oikeus antaa lausuntoja sen nimissä. En tiedä, onko tällaista täsmällistä sääntöä olemassa. Jotkut näyttävät kaipaavan sitä toivoessaan kirkolle selkeämpää johtajaa, jonkinlaista jormaollilaa.
Hengellisenä laitoksena kirkko on ymmärrykseni mukaan toisessa asemassa. Kuka tahansa kristitty on oikeutettu sanomaan ääneen, minkä kokee Hengen itselleen totuutena ilmaisseen. Miten sitten erottaa henget toisistaan?
Tärkeintä taitaa olla, että julkisuudessa tehdään näiden erilaisten sanomien välillä ero. Kirkon päätösten ja linjausten esittäminen ja yksittäisten uskovien vakaumuksellinen julistus poikkeavat kuitenkin luonteeltaan toisistaan.
-
Arkkipiispa on kirkon ääni.
-
Suomen kirkko voinee maallisena laitoksena halutessaan määritellä, kenellä on oikeus antaa lausuntoja sen nimissä. En tiedä, onko tällaista täsmällistä sääntöä olemassa. Jotkut näyttävät kaipaavan sitä toivoessaan kirkolle selkeämpää johtajaa, jonkinlaista jormaollilaa.
Hengellisenä laitoksena kirkko on ymmärrykseni mukaan toisessa asemassa. Kuka tahansa kristitty on oikeutettu sanomaan ääneen, minkä kokee Hengen itselleen totuutena ilmaisseen. Miten sitten erottaa henget toisistaan?
Niin, no jos tällainen jako "hengelliseen ja maalliseen" tehdään niin minkälaisin perustein? Entä voisiko olla jokin toisenlainen jako, kuten vaikkapa "Kirkko tunnustuksensa kannalta katsottuna"/ "Kirkko nykypäivänä", tai "Kansankirkko instituutiona" ?
Taitaa olla niin että erilainen jaottelu voisi tuottaa hieman erilaisia katsantokantojakin, mutta juuri tätä ajoinkin takaa, eli mikä kirkko itseasiassa on? Väittely siitä saako homoja vihkiä kirkossa vai ei, on mielestäni lillukanvarsia verrattuna kysymykseen siitä mikä/mitä kirkko on tai mitä sen mahdollisesti tulisi olla. Loppujen lopuksihan; -jos keskustelu olisi (mitä se ei suinkaan tapaa olla) asiallista ja toisenkin mielipidettä kunnioittavaa rauhallisensävyistä keskustelua, niin lopulta varmasti päädyttäisiin pohtimaan tätä. Ihmettelen muuten, että piispat ovat kovin kyvyttömiä tai haluttomia johtamaan keskustelua teologisiin perusteisiin, mikä mielestäni ehdottomasti tässä tilanteessa olisi heidän tehtävänsä. Voisi järjestää vaikka julkisia paneelikeskusteluja, julkaisuja ja pohdintoja ajankohtaisesta aiheesta ja antaa kansalle eväitä asian pohtimiseen. Nyt kun piispat seisovat kädet taskussa odottaen vaan mitä niskaan sattuu satamaan, niin on vallalla anarkia ja huutoäänestys-mentaliteetti jossa heikommat ilmeisesti lopulta lynkataan julkisesti.
Hyvä esimerkki mielestäni onnistuneesta ja rakentavasta keskustelusta on luterilaisen kirkon ja vapaasuuntien välillä käydyt viralliset oppikeskustelut, joissa on asiallisesti päädytty pohtimaan perusteita kunkin uskonnäkemyksille. Loppulausumina on todettu että koska käsityksemme pohjautuvat erilaisiin tulkintoihin, emme pääse saman katon alle. Mutta sama asia on homokeskustelussakin; -mieluummin kuin yrittää vakuuttaa vastapuolta siitä että juuri ME olemme oikeassa, -olisi parempi yrittää tuoda esiin juuria joihin käsityksemme kirkosta, sen tunnustuksesta ja juurista perustuu. Tiedämme sanomattakin että homokeskustelussa asioiden syyt menevät niin syvälle ettei mitään älyllisesti kestävää "kompromissia" ole mahdollista saada aikaan, vaan kirkon näennäiseksi koossapitämiseksi vaadittaneen tulevaisuudessa pakkokeinoja kuten naispappeuskysymyksessäkin. Tämä on hyvin surullista.
Toinen vaihtoehto voisi olla tunnustaa realitettit ja myöntää että kirkkomme on jäsenisöltään hyvin moniarvoinen ja yhteensovittamaton. Annettaisiin mahdollisuus kansankirkon sisällä perustaa omia hiippakuntia tai seurakuntia eri tavoin ajatteleville niin otaisiin edes rehellisempiä itseään kohtaan. Tämähän tietenkin tarkoittaisi kirkon kasvojen menetystä ja sen tosiasian tunnustamista että homma on jo ajat sitten karannut käsistä ja että nykyinen näennäinen kirkon "ykseys" on vain trikkikuva joka ei oikeasti vastaa todellisuutta. Kirkon pyhimmäksi missioksi näyttääkin muodostuneen kasvojen säilyttäminen hinnalla millä hyvänsä, tarvittaessa vaikka pakkokeinoihin ja henkiseen väkivaltaan turvautuen. Pääasia että kaikki näyttää ulospäin olevan "kunnossa"!
Voimme tietysti pistää päämme puskaan ja leikkiä, ettemme näe tätä kaikkea mutta sanokaahan rehellinen mielipiteenne: -onko tällainen tilanne älyllisesti ja rehtiyden kannalta kestävä?
-
Arkkipiispa on kirkon ääni.
Sitä en usko. Minusta asia ei ole noin yksiselitteinen.
-
Juridisesti kirkolliskokous on kirkon päättävä elin eli sen päätökset ovat "kirkon ääni". Kirkolliskokousten välillä kirkkoa edustaa arkkipiispan johtama piispainkokokus ja kirkkohallitus, mutta eivät nekään ole kirkon ääniä tarkkaan ottaen. Siis kysymys oikeastaan kuuluu onko kirkolla ääntä?
-
Arkkipiispa on kirkon ääni.
Sitä en usko. Minusta asia ei ole noin yksiselitteinen.
Totuudet ovat yksiselitteisiä.
Ai, mutta unohdin. Jumalahan on arkkipiispan esimies. Omatunto on kirkon ääni.
-
. Siis kysymys oikeastaan kuuluu onko kirkolla ääntä?
Hyvä ja osuva kysymys! Kirkon suunnalta kyllä kuuluu ääniä, mutta ne ovat kovin moninaisia ja kuka todella tietää ovatko kirkon ääniä tai onko monien äänien joukossa kirkon ääntä lainkaan?
-
Minun aivoitukseni on että Suomen kirkko on vain yksi rakennusporukka omilla telineillään Kristuksen kirkon rakennustyömaalla. Rakennus on vielä kesken , ja välillä katsotaan mallia ympärillä rakenteilla olevista muista temppeleistä. Ei vähiten Oikeassaolevien palatsista, Mammonan keskuspankista ja Mitä Erilaisemmista Sosiaali-ja Terveyskeskuksista.
Onko meillä nyt menossa samanlainen rahanvaihto ja kaupankäynti temppelissä jonka Jeesus ruoskaa heiluttaen hajoitti?
Arkkipiispalle on annettu sauva jolla pitää lauma koossa. Jaksaako hän pitää "puskuripässit" ruodussa, vai jakaantuuko karja omille teilleen, muodostamaan omat ruokakuntansa. Jos ravintona on edelleen elämän leipä ja vesi, haitanneeko tuo mittään. Entiset rakenteet ehkä sortuvat, mutta rakennettakoon uusia pienempiä karsinoita .
Ehkä ei olisikaan paha jos yhdestä suuresta rakennuksesta jakaantuisi kylä erilaisine asumuksineen.
Sillä talo joka on rakennettu huonolle pohjalle sortuu. Ja sortuminen on suuri.
Matteus 7:27
http://runeberg.org/raamattu/40_07.html
-
Hyvä ja osuva kysymys! Kirkon suunnalta kyllä kuuluu ääniä, mutta ne ovat kovin moninaisia ja kuka todella tietää ovatko kirkon ääniä tai onko monien äänien joukossa kirkon ääntä lainkaan?
Taitaa olla kirkon ääni vähän samanlainen kuin se ns. kansan ääni. Se sanoo milloin mitäkin, ja yksi ja toinen pyrkii sen ilmoittamaan. Ulkomailla milloin pääministeri, milloin presidentti, milloin ulkoministeri puhuu Suomen äänellä, mutta puhuuko minun äänelläni? Joskus, mutta ei aina. Kunkahan moni olisi eronnut, jos valtiosta voisi erota?
Evankelis-luterilaisessa kirkossa oli aikamoisia keskusteluja myös Suomen itsenäistymisen aikaan, ja silloin monet odottivat suurempia joukkolähtöjä kuin luterilaisia vapaakirkkoja perustettaessa loppujen lopuksi esiintyi.
Kirkon antamat ainekset teologiseen kannanmuodostukseen voisivat todellakin olla laajemmat. Pappeinkokouksille laaditaan synodaalikirjoja, ja hyvä niin, mutta kuinka laajasti kirkko on julkaissut seurakuntalaisille tarkoitettuja teologisia aineistoja ja kannustanut niiden käsittelyyn seurakunnissa? Tällä hetkellä ei esimerkiksi liene saatavana kirkon toimesta julkaisua aikuiskatekismusta pohdiskelujen tueksi. Katekismussaarnojakaan ei enää taideta pitää, eikä kovin paljon kinkereitäkään. Nyt on helppo väittää, että ei teologinen pohdiskelu ketään kiinnostaisi, mutta kiinnostus riippuu kyllä vähän siitäkin, mihin tyyliin tilaisuuksia järjestetään.
Piispakunnassa on kyllä systemaattisen ja käytännöllisen teologian oppineisuutta, joten siitä ei asia ole kiinni.
Mt
-
Hyvä ja osuva kysymys! Kirkon suunnalta kyllä kuuluu ääniä, mutta ne ovat kovin moninaisia ja kuka todella tietää ovatko kirkon ääniä tai onko monien äänien joukossa kirkon ääntä lainkaan?
Tämä oli hyvin nähty, kuten sekin, että koko "kirkko" on tuskastuttavan epämääräinen käsite. Nyt kuitenkin taidettiin (?) viitata evl kirkkoon ja sen viralliseen organisaatioon, lausuntoihin ja asiakirjoihin. Tällöin kuka hyvänsä ei oikein voi itsekseen sännätä huutamaan julki sitä "kirkon ääntä" eli viimeistään sillä kohtaa olisi ollut älykästä keskeyttää toimittaja ja sanoa, anteeksi, minä edustan kylläkin vain itseäni, kirkossa on hyvin toisella tavoin ajattelevia jäseniä myös. Ja eroaminen kyllä tehtiin tähän kannanottoon vedoten juuri siitä instituutiosta.
Lueskelin huvikseni tässä toipilaana keskusteluja nettihesarista, niitä on jos kuinka, , hätkähdin yleistä homovihaa niissä, mutta totesinpa myös monen kirjoittajan tuumivan että osaa hän "uskoa omin päinkin" jos tämä on "kirkon ihmiskäsitys". Juuri tähän viittasin kirjoittaessani taannoin postmodernista ajasta; se ei oikein taida yhteisöllisyyttä edes ymmärtää. Kyseenalaistaisin kyllä myös Ruokasen uskon tuohon neitseestäsyntymiseen; hänhän ei ollenkaan vastannut kun siitä kysyttiin vaan hehkutti, että kyseessä on "uskontunnistus". Itse kyllä tunnustan uskon.
Puhuu huonoa uskon olemuksesta ja voimasta, jos rakkaus ei riitä sovittamaan erilaisuutta. Vaikka epäilemättä puhuukin totta.
-
Kirkon antamat ainekset teologiseen kannanmuodostukseen voisivat todellakin olla laajemmat. Pappeinkokouksille laaditaan synodaalikirjoja, ja hyvä niin, mutta kuinka laajasti kirkko on julkaissut seurakuntalaisille tarkoitettuja teologisia aineistoja ja kannustanut niiden käsittelyyn seurakunnissa? Tällä hetkellä ei esimerkiksi liene saatavana kirkon toimesta julkaisua aikuiskatekismusta pohdiskelujen tueksi. Katekismussaarnojakaan ei enää taideta pitää, eikä kovin paljon kinkereitäkään. Nyt on helppo väittää, että ei teologinen pohdiskelu ketään kiinnostaisi, mutta kiinnostus riippuu kyllä vähän siitäkin, mihin tyyliin tilaisuuksia järjestetään.
Piispakunnassa on kyllä systemaattisen ja käytännöllisen teologian oppineisuutta, joten siitä ei asia ole kiinni.
Mt
No tätähän itse toivoisin. Joskus tuntuu kyllä kuulijoiden aliarvioinnilta se, että näiden saarnaoppikirjojen mukaan tulee niin kauheasti miettiä mitä niille nyt ollenkaan voi puhua teologiaa. Kuitenkin moni teksti avautuu kunnolla vain ja vasta, kun se on sijoitettu kontekstiinsa, eikä siinä mitään näin on myös meidän elämässämme" aasinsiltoja edes tarvita. Milloin ikinä pappi tietää ja vaivautuu sen verran että todella tutkii taustoja, on hänellä jotakin sanottavaa, aina. Huvitti kerrankin, kun epistolateksti oli galatalaiskirjeestä ja nuori poika siinä kysyi että monikos teistä on lukenut sen Lutherin selityksen? Nousi jokunen käsi, "Minäkin sitä eilenillalla vähän selasin" kertoi sitten.
No, olihan kai vähän selannut. Muusta kuitenkin puhui. Oli kai sitten liian epäkontekstuaalista ja huonosti reseptioesteettistä tekstiä. Mitäs näille semmoisia vanhoja.
-
Minä en oikein ymmärrä Paavalin merkitystä tässä sopassa. Hän oli vain apostoli, Jeesuksen todistaja. Se, jos miesten kanssa makaavat miehet olivat Paavalille kauhistus, ei se kerro mielestäni hänestä yhtään sen enempää, kuin se, että jonkun toisen ihmisen mielestä homoseksuaalisuus on identiteetin haava tai rupi. Tämähän ei kerro Jumalan tahdosta tai ihmiskäsityksestä mitään - ihmisestä vaan.
