Mihin menet, Suomen kirkko?

[seppos]

Kirkko olisi kiva, jos siellä olisi tilaa kaikille ja kaikenlaisille ihmisille.

Se että kirkko ei vihi samaa sukupuolta olevia on tietysti joillekkin papeille ja piispoille asia johon he omantunnon ja uskonnollisten tuntojen vuoksi eivät voi suhtautua liberaalisti vaan ovat vastaan.
 Sen ymmärtää, vaikkakin minusta pitäisi joustaa, mutta jos Raamatun ottaa lakikirjana, niin sitten se voi olla vaikea hyväksyä asiaa.

 Katsoin ton homoilta ohjelman kakkoselta ja sen toisen jossa oli Irja piispa ja niitä muita ykköseltä.
Telkku oli ottanut ääripäää näkemyksen omaavia keskustelijoita ja sotahan se siitä syttyi.

Jos olisi ollut sellaisia avarakatseisia ja ei jyrkkiä mielipiteitä omaavia heppuja keskustelemassa ohjelma olisi ollut ihan mielenkiintoinen ja jokainen olisi voinut saada joitain uusia näkökulmiakin asioihin.
 Kun ihmiset riitelee, niin silloin ei kukaan oikein rakennu ja osapuolet vain pitäytyvät jyrkemmin kantoihinsa.
Sitten tulle näitä tunteenomaisia kirkosta eroamisia ja muita.

Kirkohan ei kaadu muutaman satatuhannen ihmisen pois lähtemisestä, vaikkakin kukkarossa tuntunee nähän.

Kirkko on kyllä nyt hankalassa paineessa kun toisaalta jos kirkko hväksyy homojen vihkimisen porukkaa lähtee, kuten lestadiolaiset ovat uhanneet joukkopaolla ja toisaalta jos kieltävät lähtee erilaista porukkaa, kuten on jo lähtenyt.

Kompromissi olisi hyvä, mutta sekin taitanee olla liian vaikeaa, kun on jo ääripäät ottaneet yhteen, niin tunteikkaasti.
 Toi huumori on kyllä hyvä mitä on jotkut viljelleet. Se pikkasen avaa sydämiä näkemään asian ilman eipäs juupas asennetta.
Vitsit kuten: Miehen kanssa ei saa maata kuten naisen kanssa, se tulee tehdä eritavalla.
Ja siunatkaa vaan ja antakaa olla niiden homojen, ei ne siitä lisäänny.

Keskustelua ei eilen oikein syntynyt. Uudenkaupungin pappi puhui vain omasta ongelmastaan eli naispappeudesta ja siihen liittyvästä virasta erottamisesta. No korkein oikeus ratkasia tänään asian lopullisesti ilman valitusmahdollisuutta. Muut yrittivät pysyä aiheessa ja juontaja oli aika vaatimaton. Irja ja Isto tunsivat toisensa liian hyvin, no ei se mitään tunnen minäkin molemmat, mutta ei siitä mitää keskustelua tullut. Tämä kolmas oli ristiriitainen, kun oli eronnut kirkosta, vaikka arvosti kaikkea mitä kirkko teki.

[Hölkänen]

Eikö nyt tasa-arvon nimissä, ja kun kirkko saa kerätä veroja myös uskonnottomien omistamilta yrityksiltä, kirkon olisi tarjottava tilojaan tasapuolisesti kaikkien käyttöön, onhan kirkkojen rakentamiseen kerätty varat koko kansan selkänahasta? Uskokaa pois, kohta tämä väite esitetään vakavalla mielellä, en ihmettelisi vaikka peräti jossain poliittisessa tilaisuudessa.

Vastuullisena kirkkopoliitikkona esitän, että siihen suuntaan mennään, jos halutaan pitää kiinteistömassa omassa omistuksessa. Ei ole enää varaa syynätä, mikä toiminta on luonteeltaan hengellistä ja mikä ei. Hengetöntä toimintaa en itse ole nähnyt edes hautuumaalla, joten huoletta voisin kirkon ovia raottaa muillekin kuin hurskaalle sisäpiirille.

Sain postissa pari päivää sitten kirkolliskokouksen työryhmän tuoreen tulevaisuusasiakirjan. Se on mainio vihkonen, josta viestiketjun otsikkoon voi etsiä vastauksia.

