Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Pirska - 17.09.10 - klo:13:26
-
Vs: Urputustopic numero tasan kymmenen
>:( Sain epikriisini: Potilas poistuu osastolta ystävän saattamana! Soo. Leguri tiesi ettei niin ollut. Mutta näyttää kauniimmalta paperilla kuin että viedään taksiin pyörätuolissa kun ei pysy jaloillaan. En-kiroa-mutta olen aika no, ihmeissäni. Mitä legendaristeja legurit ovat...peitetään erehdystä kuin kissa läjää. Hyi h.
Tästäpä tuli mieleeni, kun itsekin olen kokenut vääryyttä ja tiedän, että nyt muutamat tyypit valehtelevat ihan kirkkain silmin, jotta eivät joutuisi kiinni tekemästään mokasta. Suututtaa myös Leenan puolesta, kun ajattelee, miten häntä on kohdeltu ja tosiaan jäljet peitetty taitavasti. Mielessä pyörii kosto: Odottakaapa kieroilijat, täältä pesee. Onhan meillä lehdistö ja ellei fiksumpi lehdistö ala millekään niin sitten roskalehdet. Katsotaanpa, miten sitten suu pannaan, kun lööpit kirkuvat vastaan joka paikasta.
Toinen vaihtoehto on tietysti jättää kosto Jumalalle. Mietin vain, onko sekään ihan niin hurskasta miltä näyttää. Minä kärsin vääryyteni hiljaa ja nöyrästi ja odotan, että Jumala kostaa. Odotan tosiaan ulospäin nöyränä sisältä vahingoniloisena, mitä tuleman pitää. Hah haa, menettäkääpä vain terveytenne, asemanne, talonne, tavaranne ja omaisenne. Siitä vain mieron tielle, hus hus.
Ihan näin "sykolookiselta" kannalta tuntuisi tervehdyttävältä saada kuitenkin räyhätä asian vuoksi ihan luvan kanssa. Sitten kun on aikansa räyhännyt, niin ehkä asia voisi asettua omiin uomiinsa. Tarkoitan nyt ihan omaa asiaani, en Leenan.
(http://cosgan.de/images/smilie/boese/d015.gif) (http://cosgan.de/images/smilie/boese/a020.gif) (http://cosgan.de/images/smilie/boese/n030.gif) (http://cosgan.de/images/smilie/boese/s055.gif)
-
Kyllä sitä usein käy elämässä niin, että kaiken järjen mukaan
epäoikeudenmukaisuus on selvää kuin pläkki, eikä sitä kuitenkaan mikään korjaa.
Ja kosto saattaa olla suloinen. Ainakin hetken aikaa.
Mutta mitä sen jälkeen...
On tullut yritettyä sitäkin, mutta kun mitään tapahtunutta ei kostolla poispyyhitä,
niin paha mieli tuntuukin kostamisen jälkeen kaksinverroin, ja silloin jo itseaiheutetulta.
Mutta sanonpa vaan, että en voi olla myhäilemättä esim. Vanhasen "alaslaskua",
saa mitä kylvää! Toivottavasti siis.
Voiko tässä yhteydessä puhua Kohtalon kostosta.
-
Ei ei, Atanasia! Vanhanen oli hyvä pääministeri, paljon plussanpuolelle jäi. Tekevälle sattuu. Hän tuli kaikessa suoruudessaan paljastaneeksi erään vanhentuneen maan tavan.
-
Vanhanen oli hyvä pääministeri (http://www.cosgan.de/images/smilie/froehlich/a065.gif) , paljon plussanpuolelle jäi (http://www.cosgan.de/images/smilie/froehlich/a065.gif) . Tekevälle sattuu (http://www.cosgan.de/images/smilie/froehlich/a065.gif) . Hän tuli kaikessa suoruudessaan (http://www.cosgan.de/images/smilie/froehlich/a065.gif) paljastaneeksi erään vanhentuneen maan tavan.
- plussaa on että tuli paljastuneeksi maan tapa, mutta ei se Tahnasen ansiota ollut,
se paljastui tämän Rähmäsen peittely-yrityksistä huolimatta!!
Satmannilla on tosi outo huumori :icon_lol:
-
ja A. haukkuu. Mutta juna kulkee.
-
Minä luulin että täällä puhutaan vanhoista suomalaispolitiikoista Varma Kosto (VK) Turunen ja Sulo Suorttanen?
-
---Ja kosto saattaa olla suloinen. Ainakin hetken aikaa.
Mutta mitä sen jälkeen...
On tullut yritettyä sitäkin, mutta kun mitään tapahtunutta ei kostolla poispyyhitä,
niin paha mieli tuntuukin kostamisen jälkeen kaksinverroin, ja silloin jo itseaiheutetulta. ---
Kiitos, Atanasia, tuotapa en tullutkaan ajatelleeksi. Oikein hyvä huomio. Ehkä siis ei kannatakaan kostaa. Tuo motivoi olemaan kostamatta.
-
Paljon kokemuksia on minullakin tällä saralla. Ei auta haukku, se ei haavaa tee, ei loitsu eikä rukous. Tai rukoileminen kyllä tekee tehtävänsä niin että jos olen anteeksiantamaton niin se pehmittää minun kovan sydämeni. Hiljaa oleminen ja rukoileminen "vastaajan" puolesta kokoavat tulisia hiiliä
hänen päänsä päälle ja Herra hoitaa työn oikeaan päätökseen.
-
Herra, opeta minua erottamaan toisistaan asiat, joihin voin vaikuttaa, niistä, joita en voi muuttaa. Aamen.
-
Herra, opeta minua erottamaan toisistaan asiat, joihin voin vaikuttaa, niistä, joita en voi muuttaa. Aamen.
Herra, opeta minua vaikuttamaan rakentavalla tavalla asioihin, joihin juuri minä voin vaikuttaa, osaan vaikuttaa ja joissa minuun koulutukseni tähden myös luotetaan. Anna minulle kärsivällisyyttä; on ystäviä ja asianymmärtäjiä, jotka ymmärtävät niin paljon, niin paljon, mutteivat kirjoita minun postiini kuin ensin nuhteita, sitten kuultuaan mistä on kyse, vaikenevatkin yllättäen.
Herra, oikeaan ja väärään me voimme vaikuttaa - asiakirjaväärennös on rikos, neuvo meitä. Älä tee meistä pelkkää velliä rätissä vaikka olemme kristittyjä, sillä se velvoittaa muuhun ja enempään. Anna rohkeutta korottaa äänemme oikean puolesta, sillä vääriin tietoihin alistuminen Sinun "tahtonasi" vaarantaa terveytemme jos ja kun joudumme samaan sairaalaan toistamiseen.
Joskus se vaarantaa lähimmäisemme hengen, mikä on vielä tärkeämpi motiivi toimia.
Opeta myös näitä ylen lempeitä nuhtelijoitamme erottamaan toisistaan kosto ja korjaaminen, vaikka me olisimme heidän mielestään kuinka ärsyttäviä.
