Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Pirska - 05.01.10 - klo:21:19
-
Lutherin Isosta Katekismuksesta:
"Yli kaiken sen mitä edellä on sanottu, tulisi meitä tämän käskyn noudattamiseen kannustaa myös sen, että Jumala on siihen liittänyt ihanan lupauksen. Hän sanoo: "Että kauan eläisit siinä maassa, jossa asut." Päättele tästä itse, miten vakavasti Jumala suhtautuu tähän käskyyn. Hän ei ilmaise vain, että on siihen mieltynyt, että se tuottaa hänelle suurta iloa, vaan se on myös hyödyttävä meitä ja koituva parhaaksemme, jotta voisimme viettää hiljaista ja hyvää, kaikin tavoin rikasta elämää. Tämän vuoksi pyhä Paavalikin sitä niin painokkaasti tähdentää ja ylistää Efesolaiskirjeen 6. luvussa sanoen: "Tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus: 'että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä'." Sillä vaikka muihinkin käskyihin sisältyy lupaus, se ei kuitenkaan minkään muun yhteydessä ole näin selvä ja nimenomainen."
Näin minäkin vahvasti ajattelen. Eivät juutalaiset ole sen enempää "Jumalan kansaa" kuin ketkään muutkaan! Ja sanoisin kyllä siihenkin käsitykseni että ihan yhtä suuri siunaus tulee meille, rukoilimme sitten juutalaisten tai körttiläisten puolesta tai vaikka kenialaisten, => eli ei minkäänlaista siunausta!
selitys ylläolevaan outoon väitteeseen: siunaus ei tule rukoilemalla vaan armosta, pyytämättä ja ilmaiseksi.
Minä olen ymmärtänyt, että voin pelastua yksin armosta vaikuttamatta itse yhtään siihen asiaan.
Olen myös ymmärtänyt, että omilla teoillani voin vaikuttaa siihen, millaista tämä maanpäällinen elämäni on.
-
... lutherilainen Pirska
-
Lutherin Isosta Katekismuksesta:
"Yli kaiken sen mitä edellä on sanottu, tulisi meitä tämän käskyn noudattamiseen kannustaa myös sen, että Jumala on siihen liittänyt ihanan lupauksen. Hän sanoo: "Että kauan eläisit siinä maassa, jossa asut." Päättele tästä itse, miten vakavasti Jumala suhtautuu tähän käskyyn. Hän ei ilmaise vain, että on siihen mieltynyt, että se tuottaa hänelle suurta iloa, vaan se on myös hyödyttävä meitä ja koituva parhaaksemme, jotta voisimme viettää hiljaista ja hyvää, kaikin tavoin rikasta elämää. Tämän vuoksi pyhä Paavalikin sitä niin painokkaasti tähdentää ja ylistää Efesolaiskirjeen 6. luvussa sanoen: "Tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus: 'että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä'." Sillä vaikka muihinkin käskyihin sisältyy lupaus, se ei kuitenkaan minkään muun yhteydessä ole näin selvä ja nimenomainen."
Minä olen ymmärtänyt, että voin pelastua yksin armosta vaikuttamatta itse yhtään siihen asiaan.
Olen myös ymmärtänyt, että omilla teoillani voin vaikuttaa siihen, millaista tämä maanpäällinen elämäni on.
Periaate hyvä. Kaikki isät ja äidit tai isoäidit ja isoisät eivät ansaitse lastensa kunnioitusta, joskin vanhempaa kunnioittavaa suhtautumista. Mutta maailma on täynnä hyviä isiä ja äitejä, vaareja ja mummuja, jotka ansaitsevat kaiken kunnioituksen.
-
Jampe totesi, että "siunaus ei tule rukoilemalla, vaan armosta ja pyytämättä".
Aiemmin totesin, että asioilla on aina useita eri puolia jne...
Toki on niin, että on siunauksia, jotka tulevat armosta, pyysin taikka en - joskus jopa niinkin, että halusin taikka en.
On myös siunauksia, jotka tulevat rukouksen kautta.
Jotkut siunaukset tulevat siksi, että olen ollut ahkera jossain asiassa taikka muuten vain olen tehnyt oikein.
Kun ajatellaan hengellisen puolen suurinta siunausta, eli Kristuksen ristinkuoleman kautta tullutta pelastusta jokaiselle Kristukseen uskovalle, niin tämä siunaus ei siis tule rukoilemalla, vaan siksi, koska Kristus kuoli ja nousi kuolleista.
Tähän siunaukseen varsin hyvin taitaa sopia tuo Jampen toteamus, että se tulee armosta ja pyytämättä, ei rukoilemalla.
Vaikka ihminen olisi kuinka uskovainen & hengellinen, niin siitä huolimatta hän elää täällä maallisen elämän piirissä, normaalien askareiden seassa: käy jaskalla, syö yms.
Osa maallisen elämän siunauksista riippuu siitä, miten ihminen elää. (Niin makaa, kuin petaa)
Joiltain rajoitetun osin ihminen on oman onnensa seppä.
Jos ihminen elää terveellisesti, hänellä on suurempi todennäköisyys elää pidempään ja terveempää elämää, kuin jos hän ei eläisi terveellisesti.
Jumala on asettanut useita lakejaan maallista elämää eläville ihmisille, joita kovin harvoin armosta kumotaan.
Eräs laki on se, että "niin metzä vastaa, kuin sinne huudetaan".
Jos vaikka huutaa kurkku suorana rivouksia keskellä yötä jonkun suuren talon rappukäytävässä, niin ennemmin taikka myöhemmin poliisi tulee hakemaan häirikön.
Armoon on turha vedota, huutaminen loppuu siihen.
Jos huutaja uskoo Kristukseen, Kristuksen sovitustyö on hänen kohdallaan voimassa, mutta mitään maallista sovitustyötä ei ole, joka vapauttaisi tuon huutajan maallisesta vastuustaan.
Jos joku siis Jumalan käskyn mukaan (taikka mitään tuosta käskystä tietämättään) kunnioittaa isää ja äitiänsä, hän saa siitä maallisen siunauksen juuri siksi, että hän teki tuossa asiassa niin, kuin Jumala oli käskenyt.
Joka pyrkii noudattamaan Jumalan kymmentä käskyä, hän saa suuremman siunauksen elämäänsä, kuin se, joka ei noudata.
Se joka ei edes halua noudattaa tuota lakikokoelmaa, helposti suljetaan tyrmään - jos ei fyysiseen, niin ainakin henkiseen.
Joskus UudenValamon luostarissa aikaa viettäessäni luin jostain ortodoksikirkon levittämästä teoksesta, että ruoka on Jumalan rakkautta ihmiselle fyysisessä muodossa.
Moni saa tämän siunauksen mitään tekemättä.
Tämäkään siunaus ei tule itsestään: jos en minä sitä ole ansainnut, niin joku sen on kuitenkin työllään joutunut ansaitsemaan minulle (toki Jumalan antaessa siihen edellytykset, kuten esim. viljan kasvun ja terveyden).
Hengellisen elämän tärkein tapahtuma on yksin Jumalan suorittama,
maallisella puolella elämä on enemmän taikka vähemmän Jumalan ja ihmisen välistä yhteistyötä, jossa itse voin jossain määrin vaikuttaa saamiini siunauksiin taikka kirouksiin.
-
Lapsuudessa pääsin seuraamaan melko paljon avioliittoon vihkimisiä. Sieltä minulle jäivät mieleen papin sanat: "Ellei Herra huonetta rakenna niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät."
Tässä minä ajattelen siunausta. Vaikka me ponnistelemme kuinka paljon, mutte Jumala ei siunaa, niin mitään valmista ei tule.
Tietysti täytyy ottaa huomioon, että kaikkea ei voi ajatella näin yksiviivaisesti. Joskus näyttää, että hurskaalla menee huonosti ja jumalattomat menestyvät eli menestysteologiaan ei auta langeta.
-
Jospa sitten selittäisin hieman.
Köysti tuolla jo taisikin ansiokkaasti sivuta asiaa, mutta ettei se jäisi liian vähälle huomiolle ja tulisi siten väärin ymmärretyksi niin siksi selitän mitä tarkoitin:
Äkkipäätä katsoen vaikuttaisi siltä kuin erilaisia siunauksia olisi hankittavissa tekemällä hyvää, näinhän luonnollinen ihminen tietenkin ensimmäiseksi ajattelee. Seuraava ajatus lienee jo se, että muistellaan tekemiänsä hyviätekoja ja odotellaan kieli pitkällä pian käsiin putoilevia siunauksia. Kuitenkin raamattu toisaalla monessakin kohtaa kieltää jyrkästi palkanmaksun hyvistätöistä:
Matteuksen evankeliumi kiteyttää asian seuraavasti: "sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin."
Kska tätä ei voida kiistää, niin seuraako tästä että ne jotka tekevät hyviätöitä, saavat suurempia siunauksia tai enemmän?
Luukkaan evankeliumin tuhlaajapoikavertauksessa vanhempaa veljeä kiusaa täsmälleen sama asia:
" Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa."
Sensijaan nuorempi veli joka ei ollut tehnyt muuta kuin syntiä ja tuhlannut näytti saavan suuremman palkan, kalliit sormukset, juhlapuvut ym.
Edelleen Jeesus itse opettaa toisessa asiayhteydessä vertauksen viinitarhan hoitajista, joka löytyy Matt. 20. luvusta. Eräät olivat tehneet pitkän päivätyön Herran viinimäessä mutta toiset eivät tehneet juuri mitään, kuitenkin sama palkka?
"Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denaarin. ja kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa enemmän; mutta hekin saivat kukin vain fenaarin. Kun he sensaivat, napisivat he perheen isänttää vastaan ja sanoivat: "nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken, ja sinä teit heidät meidän vertaisiiksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen."
"Niin Hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: "Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä; -etkö sopinut minun kanssani denaarista?"
Nyt pääsen ytimeen jota ajan takaa: Jumalan rakkaus, Jumalan armo ja Jumalan siunaus eivät ole erillisiä asioita joista kutakin eri tavoin ansaittaisiin vaan ne ovat yksi ja sama asia! SE tulee niin pahoille kuin hyvillekin, sateen ja auringon lailla ilman eroitusta.
No entäs tämä sitten:
Galatalaiskirjeessä sanotaan: "Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää."
ja edelleen Hesekielin kirjassa sanotaan: "Väkivalta on noussut vitsaksi jumalattomuudelle"
Esimerkiksi nämä ovat samasta asiasta puhuvia rinnakkaiskohtia. Paljon muitakin löytyy! Samaan kategoriaan menee myös yllämainittu "ettäs kauan eläisit maan päällä jne."
Tämä ei voi tarkoittaa muuta kuin että elämäämme ja maan päälle on asetettu syys-seuraussuhteet jonka mukaan määrittyy esim. se että lapset kantavat isiensä pahojentöiden seurauksia psyykkisinä vammoina, ympäristön saastumisena, juopottelulla menetettyinä omaisuuksina, fyysisinä vammoina hakkaamisen, isestin ym. seurauksena jne. Tällä kaikella ei ole MITÄÄN tekemistä sen kanssa että JUmalan siunauksia elämään voisi ansaita tai hankkia. Ne tulevat armosta!
Kun ihminen niittä sitä mitä hän kylvää, niin siinä ei ole mitään maagillista, yliluonnollista tai edes ihmeellistä! Jos annat pelastusarmeijan pataan 100 euroa niin turha on odottaa että "palkkioksi" pian varmaankin mystillinen Jumalan lähettiläs antaa sinulle tyhjästä uuden auton tai tarjoaa aterian! Sinähän tei vain sen minkä sinun pitikin tehdä!
Toisinpäin kääntäen tämä tarkoittaa sitä että jos lyöt, toiseen tulee vamma jota ei rukoilemalla enää saa pois. Jos teet hyvää, maailma muuttuu aavistuklsen verran paremmaksi paikaksi ja kuten sanotaan, maailma toimii usein siten että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää! Se on vain syy-seuraussuhde ja yksinkertainen luonnonlaki joka on maan päälle pantu! Mitään tekemistä yliluonnollisen tai edes rukoilemisen kanssa sillä ei ole!
SE, että sama lainalaisuus toimii yhtä tehokkaasti julkijumalattomienkin suhteen, pitäisi saada omia ansioitaan ajattelevat kristityt punastumaan häpeästä, että ovat kehdanneet kuvitella rukouksiensa ja tekojensä tähden heitä siunattavan enemmän kuin muita!
Lopuksi vielä esitän kysymyksen, että miten te, jotka kannatatte ajatusta ansaituista siunauksista, vastaisitte ihmiselle jolla ei ole mitään ja joka ei ylety tekemään kaikkea sitä hyvää minkä tietäisi tehtäväkseen? Hän elää äärimmäisessä köyhyydessä ja puutteessa.
Vastaatteko hänelle JUmalan siunanneen teitä häntä enemmän ,teidän rukouksien ja hyvien töidenne takia?
MInä olen samassa asemassa teidän kanssanne, olen etuoikeutettu ja suhteellisen hyvin oimeentuleva. Vastaisin sellaiselle kysyvälle että minä olen itse käsilläni hankkinut sen mitä minulla on, mutta Jumala ei ole minulle antanut enempää kuin hänellekään sillä maailma toimii tiettyjen lainalaisuuksien alla. vastaisin hänelle että Jumalan siunaus ei ole mitattavissa ihmissilmillä vaan paistaa kuin aurinko kaikkien ylle. Jumalan siunauksen ja maallisen hyvän välille ei voi vetää yhtäläisyysmerkkiä. Raamattu kehoittaa olemaan ahkera sen takia että "joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä" -sekään ei ole hengellinen kirous,vaan se on paljas lainalaisuus joka elämässämme vallitsee.
Kysymyksen siitä kuka syntyy etuoikeutettuun asemaan, jätän tässä tietoisesti käsittelemättä. Siihen on toisaalla oma ketjunsa.
-
Väärinkäsityksien välttämiseksi pieni tarkennus tuohon loppukappaleeseeni:
Kun sanoin, että ansaitsemme käsillämme sen, mitä ansaitsemme, niin sanoin syvästi tiedostaen että Isämeidän rukouksessa pyydämme Taivaan Isältä jokapäiväisen leipämme. Siinä mielessä emme saa itse mitään aikaan vaan kaikki on JUmalan järjestämää loppukädessä. KÄsitettäköön siis tuo viimeinen loppukappale siten, että siinä yritetään valottaa eroa ansaittujen siunausten ja Jumalan asettamien luonnolakien välillä.
-
Kiitos Jampe perusteellisista vastauksista! Minun täytyi ihan lukea uudelleen omat kirjoitukseni, jotta vastaukseni ei menisi ihan metsään.
Minä en missään vaiheessa sanonut, että me hyvillä töillä ansaitsisimme Jumalan siunauksen.
Minä kirjoitin:
"Olen myös ymmärtänyt, että omilla teoillani voin vaikuttaa siihen, millaista tämä maanpäällinen elämäni on. "
Jampe kirjoitti Ihmisyys-ketjussa:
"Kyllä minä tässä kohtaa olisin samaa mieltä Saliksen kanssa; kyllä jokainen viime kädessä itse oman elämänsä suurin seppä on! Turha sysätä vastuuta jonnekin muualle."
Minusta nämä tarkoittavat samaa asiaa hieman eri sanoin ilmaistuna.
Sitten minä kirjoitin:
"Lapsuudessa pääsin seuraamaan melko paljon avioliittoon vihkimisiä. Sieltä minulle jäivät mieleen papin sanat: "Ellei Herra huonetta rakenna niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät."
Tässä minä ajattelen siunausta. Vaikka me ponnistelemme kuinka paljon, mutte Jumala ei siunaa, niin mitään valmista ei tule."
Tällä minä tarkoitan sitä, että vaikka minä eläisin kuinka hyvin, mutta Jumala ei siunaisi, niin hyvistä töistäni ei seuraisi mitään hyvää. Toisin sanoen Jumalan asettamat luonnonlaitkaan eivät takaa minun hyvästä teosta seuraavaa hyvää tulosta, ellei Jumala siunaa.
Jampe kirjoitti:
"Lopuksi vielä esitän kysymyksen, että miten te, jotka kannatatte ajatusta ansaituista siunauksista, vastaisitte ihmiselle jolla ei ole mitään ja joka ei ylety tekemään kaikkea sitä hyvää minkä tietäisi tehtäväkseen? Hän elää äärimmäisessä köyhyydessä ja puutteessa.
Vastaatteko hänelle JUmalan siunanneen teitä häntä enemmän ,teidän rukouksien ja hyvien töidenne takia?"
Minä kirjoitin:
"Tietysti täytyy ottaa huomioon, että kaikkea ei voi ajatella näin yksiviivaisesti. Joskus näyttää, että hurskaalla menee huonosti ja jumalattomat menestyvät eli menestysteologiaan ei auta langeta."
Minä en todellakaan ajatellut Jumalan siunaavan minua rukouksien ja hyvien töiden tähden. Olen aika läheltä seurannut ihmisiä, jotka ovat eläneet jos nyt ei äärimmäisessä, mutta aikamoisessa köyhyydessä. Heidän kohdallaan olen voinut todeta vuosikymmenten saatossa, että kaikki kääntyy niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.
Lienenkö tullut ymmärretyksi, se on suuri arvoitus. (http://www.cosgan.de/images/smilie/konfus/g015.gif)
-
Asiaa onkin katsottu usealta eri puolelta.
Jo esiin tulleita asioita unhoittamatta lisään tänne vielä yhden puolen tätä kokonaisuutta: Raamatussa sanotaan, että jokaiselle ihmiselle maksetaan palkka tuonpuoleisessä tekojen mukaan, eli sen mukaan, mitä ihminen on tehnyt täällä ajassa.