[Leena]

Tyhmä kysymys, mutta mihin ne oikein tosiuskovaiset vapaantahdonratkaisun tehneet sydämenuskoiset liittyisi (äh, no, niin no, no olkoon)? Siis "kirkon konservatiivinen siipi"  Oertodoksiseen kirkkoon -- epäilen. Oppi on sentään hieman liikaa luterilaisesta, etenkin näiden herätysliikkeiden painotuksista poikkeava. Tunnustukselliseen Luterilaiseen kirkkoon?  Johonkin yhdistysluoneiseen meininkiin?

Outohan nykytilannekin on, että meillä on kuin "kirkko kirkossa" vai kuulkaa, oikaiskaa  jos en ole tontilla, tai valistus kelpaa joka tapauksessa, en ymmärrä Luther-säätiön statusta oikeastaan ollenkaan? Omat piispat ja kaikki ja evl-kirkon sisällä - jonkin Missionsförbundetin nimissä? 

Rakkaus peittää syntien paljouden mutta kovin kaoottinen kirkkojärjestys vähän läpi pilkottaa.  Ei voi mitään. 

[seppos]

Tyhmä kysymys, mutta mihin ne oikein tosiuskovaiset vapaantahdonratkaisun tehneet sydämenuskoiset liittyisi (äh, no, niin no, no olkoon)? Siis "kirkon konservatiivinen siipi"  Oertodoksiseen kirkkoon -- epäilen. Oppi on sentään hieman liikaa luterilaisesta, etenkin näiden herätysliikkeiden painotuksista poikkeava. Tunnustukselliseen Luterilaiseen kirkkoon?  Johonkin yhdistysluoneiseen meininkiin?

Outohan nykytilannekin on, että meillä on kuin "kirkko kirkossa" vai kuulkaa, oikaiskaa  jos en ole tontilla, tai valistus kelpaa joka tapauksessa, en ymmärrä Luther-säätiön statusta oikeastaan ollenkaan? Omat piispat ja kaikki ja evl-kirkon sisällä - jonkin Missionsförbundetin nimissä? 

Rakkaus peittää syntien paljouden mutta kovin kaoottinen kirkkojärjestys vähän läpi pilkottaa.  Ei voi mitään. 

Meillä on tahtunut tämä jo noin sata vuotta sitten, jolloin kaksi ryhmää evankeelisia irtautui omiksi kirkkokunnikseen. Molemmissa on nykyään noin 300 jäsentä. Tämä on näillä eroamist harkitsevilla tiedossa.

[Leena]

Meillä on tahtunut tämä jo noin sata vuotta sitten, jolloin kaksi ryhmää evankeelisia irtautui omiksi kirkkokunnikseen. Molemmissa on nykyään noin 300 jäsentä. Tämä on näillä eroamist harkitsevilla tiedossa.

Mennyt sujuvasti ohi Suomen Kirkkohistorian alkeissa...mitkä hyvänenaika ne oli ja miten ne rahoitti toimintansa ja mitkä ne on nyt? 

[mt]

Tyhmä kysymys, mutta mihin ne oikein tosiuskovaiset vapaantahdonratkaisun tehneet sydämenuskoiset liittyisi (äh, no, niin no, no olkoon)? Siis "kirkon konservatiivinen siipi"  Oertodoksiseen kirkkoon -- epäilen. Oppi on sentään hieman liikaa luterilaisesta, etenkin näiden herätysliikkeiden painotuksista poikkeava. Tunnustukselliseen Luterilaiseen kirkkoon?  Johonkin yhdistysluoneiseen meininkiin?

Osmo Tiililä harkitsi jossain vaiheessa liittymistä katoliseen kirkkoon. Hän asetti erittäin selkeä ehdot, eikä liittymisestä tullut loppujen lopuksi mitään.

Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta 1920-luvulla irrottautuneiden ryhmien vaiheista pääsee jyvälle esim. Wikipedian avulla:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_tunnustuksellinen_luterilainen_kirkko

Mt

[Riitta-mummi]

Tässä muuan linkki Leenalle. Hanna Rauta oli Heino Pätiälän sisko. Synt. Pätiälän kartanosta Asikkalasta. Muutti lapsena perheensä kanssa Luopioisiin Rautajärven kartanoon. Meni naimisiin Luopioisiin Ämmätsän kartanoon.

