Uskontunnustustakaan en juurikaan lausu ääneen, koska se on minulle sangen teennäistä.
Harjoittelin uskontunnustuksen ulkoa.
Itsekseen luettuna se ei tunnu minusta teennäiseltä, vaan aika puhuttelevalta.
Jännä seuraavan kerran kokeilla suuressa porukassa, että tuntuuko se edelleen teennäiseltä joukkolausuntana, vaiko ei.
Jos tuntuu, niin lausunpa sen ajatuksissani tai sitten vain ajattelen muita asioita.
Olen rytmittänyt tuota uskontunnustuksen ulkomuistista lukemista siten, että Isään liittyviä osioita olisi 3, Poikaa liittyviä 12 ja sitten siinä lupussa vielä 6 osiota. Eri osioista pidän kirjaa sormillani. Tuo menetelmä jotenkin auttaa muistamaan, kun en vielä osaa tuota tekstiä niin hyvin ulkoa, kuin vuosia kyseisen tekstin kanssa sinuja olevat henkilöt.
Jos jätän sormet pois, saatan jopa sekaantua.
Ehkäpä rukousnauhatekniikka on sukua tuolle minun sormitekniikalleni.
Esim. toisen osan seitsemännen sormen kohdalla on teksti "ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin".