Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Rauski - 17.06.10 - klo:02:01
-
Tulen vai tulemekko väärin ymmärretyiksi- Hyvin usein kyllä. Tarkoitamamme sanoma kuullaan kuulijan lähtökohdista käsin. Viestimme muuntuu kuulijan kokemuksista riippuvaisiksi. Siksi olisi tärkeää miten sanomamme muotoilemme. Mitä sanoja, kielikuvia käytämme puhuessamme tai kirjoitaisamme toiselle henkilölle. Lisäksi Suomenkielessä on sanoja, joilla on useampi merkitys kuin vain yksi. Se mutkisttaa usein sanomaamme. Lienee viisainta käyttää yleistä puhekieltä. Tätä markkinoin viestintä oppaat. Entä sinun mielestäsi Onko asia näin selkeä ja yksinkertainen?
Väärin ymmärryksiä tulee varsinkin puhuesamme uskonnolisista asioista. Etenkin silloin mitä vaikeampi on tulkita sanomaamme asiaa. Olen keskusteluissa usein törmännyt tähän seikkaan. Joskus kuulijia voi muuntaa sanoman tarkoituksen toiseksi, mitä se alunperin tarkoitti, vaikka kuinka käytäisin yleiskieltä. Pitäisikö meidän pohtia miten ymmärämme toisen meille tarkoitman sanoman omista lähtökohdistamme käsin. Nimittäin on niin helppoa tulkita vaikeatajuisia viestijä omastamme sielunmaisemastamme käsin.
-
Pyydämme Pyhän Hengen johdatusta, jotta sanomamme tulee oikein ymmärretyksi.
-
Tulen vai tulemekko väärin ymmärretyiksi- Hyvin usein kyllä. Tarkoitamamme sanoma kuullaan kuulijan lähtökohdista käsin. Viestimme muuntuu kuulijan kokemuksista riippuvaisiksi. Siksi olisi tärkeää miten sanomamme muotoilemme. Mitä sanoja, kielikuvia käytämme puhuessamme tai kirjoitaisamme toiselle henkilölle. Lisäksi Suomenkielessä on sanoja, joilla on useampi merkitys kuin vain yksi. Se mutkisttaa usein sanomaamme. Lienee viisainta käyttää yleistä puhekieltä. Tätä markkinoin viestintä oppaat. Entä sinun mielestäsi Onko asia näin selkeä ja yksinkertainen?
Väärin ymmärryksiä tulee varsinkin puhuesamme uskonnolisista asioista. Etenkin silloin mitä vaikeampi on tulkita sanomaamme asiaa. Olen keskusteluissa usein törmännyt tähän seikkaan. Joskus kuulijia voi muuntaa sanoman tarkoituksen toiseksi, mitä se alunperin tarkoitti, vaikka kuinka käytäisin yleiskieltä. Pitäisikö meidän pohtia miten ymmärämme toisen meille tarkoitman sanoman omista lähtökohdistamme käsin. Nimittäin on niin helppoa tulkita vaikeatajuisia viestijä omastamme sielunmaisemastamme käsin.
Jokainen konstruoi, tulkitsee viestin omien tietojensa, kokemuksensa ja tilanteen pohjalta. Sen takia tapahtuu "väärinymmärryksiä".
-
Tulen vai tulemekko väärin ymmärretyiksi- Hyvin usein kyllä. Tarkoitamamme sanoma kuullaan kuulijan lähtökohdista käsin. Viestimme muuntuu kuulijan kokemuksista riippuvaisiksi. Siksi olisi tärkeää miten sanomamme muotoilemme. Mitä sanoja, kielikuvia käytämme puhuessamme tai kirjoitaisamme toiselle henkilölle. Lisäksi Suomenkielessä on sanoja, joilla on useampi merkitys kuin vain yksi. Se mutkisttaa usein sanomaamme. Lienee viisainta käyttää yleistä puhekieltä. Tätä markkinoin viestintä oppaat. Entä sinun mielestäsi Onko asia näin selkeä ja yksinkertainen?
Väärin ymmärryksiä tulee varsinkin puhuesamme uskonnolisista asioista. Etenkin silloin mitä vaikeampi on tulkita sanomaamme asiaa. Olen keskusteluissa usein törmännyt tähän seikkaan. Joskus kuulijia voi muuntaa sanoman tarkoituksen toiseksi, mitä se alunperin tarkoitti, vaikka kuinka käytäisin yleiskieltä. Pitäisikö meidän pohtia miten ymmärämme toisen meille tarkoitman sanoman omista lähtökohdistamme käsin. Nimittäin on niin helppoa tulkita vaikeatajuisia viestijä omastamme sielunmaisemastamme käsin.
Näinhän se varmaan usein menee, mutta voisiko silloin tarkentaa ja kysýä sitä, mistä oikein on kysymys? Taitaa olla väistämätöntä. Ihmeen suuressa määrin täällä vallitsee sovinnollinen ja toisia ja erilaisuutta sietävä ilmapiiri. Huumori viimeistään auttaa, ellei vastassa ole vallan hirmu :067:.
-
Ylläpitäjä laittaa hirmut aisoihin.
-
Ylläpitäjä laittaa hirmut aisoihin.
Siitä ylläpidolle kukkakimppu (Pirska, missä ne on, mitä sinulla on usein?) ja :041: :049: :041:
-
Siitä ylläpidolle kukkakimppu (Pirska, missä ne on, mitä sinulla on usein?) ja :041: :049: :041:
Tässä kukkakimppusivu http://cosgan.de/smilie.php?wahl=20&ziel=flowers, joka sinun täytyy avata uuteen välilehteen. Uuden välilehden saat avattua klikkaamalla hiirellä sivun vasemmassa reunassa olevaa Tiedosto-sanaa ja valitsemalla siitä uusi välilehti.
Kun katsot sivua, alareunassa on rivi, jossa lukee Click on the smilie and copy the code!
Kun klikkaat sopivaa kukkaa, edellisen tekstin kohdalle tulee teksti, jonka kopioit siitä. Palaa sitten körttifoorumin sivulle ja liitä kuva siihen.
(http://cosgan.de/images/more/flowers/017.gif) (http://cosgan.de/images/more/flowers/044.gif)
-
Tekstin ymmärtämisessä vaikuttaa tietysti paljon se, kuinka selkeästi osaa muotoilla ajatuksensa. Samoin se, paljonko lukija tietää kirjoittajan taustasta. Ei voi myöskään vähätellä henkilökemioita. Toinen tykkää toisesta ja inhoaa jotakuta toista, kenties useimmat ovat neutraaleja.
-
Tekstin ymmärtämisessä vaikuttaa tietysti paljon se, kuinka selkeästi osaa muotoilla ajatuksensa. Samoin se, paljonko lukija tietää kirjoittajan taustasta. Ei voi myöskään vähätellä henkilökemioita. Toinen tykkää toisesta ja inhoaa jotakuta toista, kenties useimmat ovat neutraaleja.
Tekstin konstruoimisessa on erittäin tärkeä, että tekstin sisältä erotetaan tekstin tekijästä ja että tekstiin sisältyviä ajatuksia käsitellään an sich, sellaisenaan, ilman kirjoittajan aiheuttamaa taakkaa.
-
Oikeinkirjoitustakaan ei tulisi kokonaan unohtaa.
-
Tekstin konstruoimisessa on erittäin tärkeä, että tekstin sisältä erotetaan tekstin tekijästä ja että tekstiin sisältyviä ajatuksia käsitellään an sich, sellaisenaan, ilman kirjoittajan aiheuttamaa taakkaa.
Harjoittelemme Saliksen viitoittamaa lukutapaa:
"Kollektiivitalousjärjestelmän lujittumisen tuloksena hävisi [Neuvostoliiton, kausi 1935-37] maaseudulta köyhyys ja elämisen epävarmuus. --- Uusien aittojen ja varastojen rakentaminen on tullut kollektiivitalonpoikaisperheiden päähuoleksi, koska vanhat tuotteiden säilytyspaikat, jotka oli rakennettu vähäisiä vuosittaisia varastoja varten, eivät tyydyttäneet kymmenettä osaakaan kollektiivitalonpoikien uusista tarpeista."
Mt
P. S. Muistakaa, an sich (http://fi.wikipedia.org/wiki/An_sich), eli ottamatta huomioon lähdettä: Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen (boshevikkien) historia. NKP(b):n keskuskomitean hyväksymä 1938. Petroskoi 1949. Sivu 380.
-
Oikeinkirjoitustakaan ei tulisi kokonaan unohtaa.
Olen pahoillani, kymmensormijärjestelmäni toimi nopeammin kuin ajatukseni.