Mielenkiintoni on ollut Hanna Raudassa. Anoppini tunsi Hannan ja kehoitti minuakin lukemaan hänen kirjojaan. Olen käynyt monasti Hannan haudalla Luopioisissa, kukkiankin on viety, sillä hän oli saman kartanon emäntä joka oli Matin suvulla 1700-luvulla.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hanna_Rauta

[vaivattu sielu]

Ei Kristus tullut maailmaan sovittaakseen homoillassa syntyneet ihmisten väliset ristiriidat, vaan sovittaakseen ihmisten tekemät synnit.

Yhä useimmin vedotaan Raamattua tulkitessa historiaan.

"Miksei evankeliumi kelpaa meille sellaisenaan, ilman historiallisia totuusvaatimuksia? Välittäähän T u n t e m a t o n  s o t i l a s, niin kaunokirjallisuutta kuin se onkin, monelle todemmalta tuntuvan kuvan jatkosodasta kuin terävinkään historiallinen tutkimus": raamatuntutkija Outi Lehtipuu.

Miksi tuhlata näin paljon ruutia median aiheuttamaan tilanteeseen. Tilannehan ei heilauta todellisuudessa kirkkoa kovinkaan paljon. Kirkosta eroamistahan on tapahtunut kaiken aikaa. Määrä prosenteissa edustaa vain pientä osuutta kokonaisuudesta. Eronneiden määrä pienen ajan sisällä tietenkin tuntuu suurelta ja huolestuttavalta.

Olen toiveikas tulevaisuuden suhteen. Totuushan on se, että Kristuksen ohjaamalla kirkolla olisi upea tulevaisuus, jos suostuisimme Hänen ohjaukseensa. Nyt on rukouksen aika.

Nyt kirkosta eronneet ovat ehkä löysin perustein olleet sen jäseniä. Erobuumin myötä oli nyt hyvä tilaisuus katkaista löysä sidonnaisuus kirkkoon ja olla muiden mukana kasvattamassa kirkosta eronneiden tilastoa.

Sen jälkeen kun kirkko päättää vihkiä mies- ja naisparit, tulee olemaan monin verroin suurempi kato jäsenmäärässä. Luulen, että eronneet ovat silloin enemmän kirkon aktiivi- ja vaikuttajajäseniä ja taloudelliset tappiotkin ovat aivan eri suuruusluokkaa. Silloin asialla ei enää ole sensaation arvoa ja mediakin tulee vaikenemaan siitä.

[jouni]

Tyhmä kysymys, mutta mihin ne oikein tosiuskovaiset vapaantahdonratkaisun tehneet sydämenuskoiset liittyisi (äh, no, niin no, no olkoon)? Siis "kirkon konservatiivinen siipi"  Oertodoksiseen kirkkoon -- epäilen. Oppi on sentään hieman liikaa luterilaisesta, etenkin näiden herätysliikkeiden painotuksista poikkeava. Tunnustukselliseen Luterilaiseen kirkkoon?  Johonkin yhdistysluoneiseen meininkiin?

Veikkaanpa, että vapaantahdonratkaisun tehneet löytyvät ennemmin helluntailaisista ja katolisista kuin luterilaisista konservatiivisista siivistä.  Ainakin eräässä puljussa tuntuu Lutherin "Sidottu Ratkaisuvalta" olevan suosituin teologinen kirja.

Mutta tässä keskustelussa onkin tuotu esiin hyvä kysymys:

Mihin porukkaan siirtyä kirkosta, kun kirkko myöntyy rakkauden nimissä tähänkin taas?  Mieluiten veisailisin vanhoja virsiä körttityyliin - en jaksaisi kovin korkeakirkollista touhua, jota kuvittelen Luther-säätiön porukan harrastavan.

[mt]

Mihin porukkaan siirtyä kirkosta, kun kirkko myöntyy rakkauden nimissä tähänkin taas?  Mieluiten veisailisin vanhoja virsiä körttityyliin - en jaksaisi kovin korkeakirkollista touhua, jota kuvittelen Luther-säätiön porukan harrastavan.