Menepäs sanomaan tämä, niin sinut revitään pikku kappaleiksi. Jokainen sana on Hengen inspiroimaa, ihmiset ovat Pyhän Hengen vaikutuksesta puhuneet... no nyt en muista. Jos osoitat että "tämän todistajan" juuret olivat syvällä juutalaisuudessa, johon hän kylläkin teki määrätyissä seikoissa pesäeroa ja päättäväisesti vielä, se ei todista että hänen olisi ollut niinkään helppoa irrottautua muun muassa siitä mikä oli juutalainen käsitys monestakin asiasta. Ja Raamatussapa tuo on.
Jos, siis jos uskallettaisiin luottaa siihen, että kirkon penkissä istujaa ihan oikeasti myös kiinnostaisi Raamatun tulkinta se mukaan lukien mitä sen synnystä, kirjoittajista, kulttuurista nykyisin tiedetään, eikä niin hirveästi pelättäisi seurakuntaa, niin ehkä johonkin saarnaan voisi vähän sitäkin lisäillä. Kyllä se on vielä esitelmästä ja metodikaanonin luoennoinnista kaukana. Minä kauhistun noita kirjoja jotka siis on tuleville papeille kirjoitettu, ohjeeksi ja opastukseksi saarnantekoon. Ei ole vielä tullut vastaan riviäkään siitä, ellei tuota hyssyttelyä ja varoittelua oteta lukuun, miten kertoa että Mooses ei kirjoittanut Mooseksen kirjoja...äh no, tuo oli huono esimerkki.
Kuulemma sen saa sanoa varovaisesti että tämmöinen deuterojesaja on ja sitten tämmöinen tritojesaja ja että vaikka ne viittaavat sillä "Herran kärsivällä palvelijalla" Israeliin niin ei ole kiellettyä ajatella että viittaavat ne Jeesukseenkin. Että sillai.
-
Vaikka totta puhut, Pena, ja lyhyeen olisi tiivistettävissä paljon. Mieleen jäi myös se Vaivatun Sielun virrensäe: Niinkuin soisit puhuvamme ohjaa itse puhettamme.
Ja kamalalta tuntuu ajatuskin, että pitäisi perustaa joitakin omia kattauksia jokaiselle joka on jostakin eri mieltä kuin kaikki muut. Emmekö me ole lopulta kaikki ihan riittävästi jo omaa mieltä milloin mistäkin? . Pian nekin näennäisyhteydet löytäisivät riidan siemenensä. Taas menisi pakka jakoon. Kukahan keksisi yksimielisyyden, sovinnon ja yhteyden?
Eipä tässä itse :'( juuri pääse brassailemaan sillä että muistaisi turhan usein sen, joka uskoo ja toivoo kaiken, kestää ja kärsii kaiken, peittää kaiken, ja joka suurimpana kaikesta lopulta jää ainoana olemaan.
-
Totuudet ovat yksiselitteisiä.
Ai, mutta unohdin. Jumalahan on arkkipiispan esimies. Omatunto on kirkon ääni.
Me luulemme tietävämme totuuden hengellisissä ja kirkkoa koskevissa kysymyksissä. Usein on kuitenkin niin monta totuutta, kuin on sen tulkitsijoita. Kukaan meistä - ei arkkipiispakaan - tiedä koko totuutta. Joudun omalla kohdallani turvautumaan Jumalan Sanaan:
Galatalaiskirje 6
4 "Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen."
Sananlaskut 21
2 "Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään, mutta Herra punnitsee sydämet."
Sananlaskut 3
5 "Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan."
6 "Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien".
Henkilökohtaisesti toivoisin kirkon johdolle Jumalan antamaa viisautta:
Sananlaskut 8
16 "Minun avullani valtiaat pitävät valtaa, kansan johtajat antavat oikeat tuomiot".
Jätetään nämäkin esille tulleet kiperät kysymykset Herralle.
Sananlaskut 16
11 "Puntari on Herran, vaaka on Herran, hänen ovat kaikki punnukset"
Tiedän, että nämä esille ottamani Raamatun kohdat aiheuttavat foorumilla närkästystä, uskaltaudun ne kuitenkin esittämään. Pidän kiinni "perinteisestä" herännäisyydestä ja siihen kuuluu kunnioitus Jumalan Sanaa kohtaan ja sen esillä pitäminen.
"Sun sanas Herra, kutsuu luokses meitä..."
-
Tilannetta seurattuani tiedotusvälineistä saa sellaisen mielikuvan, että asetelmat ovat pelkistyneet kahteen äärimmäiseen vaihtoehtoon. Mihin on unohtunut se, että asiat eivät ole lainkaan niin selviä kuin miltä ne tämän valossa näyttävät? Lisäksi suhteellisuudentaju näyttää kaikonneen jonnekin ulottumattomiin. Tästä tulee väistämättä mieleen taannoinen keskustelu (http://www.villeranta.com/sarjakuvat/nettijulkaisut/muhammed-pelko-ja-sananvapaus/5). Siinä Ville Ranta kritisoi sitä, että asioista ei uskalleta puhua vaan ollaan polvillaan tuntemattoman edessä.
-
Me luulemme tietävämme totuuden hengellisissä ja kirkkoa koskevissa kysymyksissä. Usein on kuitenkin niin monta totuutta, kuin on sen tulkitsijoita. Kukaan meistä - ei arkkipiispakaan - tiedä koko totuutta. Joudun omalla kohdallani turvautumaan Jumalan Sanaan:
Henkilökohtaisesti toivoisin kirkon johdolle Jumalan antamaa viisautta:
Jätetään nämäkin esille tulleet kiperät kysymykset Herralle.
Tiedän, että nämä esille ottamani Raamatun kohdat aiheuttavat foorumilla närkästystä, uskaltaudun ne kuitenkin esittämään. Pidän kiinni "perinteisestä" herännäisyydestä ja siihen kuuluu kunnioitus Jumalan Sanaa kohtaan ja sen esillä pitäminen.
"Sun sanas Herra, kutsuu luokses meitä..."
Kiitos! :) :026: :026:
-
Tilannetta seurattuani tiedotusvälineistä saa sellaisen mielikuvan, että asetelmat ovat pelkistyneet kahteen äärimmäiseen vaihtoehtoon. Mihin on unohtunut se, että asiat eivät ole lainkaan niin selviä kuin miltä ne tämän valossa näyttävät? Lisäksi suhteellisuudentaju näyttää kaikonneen jonnekin ulottumattomiin. Tästä tulee väistämättä mieleen taannoinen keskustelu (http://www.villeranta.com/sarjakuvat/nettijulkaisut/muhammed-pelko-ja-sananvapaus/5). Siinä Ville Ranta kritisoi sitä, että asioista ei uskalleta puhua vaan ollaan polvillaan tuntemattoman edessä.
Poliitikot ovat menettäneet otteensa politiikasta. Vihreiden johtavat poliitikot saivat selitellä puoluekokouksen kirkkoon liittyviä kannanottoja. Kokoomukselle kävi vähän samoin ruotsin kielen aseman kanssa. Facebook, tweettailut ja bloggailut eivät taida viedä viestiä kentälle. Johannes Virolainen kiersi tupailloissa, puhui ja selitti. Niin on tehty muissakin puolueissa ennen vanhaan. Henkilökohtaisessa kontaktissa tulevat hankalatkin asiat esille.
"Sosiaalinen media" nykyisellään on pääosin yksisuuntaista viestintää, vaikka se näyttää kaksisuuntaiselta. Aito vuorovaikutus ja yhteinen pyrintö puuttuu. Se, mikä näyttää yhteispyrinnöltä, on kuin urheiluyleisön hurrausta tai buuausta, ei mitään osuustoimintaa tai muuta vastaavaa, josta kehkeytyy pysyviä tuloksia. Olisiko osuustoiminta tai palokunta-aate menestynyt, jos olisi ollut vain naamakirja? Olisiko Suomen lomasäädöksiin tullut lomaraha, jos Metallityöväen liitto olisi tweettaillut jäsenilleen vuonna 1971?
Lieneekö tässä sukupuoliset vähemmistöt ja avioliittolaki -asiassakaan käyty keskusteluja siitä, miten päästäisiin yhteiselle kannalle? Asian saamat mittasuhteet ovat ylittäneet roimasti sen tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin liittyvän merkityksen. Mitä vielä keksitäänkään? Joku jo yleisönosastossa harmitteli sitä, että prinsessahäiden pitopaikkana kirkkorakennus on ylivoimainen. Mistä saataisiin vastaavia juhlatiloja kirkkoon kuulumattomille? Eikö nyt tasa-arvon nimissä, ja kun kirkko saa kerätä veroja myös uskonnottomien omistamilta yrityksiltä, kirkon olisi tarjottava tilojaan tasapuolisesti kaikkien käyttöön, onhan kirkkojen rakentamiseen kerätty varat koko kansan selkänahasta? Uskokaa pois, kohta tämä väite esitetään vakavalla mielellä, en ihmettelisi vaikka peräti jossain poliittisessa tilaisuudessa.
Mt
-
:-\ Kirkko olisi kiva, jos siellä olisi tilaa kaikille ja kaikenlaisille ihmisille.
Se että kirkko ei vihi samaa sukupuolta olevia on tietysti joillekkin papeille ja piispoille asia johon he omantunnon ja uskonnollisten tuntojen vuoksi eivät voi suhtautua liberaalisti vaan ovat vastaan.
Sen ymmärtää, vaikkakin minusta pitäisi joustaa, mutta jos Raamatun ottaa lakikirjana, niin sitten se voi olla vaikea hyväksyä asiaa.
Katsoin ton homoilta ohjelman kakkoselta ja sen toisen jossa oli Irja piispa ja niitä muita ykköseltä.
Telkku oli ottanut ääripäää näkemyksen omaavia keskustelijoita ja sotahan se siitä syttyi.
Jos olisi ollut sellaisia avarakatseisia ja ei jyrkkiä mielipiteitä omaavia heppuja keskustelemassa ohjelma olisi ollut ihan mielenkiintoinen ja jokainen olisi voinut saada joitain uusia näkökulmiakin asioihin.
Kun ihmiset riitelee, niin silloin ei kukaan oikein rakennu ja osapuolet vain pitäytyvät jyrkemmin kantoihinsa.
Sitten tulle näitä tunteenomaisia kirkosta eroamisia ja muita.
Kirkohan ei kaadu muutaman satatuhannen ihmisen pois lähtemisestä, vaikkakin kukkarossa tuntunee nähän.
Kirkko on kyllä nyt hankalassa paineessa kun toisaalta jos kirkko hväksyy homojen vihkimisen porukkaa lähtee, kuten lestadiolaiset ovat uhanneet joukkopaolla ja toisaalta jos kieltävät lähtee erilaista porukkaa, kuten on jo lähtenyt.
Kompromissi olisi hyvä, mutta sekin taitanee olla liian vaikeaa, kun on jo ääripäät ottaneet yhteen, niin tunteikkaasti.
Toi huumori on kyllä hyvä mitä on jotkut viljelleet. Se pikkasen avaa sydämiä näkemään asian ilman eipäs juupas asennetta.
Vitsit kuten: Miehen kanssa ei saa maata kuten naisen kanssa, se tulee tehdä eritavalla.
Ja siunatkaa vaan ja antakaa olla niiden homojen, ei ne siitä lisäänny. :-\
-
Toi huumori on kyllä hyvä mitä on jotkut viljelleet. Se pikkasen avaa sydämiä näkemään asian ilman eipäs juupas asennetta.
Vitsit kuten: Miehen kanssa ei saa maata kuten naisen kanssa, se tulee tehdä eritavalla.
Huumori ja huumori. Minä koen tuon Raamatun pilkaksi, eikä tunnu hyvältä. Toinen heitto ei myöskään naurattanut, mutta se nyt sentään ei pilkannut.
-
:-\ Kirkko olisi kiva, jos siellä olisi tilaa kaikille ja kaikenlaisille ihmisille.
Se että kirkko ei vihi samaa sukupuolta olevia on tietysti joillekkin papeille ja piispoille asia johon he omantunnon ja uskonnollisten tuntojen vuoksi eivät voi suhtautua liberaalisti vaan ovat vastaan.
Sen ymmärtää, vaikkakin minusta pitäisi joustaa, mutta jos Raamatun ottaa lakikirjana, niin sitten se voi olla vaikea hyväksyä asiaa.
Katsoin ton homoilta ohjelman kakkoselta ja sen toisen jossa oli Irja piispa ja niitä muita ykköseltä.
Telkku oli ottanut ääripäää näkemyksen omaavia keskustelijoita ja sotahan se siitä syttyi.
Jos olisi ollut sellaisia avarakatseisia ja ei jyrkkiä mielipiteitä omaavia heppuja keskustelemassa ohjelma olisi ollut ihan mielenkiintoinen ja jokainen olisi voinut saada joitain uusia näkökulmiakin asioihin.
Kun ihmiset riitelee, niin silloin ei kukaan oikein rakennu ja osapuolet vain pitäytyvät jyrkemmin kantoihinsa.
Sitten tulle näitä tunteenomaisia kirkosta eroamisia ja muita.
Kirkohan ei kaadu muutaman satatuhannen ihmisen pois lähtemisestä, vaikkakin kukkarossa tuntunee nähän.
Kirkko on kyllä nyt hankalassa paineessa kun toisaalta jos kirkko hväksyy homojen vihkimisen porukkaa lähtee, kuten lestadiolaiset ovat uhanneet joukkopaolla ja toisaalta jos kieltävät lähtee erilaista porukkaa, kuten on jo lähtenyt.
Kompromissi olisi hyvä, mutta sekin taitanee olla liian vaikeaa, kun on jo ääripäät ottaneet yhteen, niin tunteikkaasti.
Toi huumori on kyllä hyvä mitä on jotkut viljelleet. Se pikkasen avaa sydämiä näkemään asian ilman eipäs juupas asennetta.
Vitsit kuten: Miehen kanssa ei saa maata kuten naisen kanssa, se tulee tehdä eritavalla.
Ja siunatkaa vaan ja antakaa olla niiden homojen, ei ne siitä lisäänny. :-\
Keskustelua ei eilen oikein syntynyt. Uudenkaupungin pappi puhui vain omasta ongelmastaan eli naispappeudesta ja siihen liittyvästä virasta erottamisesta. No korkein oikeus ratkasia tänään asian lopullisesti ilman valitusmahdollisuutta. Muut yrittivät pysyä aiheessa ja juontaja oli aika vaatimaton. Irja ja Isto tunsivat toisensa liian hyvin, no ei se mitään tunnen minäkin molemmat, mutta ei siitä mitää keskustelua tullut. Tämä kolmas oli ristiriitainen, kun oli eronnut kirkosta, vaikka arvosti kaikkea mitä kirkko teki.
