Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Pyryharakka - 11.06.09 - klo:22:47
-
Hei kaikki! Olen ihan uusi tässä foorumissa. Olen kauan miettinyt mistä on kotoisin nuoruudessani oppimani runo. Opin sen 70-luvun puolivälissä Keruskilta, joka oli kotoisin jostakin Ristijärven suunnilta. Ja runo menee jotensakin näin: "Olen koiran raato raihnainen ja pahan hengen pahka./ Mä synnin imin itseeni / kuin rasvan imee nahka. / Mä olen koira nälkäsuu. / Oi, viskaa Herra armon-luu / ja tartu piskin niskaan. / Minut taivaan iloon viskaa.
Haluaisin tietää, kenen kirjoittama tuo runo on? Muistanko se oikein vai väärin (vai oikein väärin). :102:
Toivottavasti tämä yritys nyt meni oikein.
-
Onhan tuo tuttu piski näilläkin nurkilla. Asiantuntevampi hymnologi kertokoon tarkemmin. Samuli, hoi!
-
Hei kaikki! Olen ihan uusi tässä foorumissa. Olen kauan miettinyt mistä on kotoisin nuoruudessani oppimani runo. Opin sen 70-luvun puolivälissä Keruskilta, joka oli kotoisin jostakin Ristijärven suunnilta. Ja runo menee jotensakin näin: "Olen koiran raato raihnainen ja pahan hengen pahka./ Mä synnin imin itseeni / kuin rasvan imee nahka. / Mä olen koira nälkäsuu. / Oi, viskaa Herra armon-luu / ja tartu piskin niskaan. / Minut taivaan iloon viskaa.
Haluaisin tietää, kenen kirjoittama tuo runo on? Muistanko se oikein vai väärin (vai oikein väärin). :102:
Toivottavasti tämä yritys nyt meni oikein.
Hei Pyryharakka,
hauskaa, että tuo virrenvärssy on putkahtanut tännekin. Olen kuullut saman lapsena hieman toisessa asussa. Värssyn lausui minun kuulteni vuoden 1960 paikkeilla Nilsiän seurakuntasisar. Hän oli kuullut sen lääkärin vastaanottohuoneessa, johon oli paareilla tuotu sairasta eukkoa. Eukko oli veisannut virttä kovalla äänellä lääkäriin tuotaessa. Virsi oli tällainen:
"Mä olen raato raihnainen ja paha synnin pahka.
Mä synnin imen itseeni kuin rasvan imee nahka.
Mä olen koira nälkäsuu,
o Jeesus viskaa armoluu,
tartu piskis niskaan
ja taivaan iloon viskaa."
Kysymykseni on nyt sama kuin Pyryharakan: Mistä tämä värssy mahtaa olla peräisin? Siitä liikkuu erilaisia versioita aivan kuin aidoista kansanlauluista. Johtavatkohan jäljet 1700-luvun virsiin?
-
En ole Pyryharakka enää, lapsuuden lempinimeni se kyllä oli.
Muistan kun pari vuotta sitten luin kirjan Körttikuhilas, oliko kirjoittaja joku Remes? Antti -Juhani sen vinkkasi. Tämä kyseinen runo on etulehdellä. Ihastuin siihen kovasti ja siitä keskusteltiinkin hiukan foorumilla. Täältä löytyy hiukan lisää.
Körttikuhilaassa on koko arkkivirsi(?)
http://www.h-y.fi/foorumi/index.php?action=printpage;topic=1046.0
kelaa alaspäin.
-
Körttikuhilaan on kirjoittanut Jaakko Sahimaa (ent. Varis) ja siinä tätä väitetään arkkivirren säkeistöksi. Jos muistan oiken niin Sahimaa oli helluntailainen. Tarkistin asian Wikipediasta ja näin oli. Hän on kirjoittanut Ristin Voitolle monta kirjaa. Tämä kirja löytyy minunkin hyllystä
-
Körttikuhilaan on kirjoittanut Jaakko Sahimaa (ent. Varis) ja siinä tätä väitetään arkkivirren säkeistöksi. Jos muistan oiken niin Sahimaa oli helluntailainen. Tarkistin asian Wikipediasta ja näin oli. Hän on kirjoittanut Ristin Voitolle monta kirjaa. Tämä kirja löytyy minunkin hyllystä
Isä sai kerran lahjaksi kirjan jonka nimi oli, jos en väärin muista, Koljonvirran körttisoturi. Se on mainitun Sahimaan kirjoittama. Kirjan antoi joku helluntailainen tai vapaakirkkolainen. Isällä kun oli hyvät "suhteet" vähän joka suuntaan, enkä kuullut hänen koskaan moittivan toisenlaisen uskonkäsityksen omaavia ihmisiä - myhäili vain, jos oli eri mieltä jonkun kanssa.
No, paljon olisi hänen käytöksestään minulla oppimista :-\.
-
(Ihan pienenpieni välispiikki: multa kysyttiin tänä kesänä et tiedätsä Jaakko Sahimaan ja minä kuulin et tiedätsä Jaakkosen Hilman. Nooh, enpä tienny kumpaakaan, mut sittemmin Sahimaasta jotain)
-
On ihan luonnollista, että tuo runo tai arkkivirsi vähän muuttaa muotoaan, kun on vain muistinvaraisesti opittu. Sen ilmeisesti moni on oppinut kuulemalla joltakin toiselta. Jos jokainen olisi sen oppinut kirjasta, se olisi pysynyt paremmin alkuperäisessä muodossaan.
Jotain siinä värssyssä on, kun moni sitä vieläkin muistaa. :023:
-
"Mä olen raato raihnainen ja paha synnin pahka.
Mä synnin imen itseeni kuin rasvan imee nahka.
Mä olen koira nälkäsuu,
oi Jeesus viskaa armoluu,
tartu piskis niskaan
ja taivaan iloon viskaa.
Tämän olen itsekin kokenut , kuullut ja lukenut. Mutta, "joka aamu on armo uus"
https://www.youtube.com/watch?v=--Ekd67CMCY
Tämä on mun elämän kantava voima!
-
:039:
-
Sain elontiellä ihmisiä monta tuttavaksi,
Mut onnellisia näin lajia vain kaksi:
Oli toinen tarkoin selvillä hyvästä ja pahasta,
Ja toinen niistä hullua ei tullut hurskaammaksi.
Omar Khaijam, Teltantekijän laulu