-
Olisin voinut kostaa ja perusteellisesti minua kepittäneille, mutta paras tapa suhtautua asiaan, on antaa kepittäjien ymmärtää, että tiedän täysin, missä he ovat töpänneet. Niistä tulee kumman nöyriä ja snoopeja, kun toteaa, että tietää toisten töppäämiset, muttei aio niistä kertoa edemmäs.
-
Ei minuakaan huvita kostaa, sillä se johtaa omalaatuisiin vihan ja koston kierteisiin. Ongelma on, kuinka korjata selvä virhe jotenkin niin ettei siihen lorahda koston makua? Itse sanon jos kollega mokaa etten periaatteesta rekkaa, mutta älä samaa mokaa uusi, hyvä ihminen. Ehkä pelastan seuraavan potilaan hengen. Jos uhkailen, tyyppi vain linnoittautuu ja mokaa varmasti.
Toisekseen ikävistä kokemuksista ei ikinä pääse itse irti jos jää kostoa miettimään. Ja elämä jatkuisi niin mielellään.
-
ei se ole.
-
Olisin voinut kostaa ja perusteellisesti minua kepittäneille, mutta paras tapa suhtautua asiaan, on antaa kepittäjien ymmärtää, että tiedän täysin, missä he ovat töpänneet. Niistä tulee kumman nöyriä ja snoopeja, kun toteaa, että tietää toisten töppäämiset, muttei aio niistä kertoa edemmäs.
Ässät kannattaa pitää piilossa niin kauan kuin voi, mutta on hyvä antaa toisten tietää niiden löytyvän tarvittaessa. Se rauhoittaa.
-
Olisin voinut kostaa ja perusteellisesti minua kepittäneille, mutta paras tapa suhtautua asiaan, on antaa kepittäjien ymmärtää, että tiedän täysin, missä he ovat töpänneet. Niistä tulee kumman nöyriä ja snoopeja, kun toteaa, että tietää toisten töppäämiset, muttei aio niistä kertoa edemmäs.
Ässät kannattaa pitää piilossa niin kauan kuin voi, mutta on hyvä antaa toisten tietää niiden löytyvän tarvittaessa. Se rauhoittaa.
On minullakin semmoisia ässiä, että voisin tehdä ainakin kolmen ihmisen elämän tukalaksi. Eipä silti haluta tehdä sitä, sitä kun ei tiedä koskaan, mitä saattaa itsellä tai läheisillä olla joskus edessään. Toivon vain, että nämä tyypit ottavat opikseen ja toivottavasti ovat ainakin säikähtäneet. Ei haittaisi, vaikka olisi tullut ----- housuun.
-
Olen itse käynyt tästä melkoista vääntöä itseni kanssa, sillä esimerkiksi hoitovirhe palaa mieleen aina kun tehdään uusi. En ymmärrä miten tätä sairautta ei vieläkään kaikki tunne, no neurologit ovat vähän pakkoneuroottisia luonteita jotka ahdistuvat jos tautia ei yksi-yhteen ei löydy portaalista, kun kaikilla muilla erikoisaloilla herää kiihkeä intomieli: Hurraa, tästä julkaisu! Nämä menevät paniikkiin niinkuin pakkoneurootikko mernee taipumusta vastustettaessa, enhän minä vastusta vaan sairaus... nyt jo tiedetään mikä se on niin ettei tartte kuulla olevansa valehtelija, narkomaani tai muuta herttaista.
Kyllä ne palaa mieleen ja viha kuohahtaa - toisaalta kuoleman hetkellä vain omat pahuudet ovat merkityksellisiä ja minulla oli nyt sellainen aika omituinen kokemus. Sairashan syyttää aina itseään jostakin, se kuuluu sairauden psykologiaan, mutta tämä oli ihan muuta. Katselin itseäni jostakin kamalan kaukaa tyhjästä avaruudesta, ja se oli omituista. Ymmärsin jotakin mikä oli ollut siihen saakka kuin salattua minun silmiltäni. Sitten palasin takaisin.
Minulla ei ole aikaa kostaa. Elämä on lyhyt, minua kiinnostavat monet asiat, en ennätä sitten niitä tehdä jos mietin ässiä hihassani, niin se vain on.
Nyt on toinenkin syy ja se on oma pahuuteni. Ei siinä enää tee mieli kuin olla hiljaa. Se on muuta kuin anteeksianto - luulen että siihen kokonaan ei ihminen oikein kykene, jos pariin otteeseen on ollut henkeä kortilla kun kollega mokaa eikä kuuntele. Mutta jotakin sen tapaista ja sitä syvempää toivon kasvavan.
Itse sairaudesta jonkun pitäisi tehdä juttu vaikka Lääkärilehteen, mutta se en oikein voine olla minä. On ollutkin kyllä muttei jokainen lue jokaista lehteä. Niin pitkään kuin se puuttuu nettiportaalista, sitä ei ole ihan joka legurille olemassa, netin vaara siinäkin. Ennen piti osata itse.
-
Kyllä sitä usein käy elämässä niin, että kaiken järjen mukaan
epäoikeudenmukaisuus on selvää kuin pläkki, eikä sitä kuitenkaan mikään korjaa.
Ja kosto saattaa olla suloinen. Ainakin hetken aikaa.
Mutta mitä sen jälkeen...
On tullut yritettyä sitäkin, mutta kun mitään tapahtunutta ei kostolla poispyyhitä,
niin paha mieli tuntuukin kostamisen jälkeen kaksinverroin, ja silloin jo itseaiheutetulta.
Paljon kokemuksia on minullakin tällä saralla. Ei auta haukku, se ei haavaa tee, ei loitsu eikä rukous. Tai rukoileminen kyllä tekee tehtävänsä niin että jos olen anteeksiantamaton niin se pehmittää minun kovan sydämeni. Hiljaa oleminen ja rukoileminen "vastaajan" puolesta kokoavat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle ja Herra hoitaa työn oikeaan päätökseen.
viisaita kirjoittelette. kuhpa osaisi.
miten malttaisi olla hiljaa eikä kostaa takaisin ikävillä sanoilla? missä menee kostamisen ja omien rajojensa puolustamisen ero?
-
[quote author=tosikkoko link=topic=1969.msg66396#msg66396 date=1284931433
miten malttaisi olla hiljaa eikä kostaa takaisin ikävillä sanoilla? missä menee kostamisen ja omien rajojensa puolustamisen ero?
[/quote]
Motiivissa, tietoisessa nimittäin. Kostoa haluava oikeastaan tietää, jos on itselleen rehellinen, haluavansa tuottaa toiselle kärsimystä nyt vuorostaan. Toisinaan pohjalla on kuitenkin myös silloin toive tulla sanoitta ymmärretyksi: Näin pahalta minusta tuntui, tämän sinä teit minulle. Tässäkään tapauksessa se ei ole tie edes siihen, että tulisi viimein oikein ymmärretyksi. Se ei toimi. Koston kohde ei tuota ensinnäkään voi tietää, ei ymmärrä, ko,manneksi se putoaa ihan eri tilanteeseen kuin missä se kostoa haluava on ja oli.