-
Eikö nyt tasa-arvon nimissä, ja kun kirkko saa kerätä veroja myös uskonnottomien omistamilta yrityksiltä, kirkon olisi tarjottava tilojaan tasapuolisesti kaikkien käyttöön, onhan kirkkojen rakentamiseen kerätty varat koko kansan selkänahasta? Uskokaa pois, kohta tämä väite esitetään vakavalla mielellä, en ihmettelisi vaikka peräti jossain poliittisessa tilaisuudessa.
Vastuullisena kirkkopoliitikkona esitän, että siihen suuntaan mennään, jos halutaan pitää kiinteistömassa omassa omistuksessa. Ei ole enää varaa syynätä, mikä toiminta on luonteeltaan hengellistä ja mikä ei. Hengetöntä toimintaa en itse ole nähnyt edes hautuumaalla, joten huoletta voisin kirkon ovia raottaa muillekin kuin hurskaalle sisäpiirille.
Sain postissa pari päivää sitten kirkolliskokouksen työryhmän tuoreen tulevaisuusasiakirjan. Se on mainio vihkonen, josta viestiketjun otsikkoon voi etsiä vastauksia.
-
Tyhmä kysymys, mutta mihin ne oikein tosiuskovaiset vapaantahdonratkaisun tehneet sydämenuskoiset liittyisi (äh, no, niin no, no olkoon)? Siis "kirkon konservatiivinen siipi" Oertodoksiseen kirkkoon -- epäilen. Oppi on sentään hieman liikaa luterilaisesta, etenkin näiden herätysliikkeiden painotuksista poikkeava. Tunnustukselliseen Luterilaiseen kirkkoon? Johonkin yhdistysluoneiseen meininkiin?
Outohan nykytilannekin on, että meillä on kuin "kirkko kirkossa" vai kuulkaa, oikaiskaa jos en ole tontilla, tai valistus kelpaa joka tapauksessa, en ymmärrä Luther-säätiön statusta oikeastaan ollenkaan? Omat piispat ja kaikki ja evl-kirkon sisällä - jonkin Missionsförbundetin nimissä?
Rakkaus peittää syntien paljouden mutta kovin kaoottinen kirkkojärjestys vähän läpi pilkottaa. Ei voi mitään.
-
Tyhmä kysymys, mutta mihin ne oikein tosiuskovaiset vapaantahdonratkaisun tehneet sydämenuskoiset liittyisi (äh, no, niin no, no olkoon)? Siis "kirkon konservatiivinen siipi" Oertodoksiseen kirkkoon -- epäilen. Oppi on sentään hieman liikaa luterilaisesta, etenkin näiden herätysliikkeiden painotuksista poikkeava. Tunnustukselliseen Luterilaiseen kirkkoon? Johonkin yhdistysluoneiseen meininkiin?
Outohan nykytilannekin on, että meillä on kuin "kirkko kirkossa" vai kuulkaa, oikaiskaa jos en ole tontilla, tai valistus kelpaa joka tapauksessa, en ymmärrä Luther-säätiön statusta oikeastaan ollenkaan? Omat piispat ja kaikki ja evl-kirkon sisällä - jonkin Missionsförbundetin nimissä?
Rakkaus peittää syntien paljouden mutta kovin kaoottinen kirkkojärjestys vähän läpi pilkottaa. Ei voi mitään.
Meillä on tahtunut tämä jo noin sata vuotta sitten, jolloin kaksi ryhmää evankeelisia irtautui omiksi kirkkokunnikseen. Molemmissa on nykyään noin 300 jäsentä. Tämä on näillä eroamist harkitsevilla tiedossa.
-
Meillä on tahtunut tämä jo noin sata vuotta sitten, jolloin kaksi ryhmää evankeelisia irtautui omiksi kirkkokunnikseen. Molemmissa on nykyään noin 300 jäsentä. Tämä on näillä eroamist harkitsevilla tiedossa.
Mennyt sujuvasti ohi Suomen Kirkkohistorian alkeissa...mitkä hyvänenaika ne oli ja miten ne rahoitti toimintansa ja mitkä ne on nyt?
-
Tyhmä kysymys, mutta mihin ne oikein tosiuskovaiset vapaantahdonratkaisun tehneet sydämenuskoiset liittyisi (äh, no, niin no, no olkoon)? Siis "kirkon konservatiivinen siipi" Oertodoksiseen kirkkoon -- epäilen. Oppi on sentään hieman liikaa luterilaisesta, etenkin näiden herätysliikkeiden painotuksista poikkeava. Tunnustukselliseen Luterilaiseen kirkkoon? Johonkin yhdistysluoneiseen meininkiin?
Osmo Tiililä harkitsi jossain vaiheessa liittymistä katoliseen kirkkoon. Hän asetti erittäin selkeä ehdot, eikä liittymisestä tullut loppujen lopuksi mitään.
Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta 1920-luvulla irrottautuneiden ryhmien vaiheista pääsee jyvälle esim. Wikipedian avulla:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_tunnustuksellinen_luterilainen_kirkko
Mt
-
Tässä muuan linkki Leenalle. Hanna Rauta oli Heino Pätiälän sisko. Synt. Pätiälän kartanosta Asikkalasta. Muutti lapsena perheensä kanssa Luopioisiin Rautajärven kartanoon. Meni naimisiin Luopioisiin Ämmätsän kartanoon.
Mielenkiintoni on ollut Hanna Raudassa. Anoppini tunsi Hannan ja kehoitti minuakin lukemaan hänen kirjojaan. Olen käynyt monasti Hannan haudalla Luopioisissa, kukkiankin on viety, sillä hän oli saman kartanon emäntä joka oli Matin suvulla 1700-luvulla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hanna_Rauta
-
Ei Kristus tullut maailmaan sovittaakseen homoillassa syntyneet ihmisten väliset ristiriidat, vaan sovittaakseen ihmisten tekemät synnit.
Yhä useimmin vedotaan Raamattua tulkitessa historiaan.
"Miksei evankeliumi kelpaa meille sellaisenaan, ilman historiallisia totuusvaatimuksia? Välittäähän T u n t e m a t o n s o t i l a s, niin kaunokirjallisuutta kuin se onkin, monelle todemmalta tuntuvan kuvan jatkosodasta kuin terävinkään historiallinen tutkimus": raamatuntutkija Outi Lehtipuu.
Miksi tuhlata näin paljon ruutia median aiheuttamaan tilanteeseen. Tilannehan ei heilauta todellisuudessa kirkkoa kovinkaan paljon. Kirkosta eroamistahan on tapahtunut kaiken aikaa. Määrä prosenteissa edustaa vain pientä osuutta kokonaisuudesta. Eronneiden määrä pienen ajan sisällä tietenkin tuntuu suurelta ja huolestuttavalta.
Olen toiveikas tulevaisuuden suhteen. Totuushan on se, että Kristuksen ohjaamalla kirkolla olisi upea tulevaisuus, jos suostuisimme Hänen ohjaukseensa. Nyt on rukouksen aika.
Nyt kirkosta eronneet ovat ehkä löysin perustein olleet sen jäseniä. Erobuumin myötä oli nyt hyvä tilaisuus katkaista löysä sidonnaisuus kirkkoon ja olla muiden mukana kasvattamassa kirkosta eronneiden tilastoa.
Sen jälkeen kun kirkko päättää vihkiä mies- ja naisparit, tulee olemaan monin verroin suurempi kato jäsenmäärässä. Luulen, että eronneet ovat silloin enemmän kirkon aktiivi- ja vaikuttajajäseniä ja taloudelliset tappiotkin ovat aivan eri suuruusluokkaa. Silloin asialla ei enää ole sensaation arvoa ja mediakin tulee vaikenemaan siitä.
-
Tyhmä kysymys, mutta mihin ne oikein tosiuskovaiset vapaantahdonratkaisun tehneet sydämenuskoiset liittyisi (äh, no, niin no, no olkoon)? Siis "kirkon konservatiivinen siipi" Oertodoksiseen kirkkoon -- epäilen. Oppi on sentään hieman liikaa luterilaisesta, etenkin näiden herätysliikkeiden painotuksista poikkeava. Tunnustukselliseen Luterilaiseen kirkkoon? Johonkin yhdistysluoneiseen meininkiin?
Veikkaanpa, että vapaantahdonratkaisun tehneet löytyvät ennemmin helluntailaisista ja katolisista kuin luterilaisista konservatiivisista siivistä. Ainakin eräässä puljussa tuntuu Lutherin "Sidottu Ratkaisuvalta" olevan suosituin teologinen kirja.
Mutta tässä keskustelussa onkin tuotu esiin hyvä kysymys:
Mihin porukkaan siirtyä kirkosta, kun kirkko myöntyy rakkauden nimissä tähänkin taas? Mieluiten veisailisin vanhoja virsiä körttityyliin - en jaksaisi kovin korkeakirkollista touhua, jota kuvittelen Luther-säätiön porukan harrastavan.
-
Mihin porukkaan siirtyä kirkosta, kun kirkko myöntyy rakkauden nimissä tähänkin taas? Mieluiten veisailisin vanhoja virsiä körttityyliin - en jaksaisi kovin korkeakirkollista touhua, jota kuvittelen Luther-säätiön porukan harrastavan.
No, säätiöllähän on jo seurakuntia ("jumalanpalvelusyhteisöt"), pappeja sekä omia pappeja vihkivä piispa hiippoineen. Jotta säätiöstä tulisi oikea kirkko, muutakin tarvitaan: säätiön sisällä toimivat herätysliikkeet, joista yksi voisi olla matalakirkollinen...
Mt
-
Osmo Tiililä harkitsi jossain vaiheessa liittymistä katoliseen kirkkoon. Hän asetti erittäin selkeä ehdot, eikä liittymisestä tullut loppujen lopuksi mitään.
Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta 1920-luvulla irrottautuneiden ryhmien vaiheista pääsee jyvälle esim. Wikipedian avulla:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_tunnustuksellinen_luterilainen_kirkko
Mt
Pitäisi oppia tajuamaan että on Wikipedia. Luulin tuota "Tunnustuksellista luterilaista kirkkoa" paljon nuoremmaksi. Mutta, itsenäiseksi kirkkokunnaksi rekisteröityminenhän edellyttää kohtalaista jäsenmäärää, oliko se 50 000. Onko tästä kysymys, kun klatolisella kirkolla ei ole omaa väestökirjanpitoa? Olin liuullut heitä olevan Suomessa enemmän... no m inä katson wikistä.
-
Ei Kristus tullut maailmaan sovittaakseen homoillassa syntyneet ihmisten väliset ristiriidat, vaan sovittaakseen ihmisten tekemät synnit.
Yhä useimmin vedotaan Raamattua tulkitessa historiaan.
Miksi tuhlata näin paljon ruutia median aiheuttamaan tilanteeseen. Tilannehan ei heilauta todellisuudessa kirkkoa kovinkaan paljon. Kirkosta eroamistahan on tapahtunut kaiken aikaa. Määrä prosenteissa edustaa vain pientä osuutta kokonaisuudesta. Eronneiden määrä pienen ajan sisällä tietenkin tuntuu suurelta ja huolestuttavalta.
Olen toiveikas tulevaisuuden suhteen. Totuushan on se, että Kristuksen ohjaamalla kirkolla olisi upea tulevaisuus, jos suostuisimme Hänen ohjaukseensa. Nyt on rukouksen aika.
Nyt kirkosta eronneet ovat ehkä löysin perustein olleet sen jäseniä. Erobuumin myötä oli nyt hyvä tilaisuus katkaista löysä sidonnaisuus kirkkoon ja olla muiden mukana kasvattamassa kirkosta eronneiden tilastoa.
Sen jälkeen kun kirkko päättää vihkiä mies- ja naisparit, tulee olemaan monin verroin suurempi kato jäsenmäärässä. Luulen, että eronneet ovat silloin enemmän kirkon aktiivi- ja vaikuttajajäseniä ja taloudelliset tappiotkin ovat aivan eri suuruusluokkaa. Silloin asialla ei enää ole sensaation arvoa ja mediakin tulee vaikenemaan siitä.
Olisiko niin, että itse kukin miettii nyt kirkkoaan, mitä siltä itselleen toivoo tai ehkä mieluummin, mitä sille voisi itse antaa. Ketä sinne toivoisi, kuinka vankasti sitoutuneita esimerkiksi, ja kuinka sen toivoisi toimivan. Ja onhan tuo 30 000 jo kohta itsenäisen kirkkokunnan kokoinen joukko. En taida pitää pahana vaikka mietittäisiinkin, johti miettimiseen sitten mikä tapahtuma tahansa. Itse mietin moniko ystäväpiiristäni lähti nyt kalppimaan, ja miten heitä kohtaisin. Kun ovat olleet jo sanojensa mukaan lähtöaikeissa pitkään. Minulla ei ole juuri muuta hengellistä ystäväjoukkoa kuin te,m jos sopii niin sanoa teidän puolestanne, sillä äkillinen käyttäytymisen muutos ärtyneisyyteen on ollut jostain syystä juuri heille liikaa, jotka nimittävät itseään milloin uskovaisiksi ja milloin mitenkin. Olisin hyvilläni jos olisi toisin. Mutta ei ole, ennen kohtausta niin vain käy, ja pelkään sitä jo itsekin. Virtuaalisesti se häiritsee harvempia.
-
Pitäisi oppia tajuamaan että on Wikipedia. Luulin tuota "Tunnustuksellista luterilaista kirkkoa" paljon nuoremmaksi. Mutta, itsenäiseksi kirkkokunnaksi rekisteröityminenhän edellyttää kohtalaista jäsenmäärää, oliko se 50 000. Onko tästä kysymys, kun klatolisella kirkolla ei ole omaa väestökirjanpitoa? Olin liuullut heitä olevan Suomessa enemmän... no m inä katson wikistä.
Mistä tuollaisen luvun olet saanut??????
Uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin pääsee kyllä ainakin kolme nollaa vähemmällä kannattajamäärällä...
www.kirkot suomessa.fi sivustolta voinee helposti tarkastaa yhdyskuntien määrän, laadun ja tunnustuskuntaisen jakautuman.
Tuo 50 000 on kait vain evl. kirkolla toistaiseksi ja ortodoksikirkolla hieman yli.
-
Näistä kirkosta eroamisista tulee mieleen, että kirkkoa vastaan on tehty suurhyökkäys. Hyökkääjillä on periaatteena "Hajota ja hallitse". Hyvin ovat onnistuneet siinä. Varmaan he myhäilevät nyt tyytyväisinä, että ovat saaneet kirkon jäsenet riitelemään keskenään.
Talvisodan aikaan vihollinen on ollut Suomen kansan ulkopuolella ja silloin suomalaiset ovat rukoilleet paljon, semmoisetkin, jotka eivät ole mielestään olleet kauhean uskovaisia. Ne rukoukset on kuultu ja siitä saamme olla kiitollisia. Vihollinen on tuolloin yhdistänyt suomalaisia.
-
Ääh, piti palata korjaamaan omia typeryyksiään. Siis, suurin osa ystävistäni on sellaisia jotka sanoisivat että "en ole varsinaisesti mikään uskovainen, mutta..." ja kun tarkennetaan, ilmenee, että eivät he häpeä Kristusta tai evankeliumia, vaan pitäväty itseään liian huonoina ja "maallisina" kutsuakseen itseään "uskoviksi" --- arvelen että tässä yhteisössä se joka tapauksessa taitaisi tulla lähelle "herännyttä" vaikka väriero menestyksen teologiaan nähden on räikeänlainen. Tai,. käy kuten jonkinlaisen parhaan ystävän kanssa Neljännenvuosisata ollan puhumatta Jumalasta, sitten juttu liopsahtaa ja käy ilmi että olen aivan väärin ymmärtäen pitänyt häntä ateistina ensi tapaamiselta. En muista enää mikä siihen väärinkäsitykseen johti. Sitten saakin kuulla kuinka tuo toinen uskoo niin ja rukoilee joka päivä ja muuta...
On epäilemättä heitä, jotka toivoisivat kirkolle selkeämpää profiilia "maailmasta erotettujen" joukkona, joskus toivon itsekin, kunnes nolona herään huomaamaan ettei minulla olisi niille oville siinä tapauksessa asiaa. Olen hieman alkanut pelätä hyvin uskonvarmaa väkeä. Ei taida olla kyse mistään sairausoireistakaan, ei, ei takuulla ole. Se on kyllä totta... mutten minä kelpaisi muutoinkaan. Liikaa kupruja elämässä, kroonista kaduttavaa. Kun edellisestä nousee, uudelleen on nurinnarin. Vaikka miten päättää mitä. :'(
Sitä kyllä mietin, että jos sakramenttikaan ei tärvelly vaikka jakaja ei täytä mittaa, menisikö avioliitto vinksin vonksin kaikilta, jos ja moniko sitä marginaalin marginaalista, eli vähemmistön vähemmistöstä olisi haluamassa... en sano että pitää niin tai täytyy näin, mietin ainoastaan. Homoseksuaaleja on jo itsessään vähemmistö, kirkon siunaukselle tosissaan painoa taitaa panna aina vähemmistö.
Entä jos kirkkohäiden edellytettäisiin olevankin aika karuja? Ei enää päivää prinsessana? Moniko olisi asialla vain saadakseen siunauksen, vaatimattomasti?
-
Pahalta kyllä tuntuu, kun kaikkien herätysliikkeiden jäsenet ovat joukossa, jolle näytetään ovea, erotkaa.... :icon_rolleyes:
-
Näistä kirkosta eroamisista tulee mieleen, että kirkkoa vastaan on tehty suurhyökkäys. Hyökkääjillä on periaatteena "Hajota ja hallitse". Hyvin ovat onnistuneet siinä. Varmaan he myhäilevät nyt tyytyväisinä, että ovat saaneet kirkon jäsenet riitelemään keskenään.
Talvisodan aikaan vihollinen on ollut Suomen kansan ulkopuolella ja silloin suomalaiset ovat rukoilleet paljon, semmoisetkin, jotka eivät ole mielestään olleet kauhean uskovaisia. Ne rukoukset on kuultu ja siitä saamme olla kiitollisia.
Jos ihan pirua kiusataksemme emme rupeakaan riitelemään, mietin tänään, vaan jokainen rukoilee juuri sen tutun puolesta jonka kanssa on varmimmin eri linjoilla.... on vaikeaa olla suutuksissaan sille jonka puolesta rukoilee ja tosissaan kanssa... ja pyytää anteeksi omia purkauksiaan, ajattelin, kun luin jotakin, oliko Juudaan kirjettä, ei, kun Tiituksen.... No, en ole enää varma. Ei päästetä viidettä kolonnaa mistään ikkunanraosta sisälle.
-
Pahalta kyllä tuntuu, kun kaikkien herätysliikkeiden jäsenet ovat joukossa, jolle näytetään ovea, erotkaa.... :icon_rolleyes:
No, ei kai asia vielä niin pitkälle ole edennyt. En minä ole semmoisia kuullut. Ei lähdetä. Jäädään ja vihellellään.
-
Viime viikkoina oli näitä hää-iltoja ja öitä, vaan moniko kävi ilman juhlavaatteita(prinsessa pukuja) niissäkään???
On tuota vuosien myötä ollut sellaisiakin häitä, joissa on vain pakolliset todistajat, kanslisti ja suntio. Ihan vakavasti ovat käyneet siunausta pyytämässä.
Viime viikkojen keskustelussa on rukous ja jumalantahdon kysyminen tuntunut jäävän vähemmälle.
Vasen kätisenä ihan vähän erilaisuudesta ymmärrän, vaan en kyllä läheskään kaikkea, jota normaaliksi käyttäytymiseksi
väitetään...
-
No, ei kai asia vielä niin pitkälle ole edennyt. En minä ole semmoisia kuullut. Ei lähdetä. Jäädään ja vihellellään.
Toisissa "kristillissä" foorumeissa on tuo vaatimus ollut luettavissa tänäänkin ja monessa ketjussa.
Jääkää toki, vl- ja körttiväkihän pysyy kirkossa, niin kauan kuin Isä meidän ja Herran siunaus siellä luetaan...
Näin olen kuullut.
-
... on vaikeaa olla suutuksissaan sille jonka puolesta rukoilee ja tosissaan kanssa...
Olipa osuvasti sanottu! :eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap:
-
Noh, siitäpä omalla kohdallanikin kysymys on. Ihmisen on vaikeaa eläytyä sellaiseen joka on itselle ihan vierasta. Kyllä minä sen käsitän. Lueskelin Märta ikkasen kirjaa MBD-tyttärestään taas kerran kun löytyi kirjaston poistolaatikosta ilmaiseksi, ja kyllä on vaikeaa eläytyä pieneen Sofiaankin, kun hyvä kynänkäyttäjä hänen kokemusmaaimansa etyeen leväyttää. Yhtään ei auta että itsellä on neurologinen vaurio --- kun se on erilainen.
Nuo hääyötempaukset ovat minusta kyllä - no, matalan kynnyksen kemut kun niistä on tullut mahdottoman kalliitakin, joku makselee vihkiäisvelkojaan vielä kun on jo palkattava avioerojuristi - myös uudenlaista eksotiikkaa monelle. Tarkoitin hieman muuta, ja voi olla että erehdyn, mietin miten olisi jos koko juhla olisi erikseen, ja siunausta pyydettäisiin aivan omana asianaan. Tarvitseeko sen nyt olla epäesteettisyyden tai tympeyden huippu, ei suinkaan, mutta jotakin joka alleviivaisi sen ja vain sen: Me pyydämme tälle liitolle Jumalan siunausta.
-
Toisissa "kristillissä" foorumeissa on tuo vaatimus ollut luettavissa tänäänkin ja monessa ketjussa.
Jääkää toki, vl- ja körttiväkihän pysyy kirkossa, niin kauan kuin Isä meidän ja Herran siunaus siellä luetaan...
Näin olen kuullut.
Missä --- olen luullut seuranneeni niitä tarkkaankin kun olin kotona keuhkokuumeesta toipumassa, enkä viitsinyt muutakaan, mutta tänään oli muuta puuhaa. Ja on jokin saattanut mennä ohitse.
-
Jos muutama tuhat kommaria, hinttaria tai muuta sosiaalipummia saa tekosyyn luistaa taloudellisista velvoitteistaan kirkkoa kohtaan ja käyttää sitä, niin so what.
Epäasiallista puhetta. Körttiläisenkin väen keskuudessa piilee tällaisia sosiaalipummiksi ja hinttareiksi haukkujia. En pidä.
-
Ja voisihan siinä siunauksen irtopyynnissä käydä niin että jos pitäisi erikseen mennä papin pakeille moni sinänsä saamastaan siunauksesta hiljaa kiitollinen perääntyisi koska ei pidä itseään "riittävän uskovaisena".
Kukahan senkin kuplan puhkaisisi. Ehtoollisellekin tekisi niin mieli ja olisi vetämys muttei ilkeä tulla, kun se on "paremmin niille uskovaisille tarkoitettu".
-
Mihin porukkaan siirtyä kirkosta, kun kirkko myöntyy rakkauden nimissä tähänkin taas?
Tänään joku pohti asiaa ja ilmaisi sen näin: Jotkut herätysliikkeet muodostavat omia kirkkokuntia. Osa kirkosta eronneista siirtyy vapaisiin suuntiin, osa ortodoksi- ja katolliseen kirkkoon.
Olen itse sitä mieltä, että körtit pysyvät kirkossa, ne eivät lähde edes kulumalla.
-
Tänään joku pohti asiaa ja ilmaisi sen näin: Jotkut herätysliikkeet muodostavat omia kirkkokuntia. Osa kirkosta eronneista siirtyy vapaisiin suuntiin, osa ortodoksi- ja katolliseen kirkkoon.
Olen itse sitä mieltä, että körtit pysyvät kirkossa, ne eivät lähde edes kulumalla.
Samat, vaikka en rohkene itseäni körtiksi ylentää Seppoa lainatakseni, en ainakaan vielä, taidan kuulua ystävieni kanssa siihen matonallleryömijöiden seurakuntaan ja hölösuisuuttani ja yleistä surkuhupaisuuttani vaikutan muulta.... Muuten, selasin pizzeriassa iltsikkaa (myyvät halvalla hyvin pieniä "prinssipizzoja", sopii laihduttajalle), oli varsin laaja kysely tyyliin mies kadulta, ja suurehkosta joukosta löytyi yksi (1) joka ilmoitti että nyt riitti hänelle.
Mutta onko jäsenmäärä yhdistyksissä riittävän suuri? 50 000 on aika monta. Potentiaalisia eroajia on muutama mielessäni, ja vaikea on kuvitella heitä vapaissa suunnissakaan. Ehkä se tunnustuksellinen luterilainen kirkko saisi niin paljon jäseniä että voisi rekisteröityä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi vai miten se menee.
-
Tänään joku pohti asiaa ja ilmaisi sen näin: Jotkut herätysliikkeet muodostavat omia kirkkokuntia. Osa kirkosta eronneista siirtyy vapaisiin suuntiin, osa ortodoksi- ja katolliseen kirkkoon.
Olen itse sitä mieltä, että körtit pysyvät kirkossa, ne eivät lähde edes kulumalla.
Omalta osaltnia vahvistan sen mitä edellä sanottiin. On luvattu pysyä niin kauan kuin isämeidän oikein luetaan ja siitä pidetään kiinni.
-
On epäilemättä heitä, jotka toivoisivat kirkolle selkeämpää profiilia "maailmasta erotettujen" joukkona, joskus toivon itsekin, kunnes nolona herään huomaamaan ettei minulla olisi niille oville siinä tapauksessa asiaa. Olen hieman alkanut pelätä hyvin uskonvarmaa väkeä. Ei taida olla kyse mistään sairausoireistakaan, ei, ei takuulla ole. Se on kyllä totta... mutten minä kelpaisi muutoinkaan. Liikaa kupruja elämässä, kroonista kaduttavaa. Kun edellisestä nousee, uudelleen on nurinnarin. Vaikka miten päättää mitä. :'(
Jos vaaditaan, että profiilia voi pitää vain, jos on synnitön, niin ei voi kukaan pitää mitään profiilia. Tai sitten on kyllä aika valheellista profiilia.
Miksi ei voi vajavainen ihminenkin arvostaa ja pitää esillä sitä, mikä on Jumalan sanan mukaan oikein, vaikka ei itse siten pystykään toimimaan? Jos ei kunnolla ymmärrä, niin yrittää ymmärtää sitten ja tunnustaa vajavuutensa, eikä turvaudu skolastiikkaan tai rakkauden prinsiippiin.
-
Huomenta!
Ei tarvitsekaan kaikkea ymmärtää ja tietää. Armollinen Jumala pitää lapsistaan huolen kun he uskovat.
sanoo mummi joka on luullut kaiken tietävänsä, ja ymmärtävänsä mintut ja tillit!
Olen taas kirkkoon lähdössä ja halulla menen ja luulempa että ei sieltä monikaan vaki-kävijöistä ole poissa.
Minä uskon Jumalaa, Isään kaikkivaltiaaseen....
Isä meidän joka olet taivaissa.... Amen.
-
Tänään on hyvä päivä :109:
Radioidun Jumalanpalveluksen saarna tiivisti juuri sen, mistä tässä on kyse, ja miten kirkon kuuluukin suhtautua asiaan - Hyvä !
Ja sitten itse kirkkoon yhdeksitoista... ja sain tuntea sen, että emme ole yksin - "vielä sanaa saarnataan" !
Kaiken tämän julkisuuspelin ja toimittajien ja piispojen lausuntojen alta on hukkunut se, että on kirkossakin vielä uskoa jäljellä.
-
:-\ Ai uusia kirkkokuntia olisi ratkaisu?
Muistaakseni Tanskassa oli joku tunustukselliset luterilaiset tai vastaava seurakunta.
Ehkä se olisi ratkaisu ja kun katselee kuinka paljon on eri seurakuntia, niin kyllähän niin on tehtykkin jo kautta aikojen.
Luterilaiset lestadiolaiset painotuksineen ja luterilaiset körtit painotuksineen.
Jokainen voisi sitten itte valita mihin menee ja tutustua vaikka kaikkiin.
Niin olen itsekkin tehnyt. Kiertänyt jokaisen ja valinnut körttiseurat sitten joukosta itselleni sopivimmiksi.
Jos perustettaisiin uusia puljuja, niin ehkä se olisi paras ratkaisu?
Ameerikassahan kirkko ei kuulu valtioon ja hyvinhän se toimii, vaikka jotain pikku kismaa aina välillä on eri seurakunnilla, mitä Simpsoneista olen seurannut.
-
Epäasiallista puhetta. Körttiläisenkin väen keskuudessa piilee tällaisia sosiaalipummiksi ja hinttareiksi haukkujia. En pidä.
Jos joukko vasemmistoliberaaleja, seksuaalivähemmistön edustajia ja vapaa-aikaorientoituneita sisariamme ja veljiämme päättää sijoittaa kirkollisveroihin menneet rahansa paremmin, niin se lienee heidän asiansa.
Kuulostaako veljestä paremmalta?
