Viisveisaaja, jossain tilanteissa toki tietyt eleet voivat ollakin teatteria. Joissain piireissä vain kuuluu tehdä ristinmerkki ehtoollispöydästä noustessa, jotta kuuluu porukkaan. Se on minusta aika surullista.
Mulle ristinmerkin tekeminen on jäänyt vitoslaisilta ajoilta, mutta sittemmin muokkautunut enemmän körttiajatuksiin. Alunperin tein ristinmerkin aina ehtoollispöydästä noustessa ja Herran siunauksen yhteydessä, koska jos niin teki, oli muka jollain tavalla astetta parempi kuin se vieressä seisova, joka ei tehnyt.
Nykyisin saatan kyllä vanhasta tottumuksesta tehdä ristinmerkin em. tilanteissakin, mutta ristinmerkki on mulle muuttunut tärkeäksi sen takia, että se on tapa rukoilla, kun sanoja ei ole. Samasta syystä haluaisin osata paljon paremmin esim. siioninvirsiä, koska kovin usein on niitä tilanteita, joissa ei vain tiedä mitä sanoa. Ristinmerkki on mulle sanaton huokaus, kun jätän itseni tai jonkin asian suurempiin käsiin.
Mä teen ristinmerkistä kai jonkinlaisen sekaversion: sormet ortodoksisittain, mutta ristinmerkin suunta kuten läntisessä kirkossa. Joskus saatan tehdä pienen ristinmerkin etusormella otsaan. Se on siitä kiva, että sitä ei esim. bussissa yleensä kukaan huomaa. :-)