Rajojaan puolustava tahtoo oikeutetusti itselleen rauhaa: Hän puolustaa sellaista jolle toisilla ei pitäisi olla pääsyä, ja raivostuminen on joskus väistämätöntä jos ja kun toinen kuitenkin tunkeilee epäasiallisesti. Raivon vain tulisi kanavoitua asialliseen toimintaan, on hyvä selittää kerran kunnolla, ja sanoa etten selitä uudestaan kuuntele nyt - tai, jos et ymmärrä selitän toistamiseen, mutta ei siinäkään juuttua loputtomaan, hedelmättömään selittelyyn ja keskustella loputtomiin. Sen alla piilee tavallisesti jokin vähän sadomasokistinen tarve sen toisen taholta: "Selitäs nyt vielä" (viidettätoista kertaa).
Siihen ei saa suostua; jos toisella on ongelma elämän realiteettien ja rajojen hyväksymisessä, hän saa hankkia itselleen terapeutin ihan ulkopuolelta ja opetella kertomaan tästä ongelmasta sen oikealla nimellä.
-
Nöyryyttä hiljaisuutta Jumala rakastaa / Ei kärsi kopeutta, ylpeitä vastustaa.
-
Nöyryyttä hiljaisuutta Jumala rakastaa / Ei kärsi kopeutta, ylpeitä vastustaa.
Ystäväiseni, nöyräkin ihminen kaipaa toisinaan ymmärretyksi tulemista. Ellei hän löydä muita teitä, hän kostaa. Kostamisen motiivi puolestaan tällöin on hieman toinen, se ei edustakaan itseisarvona kärsimyksen tuottamista, vaan yrittää sanattomasti sanoa: Näin pahalta se minusta tuntui.
Silloin olisi ihmistä joskus autettava löytämään tämä puoli itsessään, ymmärtämään sen toimimattomuus ja etsimään sanat, joilla ehkä tulee sitten käsitetyksi oikein. Yllättävän usein kyse onkin ollut vain tästä, vaikeudesta selittää, mitä oikeastaan tarvitsi.
Sanoilla "leikkiminen" on hienoa, se on itseisarvo - se edellyttää aikamoista lahjakkuutta, minusta näyttää siltä että täällä vain Pena on sillä tavoin ja vähän poikkeuksellisesti etevä. Sanoo nasevasti ja lyhyesti paljon. Jokaisen kannattaa etsiä oma tiensä, vaikka vähän työläämpi. Muuten meidät käsitetään äkkiä väärin.
Ja ymmärrys on tie moneen - hyväksymiseen, huojennukseen, ehkä jopa rakkauteen.
-
Herran pelko on viisauden alku.
-
Herran pelko on viisauden alku.
Minun on tunnustettava etten täysin taaskaan asiayhteyksiä ymmärrä mutta onhan paljon jos ymmärrät itse. Useimmiten se riittääkin.
-
Nöyryys ja pelko.
Herran pelko on myös nöyryyttä oman osaamattomuuden edessä. Nöyryys on Herran pelkoa samasta syystä.
Aktiivinen sanavarasto ei aina riitä. Silloin koston sijasta hiljaisuuden vaihtoehto on tarjolla. Se ei ole alistumista.
Olemme samaa mieltä. Passiivisella sanavarastolla voi selittää itselleen tapahtumien kulun. Sitten tosiaan tulevat avuksi sadut ja tarinat, jotka sanoittavat. Akuutissa lääkärin vastaanotossa ja sosiaalityössä koston todellisuus on niin läsnä, että hyvät neuvot ovat kalliit.
-
Nöyryys ja pelko.
Herran pelko on myös nöyryyttä oman osaamattomuuden edessä. Nöyryys on Herran pelkoa samasta syystä.
Aktiivinen sanavarasto ei aina riitä. Silloin koston sijasta hiljaisuuden vaihtoehto on tarjolla. Se ei ole alistumista.
Olemme samaa mieltä. Passiivisella sanavarastolla voi selittää itselleen tapahtumien kulun. Sitten tosiaan tulevat avuksi sadut ja tarinat, jotka sanoittavat. Akuutissa lääkärin vastaanotossa ja sosiaalityössä koston todellisuus on niin läsnä, että hyvät neuvot ovat kalliit.
Juuri niin. Siitä syystä kannatan keskustelua ja yhteisymmärrykseen pyrkimistä, sanoja käyttäen - omia sanoja. Myös omaa tyyliä, ei toisilta jäljiteltyä. Lääkärille on joskus katastrofi jos potilas kieltäytyy puhumasta. On parempi kuulla päin näköä vaikka mitä - lääkärrinä - kuin yrittää arvailla, sillä arvaushoito vie tavallisesti harhateille. Sanojen rajoiuttuneisuudesta huolimatta. Puhumme Jumalastakin, vaikka Hän ei mahdu meidän sanoihimme. Kun tiedämme tämän se riittää.
Minulla kävi kerran potilas, joka vastasi joka kysymykseen "no, kyllä tohtori tietää sen paremmin".
Ei tohtori tiennyt ja mummo jäi varmasti avutta.
-
Kehtaanko ktsyä, Satman: Onko joskus myös niin, että toisen osaaminen vaikuttaa röyhkeältä ja ylpeältä, jos ei itse osaa Tämä koskee meitä jokaista.
Saattaa herätä tunne, joka on hieman harhautunut.
Ei kukaan osaa mitään itsestään, mutta joillekin on asioita hakattu halolla päähän kunners he oppivat. Jos niistä on iloa, on se hyvä, mutta kateuden, ja sitä kautta kostonhalun viriäminen on muistetrtava myös.
Kostammeko itseämme etevämmille halusta, vain siksi, että kadehdimme? Se on eräs koston motiiveista. Ja sellainen työmaa jolla tekeminen ei ikinä lopu, sillä heitä on aina ja tulee lisää - itseä etevämpiä,. enemmän oppia saaneita, koulutetumpia.
Se on parasta lopettaa heti, tai on edessä kovat kivut. Monelle.
-
Onko joskus myös niin, että toisen osaaminen vaikuttaa röyhkeältä ja ylpeältä, jos ei itse osaa Tämä koskee meitä jokaista.
Sattuu niin sopivasti, että pakko heittää kommentti
kun just kiristelen hampaita erään ystäväni takia, joka vaikuttaa osaavan ja tietävän kaiken kaikesta.
Ei sellaista asiaa, ettei hän osaisi sanoa miten se pitää tehdä ("laita kuule kardemummaa tuohon, siitä tulee paljon parempi"),
miten pitäisi olla ("tähän sopii sellanen pitkä eteisenmatto") tms.
Ja hän näkee asian siten, että hän "ei voi olla sanomatta" kun hän näkee, ettei joku tiedä/hoksaa/ miten asia olisi paremmin,
hän ikäänkuin hyvää hyvyyttään neuvoo, jakaa sulaa ystävällisyyttään tieto-taitoa, minkä huomaa (aina) muilta puuttuvan.