Pahoittelen törkeää kielenkäyttöäni.
-
Kirkko on kyllä nyt hankalassa paineessa kun toisaalta jos kirkko hväksyy homojen vihkimisen porukkaa lähtee, kuten lestadiolaiset ovat uhanneet joukkopaolla ja toisaalta jos kieltävät lähtee erilaista porukkaa, kuten on jo lähtenyt.
Kompromissi olisi hyvä, mutta sekin taitanee olla liian vaikeaa, kun on jo ääripäät ottaneet yhteen, niin tunteikkaasti.
Voi kun saatais joku päätös siitä että mitä mieltä kirkko on niin sen päätöksen takana vois seistä suorassa eikä tulis sitä ongelmaa että kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää...
-
Lainaus 'seuratuvasta' Jounilta: Ostoskeskuksista ja metrotunneleista olen samaa mieltä, mutta ristiriitaisuusväitettä ihmettelen.
Hänhän tarkkaan erotti sen, että homoille ihmisinä kuuluu täysin sama rakkaus ja siunaus kuin heteroillekin. Mutta että homosuhteiden siunausta ei tule tehdä, koska se ei ole Jumalan sanan mukaista.
Tämä keskustelun jatko tosin sopisi paremmin ketjuun "mihin kirkko on menossa", koska tämä aihe on siellä muutenkin käsittelyssä.
Siunaan kaikkia jotka siunausta pyytävät.
Siunausta kaikille!
-
Radioidun Jumalanpalveluksen saarna tiivisti juuri sen, mistä tässä on kyse, ja miten kirkon kuuluukin suhtautua asiaan - Hyvä !
Saarnan alku ja loppu olivat erinomaiset. Keskivaiheilla saarnaaja käytti liikaa aikaa omien käsitystensä esiin tuomiseen ja kirkkopoliittisiin kannanottoihin. Hieman oli jopa harhaanjohtamisen makua. Kirkon opin ytimeen ei suinkaan kuulu miehen ja naisen välinen avioliitto vaan syntien anteeksi saaminen Jumalan armosta, Jeesuksen ristinkuoleman ansiosta. Ei uskontunnustuksessa ole kohtaa "sääti avioliiton miestä ja naista varten". Avioliittoinstituution muuttuminen ei muuta uskomme ydinasioita mitenkään. Avioliitto on puhtaasti maallinen järjestely, jolla kuitenkin on vaikutuksensa ihmisten hyvinvointiin, niin fyysisesti, psyykkisesti kuin myös hengellisesti. Tämän takia kirkolle olisi hyväksi tässä kulttuurissa Jeesuksen neuvoa noudattaen suoda mahdollisuus avioliittoon kaikille, jotka eivät tunne kutsumusta yksin elämiseen.
Raamattu ei todellakaan ole yksiselitteinen. Saarnaajalla oli yksi tapa selittää lukemansa. Toinen yhtä pätevä ja raamatullinen tapa on esimerkiksi tässä: http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=246&id=3770 (http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=246&id=3770)
Pyhä Henki johdattakoon seurakuntansa valitsemaan oikean tien kussakin ajassa.
-
Eilisille kirkossakävijöille ja miksei muillekin: Olisiko ongelma tässä: Raamattu ei suinkaan erittele "miehimyksiksi" niitä, jotka "toteuttavat homoseksuaalista taipumustaan" vaan homo on homo aina. Ainut keino välttyä PALJASTUMISELTA oli että pidättäytyi --- se ei saanut käydä ilmi mitenkään, muutoin Vanhan liiton aikana seurauksena oli kuolemanrangaistus.
Tämä on oman aikamme neuvoton ratkaisu, säntäillään sinne tänne, kun jokainen taitaa pohjimmiltään tietää mainiosti että homoseksuaalisuudelle ei voi enempää kuin silmien värille, sinut hyväksytään ellet "toteuta homoseksuaalisuuttasi". Meistä se on ikäänkuin "oikeudenmukaisempaa" luulisin. Se on nyt eräs tulkinta siitä mitä Raamattu sanoo ja Jumala ehdottomasti tahtoo tästä asuasta.
En ole päässyi kirkkohäiden portaillekaan vielä itse, minulle tämä on ihmiskuvakysymys.
Selibaatissa eläen saa olla homoseksuaali. Minulta on joku kysynyt tätä yksityispostin puolella ja kirjoittanut itse näin. Mainittakoon että itse olen hetero. Olen neuvoton, sen voin myöntää, ja kuin pysähtynyt tämän edessä: Miten se noin voi mennä? Että saa olla siis synnintekijä, homouden synnin, tietyin ehdoin?
Kyllä, kyllä totta on sekin että esimerkiksi kovasydämisyydestä on vaikeaa tehdä parannusta niin että se kestäisi, mutta meille on luvattu että me "muutumme sen kuvan kaltaisiksi, jota me katselemme" ja siten ehkä opimme oman kovasydämisyytemme näkemään ja sen jälkiä vähän siivoamaan. Se on asia, jota on kaduttava, ja yritettävä aina uudestaan -- ei voi vedota siihen että perisynnin tähden on mitä on. Tähän olen juuttunut, enkä pääse eteenpäin: Homoseksuaaliksi todella synnytään. Mutta onko se kaduttava ominaisuus, kuten on kovasydämisyys tai ylpeys?
-
Joskus pengoin sanakirjoista niiden ilmaisujen merkitystä, joita Paavali tässä yhteydessä käyttää. Löysin myös Agricolan käännöksen, jossa viitattiin selvästi pedofiliaan. Hän käytti myös sellaista sanaa kuin heikkuri, joka tarkoittanee irstailijaa.
Sellainen mielikuva tuli ainakin minulle, että synniksi leimattiin kahdenlainen sukupuolielämä: alistava ja alistuva. Ei saa pakottaa lähimmäistään mihin tahansa eikä saa suostua mihin tahansa, jotta saavuttaisi mielihyvää.
Nykysuomen sanat voisi poimia vaikka Gösta Sundqvistilta: porsas, sonni ja apina.
-
Satuin näkemään tuon keskustelun tv:stä. Minusta tästä asiasta on ihan turha hyperventiloida suuntaan taikka toiseen. Ihmetyttää vain pikkuisen koska keskustelussa ei tullut mitään uutta esille, joka antaisi aihetta olettaa moisen massahysterian vyöryvän kirkon päälle hyökyaallon tavoin. Vähän käy sääliksi Päivi Räsästä. Ei näytä olevan mitään rajaa julkisella lyömisellä. Valtaosaa kansasta asia ei liikuta, tuskin edes kiinnostaa koska homoseksuaalisuus on kuitenkin vain marginaali-ilmiö. Keltaisen lehdistön uljas edustajisto on vain taas löytänyt uuden "haaskan" (kirkon) jota repiä...
Keltaisen lehdistön uljas edustajisto.... Jälleen kerran ironista, joskin perustelematonta "mediaanheittotekstiä" Jampelta. Mitäpä jos Jampe vaikka lukisi Ilta=Sanomien Milla Rautiaisen napakan, oivaltavan ja tilanteeseen nähden perusteellisen kolumnin esillä olleista asioista. Rautiainen ei heittele, vaan pystyy tarkkaan kirjoittamiseen, toisin kuin... :kahvi:
-
Kun olen jo 25 vuotta sairastanut keuhkosairautta (nyt jo vakava-asteista), joka on tuonut tullessaan liitännäissairauksia kuten sydämen vajaatoimintaa ja rytmihäiriöitä, huonon verenkierron ja lähes kuolemaan johtaneen lääkemyrkytyksen, on jokainen alkava aamu otettava Herran kädestä. Toinen päivä on parempi kuin toinen ja sen tietää vasta kun päivä on illassa. Mieli on kiitollinen aina silloin, kun on voinut käydä Jumalan sanan kuulossa jumalanpalveluksessa tai körttiseuroissa.
Tässä tilanteessani on vain luotettava Raamatun sanaan ja sen antamaan lohdutukseen. En voi luottaa ihmisten näkemyksiin, jotka muuttuvat ajan ja kokemusten myötä. Ainoa pysyvä ja ihmisten parhaaksi tarkoittama elämäntapa on kirjoitettu Jumalan sanaan, eikä sitä ole vaikea löytää sieltä. Sitä elämäntapaa en tietenkään pysty noudattamaan, mutta siihen on kuitenkin hyvä turvautua vaikeina ja aina itseäni hämmentävinä ajankohtina.
Ei Jumala turhaan antanut meille elämänohjeita, sillä Jumala on rakkaus. Me vaan niin helposti haluamme tehdä niin kuin meistä itsestämme tuntuu ja jonka me itse koemme oikeaksi. Siinä tilanteessa missä kirkko on tällä hetkellä, tarvittaisiin kristittyjen rukouksia avaamaan ihmisten silmät Jumalan tahdon mukaiseen ajatteluun.
Luen Raamattua lähinnä sen pelastushistoriallisesta näkökulmasta käsin. ("Lukutavan muunnos on Jeesus-lukutapa. Raamattua luetaan sen mukaan, kuinka teksti kirkastaa Kristusta": Kotimaan Suola-liite)
Paljon en hukkaa aikaani median luomiin mielikuviin kirkosta ja sen kannanottoihin, jotka ovat usein täysin virheellisiä, vaikka olenkin kirjoittanut tämän hetken tilanteesta foorumilla.
Keskisuomalaisen pääkirjoitus käsitteli tänään myös ajankohtaista asiaa, minusta hyvällä tavalla:
http://www.ksml.fi/mielipide/artikkelit/kirkko-ei-ole-hetken-kuohussa-vaan-ajan-virrassa/610078
-
Hieman sinnepäin täällä, joskin oma sairaus unohtuu ellei hetkeen anna merkkiä itsestään, viime aikoina on unohtunut yhä harvemmin. Siksi alan ikävöidä jo saarnaa jossa käsiteltäisiin muuta. Joku on täällä joskus puhunut siitä että parannuksen teosta ja muista vanhoista kristinuskon perusteemoista ei oikein kuin saisi puhua, ja nyt jaan sen mielipiteen, en muista mitä silloin. Mutta kuulisin jo puhetta synnistä, armosta ja parannuksesta, synnistä johon minä olen vikapää, eikä joku naapurin Pekka. Muutoin käy äkkiseltään niinkuin käy --- lääkkeetkin löytyvät vain naapurin Pekalle, mistäs Leena avun löytää, kun ei ryyppää, harrasta irtoseksiä ja on päälle päätteeksi vuorenvarmasti hetero.
Alkusyksyn kokemuksen jälkeen mielessäni on ollut elämän lyhyys varsin usein, oikeastaan koko valveillaolon ajan, ja suru siitä kuinka tämä elämä tuli käytettyä. Sen tähden kai kaipaisi keskustelua jolla olisi tekemistä minun pelastukseni kanssa, kyllä vain, niin itsekäs olen, joku seurakunnan ikonikurssin sato ei siinä tosin auta suuremmiten sekään... miten sitä jaksaa, että on elänyt itsekkäästi koko elämänsä ja se kuulkaas kohta päättyy.
Enkä minä sen taakse pääse piiloon että perisynti asuu sitkeässä, minkäs tälle mahtaa. Sen tähden koko tämä melskaus jossa kansa hieman kuin jakautuu syntisiin ja erityisen syntisiin, saa minut kyllä kysymysmerkiksi. Kerta ei ole ensimmäinen, mutta kokemus väkevin.
-
Hiljaiseksihan tämä vetää, Leena pieni.
-
Hiljaiseksihan tämä vetää, Leena pieni.
Vetikö sinutkin? :003: Älä välitä, ei se koskaan pitkään kestä :003:
-
Keltaisen lehdistön uljas edustajisto.... Jälleen kerran ironista, joskin perustelematonta "mediaanheittotekstiä" Jampelta. Mitäpä jos Jampe vaikka lukisi Ilta=Sanomien Milla Rautiaisen napakan, oivaltavan ja tilanteeseen nähden perusteellisen kolumnin esillä olleista asioista. Rautiainen ei heittele, vaan pystyy tarkkaan kirjoittamiseen, toisin kuin... :kahvi:
Ymmärrän reaktiosi sitä taustaa vasten, että olet itse toimittaja. Näinhän olet jossain yhteydessä kertonut.
-
Viime lauantaina olin Wanhas Karhunmäes iltaseuroos ja siälä tummat virret soi jykevästi, kun H-Y:n valtakunnallinen kuaro oli mukana veisaamas.
Lapuan Tuamikirkkoseurakunnan tiarotussihteeri Heli Karhunmäki piti kiinnostavan seurapuheen kirkkoa kuahuttaneesta Ylen homokeskustelusta.
Tänään puheen pääpiirteet sai lukia Lapuan Sanomien lukijan miälipiresivulta. Tein pdf:n teirän luettavaksi, kun tykkäsin että oli niin hyvää asiaa.
https://dl.dropbox.com/u/9058225/Tosimies%20Elenius/img002.pdf
-
Viime lauantaina olin Wanhas Karhunmäes iltaseuroos ja siälä tummat virret soi jykevästi, kun H-Y:n valtakunnallinen kuaro oli mukana veisaamas.
Lapuan Tuamikirkkoseurakunnan tiarotussihteeri Heli Karhunmäki piti kiinnostavan seurapuheen kirkkoa kuahuttaneesta Ylen homokeskustelusta.
Tänään puheen pääpiirteet sai lukia Lapuan Sanomien lukijan miälipiresivulta. Tein pdf:n teirän luettavaksi, kun tykkäsin että oli niin hyvää asiaa.
https://dl.dropbox.com/u/9058225/Tosimies%20Elenius/img002.pdf
Kiitos tästä. Olipa hyvä ja Heli on hyvä sanomaan.
-
Kiitos tästä. Olipa hyvä ja Heli on hyvä sanomaan.
Ja minä kun ihan luulin, että olit kyllästynyt näihin homoasioista jauhamisiin.
-
Ja minä kun ihan luulin, että olit kyllästynyt näihin homoasioista jauhamisiin.
Olit ihan oikeassa. Puhuinkin nyt Eleniuksesta,
-
Leena kyllä kiittää, sillä kristityn ihmiskuva on väistämättä ollut epäehyt, ja kyllä se vaikuttaa, vaikkei saisi!! Onneksi on ollut tietopuolisuutta noista hellenistisistä tavoista muualta tahoilta, ja aikanaan isäpappa koeluetti minulla kaiken kouluun tarjottavan historiamateriaalin, silloin oli vielä ankaraa kilpailua ja kustannettiin mielipuolisia määriä kirjasarjoja, hän antoi m inulle ja kysyi sitten mikä on hyvä... . Olen kouluikäisestä tiennyt jo jotakin "poikarakkauden" ihannoinnista, ja myöhemmin niistä orgioistakin jotain kuullut. Paavalillahan on 1 kor. naputettavaa ateriatavoistakin, kun jotklut ovat nälissään ja toiset päissänsä.