-
Hyvin monet ihmiset kääntävät monet asiat edukseen,
välillä leikkien tyhmää,
tekevät tahallisia yleistyksiä,
puhuvat pahaa niistä, joille ovat kateellisia,
eivät kerro oikeita mielipiteitään miellyttääkseen vanhuksia,
eivät kerro suoraan mikä on kehittämisen arvoista ja puhuvat takanapäin,
kunnioittavat mielipiteitä aseman mukaan..
esim.
joillekin katkerille sinkuille kaunis nainen voi kulkea nimellä=pissis, ilman todellisia perusteluja
-
Hyvin monet ihmiset kääntävät monet asiat edukseen,
välillä leikkien tyhmää,
tekevät tahallisia yleistyksiä,
puhuvat pahaa niistä, joille ovat kateellisia,
eivät kerro oikeita mielipiteitään miellyttääkseen vanhuksia,
eivät kerro suoraan mikä on kehittämisen arvoista ja puhuvat takanapäin,
kunnioittavat mielipiteitä aseman mukaan..
esim.
joillekin katkerille sinkuille kaunis nainen voi kulkea nimellä=pissis, ilman todellisia perusteluja
Olipa terävä huomio. Täytyy tunnustaa, että omatunto alkoi kolkuttaa, vaikka ei ihan joka kohdassa.
-
Olipa terävä huomio. Täytyy tunnustaa, että omatunto alkoi kolkuttaa, vaikka ei ihan joka kohdassa.
Allekirjoitan nimimerkki "Pirskan" tunnustuksen omalta osaltani myös, paitsi viimeisestä kohtaa.
Sillä nainen, siis kaunis nainen ...täydellinen...sensuelli...hmm... ei voi olla "pissis".
Mutta sitten viesteihin...olen jo muutaman viikon pohtinut mitä ja miten tänne keskustelualueelle oikein kirjoittaisi.
Pohdittua tätä ja varsinkin eilisistä viesteistä eräs antoi minulle oikean ratkaisun viestieni osalta ja myös viestien sisältöön jatkossa.
Siirryn osastolle diiba, daaba, niin ei tarvitse mietiskellä eikä murehtia viestiensä sisältöä jälkeen päin.
Nyt kömmin peiton alle... yksinkö ...vai ...täydellisen naisen...kanssa...hyvää yötä. :icon_cool:
-
Minulle lähtökohtia luetun ymmärtämiseksi on ollut kirjoittajan persoonallisuuden tunnistaminen. Usein se on ilmennyt jo ensikirjoituksesta. Kun on tavannut ihmisen kasvokkain, jutellut tai vieläkin paremmin tutustunut voi päätellä milloin mitäkin kirjoittaja perimmiltään tarkoittaa.
Erittäin filosofiset, monipolviset, katkeilevat ajatukset voivat jäädä avautumatta. Ei sen pidä antaa häiritä. Juna kulkee eteenpäin, kaikille asemille ei tarvitse poiketa.
Sitten ovat ystävysten leikilliset sanailut, salaiset viestit. Osan voi vain aavistella sisältävän esim. seurustelua flirtin merkeissä. Sekin sopii, ollaanhan keskustelufoorumilla.
Esitelmät ovat erikseen, lyhyet tai pidemmät. Niistä saa jos kiinnostaa, ja on saadakseen. Kaikki ei ole samanarvoista kaikille.
Linkit joita nykyään tulee paljon ovat hyödyksi ja iloksi.
Yksityisposti on nopea ja helppo tapa viestiä ja purkupaikkana mainio.
-
Benkun viesti pisti taas miettimään, mitä itse kirjoittelen. :017: Useimmiten sitä diipa-daapaa.
Siis olenko ihan kokonaan pinnallinen ihminen. En tunnusta, mutta monesti huomaan panttaavani omat pohdintoni omana tietonani. Minun ei ole ihan helppo jutella, eikä kirjoittaa foorumille kaikista ajatuksista. Kuitenkin täällä hengailu, muiden tekstien lukeminen on mukavaa. Ja minun ominta olemustani on se diipa-daapan heittely väliin.
-
Mutta sitten viesteihin...olen jo muutaman viikon pohtinut mitä ja miten tänne keskustelualueelle oikein kirjoittaisi.
Pohdittua tätä ja varsinkin eilisistä viesteistä eräs antoi minulle oikean ratkaisun viestieni osalta ja myös viestien sisältöön jatkossa.