Jos esim. ei ole uskonut Kristukseen ja joutuu siis tuolle huonommalle puolelle, jossa eletään valtavassa taloudellisessa/henkisessä/hengellisessä kurjuudessa, olot siellä ovat sitä paremmat, mitä parempia tekoja on elämässään tehnyt. Sama koskee myös sitä tuonpuoleisen puolta, jossa eletään valtavassa taloudellisessa/hengellisessä/henkisessä vauraudessa.
Vaikka ihminen teoillaan ei voi ansaita pelastusta, Raamatun tekstien perusteella hän voi tallentaa varojaan taivaan (ja kaikesta päätellen myös helvetin) pankkiholveihin, joista sitten riittää varallisuutta tuonpuoleisen erilaisiin tarpeisiin.
Jeesuksen mukaan ainakaan taivaallisissa pankeissa ei varallisuus sula, sekä että talletussuoja on 100% varma, koska itse Jumala on siinä takuuhenkilönä. Jeesus kehoittaa tallentamaan tuolle taivaan tilille, jotta ihmisellä olisi Hänen mukaansa aarre taivaassa.
Jos kerran on taivaaseen menossa, niin kannattaa ottaa rahansa mukaan taivaaseen.
Mitä niitä tänne jättämään. Jotkut tosin levittävät sellaista harhaanjohtavaa huhua, että omaisuuttaan ei voi ottaa mukaan tuonpuoleiseen.
Huhu ei pidä paikkaansa, ainakaan Raamatun tekstien mukaan.
Rahat tosin pitää ennen matkalle lähtöä vaihtaa sellaiseen muotoon, että niillä on arvoa taivaassa.
Niinhän sitä monesti maallisissakin kuvioissa toimitaan, kun rajoja ylitetään.
Esim. jos entisestä Neuvostoliitosta matkusti länteen, ei ruplalla tehnyt yhtään mitään.
Ruplat piti vaihtaa rajan toisella puolella länsivaluutaksi, joka taasen rajan toisella puolella kelpasi.
Muistan kerran DDRssä, kun kaupassa halusin ostaa jotain ja minulla oli vain Länsi-Saksan rahaa.
Tarjosin sitä kassalla: ei kelvannut, vaikka länsimarkan virallinen kurssi oli täsmälleen sama, kuin itämarkankin kurssi.
-
Lutherin Ison Katekismuksen neljäs käsky löytyy seuraavasta linkistä.
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/4kasky.html
-
"Lapsuudessa pääsin seuraamaan melko paljon avioliittoon vihkimisiä. Sieltä minulle jäivät mieleen papin sanat: "Ellei Herra huonetta rakenna niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät."
Tässä minä ajattelen siunausta. Vaikka me ponnistelemme kuinka paljon, mutte Jumala ei siunaa, niin mitään valmista ei tule."
Tällä minä tarkoitan sitä, että vaikka minä eläisin kuinka hyvin, mutta Jumala ei siunaisi, niin hyvistä töistäni ei seuraisi mitään hyvää. Toisin sanoen Jumalan asettamat luonnonlaitkaan eivät takaa minun hyvästä teosta seuraavaa hyvää tulosta, ellei Jumala siunaa.
Koska tuossa tuli useita kiinnostavia kohtia, niin kommentoin näin pala palalta.
Minä en kyllä ajattele noin. Tuollaiseen ajatustapaan liittyy vahvasti mystiikkaa ja romanttisuutta. Olen yrittänyt korostaa sitä että meidät on laitettu elämään tiettyjen lainalaisuuksien ja suorien syy-seuraussuhteiden alla. Useimmat asiat tapahtuvat täysin luonnollisesti, ilman minkäänlaista yyber-hengellistä salamerkitystä tai taianomaista, mystistä "siunausta". Usemmissa asioissa ei siis ole mitään yliluonnollista ja siltikin ne ovat Jumalan luomia asioita. Esimerkiksi tämä että jos sinä teet hyvän teon, niin kyllä siitä seuraa automaattisesti hyvää! Ei siihen tarvita lisäksi mitään yliluonnollisia yyber-siunauksia. Onhan se ihan satavarma asia että jos teet vaikka lahjoituksen, niin siitä seuraa hyvää. Minusta tätä pitää ajatellakin niinpäin, että jo se hyvä aikomuksesi on se "siunaus" ja samoin myös teko. Ei siihen lisäksi tarvita mitään yliluonnollisia lisäkicksejä! Näin ollen ajattelen itse että aina kun joku (vaikka julkijumalaton) tekee hyvää niin siitä seuraa hyvää. Hyvillä töillä on siis AINA siunaus. Sentähden pohdinta, että "saakohan tämä tekoni tai aikeeni siunauksen eli tuleeko siitä hyvää" -on turha ja hyödytön sillä vastaus on jo annettu: "Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää!"
Huomaa nyt sitten, etten minä tässä tarkoita että sinä tavoittelisit yyber-kicksejä vaan yritän valottaa asiaa tällä tavalla! Hyvillä töillä on itsessään jo siunaus ja pahoilla kirous, mutta sitä ei ole ymmärrettävä niin, että ikäänkuin jotain yliluonnollisia yyber-kirouksia tai -siunauksia tulisi vielä lisäksi, vaan asia on jo paljaaltaan näin!
Osasinkohan selittää tarpeeksi sekavasti? :icon_eek:
-
Sitten oli kysymys tästä raamatunlauseesta: "Ellei Herra huonetta rakenna niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät."
Minusta tässäkin on nyt kysymys siitä, miten tämä ymmärretään! Jos nyt käsitän oikein, niin sinun näkökannaltasi asiaa voisi kuvailla siten, että ensin teemme jotain ja sitten Jumala ikäänkuin boostaa tekemisemme jolloin vasta jotain saadaan aikaan. Tai sitten Jumala toimii kuten turbo moottorissa eli moottori rupeaa tekemään jotain ja sitten turbo antaa siihen lisäpotkua tai ehkäpä koko voiman, jolloin tekijän osaksi jää kääntää virta-avaimesta virta päälle ja turbomoottori hoitaa loput.
Oma ajattelutapani saattaa kuulostaa kauhean "kuivalta", tylsältä tai jopa epähengelliseltä kun otan tässä raamatun tulkitsemisessa vahvasti huomioon myös ihan tuikitavallisen maalaisjärjen enkä vähättele ns. "tavallisten" (=ei-yliluonnollisten) asioiden merkitystä sillä Jumala on todellakin meille lahjoittanut myös maalaisjärjen ja pannut elämään fysiikan lakien alaisena. Jos siis vieressä on silta, en lähde ylittämään jokea "vetten päällä" kävellen vaan käytän ensin siltaa koska Jumala hyvyydessään ja viisaudessaan on siihen sillan suonut.
Tästä päästään siihen, että jo se, että meidän on ylipäätään mahdollista tehdä jotain, on itsessään jo se "siunaus" jota odotat vasta tekosi jatkoksi ja boosteriksi. Kannat yksinkertaisesti lähtiessäsi seurapenkin pois herättäjäjuhlilta ja niin sinulla oli "siunaus" tehdä hyvä työ, siunattu työ. Se siis oli itsessään sitä ja siunaus oli jo siinä kun sinulla oli altis mielenlaatu penkkiä kantamaan sekä mahdollisuus tehdä se! Yksikään ei varmasti rakenna huonetta, jos Herra ei siihen mahdollisuuksia suo; -niin rakentajat ryhtyvät moneen turhaan yritykseen.
Se, että pyydämme jokapäiväistä leipää on, että pyydämme saada olla terveitä tehdäksemme käsillämme työtä leipämme eteen tai jos olemme sairaita tai työttömiä, pyydämme että Taivaan Isä sen jotain muuta kautta soisi, maallisia reittejä pitkin.
En nyt tälläkään taas tarkoita sinua mutta asiaan liittyen minusta on julkeata ja kiittämätöntä pyytää/odottaa/olettaa jotain yliluonnollista jos kerran asia on jo järjestetty siten että se toteutuu fysiikan/luonnonlakien alaisuudessa. Kiittämättömyyttä se on ennenkaikkea koska ei nähdä arvoa arkisille lahjoille kuten sateelle, auringolle ja jokapäiväiselle leivälle.
Tämä on vain yksi aspekti, mutta moinen ajatusmaailma läpikuultaa kaikkien meidän olemattomassa ja huonosti onnistuneessa hengellisyydessämme ja lähes kaikissa mahdollisissa tulkinnoissamme.
Raamattu kehoittaa erityisen voimallisesti meitä tarkkaamaan ja etsimään Jumalaa Hänen töissään, kuten tuulessa, sateessa, elämänkohtaloissa ja kansojen vaiheissa; -erityisen voimallisesti! Hänen sanotaan puhuvan monellakin tavalla, mutta sitä ei vain yleensä kuulla. Sentähden minusta olisi aina ensin etsittävä asoille luonnollinen tulkinta ja vasta jos jokin pakottaa, etsitään vertauskuvallista. Sellainen syy voisi esim. olla, jos raamattu näyttää tulkintamme kautta tulevan ristiriitaiseksi itsensä kanssa. Silloin on suuri mahdollisuus että olemme jo hairahtuneet.
-
Vaikka ihminen teoillaan ei voi ansaita pelastusta, Raamatun tekstien perusteella hän voi tallentaa varojaan taivaan (ja kaikesta päätellen myös helvetin) pankkiholveihin, joista sitten riittää varallisuutta tuonpuoleisen erilaisiin tarpeisiin.
Ensinnäkin vilpittömät onnittelut siitä, että osasit kiteyttää ja uskalsit sanoa ääneen asian johon moni yhtyy. Ehkä jopa suurin osa!
Minulle tästä tulee mieleen eräs keskustelu, jossa toinen mies sanoi, että raamatun mukaan emme voi tietää viimeistä päivää emmekä hetkeä. Toinen siihen sitten vastasi, että "emme voikaan ennustaa päivää emmekä hetkeä mutta vuoden ja kuukauden voimme toki raamatunkin mukaan ennustaa..."
Tässä on vähän sama juttu. Kukaan ei uskalla olla niin julkea, että väittäisi suoraan teoilla ansaittavan taivaspaikan, mutta "toki taivaallista omaisuutta eli ansioita voi täällä ajassa kartuttaa..." Näinhän se on, että luonnollisella hmiselläon aina tarve tavalla tai toisella ansaita Jumalalta jotain.
Mutta kun raamattu ei ansio-oppia tunne! Jumalalta ei voi ostaa mitään emmekä me ole töissä armon valtakunnassa. Täällähän toisella on mahdollisuus tehdä enemmän kuin toisella. Perheenisä ei voi antaa paljokaan suhteessa hänen omaisuuteensa kun on niin monta suuta elätettävänä. Köyhä leski taas voi antaa viimeisen pennin kun on vain oma suu huolehdittavana.
Tiedän toki, ettei Jumalan valtakunnassa rahan arvoa mitata samoin kuin maailmassa, samoin ei tekojakaan mitata samoin periaattein.
Silti edustamasi ajatus johtaa siihen että taivaassakin toisella on paremmin kuin toisella!
Mikä taivas se sellainen on? entä mihin unohtui Jeesuksen opetus denaarin päiväpalkasta?
Mitä tarkoittaa se raamatunkohta jonka mukaan hyvää tehtyämme teimme vain mitä olimme velvollisetkin tekemään? Jääkö Jumala meille velkaa?
Vielä yksi kysymys:
Millainen ihminen julkeaa edes ajatella saavansa palkkaa taivaassa töistään?
-
Millainen ihminen julkeaa edes ajatella saavansa palkkaa taivaassa töistään?
Minä :icon_cool: enkä vaan kuvittele ...
-
Taidamme puhua Jampen kanssa sen verran "eri kieltä", että emme ihan tarkalleen ymmärrä toisiamme. No, ei se niin vakavaa ole.
Selitän vieläkin. Siunauksella en tarkoita niinkään mitään überluonnollista, vaan juuri sitä, että saamme kuitenkin kaiken Jumalan kädestä. Äh, en osaa selittää tämän paremmin. Antaa olla!
(http://www.cosgan.de/images/smilie/konfus/a080.gif)
-
Asiaa onkin katsottu usealta eri puolelta.
Jo esiin tulleita asioita unhoittamatta lisään tänne vielä yhden puolen tätä kokonaisuutta: Raamatussa sanotaan, että jokaiselle ihmiselle maksetaan palkka tuonpuoleisessä tekojen mukaan, eli sen mukaan, mitä ihminen on tehnyt täällä ajassa.
Jos esim. ei ole uskonut Kristukseen ja joutuu siis tuolle huonommalle puolelle, jossa eletään valtavassa taloudellisessa/henkisessä/hengellisessä kurjuudessa, olot siellä ovat sitä paremmat, mitä parempia tekoja on elämässään tehnyt. Sama koskee myös sitä tuonpuoleisen puolta, jossa eletään valtavassa taloudellisessa/hengellisessä/henkisessä vauraudessa.
Vaikka ihminen teoillaan ei voi ansaita pelastusta, Raamatun tekstien perusteella hän voi tallentaa varojaan taivaan (ja kaikesta päätellen myös helvetin) pankkiholveihin, joista sitten riittää varallisuutta tuonpuoleisen erilaisiin tarpeisiin.
Jeesuksen mukaan ainakaan taivaallisissa pankeissa ei varallisuus sula, sekä että talletussuoja on 100% varma, koska itse Jumala on siinä takuuhenkilönä. Jeesus kehoittaa tallentamaan tuolle taivaan tilille, jotta ihmisellä olisi Hänen mukaansa aarre taivaassa.
Jos kerran on taivaaseen menossa, niin kannattaa ottaa rahansa mukaan taivaaseen.
Mitä niitä tänne jättämään. Jotkut tosin levittävät sellaista harhaanjohtavaa huhua, että omaisuuttaan ei voi ottaa mukaan tuonpuoleiseen.
Huhu ei pidä paikkaansa, ainakaan Raamatun tekstien mukaan.
Rahat tosin pitää ennen matkalle lähtöä vaihtaa sellaiseen muotoon, että niillä on arvoa taivaassa.
Niinhän sitä monesti maallisissakin kuvioissa toimitaan, kun rajoja ylitetään.
Esim. jos entisestä Neuvostoliitosta matkusti länteen, ei ruplalla tehnyt yhtään mitään.
Ruplat piti vaihtaa rajan toisella puolella länsivaluutaksi, joka taasen rajan toisella puolella kelpasi.
Muistan kerran DDRssä, kun kaupassa halusin ostaa jotain ja minulla oli vain Länsi-Saksan rahaa.
Tarjosin sitä kassalla: ei kelvannut, vaikka länsimarkan virallinen kurssi oli täsmälleen sama, kuin itämarkankin kurssi.
Tuttu paikka Raamatusta, mutta en ole koskaan ennen kuullut siihen tuollaista selitystä enkä oikein jaksa käsittää sitä.
-
Tuttu paikka Raamatusta, mutta en ole koskaan ennen kuullut siihen tuollaista selitystä enkä oikein jaksa käsittää sitä.
Kuinka sinä olet ymmärtänyt tuon aarteiden keräämisen taivaaseen?
-
Vaikket kysynyt minulta niin minä ymmärrän sen siten, että taivaassa on aarteensa mitkä siellä on. Sitäpaitsi vaikea uskoa että siellä maallisella hyvällä päsmätään niinkuin täällä!
Se on "aarteiden kartuttamista iäisyyteen" että päästään sinne! Kristukseen uskominen on iäisten aarteiden kartuttamista!
Se on sitä, että aarteeni on taivaassa Kristuksen läsnäolo, eikä niinkuin täällä ajatellaan, että rahaa ja tavaroita.
Olen joskus miettinyt että taivasta voivat paremmin ymmärtää ne joilla on paljon itkua maan päällä. "siellä ei enää ole itkua..."
tai kerranmietiskelin erästä syntymästään asti sairasta joka oli pyörätuo9liin ja hengityslaitteeseen sidottu; -hän varmaan voi käsittää jotain oleellisempaa taivaasta kuin me joilla menee ns. hyvin ja mietiskelemme turhamaisuuttamme turhuuksia, että onko siellä rahaa ja omaisuutta ja voiko sitä kartuttaa sinne vielä enemmän työskennellen täällä ahkerasti.
Jos rahaa ja omaisuutta tekee mieli, niin niitä pitää kartuttaa jo täällä elämässä! Epäilen melko vahvasti että siellä raha on menettänyt arvonsa, kun keneltäkään ei mitään puutu.
Mutta nyt pitää muistaa että me kaikki puhumme asioista, joista emme tiedä mitään. Luulemme vain.
-
Mutta nyt pitää muistaa että me kaikki puhumme asioista, joista emme tiedä mitään. Luulemme vain.
Allekirjoitan, Jampe.
-
Luukas 18:22 (Sama asia vähän eri sanoin myös täällä: Matteus 19:21 ja Markus 10:21)
Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua."
Eräs tapa hankkia aarretta taivaaseen näyttää Jeesuksen uskomuksen mukaan olevan se, että antaa omaisuuttaan köyhissä oloissa eläville ihmisille. Tämänkaltainen taivaallisen aarteen kerääminen on nykyään helppoa: humanitäärisiä järjestöjä on niin monia, että jokaiselle löytyy useita, joihin itsekukin voi luottaa.
Luukkaan evankeliumi 12:33
Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele.
Jeesus siis on sitä mieltä, että taivaallisen aarteen kerääminen tapahtuu almuja antamalla kurjuudessa eläville ihmisille.
Tämä on se tapa, jolla ihminen saa maallisen omaisuutensa mukaan taivaaseen.
Ja sitten jotain lisää tuosta palkka-asiasta:
Luukas 6:35
Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.