Ei kai kukaan voi nähdä tuollaista huvittelumuotoa millään tavoin , no, onko se tässä kulttuurissa edes hauskaa kenestäkään, kokeilla huvikseen, uh. Vaikken kyllä tiedä. Me pidimme kaikkia kolmen päivän humusjuhliakin, eikä niillä jostain syystä ikinä kippauduttu kieriskelemään. Joku muualta taloon tullut sitä ihmettelikin että on siveää sakkia. ai oli niin paljon ja pakko tehdä työtä ja lujasti ettei ketään huvittanut edes humalassa ajatus tulevasta päivystysvuorosta sen toisen kanssa ja siitä yleisestä noloudesta.
Leena on nyt työorientoitunut...Leenapas pääsee huomenna työhön!! Ihanaa!
-
Jokainen on vähän homo. :023:
http://www.youtube.com/watch?v=wejE_37dx_A&feature=related
-
Ja minä kun ihan luulin, että olit kyllästynyt näihin homoasioista jauhamisiin.
Minä oon kyllästynyt homoasioista jauhamiseen. Lähinnä siksi että kuulun YLIVOIMAISEEN enemmistöön Suomen kansasta joka on heteroa eikä käsitä minkä helv... takia täysin marginaalinen ja seksuaalisesti epänormaalisti käyttäytyvä ryhmä manipuloi 100% mediaa ja vaatii yleistä hyväksyntää suuntautumiselleen? Meilläpä käytiin töissä oikein kahvipöytäkeskustelu tästä aiheesta kun sitä nyt niin kauheasti on viime aikoina rummutettu. Meillä ei ole ketään joka olisi jollain lailla uskonnollisesti orientoitunut, paitsi ehkä minä mutta itsekään en myönnä käsitystäni homoseksuaalisuudesta uskonnollisten syiden takia muodostuneeksi. Suurinta osaa ihmisistä ärsyttää aika lailla kun hoimojen puolesta rummutetaan joka päivä tuutin täydeltä. Emmehän me heterotkaan kulje kyltti kaulassa jossa esittelemme suuntautumistamme. Minkä takia homot pitäisi nostaa muiden yläpuolelle? Meidän työpaikalla oli erittäin edustava otos koko Suomen enemmistöstä joka ei ole kiinnostunut homouden uskonnollisista aspekteista vaan pitää sitä (kuten minäkin pidän) luonnonvastaisena ja jopa iljettävänä asiana. En voi sille mitään että kun näen tv:ssä kahden miehen pitävän halailevan toisiaan, suutelevan jne. alan voida pahoin.
Älkääkä tulko selittämään minulle että "sitä esiintyy luonnossakin". Voi olla näin mutta luonto ei todellakaan ole tässä teidän puolellanne. Homoparit eivät pysty lisääntymään. Se on vastaansanomaton fakta! Evoluutio tappaisi lopulta heidät sukupuuttoon. Minulla ei ole mitään lääketieteellistä faktaa (ja tuskin on teilläkään ja vaikka olisikin, tuskin olette ammattilaisia ymmärtääksenne tai kyetäksenne arvioimaan sen luotettavuutta), -mutta kyllä minusta koko homous johtuu vain siitä että nykyään elämä on niin helppoa eikä ihmisillä ole mitään OIKEAA tekemistä ja ajateltavaa niin he turhamaisuuttaan ja tekemisen puutettaan keksivät kaikkia hullutuksia ja luonnottomuuksia. Ja vielä se, että olkaa hyvät ihmiset varovaisia noissa äärimmäisyys-kannanotoissanne koska se (vielä) hiljainen kansanosa joka homoutta ei hyväksy mutta ei (vielä) metelöikään kantansa puolesta, -kun se kansanosa saa tarpeekseen tästä jauhamisesta ja vatvomisesta niin sitten näette vasta oikean kirkosta-eroamis-aallon. Tämä mitä nyt on tapahtunut on lastenleikkiä ja lillukanvarsia siihen verrattuna mitä tapahtuu jos tälle homouden puolesta rummuttamiselle ei tule mitään tolkkua.
Minä en hyväksy sitä että homoja kuitenkaan koulussa tai työelämässä kiusataan tai syrjitään, onhan kaikilla ihmisillä muutenkin kaikenlaisia hullutuksia eikä ihmistä saa taipumustensa takia kiusata. Mutta minä en kyllä tasan hyväksy sitäkään että noin pieni vähemmistö vaatii koko kansaa hyväksymään heidän taipumuksensa joka ei meidän mielestä ole mitenkään hyvä eikä puolustettava. Niin se vaan on. Ei minusta tuollaisten outojen marginaaliryhmien mukaan voi ruveta koko yhteiskuntaa säätämään. Onhan niitä muutenkin vaikka minkälaisia "suuntautumisia" ihmisillä mutta yhteiskunnan on pyörittävä enemmistön ehdoilla eikä hyvin poikkeavasti käyttäytyville tarvitse ollenkaan saada valtaväestöön rinnastettavia juridisia ym. oikeuksia ettö niiden avulla ikäänkuin julkisesti myönnettäisiin homouden olevan ok ja seuraavaksi arvatenkin että se on jopa suositeltavaa?
Jotakin rajaa hyvät ihmiset tähänkin asiaan! Alan todellakin olla koko lailla täynnä tätä kaikenmaailman taiteilija-taustaisten ym. individualistien ja elämäntapaintiaanien esiinmarssia ja homouden puolesta rummuttamista yöt ja päivät. Eikö ole tärkeämpiäkin asioita joihin käyttää energiaa? Siitä ontehty jopa seurakuntavaali-kysymys ja varmaan myös seuraava kunnallisvaalikysymys. Voi herranjumala sentään...
-
:eusa_clap:
Älkääkä tulko selittämään minulle että "sitä esiintyy luonnossakin". Voi olla näin mutta luonto ei todellakaan ole tässä teidän puolellanne. Homoparit eivät pysty lisääntymään. Se on vastaansanomaton fakta! Evoluutio tappaisi lopulta heidät sukupuuttoon. Minulla ei ole mitään lääketieteellistä faktaa (ja tuskin on teilläkään ja vaikka olisikin, tuskin olette ammattilaisia ymmärtääksenne tai kyetäksenne arvioimaan sen luotettavuutta), -mutta kyllä minusta koko homous johtuu vain siitä että nykyään elämä on niin helppoa eikä ihmisillä ole mitään OIKEAA tekemistä ja ajateltavaa niin he turhamaisuuttaan ja tekemisen puutettaan keksivät kaikkia hullutuksia ja luonnottomuuksia.
Tähän vaan sen verran että vaikka homoseksuaalisuudesta on tullu joissain länsimaissa yhteiskunnallisesti hyväksyttyä niin ei niiden määrä oo mihinkään noussu. Suunnilleen saman verran verran homoja on kulttuurista, aikakaudesta ja lajistakin riippumatta. Paitsi ehkä jossain Spartassa missä pojat oli 7-vuotiaasta 20-vuotiaaksi armeijassa eikä juuri tyttöjä nähny...
(Mutta olis sekin yhtä pöljää jos väki ja media rupeais vasenkätisten asialla vaatimaan että ei saa valmistaa oikea- ja vasenkätisten saksia vaan pelkästään molempiin käsiin sopivia, ja pistäis Fiskarsin syntipukiksi kaikkeen vasenkätisten syrjintään kun niiden oikeakätisten yleissakset käy vaan oikeakätisille ja vasenkätinen tarvii vasenkätisten sakset.)
-
Ninkauan Suomen kirkon menemisistä keskustellaan kuin niistä on erilaisia mielipiteitä.
-
Ninkauan Suomen kirkon menemisistä keskustellaan kuin niistä on erilaisia mielipiteitä.
Siis ikuisesti!
-
Punnittua puhetta Jampelta. Nyt näyttää todellakin siltä, jos et ole puolustamassa homoja, et ole edes kunnon kansalainen. Et voi esittää edes mielipidettäsi, jos et hyväksy mies- ja naisparien kirkollista vihkimistä. Jos olet vihkimistä vastaan et ymmärrä Jumalan rakkautta, etkä hänen hyvää tahtoaan kaikkia ihmisiä kohtaan. Kuitenkin kaikitenkin - tasapuolisuuden nimissä, kaikilla täytyy olla mahdollisuus mielipiteensä esittämiseen.
Tämä ei ole myöskään yksin minun mielipiteeni nyt käytyyn keskusteluun kovasti ajankohtaisesta aiheesta.
Ylivoimaisen enemmistön edustaja...vaikka vain huru-ukko.
-
Täällähän puhutaan asiaa. Kiitos Jampe, Sanneli ja vaivattu sielu. :eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap:
-
Jampe, uskoisin itselläni olevan sekä tietoa, työkokemusta että harkintaa. Etomisen tunteeseen minulla olisi muutama kirpeä kommentti: Lähtökohta minkäänlaisile teologisille argumenteille se ei ainakaan voin olla. En ota kantaa silloin tällöin kuumenevaan vouhotukseen teemasta, joka kai todella jo kyllästyttää jokaista, ihmettelen lähinnä sitä, että jos nyut niin perin kyllästyttää, miksi yhä jatkatte?Lopettakaa.
Tiedän, ellotti tai ei, että osa populaatiosta aina todella syntyy homoeroottisena, kyseessä ei ole sen merkillisemmässä määrin synti kuin on oma synnynnäinen epilepsiani. Sekin on ollut avioeste, samoin se ellottaa ja yökötää yhä joitakin ihmisiä, joskaan ei samassa mitassa kuin skitsofrenia homoudesta nyt puhumattakaan. Todella vakavaa keskustelua on käyty oikeudestani harjoittaa lääkärin ammattia -- oli siitä työssä osoitettavaa haittaa tai ei. Oli onnetonta että diagnoosi saatiin vasta kun jo olin lähes valmis erikoislääkäri.
SE homoeroottisuus, josta Paavali kirjoittaa, on ollut vapaaehtoista eroottista riekkumista, ei synnynnäinen ominaisiuus. Kyseessä oli täsmälleen sama synnin harjoittaminen kuin korinttolaisten varsin epämääräiseksi luisunut "pyhä ateriointi" omin eväin-periaatteella. Ihannoitujen alkukiristittyjen on ollut vaikeaa oivaltaa kristinuskon sanoman ja eettisen velvoitteen yhteennivomista. MIksi te ette itse suostu näkemään kuin oman kuvotuksenne, yhden monimerkityksisen sanan, juutalaisuudesa kivitystuomion ansainneet, ja tuomitsette Jumalan luomia ihmisiä tämän riittäessä kai sitten? Nyt sopisi muuten kyllä päästää itsensä ahdistumaan siinä määrin että alkaa rukoilla viisautta itselleen - ja vakavissaan. Minä aloin, ja seuraavaksi menen kyllä itse tutustumaan heidän kristilliseen piiriinsä, jotta sitten tunnen jonkun joka on yhtaikaa satavarmasti homo ja kristitty oikein perin ja juurin. Tähän asti tunnetut ovat olleet ainoastaan korkeatasoisesti eettisiä kollegoja, joiden parjaaminen jo ottaa luonnon päälle. Tunnetteko edes yhtään homoa? Entä jos erehdytte?
On täysin totta, että homoseksuaaleja on aina ollut, mutta suuri heteroenemmistö takaa jokaisen lajin säilymisen kyllä. Mutta jos kyseessä onkin marginaaliin ahdettu ja monin tavoin myös jatkuvasti päällesyljetty joukko, en käsitä miten kirkko liittyy näihin sylkijöihin sen perusteella, että sukupuolisen suuntautumisensa ovat joskus vapaaehtousesti todella ällöttävissä menoissa vaihtaneet heteroseksuaaleiksi luodut ihmiset, tai jokin kulttuuri on aliarvostanut naista siinä määrin ettei ole hyväksynyt tätä miehen arvoiseksi seksikumppaniksi.
On niinikään totta, että murheellisimpiin tarinoihin voi kuka hyvänsä perehtyä. Moniko on lukenut yhtäkään Pjotr Tshaikovskin elämäkertaa, kunnollista? Moniko tuntee ensimmäistäkään homoa itse? Minä tunnen, ja luen näitä sitä surullisempana, muistaessani että hän, minuun luotettuaan, näytti sateenkaarivyötään ja sanoi ettei hän muualla voi olla enää kuin Heränneiden seurassa.
-
:-\ Minnekköhän hävisi vastaukseni, jota ruksailin äsken?
Jotaki asiaan. Minusta joku täällä kirjoitti kivasti: Jokainen meistä on pikkaisen HOMO.
Ehkä se on niin ja ne jotka eniten tuomitsee eniten.
On kait se niin, et ne jotka eniten osoittee sormella, niitä osoitta Kolme takasin.
Siis niinku, et jos yks osoittaa suuntaan, ni Kolme osoitta itseä?
-
:-\ Minnekköhän hävisi vastaukseni, jota ruksailin äsken?
Jotaki asiaan. Minusta joku täällä kirjoitti kivasti: Jokainen meistä on pikkaisen HOMO.
Kaada ittelles vaan, kuten tavataan sanoa.
-
Sen verran, viisveisaaja, että' jos ja kun löydät jostain karanneen vastauksesi, niin tuossa joka tuli perille on sen verran totuutta että kehitys heteroeroottisuutta kohti käy lävitse lyhyen homoeroottisen vaiheen, ja siinä mielessä jotkut todella tämän itsessään tunnistavat ja kauhistuvat --- suotta.
He ovat heteroja, mutta koska se episodi osuu varhaisnuoruuteen niin siitä on jo muistoja. Tavallisesti, jos näin on, on seurannut aika pian selkeä heteroseksuaalinen ihastuminen, "ensirakkaus" joka on kyllä ollut selvästi eri intensiteettiä kuin jotkin epämääräiset hapuilevat eroottiset tunteet joiden kohteeksi kelpaa tyttö tai poika, kunhan hän hapuilee ja ottaa uomansa, ja yleensähän se on heteroa.
Se on liian myöhään selittääkseen homoseksuaalisuuden millään psykoanalyyttisilla fiksaatioilla - silloin ei enää fiksoiduta, kun viettipaine porskuttaa tosihöryllä ja vie kohti aikuisuutta. Mutta muistot kiusaavat ja enemmän usein poikia ja miehiä kuin tyttöjä ja naisia, joilla on sellainen poikatyttövaihekin joskus niin selkeänä --- se kun menee niin selkeänä ohikin ja on niin yleinen ja jokseenkin suopein silmin katseltu.