Siirryn osastolle diiba, daaba, niin ei tarvitse mietiskellä eikä murehtia viestiensä sisältöä jälkeen päin.
Diibadaaban kirjoittamisen lisäksi on sitten sekin vaihtoehto, että ei kirjoita mitään. Silloin varsinkaan ei tarvitse katua sanojaan jälkeenpäin.
-
Diibadaaban kirjoittamisen lisäksi on sitten sekin vaihtoehto, että ei kirjoita mitään. Silloin varsinkaan ei tarvitse katua sanojaan jälkeenpäin.
:eusa_think:
-
Diibadaaban kirjoittamisen lisäksi on sitten sekin vaihtoehto, että ei kirjoita mitään. Silloin varsinkaan ei tarvitse katua sanojaan jälkeenpäin.
Mitä tarkoitat?
-
Mutta sitten viesteihin...olen jo muutaman viikon pohtinut mitä ja miten tänne keskustelualueelle oikein kirjoittaisi.
Pohdittua tätä ja varsinkin eilisistä viesteistä eräs antoi minulle oikean ratkaisun viestieni osalta ja myös viestien sisältöön jatkossa.
Siirryn osastolle diiba, daaba, niin ei tarvitse mietiskellä eikä murehtia viestiensä sisältöä jälkeen päin.
Diibadaaban kirjoittamisen lisäksi on sitten sekin vaihtoehto, että ei kirjoita mitään. Silloin varsinkaan ei tarvitse katua sanojaan jälkeenpäin.
Mitä tarkoitat?
:icon_wink:
:kahvi:
-
Mitä tarkoitat?
Mitenkähän viestini nyt ymmärrettiin? Täytyy tarkentaa, ennen kuin joku suuttuu.
Tämä ei ollut mikään loukkaus diibadaabaa eikä ketään kirjoittajaa kohtaan, jos joku sellaista epäili. Tuosta Benkun aiemmasta viestistä vain sai osittain sellaisen vaikutelman, että foorumille olisi jokin velvollisuus kirjoittaa aina jotain. Itse olen sitä mieltä, että ei ole pakko kirjoittaa yhtään mitään, jos ei siltä tunnu. Minulla ei ole kovinkaan usein mitään asiapitoista sanottavaa, eikä diibadaabakaan oikein irtoa, joten saatan olla pitkiäkin aikoja hiljaa ja keskittyä vain lukemiseen. Tästä vaihtoehdosta, siis korostan, vaihtoehdosta, halusin vain muistuttaa.
-
Pistän tämän tähän ketjuun.
Olen jo pitempään miettinyt foorumilta vetäytymistä ja nyt aika tuntuu olevan sopiva. Kiitos hyvistä viesteistä seurapuheosiossa ja yleisen keskustelun puolella. Diibadaaba on meikäläisen alaa. :icon_wink:
Tunnen itseni jotenkin vieraaksi, oudoksi ja sivulliseksi täällä kun en jaksa käydä kirkossa, seuroissa enkä harrastaa muutenkaan "uskonnollisia" asioita. En jaksa enkä osaa liiemmin miettiä tuonpuoleisia. Toki "körttiläinen uskonkäsitys" seuraa varmasti hautaan asti.
Joten pitemmittä höpinöittä hyvää yöttömän yön juhlaa sekä muutenkin hyvää kesää kaikille tasapuolisesti!
myyrä
-
Älä Myyrä hyvä katoa minnekään. Sinun kommenttejasi on aina mukava lukea. Siksi toiseksi, kuka meitä sitten pitää ajantasalla lintumaailmasta, jos sinä meidät hylkäät. :'(
-
Pyryharakan kanssa samaa mieltä.
Minua kiinnostaa sekä seuratuvan puoli että diibadaaba-puoli. Molemmissa on tosi mielenkiintoisia juttuja ja sitten semmoisia, jotka ovat joko liian korkealentoisia tai eivät vain kiinnosta. Kun ei jaksa inttää uskonnollisista aiheista, niin on mukavaa vain rönsyillä. Itse ainakin ymmärsin Progessorin viestin nimenomaan, että meillä on vapaus kirjoittaa tai olla kirjoittamatta.
Väliin ei edes pääse koneelle ja ihan joskus harvoin ei vain jaksa kirjoittaa.