Matteus 10:41-42 (ks. myös Markus 9:41)
Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan.
Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille."
1.Korinttolaiskirje: 3:8 (lue asiayhteys, niin paremmin käy ilmi, mistä kyse)
Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan.
Matteus 5:11-12
Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa.
Luukas 6:22-23
Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan - Ihmisen Pojan tähden. Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa; sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa;
Matteuksen evankeliumi:
6:1 "Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.
6:2 Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
6:3 Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,
6:4 että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
6:5 Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
6:6 Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
Matteus 20 kertoo jo täälläkin esillä olleesta viinitarhatyöstä ja siitä, että siinä kaikki saivat saman palkan.
Vertauksessa kerrotaan, että "taivasten valtakunta on perheenisän kaltainen, joka ... lähti ... palkkaamaan työmiehiä".
Voihan olla niin, että jos Jumala kutsuu eri ihmisiä erilaisiin töihin, kaikille maksetaan sama palkka.
Jos taasen joku sen lisäksi vielä tekee jotain pyytämättä (lähinnä auttaa köyhiä), maksetaan sitten vielä extraa.
En teidä, miksi niille, joille annetaan erityinen kutsu, maksetaan kaikille sama palkka.
Markus 12:42-44 Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä.
Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.
Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."
Palkan maksussa otetaan huomioon ihmisen olosuhteet ja mahdollisuudet.
Ne, joille on paljon annettu, niiltä paljon vaaditaan, joille on luskikalla annettu, heiltä ei kauhalla vaadita.
Palkka maksetaan tuonpuoleisessa myös siellä kurjemmassa paikassa:
Ilimestyskirja 22:12
Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.
Tässä Jeesus mahdollisesti puhui kaikista ihmisistä, ei ainoastaan pelastuvista.
Matteus 10:15
Totisesti minä sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sen kaupungin.
Markus 11:21-24
"Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen.
Mutta minä sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän.
Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä.
Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun."
Ikuisen kurjuuden paikassa on eritasoisia tuomioita, riippuen siitä, mitä itsekukin on elämässään tehnyt.
Matteus 12:36
Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.
Turhat sanat ilmeisesti pienentävät pankkitiliä tuonpuoleisessa.
Jos asiassa on vielä jotain epäselvyyksiä, jatkan Raamatun siteeraamista. Saatan muutenkin jtakaa, vaikka ei olisikaan epäselvyyttä enää.
-
Kyllä minä aarteiden keräämisen taivaaseen olen ymmärtänyt aika tavalla niin kuin Jampe sen tuossa esitti.
-
Kyllä minä aarteiden keräämisen taivaaseen olen ymmärtänyt aika tavalla niin kuin Jampe sen tuossa esitti.
Kuulostan varmaan varsin helluntalaiselta, kun totean, että sen lisäksi, että ymmärrän toki sen, että suurimmat aarteet ovat se, että pääsee taivaaseen ilman omaa ansiotaan ja että siellä on Jumala (kuten Jampe näyttää tarkoittavan), uskon myös kirjaimellisesti nuo monet Jeesuksen tekstit, joita lainasin ed. tekstissäni.
Tuo Jeesuksen opetus kun ei ole missään määrin ristiriidassa paavalilaisen vanhurskauttamisteologian (=pelastusopin) kanssa.
Ps. Ne aarteet, joista Jampe puhui, kuten Jumala taikka pääsy taivaaseen, ovat sellaisia aarteita, että niitä ei oikeastaan saakaan kerätä. On varsin epäluterilaista (sanoisinko: epäpaavalilaista) ryhtyä keräilemään/avittamaan itselleen taivaspaikkaa, koska sitä ei ihminen omilla töillään voi kerätä: sen on nimittäin Kristus ansainnut.
-
Tämä on varmaan se Yxi Kyöstin Paras Tawara, investointipankkiirin puhetta siitä "kalleimmasta asiasta":
...Eräs tapa hankkia aarretta taivaaseen...
...Tämänkaltainen taivaallisen aarteen kerääminen ...
...taivaallisen aarteen kerääminen tapahtuu almuja antamalla kurjuudessa eläville ihmisille...
...Tämä on se tapa, jolla ihminen saa maallisen omaisuutensa mukaan taivaaseen....
...eri ihmisiä erilaisiin töihin, kaikille maksetaan sama palkka...
...kaikille maksetaan sama palkka....
...maksetaan sitten vielä extraa...
...Palkan maksussa otetaan huomioon...
...Palkka maksetaan tuonpuoleisessa myös siellä kurjemmassa paikassa...
...Ikuisen kurjuuden paikassa on eritasoisia tuomioita...
...pienentävät pankkitiliä tuonpuoleisessa...
Mitähän Luther sanoo näistä vanhurskauden sijoitusrahastoista? Ovatko korot nousussa, vai kurssit? Miksi tyytyisit Kristuksen tarjoamaan pelkkään ansiottomaan armoon, kun viisaasti toimimalla saat enemmän!
Mt
-
Tämä on varmaan se Yxi Kyöstin Paras Tawara, investointipankkiirin puhetta siitä "kalleimmasta asiasta":
Mitähän Luther sanoo näistä vanhurskauden sijoitusrahastoista? Ovatko korot nousussa, vai kurssit? Miksi tyytyisit Kristuksen tarjoamaan pelkkään ansiottomaan armoon, kun viisaasti toimimalla saat enemmän!
Mt
Sijoitusrahastojen suuruudesta riippumatta ihminen ei pysty vaikuttamaan kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Olemme hyviä keksimään erilaisia keinoja, joilla taivaspaikka mahdollisesti aukeaisi. Mutta eivät raha, temput, teot eikä kaikinpuolinen uskominen lisää korkoa Jumalan edessä. Jumalan edessä olemme huutolaisia, täysin Herramme armoilla. Vaikka euro lippaaseen kilahtaa, ei sielu voi taivaasen vilahtaa.
-
:003: :icon_lol: Mieleen nousee joskus Kotimaassa ollut pilakuva jossa ämöriikkalainen menestyssaarnaaja seisoo yksinkertaisten luterilaisten metsäläisten edessä ja lupaa yhdeksän hyvvä ja kahdeksan kaunista. Nämä metsäläiset, -kun ovat niin yksinkertaisia ja lutherilaisittain aivopestyjä, eivät raukat osaa muuta vastata pappinsa kuin kuin veisaamalla vanhaa virttä: "en etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan..."
Yxi Köystin paras tawara
:003:
-
Helluntailaisilla ( ja muilla samanhenkisillä) on se, että uskomisesta pitää pakosta edes jollain tapaa saada tehtyä pinnistelyä ja ponnistelua ja yrittämistä. Edes jollain lailla! Jos ei juljeta suoraan väittää että taivaaseen pääsee teoilla, niin sitten tämä Köystinkin edustama vaihtoehto!
Sellaisessa uskossa heikot jää jalkoihin ja ilman ansioita. Taivaassakin odottaa eriarvoisuus "parempiin" uskovaisiin verrattuna.. -eipä ole ihme että niin moni voi huonosti tuollaisessa pinnistely-yrittämis-kurottelu-uskonnossa! Se johtaa siihen, että koko ajan yritetään puristaa itsestä ulos enemmän uskoa ja tekoja. Armosta on turha puhua, se on vain sanahelinää!
Kai se sitten on niin, että ne jotka tuntevat itsensä voimallisiksi ja hyviksi ihmisiksi, -heidän pitää saada vähän hajurakoa kristillisyydesä huonommin onnistuneeseen "rupusakkiin" johon minäkin kuulun.
"Rupusakkia" !!! :107: No nytpäs minä sen keksin kun täällä kaikki tuntuvat edustavan jotain hengellistä suuntausta ja minä en ole edustanut mitään, niin nyt kuitenkin voin sanoa että edustan kristillistä rupusakkia! Olen rupusakin jäsen ja se on tästedes minun hengellinen suuntaukseni! -enpä ole enää "koditon" Jess!
-
Helluntailaisilla ( ja muilla samanhenkisillä) on se, että uskomisesta pitää pakosta edes jollain tapaa saada tehtyä pinnistelyä ja ponnistelua ja yrittämistä. Edes jollain lailla! Jos ei juljeta suoraan väittää että taivaaseen pääsee teoilla, niin sitten tämä Köystinkin edustama vaihtoehto!
Sellaisessa uskossa heikot jää jalkoihin ja ilman ansioita. Taivaassakin odottaa eriarvoisuus "parempiin" uskovaisiin verrattuna.. -eipä ole ihme että niin moni voi huonosti tuollaisessa pinnistely-yrittämis-kurottelu-uskonnossa! Se johtaa siihen, että koko ajan yritetään puristaa itsestä ulos enemmän uskoa ja tekoja. Armosta on turha puhua, se on vain sanahelinää!
Kai se sitten on niin, että ne jotka tuntevat itsensä voimallisiksi ja hyviksi ihmisiksi, -heidän pitää saada vähän hajurakoa kristillisyydesä huonommin onnistuneeseen "rupusakkiin" johon minäkin kuulun.
"Rupusakkia" !!! :107: No nytpäs minä sen keksin kun täällä kaikki tuntuvat edustavan jotain hengellistä suuntausta ja minä en ole edustanut mitään, niin nyt kuitenkin voin sanoa että edustan kristillistä rupusakkia! Olen rupusakin jäsen ja se on minun hengellinen suuntaukseni! -enpä ole enää "koditon" Jess!
Jos kiinnostaa, niin nuo huonommin onnistuneet kirjoittavat osoitteessa www.huitsinnevada.info Siellä on raakoja kertomuksia armottomasta uskosta. Kirjoittajat ovat eri rymistä ulos puristetut tai paenneet henkilöt eli jutut ovat kunkin omia kokemuksia.
-
Luukas 18:22 (Sama asia vähän eri sanoin myös täällä: Matteus 19:21 ja Markus 10:21)
Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua."
Eräs tapa hankkia aarretta taivaaseen näyttää Jeesuksen uskomuksen mukaan olevan se, että antaa omaisuuttaan köyhissä oloissa eläville ihmisille. Tämänkaltainen taivaallisen aarteen kerääminen on nykyään helppoa: humanitäärisiä järjestöjä on niin monia, että jokaiselle löytyy useita, joihin itsekukin voi luottaa.
Jukka Norvanto on selittänyt tämän raamatunkohdan tähän tapaan:
"Jeesus rakasti nuorta miestä niin paljon, että hän paljasti tämän kykenemättömyyden yltää täydellisyyteen. Hän auttoi miestä pääsemään aitoon itsentä tuntemiseen antamalla käskyn, jota mies ei kyennyt täyttämään."
-
-En minäkään ole ymmärtänyt mitä olisi "aarre taivaassa", joku voisi joskus saarnata siitäkin, mieluummin kuin oman seurakunnan ikonikurssista tai modernin psykologian näkemyksestä: Pitääkö meidän olla "näkymättömiä Ninnejä"tai muta hölynpölyä.
Joku on joskus sanonut: Me synnymme armon tilaan Kristuksen työn tähden, mtta saatamme kovuudellamme tehdä tuon armon kohdaltamme tyhjäksi, kuten se palvelija joka sai anteeksi miljoonavelan mutta olisi heittänyt tyrmään kanssapalvelijansa pikkuvipin tähden saman tien. Tätä ei moni oikein kestä kuulla, sillä se tuntuu vaativan liikaa meiltä! Miksi ei? Vaatiiko se liikaa - edes yrittäminen?
Mietin joskus kaveriani (huomatkaa, siis, en itseäni, näin on kivempaa minulle) joka käytti ylimääräiset rahansa rakennuttamalla omakotitaloonsa pienoiskylpylän. Laskeskelin, montako lehmää ja lammasta niillä olisi ostettu kehitysmaihin, tai montako kummilasta jonkin Planin kautta olisi oppinut lukemaan ja kirjoittamaan ja ihmettelin hiljaksiin. Olenko minä vain kateellinen? Vaihtaisinko ne kummilapset? Mutta tulisiko minun käytettyä sitä kuitenkaan, paitsi kun esittelen ystäville sitä? Lapsilta saa kirjeitä, jotka he itse ovat oppineet kirjoittamaan. Mitä siitä taivaasta nyt, ei se minulle kuulu, mutta Kristuksen seuraa maan päällä saa niistä kovaosaisista hänen omien puheidensa mukaan...joka antoi...antoi sen minulle.
-
"Rupusakkia" !!! :107: No nytpäs minä sen keksin kun täällä kaikki tuntuvat edustavan jotain hengellistä suuntausta ja minä en ole edustanut mitään, niin nyt kuitenkin voin sanoa että edustan kristillistä rupusakkia! Olen rupusakin jäsen ja se on tästedes minun hengellinen suuntaukseni! -enpä ole enää "koditon" Jess!
Jampe, taidetaan kuulua samaan herät- eiku rupsahdusliikkeeseen!
Mt
-
En voi edelleen olla muistelematta rakasta anoppiani, jonka kaikki tiesivät kristityksi, joka ei koskaan siitä puhunut, oli vieraanvarainen, ei kiistellyt opillisista kysymyksistä.
Hän opetti lapsilleen ja lastenlapsilleen iltarukouksen, piti pyhäkoulua ja ennen kaikkea R a k a s t i kaikkia jälkeläisiään ja Jumalaansa yli kaiken.
Me kaikki kunnioitimme häntä ja kunnioitamme aina hänen muistoaan.
Minä kuulun mielelläni Syntisten sekakuoroon.
-
En ole innostunut syntisyyteni esittelystä. Se on yhtä itsestäänselvyys kuin armo.
-
Joku on joskus sanonut: Me synnymme armon tilaan Kristuksen työn tähden, mtta saatamme kovuudellamme tehdä tuon armon kohdaltamme tyhjäksi,
Minulle on kerrottu taasen, että me emme synny armon tilaan, vaan synnymme kadotuksen tilaan ja perisyntiin luonnollisen syntymämme perusteella. Kasteessa meidät otetaan taivaan perheväkeen ja syntimme pestään pois. Kasteessa myös synnymme uudesti ylhäältä kuten raamattu sanoo. Näin opetettiin ainakin rippikoulussa silloin kun minä siellä olin. Jos tieto on tarkentunut sittemmin, niin se on mennyt ainakin minulta kokonaan ohi.
-että tämmöinen pieni sivuhuomautus!
-
Kasteessa myös synnymme uudesti ylhäältä kuten raamattu
Missäs se Raamattu näin sanoo?
-
Jos kiinnostaa, niin nuo huonommin onnistuneet kirjoittavat osoitteessa www.huitsinnevada.info Siellä on raakoja kertomuksia armottomasta uskosta. Kirjoittajat ovat eri rymistä ulos puristetut tai paenneet henkilöt eli jutut ovat kunkin omia kokemuksia.
Minuakin kiinnosti tuo foorumi.
Helluntalaisetn Ristin voittolehti kirjoitti tuosta sivustosta joku vuosi sitten oliskos ollutkook aukeaman pituisen positiivisen artikkelin.
Olin jo tuolloin ollut rekisteröitynyt kyseiselle foorumille.
Tunnen foorumin perustajan.
Sattumoisin pari päivää sitten pitkästä aikaa tuli sinne kirjoiteltuakin.
-
Missäs se Raamattu näin sanoo?
Et kysy tietämättömyyttäsi, vaan kiistelläksesi ja osoittaaksesi oikeassaolemistasi. Kaikki helluntailaiset tietävät ne kohdat mutta silti kiistävät, joten usko sinä tavallasi kuten tahdot. Minä en vaivaudu väittelyyn itsestäänselvästä asiasta. Helluntailainen omavanhurskausoppi on minulle kyllä tuttua ja erityisen vastenmielistä. Sentähden ajattelen, että uskokoot helluntailaiset ja muutkin marginaaliryhmät mitä tahtovat, se ei kuulu minuun! Minulle riittää luterilainen (=raamatun mukainen) kasteoppi!
-
Et kysy tietämättömyyttäsi, vaan kiistelläksesi ja osoittaaksesi oikeassaolemistasi. Kaikki helluntailaiset tietävät ne kohdat mutta silti kiistävät, joten usko sinä tavallasi kuten tahdot. Minä en vaivaudu väittelyyn itsestäänselvästä asiasta. Helluntailainen omavanhurskausoppi on minulle kyllä tuttua ja erityisen vastenmielistä. Sentähden ajattelen, että uskokoot helluntailaiset ja muutkin marginaaliryhmät mitä tahtovat, se ei kuulu minuun! Minulle riittää luterilainen (=raamatun mukainen) kasteoppi!
Jälleen kerran törmäsin ihmiseen, jolla on joku yliluonnollinen kyky nähdä minun sisikuntaani.
Teikäläisiin aika ajoin törmään. Olen siis siihen tottunut, eikä se minua kovin suuresti harmita.
Hivenen toki tulee paha mieli, mutta vain vähän.
Olen eri yhteyksissä kertonut, että en tiedä, mikä on oikea tapa kastaa.
En siis edusta luterilaista kastekäytäntöä sen enempää, kuin jotain toistakaan kastekäytäntöä.
Sinä kerrot uskovasi Raamatun mukaisen kasteopin. Olet minua pidemmällä: minä en sitä ole vielä mistään löytänyt. Joitain teorioita olen kyllä kohdannut.
KKaikissa niissä tuntuu olevan sen verran aukkoja, että kastevesi niistä tuntuu ulos vuotavan.
Minä olen edelleen etsijä tässä asiassa, en vielä sinun laillasi perillä.
-
Joitain teorioita olen kyllä kohdannut.
KKaikissa niissä tuntuu olevan sen verran aukkoja, että kastevesi niistä tuntuu ulos vuotavan.
Enkös minä juuri sanonutkin, ettet kysy tietämättömyyttäsi?
Olet oikeassa; tässä asiassa minä olen rauhani löytänyt, ei tarvitse enää etsiä! Samalla tavalla kuin suurin osa koko perinteisestä kristikunnassta idän ja lännen kirkoissa. Tämä on lähes ainoa asia joista on aina vallinnut suurin yksimielisyys perinteisessä kristillisyydessä. Muut asiat ovat jakaneet kirkkoja mutta kaste on yhteinen, ollut alusta asti. Amerikkalaisperäisiä houhotus-liikkeitä en laske edes vakavasti otettavien kristillisten kirkkojen joukkoon. Joku muu voi ja saa puolestani niin tehdä mutta minä en.
-
Minulle on kerrottu taasen, että me emme synny armon tilaan, vaan synnymme kadotuksen tilaan ja perisyntiin luonnollisen syntymämme perusteella. Kasteessa meidät otetaan taivaan perheväkeen ja syntimme pestään pois. Kasteessa myös synnymme uudesti ylhäältä kuten raamattu sanoo. Näin opetettiin ainakin rippikoulussa silloin kun minä siellä olin. Jos tieto on tarkentunut sittemmin, niin se on mennyt ainakin minulta kokonaan ohi.
-että tämmöinen pieni sivuhuomautus!
Aivan ansiosta. Välitin eteenpäin niille, jotka uskoivat Kristuksen lunastustyöhön näin intensiivisesti. Minulle on myös opetettu että olen syntynyt perisynnin alaisuuteen kadotuksen lapseksi, ja että minut on siirretty kasteessa Jumalan lapseteen, taivaan valtakunnan perilliseksi.
- Tarkensivat tarkoittaneensa samaa, mutta huomauttivat minun mainiosti voivan tyhjentää kasteen armon, jos tarkoituksellisesti pysyn synnissä, tieten tahtoen. Kuinka käynee Gandhin, joka kunnostautui niin että pääsi kirjaan "kuusi täydellistä kristittyä" olematta kristitty, eivät kommentoineet...itse en oikein osaa mittailla täydellisyyksiä mitä ihmisiin tulee ja siitä joukosta tunsin vain Bonhoefferin, jolle Jumala on ollut sitä todellisempi, "perimmäinen realiteetti" mitä pimeämpään hänen itsensä on pitänyt astua...Kristusta seuratessaan, "tässä ajassa, erehtymisen uhalla"
- Siinä muuten teema, josta toivoisin enemmän ja harvemmin mitään kuulen. Kiinnostaako ketään?
-
Muuten semmoinen pieni sivuhuomautus Ikävöivälle ja muutamalle muullekin, että voisitteko käyttää kommenteissanne täydellisiä lauseita jos mahdollista? On vaikeuksia välillä ymmärtää kun lause saattaa olla esim. "jos olisin... ...-tiedä häntä...minusta kuitenkin...-hups!"
Anna nyt siinä kommenttia!
-
Muuten semmoinen pieni sivuhuomautus Ikävöivälle ja muutamalle muullekin, että voisitteko käyttää kommenteissanne täydellisiä lauseita jos mahdollista? On vaikeuksia välillä ymmärtää kun lause saattaa olla esim. "jos olisin... ...-tiedä häntä...minusta kuitenkin...-hups!"
Anna nyt siinä kommenttia!
Benkulle ja juhanille samat sanat.
-
Muuten semmoinen pieni sivuhuomautus Ikävöivälle ja muutamalle muullekin, että voisitteko käyttää kommenteissanne täydellisiä lauseita jos mahdollista? On vaikeuksia välillä ymmärtää kun lause saattaa olla esim. "jos olisin... ...-tiedä häntä...minusta kuitenkin...-hups!"
Anna nyt siinä kommenttia!
Lyhennetty versio,kiitos.
Benkulle samat sanat.
Nyt taitaa pakkanen aiheuttaa hieman ongelmia ihmisten mielentilassa, mielenkiintoista...erittäin mielenkiintoista.
Mihinkähän tämä kaikki tulee vielä johtamaan.
Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
-
Olen hyvin kekseliäs itseni korot/stamisessa.
Voin pukeutua vaikka säkkiin. :icon_wink:
-
Sinä kerrot uskovasi Raamatun mukaisen kasteopin. Olet minua pidemmällä: minä en sitä ole vielä mistään löytänyt. Joitain teorioita olen kyllä kohdannut.KKaikissa niissä tuntuu olevan sen verran aukkoja, että kastevesi niistä tuntuu ulos vuotavan. Minä olen edelleen etsijä tässä asiassa, en vielä sinun laillasi perillä.
Olisin kovin kiinnostunut tietämään, että mistä löytyisi oppi tai teologia, joka on aukoton eli täydellinen? Ja niin ikään olisi kiinnostunut tietämää, mitä aukkoja ev.lut kirkon kasteopissa on? Meinaan vaan sitä, että aika kovia väitteitä esität. Olisi hyvä myös kuulla perusteita väitteiden takana? Ettei mene ihan huulen heitoksi!
-
Olisin kovin kiinnostunut tietämään, että mistä löytyisi oppi tai teologia, joka on aukoton eli täydellinen? Ja niin ikään olisi kiinnostunut tietämää, mitä aukkoja ev.lut kirkon kasteopissa on? Meinaan vaan sitä, että aika kovia väitteitä esität. Olisi hyvä myös kuulla perusteita väitteiden takana?
Ole huoleti Salis, kyllä "karjalaisenkyösti" Sinulle vastaa vastauksia vastauksien päälle, kysymyksistä puhumattakaan,sivu kaupalla.
Sen verran on hänellä suoritus paineita saavuttaakseen ykköspaikan foorumilla. :icon_wink:
ps. kilpailu on kovaa tälläkin saralla,huh,huh
-
Ole huoleti Salis, kyllä "karjalaisenkyösti" Sinulle vastaa vastauksia vastauksien päälle, kysymyksistä puhumattakaan,sivu kaupalla.
Sen verran on hänellä suoritus paineita saavuttaakseen ykköspaikan foorumilla. :icon_wink:
ps. kilpailu on kovaa tälläkin saralla,huh,huh
Vastauksia tulee, mutta sisältö on sitten eri asia. En pidä opeilla mestaroinneista. Epäilen, ettei Kyösti tiedä kasteopin aukoista yhtään mitään. :117:
-
Muuten semmoinen pieni sivuhuomautus Ikävöivälle ja muutamalle muullekin, että voisitteko käyttää kommenteissanne täydellisiä lauseita jos mahdollista? On vaikeuksia välillä ymmärtää kun lause saattaa olla esim. "jos olisin... ...-tiedä häntä...minusta kuitenkin...-hups!"
Kommenttia pyynnöstä nyt sitten: Nämä eivät ole minulta. Jos jokin minun lauseistani jäi epäselväksi, täydennän mielelläni. Kunhan siis tiedän minkä. Toisten lauseita en taida viitsiä edes yrittää täydennellä.
Tiedoksi: Tämä läppäri ei aina suostu kirjoittamaan u-kirjainta. Yritän aina katsoa että ne eivät puutu sanoista, mutta joskus ne eivät tule edes maanitellen. Jos jostakin sanasta ei saa selvää, niin yrittäkää arvata missä olisi puuttuva u-kirjain. Yleensä useamman konsonantin välissä.
Ihan uteliaisudesta: Kuis on. Minusta näyttää joskus että tuo Kyösti ja joskus tämä Pena saavat turpiinsa myötämöisin. Erehdynkö? Kiistelevätkö asiat vai jo nimimerkitkin?
-
Penasta en ole niinkään huomannut, mutta kyllä karjalaisenkyöstiä taisi joku siteeratakin vakituiseksi turpiinsaottajaksi joskus.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/konfus/s040.gif)
-
... en ole niinkään huomannut, mutta kyllä ... taisi joku siteeratakin vakituiseksi turpiinsaottajaksi joskus.
Mitähän nimimerkki "Pirska" pullistelee, :icon_cool:
-
Hauistaan varmaan.
-
Minusta näyttää joskus että tuo Kyösti ja joskus tämä Pena saavat turpiinsa myötämöisin. Erehdynkö? Kiistelevätkö asiat vai jo nimimerkitkin?
Pena on aika leppoisa ja kiltti kaveri, joten korkeintaan minulta tulee joskus turpiin.
Minä taasen henkilökohtaisesti olen sen verran korkealla korokkeella istuva ihminen, että voihan olla, että joku kateellinen sielu joskus sitä koroketta alaosasta potkii, kun haluaisi vaihtaa paikkaa kanssani.
Täältä ylhäältä kun ei aina kovin hyvin näy, mitä siellä korokkeen juurella tapahtuu.
-
Pena on aika leppoisa ja kiltti kaveri, joten korkeintaan minulta tulee joskus turpiin.
Minä taasen henkilökohtaisesti olen sen verran korkealla korokkeella istuva ihminen, että voihan olla, että joku kateellinen sielu joskus sitä koroketta alaosasta potkii, kun haluaisi vaihtaa paikkaa kanssani.
Täältä ylhäältä kun ei aina kovin hyvin näy, mitä siellä korokkeen juurella tapahtuu.
Toistain kysymyksen arvoisa Kyösti vastattavaksi:
Olisin kovin kiinnostunut tietämään, että mistä löytyisi oppi tai teologia, joka on aukoton eli täydellinen? Ja niin ikään olisi kiinnostunut tietämään, mitä aukkoja ev.lut kirkon kasteopissa on? Meinaan vaan sitä, että aika kovia väitteitä esität. Olisi hyvä myös kuulla perusteita väitteiden takana? Ettei mene ihan huulen heitoksi!
-
Toistain kysymyksen arvoisa Kyösti vastattavaksi:
Olisin kovin kiinnostunut tietämään, että mistä löytyisi oppi tai teologia, joka on aukoton eli täydellinen?
Kun on kyse tästä kasteteologiasta, niin etsin sellaista kokonaisuutta (eli tulkintaa), joka itselleni on riittävässä määrin uskottavan oloinen.
-
Ja niin ikään olisi kiinnostunut tietämään, mitä aukkoja ev.lut kirkon kasteopissa on? Meinaan vaan sitä, että aika kovia väitteitä esität. Olisi hyvä myös kuulla perusteita väitteiden takana? Ettei mene ihan huulen heitoksi!
Mikä on toiseklle aukko, toiselle se taasen ei ole aukko.
Eilen Kauniaisten Raamattuopistolla pappi saarnassaan käsitteli kastetta (kaste liittyi kirkkovuoden sen sunnuntain teemaan). Hän kertoi, että aiheesta on valtavasti erilaisia käsityksiä ja siitä ei ole selkoa saatu. Kovin tarkkaan pappi ei omaa kantaansa määritellyt.
Raamattu sanoo, että "joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Joka ei usko, joutuu kadotukseen".
Näyttäisi siis olevan vain kaksi ryhmää:
1) Uskovat kastetut
2) ne, jotka eivät usko
Ilmeisesti ei ole mahdollista, että uskoo ja ei ole kastettu. Tai siitä ei ainakaan mitään tuossa kohtaa mainita.
Tämä on kummallista.
Toisaalta, Raamattu sanoo, että usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta.
Ja taas toisaalta, Jeesus kertoi pienten lasten ottaneen taivasten valtakunnan oikealla tavalla vastaan, vaikka heitä ei oltu kastettu eivätkä kaikki ilmeisesti olleet edes kuulleet evankeliumia (ilmeisesti siksi, koska lapsista käytetään termiä, joka voidaan kääntää "sikiö").
Taivasten valtakuntaa taasen ei voi muualla kerrotun mukaan ottaa vastaan ilman oikeaa uskoa.
Lapsi siis näyttää kuitenkin uskovan ilman vesikastetta taikka evankeliumin saarnaa.
Jossain taasen muistaakseni kerrotaan Raamatussa (haen paikan toiste), että sillä hetkellä, kun ihminen "tulee uskoon", hänet kastetaan yhdessä Hengessä Kristuksen ruumiiseen.
Minusta vain näyttää siltä, että jokaisessa kohdassa jossa Raamatussa käytetään termitä "kaste", ei ehkä oikeasti tarkoitetakaan vesikastetta.
Mainitaanhan Raamatussa, että opin alkeisiin kuuluu "oppi kasteista".
Oppi ihmisen uudestisyntymisessä kasteessa tuntuu minusta aukolta.
Kaikki kirkon herätysliikkeetkän eivät ymmärtääkseni tuohon usko.
Moni taasen uskoo siihen.
Kastetaanko kerran vaiko kolmesti veteen upottamalla, valellaanko kerran vaiko kolmesti, vaiko ..... vai onko sillä mitään merkitystä?
Miksi joissain yhteyksissä kristilistä kastetta puolustetaan ns. johanneksen kasteella, joka taasen on lakillliton aikainen kaste? Aiemmin luulin, että vain helluntalaisuuden piirissä tehdään näin, mutta eilen yllätyin, kun luterilaisessakin kirkossa viitattiin johanneksen kasteeseen. Johanneksen kastehan ei ollut ainut juutalaisuuden piirissä ollut vesikaste.
Tässä alustuksena joitain hajanaisia ajatuksia aiheesta. Kokoan niitä yhteen joskus, jos jaksan.
-
Mikä on toiseklle aukko, toiselle se taasen ei ole aukko.
Eilen Kauniaisten Raamattuopistolla pappi saarnassaan käsitteli kastetta (kaste liittyi kirkkovuoden sen sunnuntain teemaan). Hän kertoi, että aiheesta on valtavasti erilaisia käsityksiä ja siitä ei ole selkoa saatu. Kovin tarkkaan pappi ei omaa kantaansa määritellyt.
Raamattu sanoo, että "joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Joka ei usko, joutuu kadotukseen".
Näyttäisi siis olevan vain kaksi ryhmää:
1) Uskovat kastetut
2) ne, jotka eivät usko
Ilmeisesti ei ole mahdollista, että uskoo ja ei ole kastettu. Tai siitä ei ainakaan mitään tuossa kohtaa mainita.
Tämä on kummallista.
Toisaalta, Raamattu sanoo, että usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta.
Ja taas toisaalta, Jeesus kertoi pienten lasten ottaneen taivasten valtakunnan oikealla tavalla vastaan, vaikka heitä ei oltu kastettu eivätkä kaikki ilmeisesti olleet edes kuulleet evankeliumia (ilmeisesti siksi, koska lapsista käytetään termiä, joka voidaan kääntää "sikiö").
Taivasten valtakuntaa taasen ei voi muualla kerrotun mukaan ottaa vastaan ilman oikeaa uskoa.
Lapsi siis näyttää kuitenkin uskovan ilman vesikastetta taikka evankeliumin saarnaa.
Jossain taasen muistaakseni kerrotaan Raamatussa (haen paikan toiste), että sillä hetkellä, kun ihminen "tulee uskoon", hänet kastetaan yhdessä Hengessä Kristuksen ruumiiseen.
Minusta vain näyttää siltä, että jokaisessa kohdassa jossa Raamatussa käytetään termitä "kaste", ei ehkä oikeasti tarkoitetakaan vesikastetta.
Mainitaanhan Raamatussa, että opin alkeisiin kuuluu "oppi kasteista".
Oppi ihmisen uudestisyntymisessä kasteessa tuntuu minusta aukolta.
Kaikki kirkon herätysliikkeetkän eivät ymmärtääkseni tuohon usko.
Moni taasen uskoo siihen.
Kastetaanko kerran vaiko kolmesti veteen upottamalla, valellaanko kerran vaiko kolmesti, vaiko ..... vai onko sillä mitään merkitystä?
Miksi joissain yhteyksissä kristilistä kastetta puolustetaan ns. johanneksen kasteella, joka taasen on lakillliton aikainen kaste? Aiemmin luulin, että vain helluntalaisuuden piirissä tehdään näin, mutta eilen yllätyin, kun luterilaisessakin kirkossa viitattiin johanneksen kasteeseen. Johanneksen kastehan ei ollut ainut juutalaisuuden piirissä ollut vesikaste.
Tässä alustuksena joitain hajanaisia ajatuksia aiheesta. Kokoan niitä yhteen joskus, jos jaksan.
En löytänyt tätä ajatusyhteyttä vaan seuraavan:
Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."
ja näin:
Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
-
Kiinnitin tässä huomiota siihen, että ylösnossut Jeesus näyttää olevan varsin perillä kolminaisuusopista, joka ajallisesti muotoiltiin hieman tämän jälkeen, noin 50v itse tapahtumasta ajalla - ja dogmaattisempi tyyppikin hän on kuin oli Jeesus, joka julisti yksinkertaisesti vain Jumalan valtakuntaa.
Johanneksen kasteella on nähty olevan merkitys sen tähden, että' Jeesus otti sen itse vastaan, muistelen kuulleeni. Muistaako joku toinen toisin?
-
Jumala on luonut kasteen. Jumalan teot ovat aina täydellisiä. Luterilainen kirkko on hoitanut hyvin työnsä suhteessa kasteeseen. Kaste on uskonelämän ja kilvoituksen alkuhetki. Kaste on ainut lohdutuksemme ja pelastuksemme perusta. Kasteessa me tulemme uskoon ja siinä me uudestisynnymme, sanoi mm. Luther. Siinä me tulemme Jumalan lapseksi. Kaste ei ole sellainen alku, että sitä täydennettäisiin myöhemmin parannuksella, uskolla ja pyhityksellä. Jumalan teot ovat aina täydelliset. Kirkossamme on kirkas kasteoppi. Sana ja sakramentit tulee laittaa järjestykseen. Elämän kolhuissa ja umpikujissa ja ennen muuta silloin kun Jumala on kaukana, luottamus Jumalaan on mennyt, siitäkin huolimatta ihmisille kaste on väkevä lohdutus - kaikesta huolimatta minä olen Jumalan oma - minut on pelastettu.