Hohhoijaa. Kyllä minä annan mennä toisesta korvasta ulos tai myhäilen vain tai vaihdan puheenaihetta,
mutta joskus kurkkuni on liian täynnä ohjeita.
Enää ei voida edes puhua ystävyydestä. sen pitäisi kai olla vuorovaikutteista ajatustenvaihtoa.
Juu, siis kyllä minusta - ei vain vaikuta - vaan on tosi röyhkeätä
olla jatkuvasti puuttumassa toisen ihmisen elämään.
Se kertoo kunnioituksen puutteesta.
Halveksuvasta alkuasetelmasta.
Olikohan tässä keskustelussa tästä ollenkaan kyse?? :017:
-
Juu, siis kyllä minusta - ei vain vaikuta - vaan on tosi röyhkeätä
olla jatkuvasti puuttumassa toisen ihmisen elämään.
Se kertoo kunnioituksen puutteesta.
Halveksuvasta alkuasetelmasta.
Niin onkin.
Tässä nyt on jo puhuttu muistakin tunteista joten lieneekö tuo niin vaarallista, mutta itse kai heittäisin jossakin vaiheessa että kuulepas. Mistä olet niin epävarma kun koko ajan mestaroit? Ketä sinä mestaroit? Pohjimmiltaan itseäsikö?
Ja mitä tulee kateuteen koston motiivina - kostan sen että sinulla on paremmin kuin minulla näyttää olevan, niin eikö tuo lähelle tule? Minä kostan ja keinonani on arvon kieltäminen. En suostu antamaan arvoa sille missä sinä säilytät kardemummaa. Ja kun on ollut puhetta jossakin niiden rajojen puolustamisesta niin tuo ylitttää ne, eikö vain. Ei ole oikein hyväksi antaa sille toiselle vapautta mihin tahansa, ei edes hänen itsensä kannalta, mutta kuinka sanoa se jonkinlaisella rakkaudella - revi siitä sitten. Täytyisi kai rakastaa ennen kuin ojentaa.
Ei tule Leenan puuhista taas tänään mitään. Tulee poikkeiltua ja notkuttua täällä. Oivoi. Lisäksihän tämä on arvailua ja vain yhdestä näkökulmasta tiirailtua. Jollakin on myös vain tuollainen tapa. Ovat tottuneet toimimaan noin.
-
Eiköhän, hyvät naiset, jatketa siitä, mihin jäimme. Puuhista, työstä tai kuka mistäkin - ainakin välillä. Kohta tänne tulee palattua joka tapauksessa.
-
(Totteli ne! Jo 15 minuuttia poissa)
-
Palaisin tuohon, mistä on keskusteltu - kostoon ja korjaamiseen. Niillä on melkoinen ero, ja tavallaan näen kaikenlaiset tunteet taas kerran siten oikeutetuiksi että väistämättömiähän ne ovat. Milloin jokin kielletään esimerkiksi "kristitylle sopimattomana" se pulpahtaa esille viimeistään oireina.
Toinen juttu on sitten kokonaan se, mille annetaan valta, tilaa omassa mielessä, ja siinä kyllä sopii ajatella itseään: Kuinka minun käy, jos annan jatkuvasti näin paljon tilaa kostotuumille omassa mielessäni?
Kolmas juttu, eli asioiden asiallinen järjestäminen ei aina mene kauniisti hiljeten,. kuten veljemme hurskaasti toivoo, vaan tarvitaan rauhallista keskustelua. Tämän syyt ovat suuresti käytännölliset. Ensinnäkin, työntekijöiden on hyväksyttävä myös se että he tekevät virheitä, ja opittava rakentavassa hengessä niitä korjaamaan, muuten saadaan ruumiita. Lisäksi monessa vahingossa on näistä sovittukin, tämä koskee lääketieteestä liikenteeseen ihan kaikkea. On yritetty järjestää asiat siten että vahingosta kärsinyt ei joutuisi suurempiin taloudellisiin vaikeuksiin, esimerkiksi siitä syystä että väärä hoito tuottaa ruumiinvamman, alentuneen työkyvyn tai muun haitan, jonka korjaus maksaa.
Kyseessä ei ole kosto, jokainen virheen esilleotto ei ole kostamista, tunteitaan ei tarvitse pelätä, mutta mielestäni vain Jumalan edessä vaietaan... ei lääkärin... pyydän huomaamaan erehdyksen... :003:
-
Eiköhän, hyvät naiset, jatketa siitä, mihin jäimme. Puuhista, työstä tai kuka mistäkin - ainakin välillä. Kohta tänne tulee palattua joka tapauksessa.
Mutta jos tämä on toisista tärkeää ja sinun mielestäsi epätarkoituksenmukaista, onko kaikkien lopetettava ?
Jampe! Tuu takas. Haluan älykkään keskustelijan puhumaan tunteista. Minulla on uusia juttuja! :026:
-
Mutta jos tämä on toisista tärkeää ja sinun mielestäsi epätarkoituksenmukaista, onko kaikkien lopetettava ?
Jampe! Tuu takas. Haluan älykkään keskustelijan puhumaan tunteista. Minulla on uusia juttuja! :026:
Jampe tulee sitten, kun hänellä on jotain mielenkiintoista sanottavaa. Ei hän roiku täällä jatkuvasti kuten esimerkiksi minä.
-
Minusta kosto on puhtaasti käytännön asia. Ja välttämättömyys. Jos paskiaisille ei viestitä sillä ainoalla kielellä mitä ne ymmärtävät, ne kuvittelevat muiden olevan rääpäleitä, joita saa käsitellä miten tahansa. Toisen posken kääntämisen suosittelu on silkkaa teeskentelyä.
-
Jampe tulee sitten, kun hänellä on jotain mielenkiintoista sanottavaa. Ei hän roiku täällä jatkuvasti kuten esimerkiksi minä.
Ja minä. Silti toivoisin että tulisi. Kyberavaruuteen mahtuu.
-
Minusta kosto on puhtaasti käytännön asia. Ja välttämättömyys. Jos paskiaisille ei viestitä sillä ainoalla kielellä mitä ne ymmärtävät, ne kuvittelevat muiden olevan rääpäleitä, joita saa käsitellä miten tahansa. Toisen posken kääntämisen suosittelu on silkkaa teeskentelyä.
Rankaiseminen on niiden asia, joilla on viran antamat valtuudet. Kosto on paskiaismaisuuden toistamista.
-
Rankaiseminen on niiden asia, joilla on viran antamat valtuudet. Kosto on paskiaismaisuuden toistamista.
Onhan se hyvä, että jollakin on vielä lapsenusko jäljellä systeemin toimivuuteen.