-
Tunnen itseni jotenkin vieraaksi, oudoksi ja sivulliseksi täällä kun en jaksa käydä kirkossa, seuroissa enkä harrastaa muutenkaan "uskonnollisia" asioita. En jaksa enkä osaa liiemmin miettiä tuonpuoleisia. Toki "körttiläinen uskonkäsitys" seuraa varmasti hautaan asti.
Et välttämättä ole mikään kovin suuri poikkeus foorumia enemmän tai vähemmän aktiivisesti seuraavien joukossa. Tänne kirjoitetut viestit antavat todennäköisesti hieman vinoutuneen kuvan kirjoittajakunnan päivittäisestä puuhailusta ja pohdinnoista. Itsekin kirjoitin tänään Lutherin kutsumusajattelusta, vaikka pääosin päivittäiset pohdinnat kohdistuvat aivan muihin asioihin, kuten lapetikkaiden hisauttamiseen, uuden ohjelmaversion manailuun, television lähettämän puolen tunnin mainoksen kummasteluun, Ranskan jalkapallon tilaan, paikallisten perussuomalaisten keskinäiseen yleisönosastoriitelyyn ym.
Tänne vain tulee aktiivisemmin mainituksi asioita ja havaintoja kirkko-virsi-Piplia-akselilta.
Huomautan vielä, että maamme itäosilla on syytä olla edustajia täällä, kun poliittisten puolueiden kartalta Itä-Suomi alkaa lehtitietojen mukaan kadota.
Mt
-
Tunnen itseni jotenkin vieraaksi, oudoksi ja sivulliseksi täällä kun en jaksa käydä kirkossa, seuroissa enkä harrastaa muutenkaan "uskonnollisia" asioita. En jaksa enkä osaa liiemmin miettiä tuonpuoleisia. Toki "körttiläinen uskonkäsitys" seuraa varmasti hautaan asti.
Kuinkahan on. Tahtoisin ihan kiinnostuksesta kuulla, kuinka tasaisesti muut sitten pitkin elämän matkaa käyvät kirkossa, seuroissa ja harrastavat "uskonnollisia" asioita? Oma elämäni on mennyt tasaista pomppua: Jaa, kirkossa - poissa - :026: -poissa :026: mikä raamattu? - joskus kyselinkin täällä että voisikohan vaellus olla valvovampaa kuin näin, että viidentoista vuoden välein havahtuu johonkin: Hurrrja! On se... se on Jumala! On se Jumala! Se... PUHUU! Joku kommentoi että hiljaisuuden ystävänä olisi tuohon itse tyytyväinen, kun se puhe saattaa olla melkoista jytinää. No, kai voisi ja miksei se olisi hyvä että jotenkin tasaisemmin...mutta kun se ei ole mennyt sillä tavalla, olisi valehtelua väittää muuta. Ja jos tänne kirjoittaa hyvin uskonnollisia tms niin tämä saattaakin sitten olla ainoa paikka, jossa ylipäätään voi ottaa koko jutun esille. Kaverini katsovat hitaasti ja vaihtavat aihetta jos yritän.
Niin että jos se on ainoa syy jättäytyä pois niin mitä turhia. Älä lähde myyrä. Sinun kauttasi on seitsemän henkeä saanut vakaan lintuherätyksen ja valvoo nyt niiden äänten äärellä.
-
Tästä aiheesta on jo keskustelussa tullut ilmi monia hyviä huomioita. Oikeastaan tämä aihe on ajankohtainen koko ajan. Jatkuvasti saattaa itsekin huomata ihan sivullisena, kuinka joku on loukkaantunut jostakin ja hyvin monta kertaa syy on siinä, että viesti on ymmärretty väärin (puolin ja toisin). Monta kertaa huomaa itsekin, että on saattanut loukkaantua jostain ja sitten kun myöhemmin lukee samaa ketjua, huomaakin, että ei toinen sanonutkaan niin pahasti.
Useiden aiheiden kanssa voi olla jo ennakkokäsitys itsellä, että tuo kuitenkin ajattelee tuolla tavalla ja tämä tällä tavalla. Tässäkin asiassa voi opetella malttia. Jos ei vastaa liian nopeasti johonkin ketjuun, niin voi päästä vähemmillä väärinkäsityksillä.
-
Minä niin mieleni hyvitin ja hintoja halpuutin.
-
Kun tulin foorumille sain runsaasti yksityisviestejä, joissa kuitenkin tuuletettiin ja kirjoitettiin ikäviä asioita toisista täällä kirjoittelijoista. Ei yleensä kaikista vaan nimeltä mainiten.