No, säätiöllähän on jo seurakuntia ("jumalanpalvelusyhteisöt"), pappeja sekä omia pappeja vihkivä piispa hiippoineen. Jotta säätiöstä tulisi oikea kirkko, muutakin tarvitaan: säätiön sisällä toimivat herätysliikkeet, joista yksi voisi olla matalakirkollinen...

Mt

[Leena]

Osmo Tiililä harkitsi jossain vaiheessa liittymistä katoliseen kirkkoon. Hän asetti erittäin selkeä ehdot, eikä liittymisestä tullut loppujen lopuksi mitään.

Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta 1920-luvulla irrottautuneiden ryhmien vaiheista pääsee jyvälle esim. Wikipedian avulla:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_tunnustuksellinen_luterilainen_kirkko

Mt

Pitäisi oppia tajuamaan että on Wikipedia. Luulin tuota "Tunnustuksellista luterilaista kirkkoa" paljon nuoremmaksi.  Mutta, itsenäiseksi kirkkokunnaksi rekisteröityminenhän edellyttää kohtalaista jäsenmäärää, oliko se 50 000.  Onko tästä kysymys, kun klatolisella kirkolla ei ole omaa väestökirjanpitoa? Olin liuullut heitä olevan Suomessa enemmän... no m inä katson wikistä. 

[Leena]

Ei Kristus tullut maailmaan sovittaakseen homoillassa syntyneet ihmisten väliset ristiriidat, vaan sovittaakseen ihmisten tekemät synnit.

Yhä useimmin vedotaan Raamattua tulkitessa historiaan.
Miksi tuhlata näin paljon ruutia median aiheuttamaan tilanteeseen. Tilannehan ei heilauta todellisuudessa kirkkoa kovinkaan paljon. Kirkosta eroamistahan on tapahtunut kaiken aikaa. Määrä prosenteissa edustaa vain pientä osuutta kokonaisuudesta. Eronneiden määrä pienen ajan sisällä tietenkin tuntuu suurelta ja huolestuttavalta.

Olen toiveikas tulevaisuuden suhteen. Totuushan on se, että Kristuksen ohjaamalla kirkolla olisi upea tulevaisuus, jos suostuisimme Hänen ohjaukseensa. Nyt on rukouksen aika.

Nyt kirkosta eronneet ovat ehkä löysin perustein olleet sen jäseniä. Erobuumin myötä oli nyt hyvä tilaisuus katkaista löysä sidonnaisuus kirkkoon ja olla muiden mukana kasvattamassa kirkosta eronneiden tilastoa.

Sen jälkeen kun kirkko päättää vihkiä mies- ja naisparit, tulee olemaan monin verroin suurempi kato jäsenmäärässä. Luulen, että eronneet ovat silloin enemmän kirkon aktiivi- ja vaikuttajajäseniä ja taloudelliset tappiotkin ovat aivan eri suuruusluokkaa. Silloin asialla ei enää ole sensaation arvoa ja mediakin tulee vaikenemaan siitä.

Olisiko niin, että itse kukin miettii nyt kirkkoaan, mitä siltä itselleen toivoo tai ehkä mieluummin, mitä sille voisi itse antaa. Ketä sinne toivoisi, kuinka vankasti sitoutuneita esimerkiksi,  ja kuinka sen toivoisi toimivan.  Ja onhan tuo 30 000 jo kohta itsenäisen kirkkokunnan kokoinen joukko.  En taida pitää pahana vaikka mietittäisiinkin, johti miettimiseen sitten mikä tapahtuma tahansa. Itse mietin moniko ystäväpiiristäni lähti nyt kalppimaan, ja miten heitä kohtaisin. Kun ovat olleet jo sanojensa mukaan lähtöaikeissa pitkään. Minulla ei ole juuri muuta hengellistä ystäväjoukkoa kuin te,m jos sopii niin sanoa teidän puolestanne, sillä äkillinen käyttäytymisen muutos ärtyneisyyteen on ollut jostain syystä juuri heille liikaa, jotka nimittävät itseään milloin uskovaisiksi ja milloin mitenkin. Olisin hyvilläni jos olisi toisin. Mutta ei ole, ennen kohtausta niin vain käy, ja pelkään sitä jo itsekin. Virtuaalisesti se häiritsee harvempia.