-
Joillakin
-
Minusta kosto on puhtaasti käytännön asia. Ja välttämättömyys. Jos paskiaisille ei viestitä sillä ainoalla kielellä mitä ne ymmärtävät, ne kuvittelevat muiden olevan rääpäleitä, joita saa käsitellä miten tahansa. Toisen posken kääntämisen suosittelu on silkkaa teeskentelyä.
Mutta onko kosto sitten toimivaa tässäkään? Jos joku on kertakaikkinen psykopaatti niin eihän hän tajua kuitenkaan mitä yrität sanoa. Rajojen asettaminen ei aina edellytä sitä että saattaa toisen "kärsimään nyt vuorostaan" mitä kostaminen useimmiten kai sisältää, , kunnon p-ainen kiihtyy vain enemmän ja käy oikein harminaiheeksi.
Itse pidin siitä päivän tekstistä, jossa kerran puhuttiin tästä. Jumala sanoo: Minun on kosto, minä olen kostava - vanha käännös - uuden "minä haluan kostaa" on vähän harhaanjohtava, minusta, ei kai se ole Jumalan peruspyrkimyksiä ja intohimoja, päätellen muusta Raamatun sanasta ja Jeesuksen käyttäytymisestä.
Siihen otti joku hieman kantaa siinä määrin että toimitus lakkasi, kuka nyt viitsii vaivaa nähdä jos saa irvailua palkakseen, näin käsitin... mutta itse ajatus on minusta ihan hyvä ja meitä ymmärtävä. Jumala käsittää jopa nämä toiveet ja tarpeet meillä, hoitaa sen puolen kyllä, tekee sen kenties tavalla josta emme oikein pidä itse, kai rakastaa sitä paskiaistakin.
-
Mutta onko kosto sitten toimivaa tässäkään? Jos joku on kertakaikkinen psykopaatti niin eihän hän tajua kuitenkaan mitä yrität sanoa. Rajojen asettaminen ei aina edellytä sitä että saattaa toisen "kärsimään nyt vuorostaan" mitä kostaminen useimmiten kai sisältää, , kunnon p-ainen kiihtyy vain enemmän ja käy oikein harminaiheeksi.
Onhan se noinkin. Ja lopulta voi joutua käyttämään niin paljon voimaa, että saa itsekin sielulleen vahingon. Pitäisikö sitten nostaa kädet pystyyn ja ottaa idioottimaisen nöyrä hymy kasvoilleen näiden veitikoiden edessä?
Jumalan ongelmiksi taas ei mielestäni kannattaisi kaikkia keskinäisiä riitoja sälyttää. Kohtuutonta häntäkin kohtaan ja omalta osalta melkoista vastuun pakoilua. :)
-
Jumalan JA oikeusistuimen
-
Jumalan JA oikeusistuimen
Huumorimiehiä?
-
Kyllä
-
Vs: Urputustopic numero tasan kymmenen
Tästäpä tuli mieleeni, kun itsekin olen kokenut vääryyttä ja tiedän, että nyt muutamat tyypit valehtelevat ihan kirkkain silmin, jotta eivät joutuisi kiinni tekemästään mokasta. Suututtaa myös Leenan puolesta, kun ajattelee, miten häntä on kohdeltu ja tosiaan jäljet peitetty taitavasti. Mielessä pyörii kosto: Odottakaapa kieroilijat, täältä pesee. Onhan meillä lehdistö ja ellei fiksumpi lehdistö ala millekään niin sitten roskalehdet. Katsotaanpa, miten sitten suu pannaan, kun lööpit kirkuvat vastaan joka paikasta.
Toinen vaihtoehto on tietysti jättää kosto Jumalalle. Mietin vain, onko sekään ihan niin hurskasta miltä näyttää. Minä kärsin vääryyteni hiljaa ja nöyrästi ja odotan, että Jumala kostaa. Odotan tosiaan ulospäin nöyränä sisältä vahingoniloisena, mitä tuleman pitää. Hah haa, menettäkääpä vain terveytenne, asemanne, talonne, tavaranne ja omaisenne. Siitä vain mieron tielle, hus hus.
Ihan näin "sykolookiselta" kannalta tuntuisi tervehdyttävältä saada kuitenkin räyhätä asian vuoksi ihan luvan kanssa. Sitten kun on aikansa räyhännyt, niin ehkä asia voisi asettua omiin uomiinsa. Tarkoitan nyt ihan omaa asiaani, en Leenan.
(http://cosgan.de/images/smilie/boese/d015.gif) (http://cosgan.de/images/smilie/boese/a020.gif) (http://cosgan.de/images/smilie/boese/n030.gif) (http://cosgan.de/images/smilie/boese/s055.gif)
:-\ Oh hoh onpas täällä aihe.
Kostamiseen pätenee se vanha sananlasku, joka toiselle kuoppaa kaivaa, se siihen itse lankeaa, eli tippuu.
Inhimillistähän se on kosto ja itekkin kuittaan helposti jos joku liikenteessä kiilaa tai tekee muuta vastaavaa ei kivaa.
Olen kehitellyt itselleni erilaisia uusia suhtautumistapoja, kuten enään en homoittele kaikkia törttöilijöitä liikenteessä, vaan kutsun heitä heteroiksi. Toikin hetero siinä nukkuu menis eikä ihmettelisi.
Taas yks hetero tiellä ja ohi ei päästä ja muuta vastaavaa.
Parempi olisi tehdä kuten Mauno Koivisto entinen lentopallopelaaja sanoi. Jos joku provosoi ei pidä provosoitua.
Jos jättää kaikki asiat isompiin käsiin, niin kyllä se siitä.
:)
-
Onhan se hyvä, että jollakin on vielä lapsenusko jäljellä systeemin toimivuuteen.
Jotkut ovat systeemin rattaina (peruskoulun opettajana) viran puolesta paskiaisia eivätkä kaipaa sitä paskamaisuutta enää omalla ajalla.
-
Jotkut ovat systeemin rattaina (peruskoulun opettajana) viran puolesta paskiaisia eivätkä kaipaa sitä paskamaisuutta enää omalla ajalla.
Ymmärrän. Osanottoni!
-
Onhan se noinkin. Ja lopulta voi joutua käyttämään niin paljon voimaa, että saa itsekin sielulleen vahingon. Pitäisikö sitten nostaa kädet pystyyn ja ottaa idioottimaisen nöyrä hymy kasvoilleen näiden veitikoiden edessä?
Jumalan ongelmiksi taas ei mielestäni kannattaisi kaikkia keskinäisiä riitoja sälyttää. Kohtuutonta häntäkin kohtaan ja omalta osalta melkoista vastuun pakoilua. :)
Ei pidä. Mielestäni ei, saa olla vapaasti mitä mieltä haluaa. Mutta se on rajojen asettamista, joka sanoo: Lopeta kerta kaikkiaan, oikaise erehdyksesi tai/ ja jätä rauhaan, ei niinkuin kosto, joka sanoo: Kärsi sinä nyt kunnolla.
Tuo johtaa sadomasokistisiin kierteisiin jotka pitää katkaista alkuunsa, tai, siis... pitäisi... koston suloisuus, eli meissä asuva pikku sadisti kun saa tyydytystä nähdessään nyt vuorostaan toisen kärsivän. Mutta se pitäisi hiljentää. Seuraukset itsellekin ovat ikäviä. Se on kehityksellinen askel taaksepäin, sillä me tulemme sen kautta aikuisuuteen... vaikka me osaammekin yhä kontata niin useimmiten kannattaa kävellä.
Samoin on puututtava vääryyksiin, mitä se sellainen on että kun toinen kärsii ei tutkita ja puututa. Siinä juuri pahimmoillaan kristitty menettää päänsä, mutta parempi elää vähän lyhyempänä kuin vaieten jonkin ihmeen jumalantahdon nimissä, johan nyt.
-------------------------
Mitäs se kotijumala mekastaa... hereillä tietysti kun opiskellaan hänen alaansa... pää kiinni Dietrich, sinulla ei ole käyttölupaa foorumille... älä nyt nyi koko ajan minua hihasta,. kirjoitetaan kirjoitetaan...
älkää hyväksykö pahaa, mutta älkää myöskään kostako. Osoittakaa "Isän tie". Niin että terveisiä vaan :026: tämä ei ole minun vastuullani.
-
Ei pidä. Mielestäni ei, saa olla vapaasti mitä mieltä haluaa. Mutta se on rajojen asettamista, joka sanoo: Lopeta kerta kaikkiaan, oikaise erehdyksesi tai/ ja jätä rauhaan, ei niinkuin kosto, joka sanoo: Kärsi sinä nyt kunnolla.
Tuo johtaa sadomasokistisiin kierteisiin jotka pitää katkaista alkuunsa, tai, siis... pitäisi... koston suloisuus, eli meissä asuva pikku sadisti kun saa tyydytystä nähdessään nyt vuorostaan toisen kärsivän. Mutta se pitäisi hiljentää. Seuraukset itsellekin ovat ikäviä. Se on kehityksellinen askel taaksepäin, sillä me tulemme sen kautta aikuisuuteen... vaikka me osaammekin yhä kontata niin useimmiten kannattaa kävellä.
Samoin on puututtava vääryyksiin, mitä se sellainen on että kun toinen kärsii ei tutkita ja puututa. Siinä juuri pahimmoillaan kristitty menettää päänsä, mutta parempi elää vähän lyhyempänä kuin vaieten jonkin ihmeen jumalantahdon nimissä, johan nyt.
-------------------------
Mitäs se kotijumala mekastaa... hereillä tietysti kun opiskellaan hänen alaansa... pää kiinni Dietrich, sinulla ei ole käyttölupaa foorumille... älä nyt nyi koko ajan minua hihasta,. kirjoitetaan kirjoitetaan...
älkää hyväksykö pahaa, mutta älkää myöskään kostako. Osoittakaa "Isän tie". Niin että terveisiä vaan :026: tämä ei ole minun vastuullani.
Eikö se juuri tämä sinun Dietrichisi sukulaisineen ollut niitä harvoja, joilta löytyi rohkeutta ja selkärankaa yrittää puhua sitä ainoaa kieltä, jota vallanjanoiset luonnevikaiset ymmärtävät. Valitettavasti piru suojeli silloinkin omiaan.
-
Eikö se juuri tämä sinun Dietrichisi sukulaisineen ollut niitä harvoja, joilta löytyi rohkeutta ja selkärankaa yrittää puhua sitä ainoaa kieltä, jota vallanjanoiset luonnevikaiset ymmärtävät. Valitettavasti piru suojeli silloinkin omiaan.
Noh, nyt saatoit minut kiusaukseen kirjoittaa vaikka mitä. Juttu meni näin: Juuri tuota yritin itse selvittää: Mikä teki passiivisen vastarinnan miehestä Canaris-ryhmän jäsenen ja oikeastaan luvanantajan, sillä kyllä tuo esivallan kunnioitus on ollut saksalaisessa sielussa aika syvällä. No hehhän yrittivät ensin kaikkia muita keinoja, ja Hans v. Dohnanyi joka oli Abwehrin juristi, oli alusta alkaen pitänyt kaksoiskirjanpitoa Hitlerin toimista, joilla osoitettiin niiden lainnvastaisuus, siinä määrin että ellei hyvällä lähde on viimeistään nyt sotatilassa olevalla maalla sitten ne sota-ajan rikoslain mahdollisuudet muuhunkin, eli tappamiseen. Himmleriä piti lyhentää siinä ohessa koska yksin Hitler ei näitä masinoinutkaan, no niin, lukekaa lisää Bethgeltä. Hyvin suuressa hätätilassa voitte oikaista ja lukea minulta. - Niin, ja hänellä oli omia syitään olla vihainen, hän ennätti vähän pettyä Tunnustuskirkkoonkin, ja rakas kaksoissisko oli nainmisissa puolijuutalaisen miehenn kanssa eikä hän ollut niitä kärsivällisimpiä - vaikka tästä minä kyllä riitelin yhden Bonhoeffer-tutkijan kanssa. Harkitsematon hän ei ollut, se on toinen juttu.
Kyseessä oli siis aika äärimmäinen tilanne jossa DB:n motiivi oli se että jos mielipuoli kaahaa tuhatasataa ja tuhoaa kaiken tielleen osuvan se on pysäytettävä kaiken uhalla. Hän ei siis halunnut kostaa, vaan uhrata vaikka sitten ikuisen autuutensa pelastaakseen rakkaan kansansa ja noinpäinpois. Aika suuri ero.
-
Mutta huomaan itse kirjoittaneeni vähän sinnepäin. Tarkoitin näin: Vääryyksiin tulee puuttua, ne täytyy korjata, niitä tulee tutkia ja kartoittaa, ja oikeudenmukaisuudesta olisi koko ajan pidettävä kiinni. Mutta siksi että se on oikein. On totta että ihmisiä opetetaan kovinkin konstein siihen mikä on oikein. Kuten muuan henkilö jonka kerran kohtasin - oli ollut linnassa kun oli "sattunut raiskaustapaus" mies siis, teon tekijä, sanoi siellä oppineensa "mitä yhteiskunta pitää normaalisena".
ON HUOLEHDITTAVA MYÖS SIITÄ, ETTÄ YHTEISKUNTA EI ALA PITÄÄ "NORMAALISENA" MITÄ TAHANSA!!!
Kyseessä ovat pitkälti motiivit. Motiivilla vahingoittaa toista kostaakseen - itsetarkoituksellisesti vahingoittaa pääasiassa itseään. Se että kostonhimon tunteita tulee ja menee, ei voi mitään eikä tarvitsekaan, niiden ei vain hyödytä antaa tehdä pesää päähänsä. Mutten ole ikinä ajatellut että pitää olla kuin velli rätissä kun väärin tehdään.