Se tuskin ketään suuremmin jalosti. Ja niihin oli pahuksen vaikeaa vastata mitenkään. Sejase on kanssa niin tympeä. Kiitos mutta päätän itse kuka minua tympäisee? Ja perään, että on niin helpottavaa saada kirjoitella näin. Se oli kamalaa.
Ja on onneksi ainakin kohdallani lopussa nyt. Eli en ole saanut ainoatakaan nimeltä toista sättivää viestiä, puhumattakaan mistään ryhmäpäätöksestä häätää se tai se kokonaan ulos tyyliin kun tarpeeksi moni valittaa niin ylläpito uskoo.
-
"Tässä muutama helppo vinkki siihen, kuinka omaa verkossa tapahtuvaa viestintää voi tehostaa:
Vältä ironiaa, ”mustaa huumoria” ja kielteistä ”pottuilua”. Se mikä naurattaa kaveri- tai työporukassa, saattaa loukata verkossa, jossa kanssakeskustelijat eivät jaa samoja huumoriin liittyviä normeja kuin tutut. On helpompaa pyrkiä olemaan hauska ja nokkela asioiden kautta, ei ”kuorruttamalla” asioita ylimääräisellä huumorilla.
Sisällytä yhteen viestiin vain yksi sanoma (”asia”). Esimerkiksi tekstiviestin mittaan ei kannata ympätä kolmea tai neljää asiaa. Jos sanomasi välttämättä vaatii usean asian esittämisen tai on kovin monimutkainen, pohdi voisitko käyttää jotakin toista kanavaa. Voit tehdä esimerkiksi blogipostauksen tai puhua asiasi vaikkapa YouTube-videoksi – näin saat sanomasi varmasti tehokkaammin perille.
Kun osallistut keskusteluun, esimerkiksi Facebook-seinällä, joka käy mielestäsi ”kuumana”, pohdi aina, onko tulkintasi todellinen vai omaa mielikuvistustasi, ts. oletko se sinä, jonka mielessä voimakkaat tunteet nousevat pintaan vai joku muu? Ennen kuin vastaat viestiin, jonka koet esimerkiksi loukkaavaksi, yritä päästä eroon tunteittesi herättämistä negatiivisista ajatuksista. Pohdi mitä toinen on mahtanut haluta sanoa ja miksi. Miksi minussa herää tällaisia ajatuksia ja tunteita? Ehkäpä kyse olikin kehnosti viestitystä huumorista? Muotoile vastauksesi vasta kun ole rauhoittunut itse.
Jos kanava ja käytettävissä oleva tila sen mahdollistavat, kerro esimerkkejä – joko elävästä elämästä tai itse keksimiäsi. Esimerkiksi tarinat luovat meissä visuaalisia mielikuvia ja ammentavat yhteisestä kulttuurisesta pääomastamme. Vastaanottaja saa ”ravinteikasta ruokaa” ajatuksilleen oman tulkintansa muotoilemiseksi.
Tarkkaile saamaasi palautetta. Mitä paremmin ymmärrät toisen vastauksen, sitä todennäköisempää on, että myös hän on ymmärtänyt, mitä olet tarkoittanut. Jos sanomasi on ymmärretty väärin, yritä uudelleen. Yritä toisenlaista tapaa ilmaista asiasi, vaikkapa esimerkin kautta. Siinä, että joku ei ymmärrä sanomaasi, ei ole kenenkään kannalta mitään hävettävää – viestintä on haastavaa!"
http://organisaatioviestinta.com/2013/05/13/ymmarretaanko-sanomasi-vinkkeja-siihen-kuinka-voi-valttaa-vaarinkasitykset-verkossa/
-
Olen lukenut tuon jostakin.
Kuitenkin oletan, että verkkokeskustelun sudenkuoppa on tämä: Ihmiset muodostavat toisista keskustelijoista hyvin valmiin käsityksen. Tuo ajattelee aina niin. Tuo ei koskaan niin ja näin.
Keskustelua käydään tämän mielikuvitushahmon kanssa vaivautumatta huolellisesti lukemaan viestiä, jos ylipäänsä ollenkaan. Ahaa, tuo nimimerkki ja tämä aihe. Luin yhden kannanoton, tiedänkin hänestä kaiken. Ja vastaus on kirjoitettu ennen kuin tiedetään, mihin lopulta. Hän on eri mieltä? Minua loukataan. Mitä mieltä hän on? En tiedä mutta vastaanhan en tule.
Tilannetta hankaloittaa tietysti se, että verkossa itsestään saa halutessaan antaa kuvan, joka vastaa sitä millainen asianomainen kenties mielellään olisi muttei lähellekään ole. Tällaisen kuvan ylläpitäminen on jo itsessään aika rasittavaa.
-
^
Noinhan se näyttäisi olevan. Sitten pitää vielä tekstiinsäkin kiinnittää erityinen huomio, ettei relatiivipronominini ole ihan pielessä tai asiani muuten korpifilosoofinen. Näistäkin näytetään ratkaistavan kirjoittajan olemus. Tällä iällä oikeinkirjoitus ei niin suuresti merkiktse, eikä tällä foorumilla pitäisi merkitä myöskään. Olen herkkänahkainen sellaiseen "korkeudesta" tulevaan älytysviestiin.
-
Näistäkin näytetään ratkaistavan kirjoittajan olemus.
Kirjoituksen olemus ehkä riippuu kieliopillisista seikoista. Kielen täsmällisyys nimittäin auttaa sisällön täsmälliseen ymmärtämiseenkin. Kirjoittajan olemuksella ei ole oikeakielisyyden kanssa mitään tekemistä. Korpifilosofiassakaan ei ole mitään vikaan, filosofin itsensä on vain yritettävä sietää asfalttiviidakosta kaikuvia kommentteja.
-
Kielen muuttuminen on asia jota seuraan. Uudissanoja ilmaantuu, ja elettyään aikansa ne kuolevat. Uusia ilmaisuja syntyy paljon. Ehkä 'sometus' niitä synnyttää ja levittää. Televisio oli aikanaan vastaava vaikuttaja. Monet sloganit jäivät elämäänkin: " Oks Viljoo näkyny ? ". Montako söit ? Yheksän !
Nyt löysin kirjoitelman ' paituli-kielestä ' ;
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001132674.html
-
Kyllä minä vihjeet ymmärrän! En vain voi itseäni klikata ulos, näyttäisi olevan Sepposin peukalon alla. Ei tämä kirjoittelu ole enää kivaa ollut.
-
Kyllä minä vihjeet ymmärrän! En vain voi itseäni klikata ulos, näyttäisi olevan Sepposin peukalon alla. Ei tämä kirjoittelu ole enää kivaa ollut.
Toivon ettet klikkaa! Jostain syystä minullakin on ollut viime aikoina sama tunne. Siis, ettei tämä niin kivaa ole ollut. Tämä ei ole ohje eikä vihje, ihan totta, vain oma ratkaisuni. Tämä on ollut kerran tosi arvokas. En päässyt oikein minnekään kotoa oireilun takia ja körttifoorumi oli sitten sekä seurakunta että paljon muuta. Myöhemmin tapasin ja tutustuin väkeen täällä.
Nyt saattaa tilapäisesti olla vähän puuduttavaa, mutta itse en vihjaile eikä minusta ole luomaan ns profiilia eli feikkihahmoa, koska unohtaisin kuitenkin millainen sen pitikään olla. Lueskelen viestejä ja pidän muuten taukoa.
Kaikessa nettikirjoittelussa saattaa suuttua ja tuskastua luodulle profiilille, eli jollekin mitä ei ole olemassakaan, ja siinä haaskaa voimiaan.
-
Joskus voi tauko olla ihan hyvä.
Itsekin olen pitänyt välillä lyhyempää tai vähän pidempää paussia.
Tuli mieleen, että sanoilla ja lauseilla, ilmaisuillamme voi
olla toiselle ihmiselle erilainen "tunnesisältö" kuin ehkä tarkoitimme ja
taas joku muu voi ymmärtää ihan eri tavalla, joku ehkä liki samoin kuin itse kirjoitti,
tai edes yritti kirjoittaa ja ilmaista asiaa.
Ja muistijälki jostain...voi ehkä aktivoitua spontaanisti...vaikkei toinen olisi siihen asiaan suoranaisesti viitannut.
Joskus ajattelen, että ihminen on toisaalta "monikerroksinen" tuntemuksineen ja aistimuksineen...
ja taas toiselta kantilta ajatellen, ihan "yksiselitteinenkin, tai ainakin melkein"
Muisti on aika ihmeellinen asia, sinne on kaikki elämän kokemukset, ilot, kivut, tuskat ja menetykset
taltioituna ja joskus jokin arpi repeää (ainakin minulla) ja se saattaa saada ns defenssit, puolustusmekanismit jne
aktivoitumaan ja joskus reaktiot voivat olla jopa itsellekin ihan ennenkokemattomat.
Ja laukaisevana tekijänä voi olla joskus ihan "mitättömän pienikin asia"
-------
Sainkohan nyt sanottua ja kirjoitettua mahdollisimman monimutkaisesti sen, mitä aloin pohtimaan.
Mutta, ainakin omaan elämääni mahtuu niin mahdottoman monenlaisia periodeja ja intervalleja tässä elämän juoksuhyrrässä.
Paljon iloista, mutta paljon kai myös harmaan eri sävyjä, jopa mustaa raitaa elämäni matossa, kudelmassa myöskin löytyy.
Ja joskus tekee kipeää ne surut ja menetykset, jne.
-
Tuli vielä tässä kahvia juodessani mieleen sellainenkin seikka, että nykyään uskallan kiukustua.
Nuorempana mielestäni aina yritin ymmärtää, sovitella ja olla "ukkosenjohdattimena" (olikohan oikea sana)
Pelkäsin ihan vähäpätöisiäkin erimielisyyyksiä.
Nyt ajattelen, että jos koen jonkin asian epäoikeudenmukaiseksi, minulla on lupa kokea edes hetkittäinen kiukustuminen.
Ennen aina yritin "saada oman paikkani" sellaisella "kaikille mieliksi olemisella" ja silloinhan ei koskaan uskalla sanoa
niitä kaikkein omimpia mielipiteitäänkään ja kun niitä aikansa ja vuosia kerää sisimpäänsä, voi tulla ykskaks yllättäin
isompi räjähtäminen.
Olisi hyvä (minun) oppia olemaan rohkeammin oma itseni, joku voi tykätä siitä sitten kyttyrää, joku toinen ei.
Ja jos vielä oppisi näkemään omilta "sokeilta pisteiltään" suhteellisen oikein asioita ja tilanteita.
Ja jospa vielä rohkaistuisi sanomaankin joskus jotain jopa "radikaalia", sellaista, miten on jonkin asian kokenut,
eikä ainakaan "mieleistelemällä" ansaita omaa paikkaansa ihmisyhteisöissä.
Oppia ikä kaikki.
Kai minut jo lapsesta saakka kasvatettiin laillaan "ymmärtäjäksi", kun veljeni, ainoa sisarukseni on lievästi kehitysvammainen ja minua nuorempi.
Sitten aikanaan hakeuduin opiskelemaan sitä, että ymmärtäisin ja olisin ihmisten ymmärtäjä.
Mielenterveyshoitajaksi.
Sitten vielä joskus "muuksi kuuntelijaksi, ns sielunhoitajaksi ja saattohoitajaksi.
Ja omaishoitajaksi.
Mutta kuka jaksaa sitten enää kuunnella ja ymmärtää "mukla kaiken ymmärtäjää, joka ei kuitenkaan kovin paljoa ymmärrä"
Elämä on joskus paradoksaalistakin.
Jas jopa tilannekoomista, siis ainakin minun oma elämäni.
Yritän ymmärtää vaan ymmärränkö todella.
Yritän kuunnella vaan jaksanko todella kuulla mitä toinen ihminen sanoo...
Sisimmässään voi (voin) kantaa paljon ja monia asioita.
Miettiä tätä elämää ja sen kummallisia kommervenkkejä.
Mutta toiveissa:
"Kerran perillä Isän luona, Pojan ansiosta"
-
Noh, tulipa taas pähkäiltyä.
Pähkäiltyä ainakin.
Vaan ei ihmisen (minun) ole kovin helppoa muuttua, kasvaa, kypsyäkään.
Vaatinee koko elämän mittaisen harjoituksen ja siltikin -niin-vasta perillä
ehkä jotain elämästä ymmärrän, jos se enää siellä mitään merkkaa, siis että tarviikohan sitä edes
perillä Taivaan Kodissa koskaan miettiäkään niitä murheita ja muita, kun on vissiin siellä'
täydellisen onnellinen ja autuas.
Mutta nyt, hyvää tätä päivää, toivon mä.
-
Kiitos näistä koskettavista pohdinnoistasi!