[vasara]

Pitäisi oppia tajuamaan että on Wikipedia. Luulin tuota "Tunnustuksellista luterilaista kirkkoa" paljon nuoremmaksi.  Mutta, itsenäiseksi kirkkokunnaksi rekisteröityminenhän edellyttää kohtalaista jäsenmäärää, oliko se 50 000.  Onko tästä kysymys, kun klatolisella kirkolla ei ole omaa väestökirjanpitoa? Olin liuullut heitä olevan Suomessa enemmän... no m inä katson wikistä. 

Mistä tuollaisen luvun olet saanut???

Uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin pääsee kyllä ainakin kolme nollaa vähemmällä kannattajamäärällä...
www.kirkot suomessa.fi sivustolta voinee helposti tarkastaa yhdyskuntien määrän, laadun ja tunnustuskuntaisen jakautuman.

Tuo 50 000 on kait vain evl. kirkolla toistaiseksi ja ortodoksikirkolla hieman yli. 

[Pirska]

Näistä kirkosta eroamisista tulee mieleen, että kirkkoa vastaan on tehty suurhyökkäys. Hyökkääjillä on periaatteena "Hajota ja hallitse". Hyvin ovat onnistuneet siinä. Varmaan he myhäilevät nyt tyytyväisinä, että ovat saaneet kirkon jäsenet riitelemään keskenään.

Talvisodan aikaan vihollinen on ollut Suomen kansan ulkopuolella ja silloin suomalaiset ovat rukoilleet paljon, semmoisetkin, jotka eivät ole mielestään olleet kauhean uskovaisia. Ne rukoukset on kuultu ja siitä saamme olla kiitollisia. Vihollinen on tuolloin yhdistänyt suomalaisia.

[Leena]

Ääh, piti palata korjaamaan omia typeryyksiään. Siis, suurin osa ystävistäni on sellaisia jotka sanoisivat että "en ole varsinaisesti mikään uskovainen, mutta..."  ja kun tarkennetaan, ilmenee, että eivät he häpeä Kristusta tai evankeliumia, vaan pitäväty itseään liian huonoina ja "maallisina" kutsuakseen itseään "uskoviksi" --- arvelen että tässä yhteisössä se joka tapauksessa taitaisi tulla lähelle "herännyttä" vaikka väriero menestyksen teologiaan nähden on räikeänlainen.  Tai,. käy kuten jonkinlaisen parhaan ystävän kanssa Neljännenvuosisata ollan puhumatta Jumalasta, sitten juttu liopsahtaa ja käy ilmi että olen aivan väärin ymmärtäen pitänyt häntä ateistina ensi tapaamiselta.  En muista enää mikä siihen väärinkäsitykseen johti. Sitten saakin kuulla kuinka tuo toinen uskoo niin ja rukoilee joka päivä ja muuta...

On epäilemättä heitä, jotka toivoisivat kirkolle selkeämpää profiilia "maailmasta erotettujen" joukkona, joskus toivon itsekin, kunnes nolona herään huomaamaan ettei minulla olisi niille oville siinä tapauksessa asiaa.  Olen hieman alkanut pelätä hyvin uskonvarmaa väkeä. Ei taida olla kyse mistään sairausoireistakaan, ei, ei takuulla ole. Se on kyllä totta... mutten minä kelpaisi muutoinkaan.  Liikaa kupruja elämässä, kroonista kaduttavaa.  Kun edellisestä nousee, uudelleen on nurinnarin. Vaikka miten päättää mitä.

Sitä kyllä mietin, että jos sakramenttikaan ei tärvelly vaikka jakaja ei täytä mittaa, menisikö avioliitto vinksin vonksin kaikilta, jos ja moniko sitä marginaalin marginaalista, eli vähemmistön vähemmistöstä olisi haluamassa... en sano että pitää niin tai täytyy näin, mietin ainoastaan. Homoseksuaaleja on jo itsessään vähemmistö,  kirkon siunaukselle tosissaan painoa taitaa panna aina vähemmistö.  

Entä jos kirkkohäiden edellytettäisiin olevankin aika karuja?  Ei enää päivää prinsessana?  Moniko olisi asialla vain saadakseen siunauksen, vaatimattomasti?