Se menisi kai näin: JOS näet kärsimyksen maljan kohdallasi, pääset siitä vain suostumalla tyhjentämään sen, eli kippaa äkkiä kurkkuusi niin se on siinä. Jos se on toisen edessä niin mene ja potkaise nurin, kaiken uhalla, ja viisveisaa onko se "Jumalan tahto". Ja kun se on kohdallasi niin kyllä sen Jumala sinulle juottaa omista syistään kuitenkin. Hotkaise menemään, Leena tietää...
-
Huumorimiehiä?
Eikö jokainen ole? Omalla omituisella tavallaan.
-
Noh, nyt saatoit minut kiusaukseen kirjoittaa vaikka mitä. Juttu meni näin: Juuri tuota yritin itse selvittää: Mikä teki passiivisen vastarinnan miehestä Canaris-ryhmän jäsenen ja oikeastaan luvanantajan, sillä kyllä tuo esivallan kunnioitus on ollut saksalaisessa sielussa aika syvällä. No hehhän yrittivät ensin kaikkia muita keinoja, ja Hans v. Dohnanyi joka oli Abwehrin juristi, oli alusta alkaen pitänyt kaksoiskirjanpitoa Hitlerin toimista, joilla osoitettiin niiden lainnvastaisuus, siinä määrin että ellei hyvällä lähde on viimeistään nyt sotatilassa olevalla maalla sitten ne sota-ajan rikoslain mahdollisuudet muuhunkin, eli tappamiseen. Himmleriä piti lyhentää siinä ohessa koska yksin Hitler ei näitä masinoinutkaan, no niin, lukekaa lisää Bethgeltä. Hyvin suuressa hätätilassa voitte oikaista ja lukea minulta. - Niin, ja hänellä oli omia syitään olla vihainen, hän ennätti vähän pettyä Tunnustuskirkkoonkin, ja rakas kaksoissisko oli nainmisissa puolijuutalaisen miehenn kanssa eikä hän ollut niitä kärsivällisimpiä - vaikka tästä minä kyllä riitelin yhden Bonhoeffer-tutkijan kanssa. Harkitsematon hän ei ollut, se on toinen juttu.
Kyseessä oli siis aika äärimmäinen tilanne jossa DB:n motiivi oli se että jos mielipuoli kaahaa tuhatasataa ja tuhoaa kaiken tielleen osuvan se on pysäytettävä kaiken uhalla. Hän ei siis halunnut kostaa, vaan uhrata vaikka sitten ikuisen autuutensa pelastaakseen rakkaan kansansa ja noinpäinpois. Aika suuri ero.
Me olemme varmaankin asiasta karkeasti ottaen samaa mieltä. En minä ole suosittelemassa jokaisen etuilijan tai nenillehyppijän likvidoimista, mutta jos roistoja ei panna kuriin ja törkeistä väärinteoista ei tule riittäviä seuraamuksia, yhteiskunta tuhoaa ennen pitkää itsensä. Jos virallinen systeemi ei siihen pysty tai jostakin syystä ei halua, pitääkö meidän kaikkien luovuttaa? Koston nautinnollisuudesta en ole puhunut mitään. Minä haen tyydytykseni muilta alueilta.
-
:-\ Suomalaista rangaistuskäytäntöä pidetään maailman lepsuimpana ja sitä se varmaan joiltain osin onkin?
Kuitenkin jos vankilatuomiot ovat kovia, kuten jenkeillä, niin se ei kuitenkaan tee yhteiskuntaa sen vähempi rikolliseksi. Taitaa olla niin, että missä on kovat tuomiot siellä on yhteiskuntakin kovempia rikollisia täynnä.
Jos Suomessa olisi kovemmat tuomiot, niin varmaankin meillä olisi psykopaattisia rikollisia enempikin? Siis silleen että eivät enään välittäisi laista, kun se tuomitsee niin tiukasti.
Jonkunlainen laki tietysti pitää olla ja sen rikkomisesta tulee rangaista, mutta joku armollisuus ja armahtaminenkin olisi hyvä olla olemassa? :-\
-
Kuitenkin jos vankilatuomiot ovat kovia, kuten jenkeillä, niin se ei kuitenkaan tee yhteiskuntaa sen vähempi rikolliseksi. Taitaa olla niin, että missä on kovat tuomiot siellä on yhteiskuntakin kovempia rikollisia täynnä.
Jos Suomessa olisi kovemmat tuomiot, niin varmaankin meillä olisi psykopaattisia rikollisia enempikin? Siis silleen että eivät enään välittäisi laista, kun se tuomitsee niin tiukasti.
Jonkunlainen laki tietysti pitää olla ja sen rikkomisesta tulee rangaista, mutta joku armollisuus ja armahtaminenkin olisi hyvä olla olemassa? :-\
Kysymys on vaikea. Olen taipuvainen uskomaan, että liikennevalvonnassa hyväksi havaittu kiinnijäämisriskin kasvattaminen vaikuttaisi myös joillakin muilla alueilla, esimerkiksi talousrikollisuudessa. Vankeustuomion pituus ei välttämättä korreloi rikollisen uran jatkumiseen. Perusjuttu on se, että riski joutua toistuvasti kiven sisään on suuri, vähemmän merkitystä on sillä, istuuko seitsemän vai kymmenen kuukautta. Armahtavaisuus maallisessa mielessä on kaunista, mutta vaikeaa silloin, kun tuomiolauselmaa voi käyttää muistilistana tulevia toimintatapoja ennakoitaessa.
Väkivaltarikollisuus taas on oma lajinsa, johon liittyy monimutkaisia psyyken rakennetekijöitä. Niiden edessä olen sanaton. Juuri tänään ihmeteltiin porukassa erään henkilön ajoittaista impulssikontrollin pettämistä (= turpiinveto = RL 21:5 § (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=rikoslaki)). Kellään ei ollut vastauksen tynkääkään.
Näihin asioihin liittyvä kirjasuositukseni on Janne Kivivuoren "Rikollisuuden syyt".
Mt
-
:-\ Suomalaista rangaistuskäytäntöä pidetään maailman lepsuimpana ja sitä se varmaan joiltain osin onkin?
Kuitenkin jos vankilatuomiot ovat kovia, kuten jenkeillä, niin se ei kuitenkaan tee yhteiskuntaa sen vähempi rikolliseksi. Taitaa olla niin, että missä on kovat tuomiot siellä on yhteiskuntakin kovempia rikollisia täynnä.
Kysymys on vaikea. Olen taipuvainen uskomaan, että liikennevalvonnassa hyväksi havaittu kiinnijäämisriskin kasvattaminen vaikuttaisi myös joillakin muilla alueilla, esimerkiksi talousrikollisuudessa.
Näihin asioihin liittyvä kirjasuositukseni on Janne Kivivuoren "Rikollisuuden syyt".
Mt
Syvälle nykyisenkaltaisen kilpailu/kulutusyhteiskunnan eli Babylonin rakenteisiin pureutuminen ja niiden ymmärtäminen voisi auttaa ymmärtämään rikollisuuden syitä. Kyllähän tätä monet sosiologit ovat selittäneetkin.