Oikein tyyppiesimerkki tämmöisestä sinnetännerakastuvasta nuoruusikäisestä on Mozartin "Figaron häitten" hovipoika, Cherubino, jonka rakkaudentunnustus kreivittärelle - siis nainen vaihteeksi mutta varsin varttunut verrattuna Cherubinoon) on kuulemma ja onkin kyllä eräs oopperan kauneimmista aarioista -- joku on sanonut että kaunein, mutta kun en ole kaikkia kuullut niin olkoon että huippukaunis
joku voisi ettiä sen "Voi, che sapete"-aarian. Leena ei osaa... http://www.youtube.com/watch?v=rJtr0xq1uI0
Lisäys Seppos
-
joku voisi ettiä sen "Voi, che sapete"-aarian. Leena ei osaa...
Vassokuu (http://www.youtube.com/results?search_query=Voi%2C+che+sapete&aq=f)
Mt
-
:-\ Minnekköhän hävisi vastaukseni, jota ruksailin äsken?
Jotaki asiaan. Minusta joku täällä kirjoitti kivasti: Jokainen meistä on pikkaisen HOMO.
Ehkä se on niin ja ne jotka eniten tuomitsee eniten.
On kait se niin, et ne jotka eniten osoittee sormella, niitä osoitta Kolme takasin.
Siis niinku, et jos yks osoittaa suuntaan, ni Kolme osoitta itseä?
:023:
-
Vassokuu (http://www.youtube.com/results?search_query=Voi%2C+che+sapete&aq=f)
Mt
Voi että, kiitos. Minä jo osasin tämän linkittämisen, mutta en taas osakaan. Tässä kansalaisille sekaeroottista vastaherännyttä rakkautta päivän päätteeksi.
-
Leenalta kysyn ihmisen kehityksestä tyttövauvaksi ja poikavauvaksi.
Olen muistavinani että kaikki ihmisalkiot ovat aluksi XX-kromosomein varustettuja. Myöhemmin vasta pojalle tulee Y-kromosomi.
Voisiko tässä olla se juju että syntyy aina joitakin poikavauvoja joihin on jäänyt X-vaikutteita normaalia enemmän.
Eivät kaikki homo-miehet kylläkään ole naismaisia. Oma enoni oli erittäin kookas ja miehinen . En tietenkään tiedä oliko hän syntymähomo vaiko
käännynnäinen. Sisarussarjan fiksuin hän kuienkin oli.
:102: :049: :061:
-
Leenalta kysyn ihmisen kehityksestä tyttövauvaksi ja poikavauvaksi.
Olen muistavinani että kaikki ihmisalkiot ovat aluksi XX-kromosomein varustettuja. Myöhemmin vasta pojalle tulee Y-kromosomi.
Voisiko tässä olla se juju että syntyy aina joitakin poikavauvoja joihin on jäänyt X-vaikutteita normaalia enemmän.
Eivät kaikki homo-miehet kylläkään ole naismaisia. Oma enoni oli erittäin kookas ja miehinen . En tietenkään tiedä oliko hän syntymähomo vaiko
käännynnäinen. Sisarussarjan fiksuin hän kuienkin oli.
:102: :049: :061:
En ota kantaa asiaan, mutta pikkuinen tietoisku. Homoeroottisilla pareilla on selkeät roolit. Tytöt puhuvat femmestä ja rekkakuskista. En tiedä mistä pojat puhuvat, mutta ihan vastaavt roolit heillä on eli toinen on maskuliinisempi ja toinen feminiinisempi. Mitä taas viisaisiin homoihin tulee niin Leonardo da Vinci oli vasenkätinen homo. Käännynnäisiä en ole ole koskaan tavannut. Riittäköön tämä.
-
Ei aivan, Riitta, mistä se sinne alkion soluihin pääsisi myöhemmin Mutta sikäli olet aivan oikeassa että Y-kromosomi jossa on vähän geneettistä materiaalia, alkaa vaikuttaa vasta myöhemmin. Alkuun jokaisen kehittyvän alkion aivot ovat "naisen",. niistä tulee "miehen" aivot siinä keskivaiheilla kehitystään jos se Y on paikalla. Lisäksi tunnetaan sellaisia tiloja joissa muut solut eivät "tottele" Y:n komentoja, ja näyttää syntyvän tyttö, joka onkin genotyyppiä XY, ei mahdottoman harvinainen. Löytyy tavallisesti kun löydetään epäilyttävä kasvain vatsasta, ja ohutleikkeissä poistettaessa se todetaan laskeutumattomaksi kivekseksi, tiedetään poistaa toinenkin (niihin kehittyy muussa tapauksessa syöpä), ja sitten onkin vaikein edessä. Mutta he ovat kyllä tyttöjä mielestään ja heteroja, en ole muullaisia kohdannut tai kuullut, muukaan ei ole mahdotonta mutta silloin he olisivat luonnollisesti lesboja, tyttöjä kun ovat. Samoin saattaa esiintyä erilaisia ns mosaiikkimuotoja, joku aika harvinainen, jossa olisi ollut syntymässä tyttö-poika-kaksospari mutta jostain syystä alkiot fuusioituvat eivätkä erkane lopullisesti, silloin tilanne voi olla sekava kuin mikä. Saattaa se olla sekava muutoinkin, eli syntyvän lapsen sukupuoli on päätettävä, eihän hän voi jäädä välimuodoksi, tehdään se mikä paremmin onnistuu, kun muu ei auta. Ei kovin harvinaista.
Sen sijaan siitä aletaan tietää yhä enemmän kuinka äidin oma hormonituotanto ja sen pääsy alkioon asti vaikuttaa kehittyvään keskushermostoon, tällä on vaikutusta sille miten itsensä kokee tulevana ihmiseolentona. Lisäksi on nippu omaan genomiin liittyvää, mutta nyt pitäisi ottaa jo tuoreita oppikirjoja esille. Joka tapauksessa ilmiö on monitekijäinen, useimmiten, mutta olkaa nyt kriittisiä sillä omista perusopinnoista on aikaa! Seuraan kyllä kaikkea mutta omaa alaa on pakko seurata tiiveimmin. Tiedän että hyvinn harvinaisissa tilanteissa pitkässä psykoanalyyttisessa hoidossa ulkoinen orientaatio on vaihtunut, mutta harvinaista se on, enkä uskaltaisi sanoa onko kyseinen henkilö homo ollutkaan vai onko paennut pelkojaan muodostamalla epäaidon identiteetin, jonka jälkeen jo muut oireet ovat pakottaneet hoitoa hakemaankin. Ja se on todella harvinaista, jeikä ole ollut hoidon fokus, vaan sivutuotteena tullutta hyvää, sillä hyvä se on, kuka nyt tahtoisi kuulua inhottuun vähemmistöön?
Missään tapauksessa en ainakaan toistaiseksi uskalla suositella mitään "eheytyskursseja" homoille, kuten en mitään puoskarointia. . Geneettinen ominaisuus se ei mitenkään suoraan ainakaan ole, sillä kyllä homoseksuaaleilla lapsia on mutta he ovat olleet heteroja, kuten se Saision tyttö siinä tv-ohjelmassa. Me tunnemme jo koko genomin muttemme vielä täsmälleen miksi jokin geeni kieltäytyy toimimasta oloissa joissa toinen toimii. Sen tiedän että jossakin perheessä on enemmän homoseksuaaleja kuin yleensä, se puhuu jonkin altistavan tekijän puolesta, jos perheoloista ei löydy aivan kaaostavia syitä,m ja sanottakoon nyt ja painavasti ettei ole osoitettu homoseksuaalisuuden olevan yhtään mikään "fiksaatio" tai "regressio".
-
Olen kyllästynyt tähän paskan jauhamiseen.
-
Ympäristötekijät vaikuttavat muun ohella seksuaaliseen identiteettiin.
-
En ota kantaa asiaan, mutta pikkuinen tietoisku. Homoeroottisilla pareilla on selkeät roolit. Tytöt puhuvat femmestä ja rekkakuskista. En tiedä mistä pojat puhuvat, mutta ihan vastaavt roolit heillä on eli toinen on maskuliinisempi ja toinen feminiinisempi. Mitä taas viisaisiin homoihin tulee niin Leonardo da Vinci oli vasenkätinen homo. Käännynnäisiä en ole ole koskaan tavannut. Riittäköön tämä.
Useissa miespareissa näkyy heti, jo näöstä, otteista ja olemuksesta, että toinen heistä on "mies" ja toinen on "nainen". :kahvi:
-
Olen kyllästynyt tähän paskan jauhamiseen.
Siitä pääsee helposti eroon jättämällä tämän ketjun (ja mahdolliset muut vastaavat) lukematta. Kyseessä on kuitenkin asiakokonaisuus, joka on monelle ihmiselle vaikea sekä tiedollisella että tunnetasolla. Silloin asioiden käsittely ei yleensä ole pahaksi. Esimerkiksi sellaiset tiedot, joita Leena viesteissään asiasta kertoo, ovat ainakin minulle hyödyllisiä. Näkemystä avartavat myös toisenlaiset viestit, sellaisetkin, joissa asiaan suhtaudutaan voimakkaan tunteenomaisesti, oli tunteiden suunta kumpi tahansa.
Itse olen joutunut ennakkoluuloineni totisen paikan eteen seuratessani aikoinaan läheisen miespuolisen ystäväni kamppailua homoseksuaalisuutensa hyväksymisen kanssa. Hän tunnisti silloisen lain mukaan rikollisen ja erittäin jyrkästi tuomitun ja halveksitun taipumuksensa murrosiässä, kätki sen keski-iän kynnykselle, kielsi oman seksuaalisuutensa, yritti omalta kannaltaan mahdottomia ihmissuhteita, pelkäsi ihmissuhteiden katkeamista salaisuuden paljastumiseen ja niin edelleen. Kaikki tämä ei mennyt jälkiä jättämättä, ja asian tiimoilta "jauhettiin paskaa" joskus yökaudet. Noina aikoina jouduin kasvotusten myös omien ennakkoluulojeni ja asiaan liittyvien tunteideni kanssa. Jos kuvittelette, että olin luonnostani ennakkoluuloton, avarakatseinen ja suvaitsevainen, olette väärässä. Tietoa tarvittiin, niin myös asian emotionaalista käsittelyä, mikä on aina väistämättä aikaa viepää.
Mt
-
Keskustelu aiheesta on tärkeää siksi, että jos on olemassa tilanteita, joissa ihmistä _syrjitään_ seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi (siitä voi olla montaa mieltä onko homoliittojen kieltäminen syrjintää, asiasta syytä keskustella), on asiasta keskusteltava. Siitäkin huolimatta, että asia meitä oksettaisi, ällöttäisi, kuvottaisi tai naurattaisi, homot ovat ihmisiä. All different, all equal olen joskus kuullut sanottavan.
Tämän päivän Hesarissa oli lyhyt juttu sivulla D6 siitä, miten 13-15 vuotiaita homoja on päätynyt itsemurhaan muun muassa koulukiusaamisen seurauksena. Homma menee nyt täysin mönkään! Vaikka emme hyväksyisi homojen välisiä liittoja, on heidät hyväksyttävä ihmisinä. Ja jos asiasta ei keskustella = jauheta paskaa ( :icon_rolleyes: ), ei mikään ikinä muutu ja jatkossakin 13 vuotiaita kuolee turhaan ihmisten törkeän käytöksen vuoksi (joka juontaa suvaitsemattomuudesta muka suvaitsevaisilla kristityillä).
-
Yritin ettiä Yle-areenasta ohojelmaa, mutta en löytäny enää mihinä tutkittihin homoutta geenitutkimuksen avulla. Sitä tehtihin kaksostutkimuksena, jossa toinen kaksosista oli homo ja toinen hetero. Kodin, kasvatuksen ja ympäristön vaikutus voitihin minimoora, kun molemmilla ne oli samat.
Miälenkiintoosempia oli epigeneettiset syyt, kun toisella kaksosella sama geeni voi syttyä, mutta toisella ei. http://www.tiede.fi/uutiset/3464/perinnollisia_eivat_ole_vain_geenit
Epigeneettiset säätelytekijät mahdollistavat epigeneettisen periytymisen aktivoimalla ja passivoimalla geenejä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Epigeneettinen_periytyminen
Mutta paskaahan nämä tutkimukset ovat, kun niitä luetahan epätiäteellisesti. :102:
-
Keskustelu aiheesta on tärkeää siksi, että jos on olemassa tilanteita, joissa ihmistä _syrjitään_ seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi (siitä voi olla montaa mieltä onko homoliittojen kieltäminen syrjintää, asiasta syytä keskustella), on asiasta keskusteltava. Siitäkin huolimatta, että asia meitä oksettaisi, ällöttäisi, kuvottaisi tai naurattaisi, homot ovat ihmisiä. All different, all equal olen joskus kuullut sanottavan.
Tämän päivän Hesarissa oli lyhyt juttu sivulla D6 siitä, miten 13-15 vuotiaita homoja on päätynyt itsemurhaan muun muassa koulukiusaamisen seurauksena. Homma menee nyt täysin mönkään! Vaikka emme hyväksyisi homojen välisiä liittoja, on heidät hyväksyttävä ihmisinä. Ja jos asiasta ei keskustella = jauheta paskaa ( :icon_rolleyes: ), ei mikään ikinä muutu ja jatkossakin 13 vuotiaita kuolee turhaan ihmisten törkeän käytöksen vuoksi (joka juontaa suvaitsemattomuudesta muka suvaitsevaisilla kristityillä).
Tästä olen täysin samaa mieltä! Meidän ei tule hyväksyä minkäänlaista kiusaamista tai kaltoinkohtelua minkään syyn nojalla, -ei edes homoihin vaikkemme pidä sitä luonnollisena ja terveenä suuntautumisena. Minusta sellaisten kommenttien esittäjät kuin "homot joutuvat helvettiin" -sietäisivät saada vajan takana halkohoitoa. Sen verran ihminen pitää olla että jokaisella on sama ihmisarvo. Seurakuntaan he ovat minun puolesta tervetulleita. Olenhan itsekin sinne tervetullut, -jostain syystä. Kyllä tässä on paljonkin parantamisen varaa! En mitenkään puolusta tällaista.
Mutta!! -Älkää sanoko että homouden pitäminen luonnonvastaisena ja vääränä on "tuomitsemista" ja "lyömistä" ja "suvaitsemattomuutta"!
Ja älkää vaatiko meitä jotka emme sellaista tule koskaan hyväksymään, väkipakolla ja yöt päivät jatkuvalla määrätietoisella rummutuksella luopumaan mielipiteestämme koska se ei muka teidän kannattajien mielestä ole "oikeaoppinen"! Olkoot homot rauhassa ja pysykööt omalla reviirillään jos kerran pakko on homo olla. Älkää tulko kyltit kaulassa metelöimään ja vaatimaan valtaosaa kansasta muuttamaan mielipidettään ja vakaumustaan! Siedätyshoito ei auta!
Median haaskalintujen osuus tässä syntyneessä sopassa on merkittävä (taas kerran!). Populistiselle medialle ei millään muulla ole merkitystä kuin myyntiluvuilla. Myyntiä kiskotaan ilman omantunnon tuskia keinoja kaihtamatta. He varmaan rummuttaisivat minkä hyvänsä ideologian puolesta jos se tuottaisi tarpeeksi rahaa. Poliittinen media taas haistelee mistä saisi kerättyä ääniä. Nyt he varovasti tosin vielä antavat hiljaisen hyväksyntänsä homoudelle luullen siten miellyttävänsä äänestäjiä mutta oletteko panneet merkille erästä marginaaliin jäänyttä asiaa; -Kristillisdemokraattien kasvu on juuri nyt räjähdysmäistä ja eniten laita vuotaa Kokoomuksesta ja Keskustasta jotka huojuvat selkärangattomasti sinne tänne. Kolmas median ryhmä on paikallislehdistö jossa näyttää äkillisesti syntyneen paljon suuria uskonnollisia opastajia eli mullaheja! Niitä ovat Paikallislehtien päätoimittajat jotka tuovat maanviljelijän vaimon koulutuksella yllättäen esiin "suurta tietämystään" aina raamatuntulkintakysymyksistä vaikeaselkoisiin lääketieteen tutkimustuloksiin. Otsikoita revitään mistä saadaan.
Suurta haaskalintujen juhlaa tämä aika! Populismiin on niin helppo langeta...
-
Olen tosi iloinen jos tiedosta on hyötyä. Ei teema ole helppo kenellekään, mutta voi vain kuvitella, millaista ällötystä homoseksuaalille herättää heterosuhteeseen pakottaminen, kun rehellisesti todella tuntee omat tunteensa. Sehän on heollä aivan sama päinvastoin vain kuin meillä (no heteroilla, kai täällä joku homokin on, tilastollisen tlodennäköisyyden mukaan)
Tunteiden pohjalta ei kuitenkaan tehdä teologiaa, ei. Sen takia Scheleiermacher ei pääse Leenan Suureen Systematic Hockey Leagueen, ja Briunner otetaan äärihädässä, ehdottomassa hätätilanteessa kehiin... sotkevat syvyyspsykologian ja ilmoitustodellisuuden... Leena kertoo jos huomaa olleensa väärässä, Leena oppii lisää koko ajan... :026:
-
Mutta paskaahan nämä tutkimukset ovat, kun niitä luetahan epätiäteellisesti. :102:
"Tieteellisyys" taitaa sinun ajatusmaailmassa riippua siitä mitä mieltä on tutkimustuloksista? Olisi kyllä kiinnostava tietää tällaisten väitteiden heittelijöiltä että millainen lääketieteellinen referenssi ja tutkimuksiin perehtyneisyys siellä oikein loistaakaan, mielipiteiden takana...
Itse en katso voivani pelkkiä otsikoita lukeneena voivani esiintyä "tutkimustuloksien" argumentoijana mutta jos joku voi niin onnea hänelle!
Tieteellisen tutkimuksen perusajatus on kyseenalaistaminen. Kyseenalaistaminen vie asioita eteenpäin, -ei yksisilmäinen samaa mieltä oleminen, varsinkaan ilman tarvittavaa pohjatietämystä jota tällä palstalla tuskin löytyy muilta kuin Leenalta. Silti Leenankaan sana ei ole vielä mitään "Jumalansanaa" vaan ainoastaan Leenalla lienee tarvittava tietämys ja ammattitaito arvioida noita tutkimuksia. Joku toinen lääketieteen ammattilainen voi taas olla Leenan kanssa kokonaan toista mieltä, niinkuin ymmärtääkseni onkin.
-
Mutta!! -Älkää sanoko että homouden pitäminen luonnonvastaisena ja vääränä on "tuomitsemista" ja "lyömistä" ja "suvaitsemattomuutta"!
Ja älkää vaatiko meitä jotka emme sellaista tule koskaan hyväksymään, väkipakolla ja yöt päivät jatkuvalla määrätietoisella rummutuksella luopumaan mielipiteestämme koska se ei muka teidän kannattajien mielestä ole "oikeaoppinen"! Olkoot homot rauhassa ja pysykööt omalla reviirillään jos kerran pakko on homo olla. Älkää tulko kyltit kaulassa metelöimään ja vaatimaan valtaosaa kansasta muuttamaan mielipidettään ja vakaumustaan! Siedätyshoito ei auta!
Jampe, valitan, mutta ensimmäinen lause ajaa sinut itsesi siihen manaamaasi "halkohoitoa ansaitsevien" joukkoon, etkö huomaa. Ei sinun tarvitse itsesi olla homo, ei kukaan sellaista edellytä, mutta luonnonvastaista se ei ole, se on eräs luonnon varianteista, eikä siihen liity mitään väärää, ellei siihen pakoteta. Sen koommin kuin minkäänlaiseen intiimiin kontaktiin. Mieti vielä. Muuten jaan kaiken.
-
Leenan kanssa toista mieltä on toistaiseksi ollut vain Päivi Räsänen. Leena on erittäin kriittinen itse ja hirveä nipo lukiessaan mitä hyvänsä, joko otetaan täydet pisteet osaamisesta tai ei mennä mihkään. Ja luetaan sillä mielellä, että on käännetty jokainen kivi. Räsäsen hengenheimolasiosista en tiedä, kun en tunne, mutta Päivin oma opus teemasta saa minut melkein hirteen ammattihäpeästä... kuitenkin siinä on sellainen parlamentaarikko jota muuten kunnioitan, kun hän siis esimerkiksi todella lukee sähköpostinsa, vastaa siihen ja yrittää oikoa epäkohtia. Leena tietää... Muistan Päivin jo opiskeluvuosilta. Kova fundamentalisti ja aika kiivas, joskus väännettiin kättä jos mistä Meilahden käytävillä ja kotimatkalla, mutta mitä rehellisin ihminen muuten.
-
Jampe, valitan, mutta ensimmäinen lause ajaa sinut itsesi siihen manaamaasi "halkohoitoa ansaitsevien" joukkoon, etkö huomaa.
En ole samaa mieltä. Luonnon "varianteista" puhuminen on liian epämääräistä. Mitä tahansa voidaan sanoa luonnon variantiksi, sen verran tarkkana yritän olla tässä keskustelussa vaikka minulla ei olekaan samanlaista kompetenssia argumentoida kanssasi luonnontieteestä. Tutkimukset osoittavat monesti mitä niillä halutaankin osoittaa, tästä luulen meidän olevan yhtä mieltä? Juuri sen takia kritiikki on tärkeätä. En jaksa enkä viitsi eikä minulla ole aikaakaan koska se olisi mittava prosessi ruveta hakemaan minkälaisia tieteellisiä tutkimuksia maailmalla on asiasta aikojen kuluessa tehty. Minulla olisi siihen kyllä halutessani mahdollisuus. Sen takia on turhaa astua tähän ansaan.
Mutta sanonpa kuitenkin että evoluutio on hyvin vahva todistaja siitä mikä luonnossa menestyy eli annetaan luonnonvastaisuudelle sellainen sisältö että se on luonnonvastaista jonka luonto itsestään hoitaa "pois päiväjärjestyksestä"! Miten kävisi eristyksessä elävälle homopopulaatiolle?
-
Anoppini kerran sanoi parikymmentä vuotta sitten, että se on luonnotonta eihän sitä ole eläimilläkään. Sitten kysyin häneltä entä kun sinun ammusi ovat härillä. Sen jälkeen asia oli käsitelty eikä sitä ole sivuttu kertaakaan.
-
Leenan kanssa toista mieltä on toistaiseksi ollut vain Päivi Räsänen.
Tuota en usko ihan tälle syönnille. Päivi on vain sanonut se julkisuudessa.
Anoppini kerran sanoi parikymmentä vuotta sitten, että se on luonnotonta eihän sitä ole eläimilläkään. Sitten kysyin häneltä entä kun sinun ammusi ovat härillä. Sen jälkeen asia oli käsitelty eikä sitä ole sivuttu kertaakaan.
Jos sinne ammujen joukkoon olisi päästetty sonni, niin kyllä se olisi tehnyt tehtävänsä alta aikayksikön. Jos siellä laitumella on pelkkiä lehmiä, niin silloinhan joku lehmistä hyppää toisen selkään. Silti samainen selkään hyppijäkin itse härillään ollessaan on sonnin astuttavana. Sonni kyllä pitää huolen, että silloin kun on h-hetki, niin muilla ei ole asiaa kiimaisen lehmän luo.
-
Minä en ole ainakaan sanonut etteikö sellaista luonnossa esiintyisi. Mutta totta puhuen en näe tuonkaltaisilla keskusteluilla minkäänlaista todistusarvoa tässä asiassa.
-
Mitä tahansa voidaan sanoa luonnon variantiksi
Sori minun piti lisätä tuo sana "variantiksi". Pyyhin vahingossa pois. Olet oikeassa, luonto on varsin monimuotoinen! Melkein mikä tahansa ON luonnon variantti. rvelen, että asetant vastakkain valitun käyttäytymisen ja synnynnäisen ominaisuuden? Selitähän vielä minkä tähden joku valitsee jotakin niin ahdistavaa?
Tutkimukset kannattaa lukea huolella, mutta oikeastaan tosikriittinen on osoittautunut välttämättömyydeksi vain lääketutkimuksissa. Minä inhoan niitä, ne ovat liian usein tarkoitushakuisia.
Tätä teemaa ei kukaan tutki mistään valmiista motiivipohjasta lähtien, usko se, päin vastoin, jos yhtäkkiä löytyisi jokin jutun ja olemassaolevan tiedon päälaelleen kääntävä löydöls ihminen säntäisi kotiin huuliaan lipoen ja kirjoittaisi läpi sadan yön siitä juttua, herkeämättä.
Ei psykiatriassa eikä psykoneurologiassa tunneta tällaisia intohimoja siis, tarvetta osoittaa homoseksuaalisuutta siksi tai täksi. Jokainen tahtoisi löytää uutta ja mullistavaa ja sellaista jota kukaan ei voi kumota. Ehdottomasti juuri näin, Jota ei voisi kumota. Se takaa laadun erittäin pitkälle sillä kilpailu tutkimuksen huipulle on ankaraa. Kukaan ei menesty, jos valitsee lopputuloksen etukäteen; jokainen yrittäjä on paljastunut ja naurettu lopullisesti tontilta ulos, menettänyt asemansa ja apurahansa. Tämä ei ole kuten jokin jossa innovoidaan, tutkimus perustuu mitattavaan, punnittavaan, toistettavaan ja havaittavaan. Eikä tuo perustelu suljetusta homoyhteisöstä kumoa millään tavoin tätä; Se on variantti, jota esiintyy tietty prosenttiosuus joka sukupolvessa. Valitan.
Aikanaan yritettiin tehdä maailmasta "Judenfrei" jokseenkin samoin argumentein.
-
Tuota en usko ihan tälle syönnille. Päivi on vain sanonut se julkisuudessa.
Olen kiitollinen jokaisesta tutkimuksesta, joka osoittaa vastaskkaista joten antaa tulla. Minä en ns uhkaa ikinä tyhjällä aseella, sitäpaitsi. Etkö usko tästä myös keskustellun? Kiivaimmin silloin kun se poistettiin tautiluokituksesta?
Pekka Reinikaisen asenteita en tunne, mies on fundamentalistikristitty mutta myös Skepsiksen jäsen, ja tullut joskus aiheetta näpäytetyksi siitä että muka "vain rukoilee" kun oli kieltäytynyt antamasta aiheetta pkv-lääkkeitä. Hän ei ole tietääkseni tästä avannut suutaan mutta sopii kysyä. Luulot eivät sitten kelpaa, sillä meidät jotka praktikoimme sidotaan tosiasioihin ja käypä hoito-suosituksiin. Päivi on niistä vapaa koska ei harjoita praktiikkaa.
-
Olen kiitollinen jokaisesta tutkimuksesta, joka osoittaa vastaskkaista joten antaa tulla. Minä en ns uhkaa ikinä tyhjällä aseella, sitäpaitsi. Etkö usko tästä myös keskustellun?
Pekka Reinikaisen asenteita en tunne, mies on fundamentalistikristitty mutta myös Skepsiksen jäsen, ja tullut joskus aiheetta näpäytetyksi siitä että muka "vain rukoilee" kun oli kieltäytynyt antamasta aiheetta pkv-lääkkeitä. Hän ei ole tietääkseni tästä avannut suutaan mutta sopii kysyä. Luulot eivät sitten kelpaa, sillä meidät jotka praktikoimme sidotaan tosiasioihin ja käypä hoito-suosituksiin. Päivi on niistä vapaa koska ei harjoita praktiikkaa.
Väitit, että Leenan kanssa eri mieltä on ollut vain Päivi Räsänen. Sitä minä en usko. Tunnen minä ainakin yhden lääkärin ja tässä asiassa hän on Leenan kanssa eri mieltä.
-
Väitit, että Leenan kanssa eri mieltä on ollut vain Päivi Räsänen. Sitä minä en usko. Tunnen minä ainakin yhden lääkärin ja tässä asiassa hän on Leenan kanssa eri mieltä.
Leenan mielipidettä et tiedä, koska sitä ei ole kerrottu. Leena on kertonut ainoastaan tosiasioita, praktiikan perusteet ja ihmetellyt yhtä jos toistakin tässä. Anna yhteystiedot, olen kiinnostunut kuulemaan miten hän perustelee kantansa, tunteeko jotakin joka minun olisi hyvä nyt osata myös, ja mikä se "mielipide" siis ylipäänsä on. Voit kysyä salliiko hän sen, ja jos, antaa minun e-mail-osoitteeni ajatuksenvaihtoa varten. Hänellä lienee laajakin kokemus tästä? Pitkä ura psykiatrina? Olen vilpittömän kiinnostunut. Sinulla on yhteystietoni joten ohjaahan meidät yksiin. Tiedän minäkin emäntiä jotka eivät ole körttiläisiä...
-
Jatkuu osassa 2