Jotkut voivat pitää kaikkea rikollisuutta rikoksiin syyllistyneen ihmisen pahuutena, vaikka monesti tässä pitää paikkansa myös tämä edellämainitsemani asia eli yhteiskuntarakenteiden pahuus.
-
Me olemme varmaankin asiasta karkeasti ottaen samaa mieltä. En minä ole suosittelemassa jokaisen etuilijan tai nenillehyppijän likvidoimista, mutta jos roistoja ei panna kuriin ja törkeistä väärinteoista ei tule riittäviä seuraamuksia, yhteiskunta tuhoaa ennen pitkää itsensä. Jos virallinen systeemi ei siihen pysty tai jostakin syystä ei halua, pitääkö meidän kaikkien luovuttaa? Koston nautinnollisuudesta en ole puhunut mitään. Minä haen tyydytykseni muilta alueilta.
Eikä tuo yleispätevä toteamus tarkoittanut sinua. Sen huomaa vasta kun on "kostettavaa", muutoinkin. Silloin on valittava kostaako vai etsiikö jotakin konstruktiivisempaa.
-
Me olemme varmaankin asiasta karkeasti ottaen samaa mieltä. En minä ole suosittelemassa jokaisen etuilijan tai nenillehyppijän likvidoimista, mutta jos roistoja ei panna kuriin ja törkeistä väärinteoista ei tule riittäviä seuraamuksia, yhteiskunta tuhoaa ennen pitkää itsensä. Jos virallinen systeemi ei siihen pysty tai jostakin syystä ei halua, pitääkö meidän kaikkien luovuttaa? Koston nautinnollisuudesta en ole puhunut mitään. Minä haen tyydytykseni muilta alueilta.
:023: :023: :023:
-
Niinku mistä se tyydytys siten tulee? :-\
Mulle tulee suurimmat tyydytykset saunasta ja kalakeitosta.
Kyllä kalastamisestakin, varsinkin jos sattuu saamaan saalista, kuten nyt vaatimattomasti pitää kehua sain 5 kiloisen Taimenen uistimella.
Ei kun piti tosta rikollisten hyysäämisestä.
Kyllä joku muukin rangaistus menetelmäkin tulisi olla, kuten yhteiskuntapalvelu vankilan rinnalla.
Graffittientekjät vaan pesemään töhryjä ja kuka mitäkin.
Tuossa joku noista väkivallantekjöistä, että ne ovat oliko se henkisestä vammasta johtuvaa ja henkilön omasta persoonasta?
Mun on todella vaikeaa hyväksyä että sadistiset pedofiilit ja muut jotka tuottavat ruumiillista vammaa uhreille pääsevät niin pahuksen vähällä oikeuslaitoksessa.
Sitten talousrikollisia tuomitaan ties kuinka pitkiin rangaistuksiin, vaikka useimmiten verot ja muut jää monelta maksamatta yrityksessä, vaan kun jotenkin pitää pärjätä ja sitten jää verot tai muut lakisääteiset velvoitteet maksamatta. Näin eri yrittäjiä viereltä nähneenä.
Eihän sekään ole mikään puollustus kuitenkaan ja rangaistus siitäkin on oikein.
Väkivaltaa olen kyllä itsekkin harjoittanut jokusen kerran, kerrankin kun naapuri huusi koko bussimatkan mulle henk.koht. loukkauksia ja tuli vielä oven taa huutamaan ja varoitin, että lähde nyt menemään tai lyön ja löin sitten, niin että naapuri tippui siihen ja oli pari viikkoa hiljaa, mutta sitten se huutelu taas jatkui.
Olisinhan tietysti ansainnut pahoinpitelystä tuomion, mutta asia ei mennyt oikeuteen, mutta jos olisi mennyt ja olisin kertonut olleeni vüsynyt töistä ja huutelua ja loukkauksia liikaa kuunnelleena menetin hermot.
Eihän siitä mitään apua olisi ollut ja iso tuomio siitä olisi tullut.
Pooh, ompas vaikeaa tää aihe rangaistuksista ja niiden kohtuullisuudesta, mutta jotenkin vinksallaan ne maassamme on, vaikkakaan ei niin paljon kuin esimerkiksi USA:ssa :-\ :icon_rolleyes:
-
Katsoin vielä nyt aamulla uudelleen että mitä se Jude eilen kirjoitti seurapalstalle foorumin tasosta. Paha mieli siitä tuli että körttiläisten oma
"sisäpiiriläinen" muutamalla sanalla lyttäsi meidän yrityksemme pitää yllä ystäväpiirin keskusteluja.
Tietysti olisi hienoa jos täällä papit ja teologit johtaisivat keskusteluja, aloittaisivat aiheita, ohjaisivat, vastaisivat kyselijöille ja hoitaisivat laumaa.
Me jotka olemme täältä löytäneet ystävän tai pari, velmuilemme, puhumme lapsista, koirista, ruoanlaitosta, pukuompelusta, autoista, linnuista, kirjoista, elokuvista, TV-ohjelmista, urheilusta ja muustakin maailmallisista aiheista . Onko se ala-arvoista?
Minulle körttifoorumi on suuri lahja niinkuin körttiläisyys uskonnollisessa mielessäkin. Täällä ovat tuulettuneet ne tunkkaiset omavoimaiset opillisuudet joihin kasvoin kahdenkymmenen vuoden ajan.
Yritin keksiä Judelle jotain fiksua vastaukseksi, vähän niinkuin raamatulla päähän. Mutta eipä onnistunut tätä paremmin.
Ryhdypä taas kehiin Jude!
-
Katsoin vielä nyt aamulla uudelleen että mitä se Jude eilen kirjoitti seurapalstalle foorumin tasosta. Paha mieli siitä tuli että körttiläisten oma
"sisäpiiriläinen" muutamalla sanalla lyttäsi meidän yrityksemme pitää yllä ystäväpiirin keskusteluja.
:eusa_think: Aika kiinnostavaa, millaisia mietteitä Juden kommentti täällä herätti. Hän kirjoitti sen Pelastuksen ansaitseminen -ketjuun. Ajattelin hänen tarkoittaneen ensi sijassa niin, että mikään täällä ei ole muuttunut (jotenkin) suhteessa tuohon otsikkoon. En ymmärtänyt niin, että Jude lyttäsi meidät juttuinemme maan rakoon. Keskustelun tekevät paikalla olevat kaikkine omine kommervenkkeineen ja tavallisuuksineen ja omituisuuksineen. Jos joku kaipaa mullistuksia, voi itse heittää peliin uusia ajatuksia ja ideoita. Jos ei viihdy paikalla, voi poistua väliaikaisesti ja kenties palata myöhemmin, tai etsiä itselleen sopivammat seurat.
Ihan hauska idea, että pappi/teologi johtaisi (jotain) keskustelua. Toisaalta pitäisi olla useampi eri tavoin ajatteleva teologi, koska meitä on näkemyksinemme niin erilaisia samassa sopassa. :003: