Aamuhartaus 23

[Pena]

Se siinä sitten ilahuttaa mieltä, jos saa huomata, että Jumalan sana pääsee tekemään vaikutuksensa, saa synnyttää hengellistä elämää ja heissä toteutuu apostolin sana, että he tuntevat Jumalan ja Hänen, joinka Hän lähetti, Jeesuksen Kristuksen. Ja jos niinkin heikoksi menisi, että tie unohtuu vähäksi aikaa, niin on se toivo, että asia uudistuu sitten sitä kovempaa. Ja jos sellaisen vanhuksen täytyisi ajatella lapsestansa, että se menee iankaikkisuuteen muuttumattomassa tilassa, Jumalan vihollisena, niin se on hänelle katkerinta, mitä ajatella voi. Mutta kestettävä se olisi sekin. Näin saadaan huomata, kuinka suuret ja monipuoliset edut on sellaisella ihmisellä, joka pyytää elää Jumalan sanasta, verrattuna sellaiseen, joka ainoastaan tähän maailmaan elämänsä perustaa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Ja kun nyt näin on, niin vanhurskaat joutuvat tavallansa kantamaan tuomiota sellaisesta lapsesta, joka on maailmaan ja syntiin vajonnut, joutuvat ottamaan syyn omille hartioillensa, että kai on hän saanut huomata sitä samaa heissä itsessään, saanut huomata kylvöä huonosti tehdyksi. Kun lapsen tila tältä kannalta painaa vanhempia, niin ne eivät pääse mitenkään syyttömiksi.
Mutta niinkuin on puhuttu ja niinkuin tuossa virsi veisattiin, sillä toivolla ollaan, ettei se sana, mikä on kylvetyksi tullut, joudu hukkaan, ei joudu taivaan lintujen syötäväksi, eikä matkustajien tallattavaksi, vaan on langennut hyvään maahan ja tekee hedelmän.

Juho Malkamäki

[Pena]

Tuli mieleeni eilisillan puheen alla profeetallinen sana: "Teidän pitää kaikkien Jumalalta opetetuiksi tuleman." Jumala opettaa jokaisen. Se siis merkitsee, että Jumalan kouluun ja Jumalan koulun oppilaaksi. Siihen luulisi jokaisen pyrkivän mielellänsä. Se on jotain suuremmoista sanoa ja ajatella: Päästä Jumalan kouluun, tulla Jumalan opetettavaksi ja ohjattavaksi. Minkätähden eivät siihen sitten kaikki ihmiset suostu, eivätkä ota noudattaaksensa tätä kutsua, joka on niin suuremmoinen, että se antaa sekä maallisen että taivaallisen siunauksen? Kun ei siinä olisi ihmisen lihalliselle mielelle mitään vastenmielistä siinä Jumalan koulussa ja Hänen opetuksensa alla olemisessa, niin siihen suostuisivat kaikki, mutta kun siinä opetetaan ottamaan päällensä risti ja seuraamaan Häntä ja opetetaan ristiinnaulitsemaan lihansa himoineen ja haluineen joka päivä ja että on menetettävä oma tahto, oma oikeus, oma mieli ja sanotaan: "Älkää maailmaa rakastako älkääkä mitään, mitä maailmassa on," niin siinä on niin paljon sellaista, joka on lihallista tahtoa vastaan.

Juho Malkamäki

[Pena]

Muistan hiukan sitä mitä tulin puhuneeksi tämän talon isännän ja emännän vihkiäisseuroissa. Jouduin toivottamaan heille ristiä. Oli kai pelkoa ja vapistusta siitä, että maailmassa menestyy ja maallinen onni voi olla vaarallista viettelemään maallisiin ja eroittamaan pois Jumalasta. Jumala on ehkä itse tiennyt määränsä, minkä verran Hän on sitä näille laskenut. Totta kai nämäkin nyt lähtevät sillä mielellä yhteiselämäänsä ja talouttansa alkamaan niinkuin toivotettu on, että saisi Herra kolmantena olla opettamassa, neuvomassa ja ohjaamassa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Siinä Herran opetuksen alla on vähän eri suunta. Täällä on nyt paljon kansakoulunopettajia, jotka ovat sitä varten kurssin käyneet ja joita voidaan nyt sanoa lasten opettajiksi. Mutta niin on heidänkin suhteensa asia, että jos ovat Herran opin ja Hengen vaikutuksen alla, niin ne eivät ole mestareita, vaan ovat siirretyt opettajan asemasta oppilaan paikalle. Ne kuuntelevat Herran ääntä, mitä se sanoo milloinkin ja koettavat seurata sitä. Ja ne pysyvät sellaisina elämänsä viimeiseen hetkeen asti, olivatpa sitten opettajana korkeammassa oppikoulussa tai alhaisemmassa koulussa. Ja kun ne sellaisina pysyvät, niin ne on silloin Herran koulussa, Herran opin alla, eikä sitä ollenkaan tarvitse sitten epäillä, etteikö Hän osaa vetää opillansa ja neuvoillansa perille.

Juho Malkamäki

[Pena]

Kyllä olisi erinomainen Jumalan armo, jos saisi vielä toisessa ja kolmannessa ja toivottavasti neljännessäkin polvessa olla Herran opin alla, Hänen johdettavinansa ja että se ristinmerkki, mikä on kasteessa annettu sekä kasvoihin että rintaan, saisi olla pääpylväänä elämän matkalla. Ja muutoinhan onkin aivan mahdotonta! Sillä jokaisessa meissä on perisynnin voima ja valta ja vastaanottokyky ja siemen synnille ja maailman viettelyksille ja sen kumarruksille. Ja kun tämä oma ääretön heikkous ja tekemättömyys omin voimin mitään sellaista vaikuttaa, joka on Herran mielen mukaan, pysyy auki silmäin edessä, niin silloin pitää saada ylhäältä Herran opetusta, minkä verran Hän sitä sitte antaakin Henkensä kautta.
Ja siinä tulee ehdottomasti sellainen Herran opin alla oleva tarvitsemaan ystäviäkin apunansa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Eräs vanha veisaaja antaa vastauksen siihen, kuinka päästään Jumalan valtakuntaan, kun hän sanoo, että kuljetaan Kristuksen jäljillä. Olkoon elämäntie väljempää tai ahtaampaa, niin jos kuljetaan Kristuksen jäljillä, silloin päästään Jumalan valtakuntaan. Sellaiseksi se veisaaja sen asian tunsi. Mutta mitä siinä sitten todella on? Vähän liika usein eksyy noilta jäljiltä pois, niinkuin varsinkin tuiskuisina talvina katoaa polku ja huomaa olevansa aivan ihan hukan teillä, ei tiedä oikein mistä nyt lähtisi, mistä löytäisi tien. Kristuksen jäljet pitäisi tässä olla ja niitä pitäisi kulkea, mutta ne ovat kateissa. Elämän tiellä pitäisi olla ja olla Kristuksen jäljillä mutta ei näytä pysyvän. - Jos tällaiset tuntemukset saavat meissä valtaa, silloin on siinä murhetta, On murhe ensimmäisenä ateriana elämäntien matkustajilla.
Tunnemmeko tällaista sillä tiellä? Silloin jo kyllä jaksamme helposti alistua kysymään ystävältäkin: Mihin nyt on elämäntie joutunut minun altani, mitenkä minä raukka pääsisin vielä sille takaisin?

Juho Malkamäki

[Pena]

Näyttäisi niinkuin se syntisraukka olisi aivan hukassa. Mutta siihen ilmaantuu ihmeellinen Herra, aivan tetämättä, aivan pyytämättä, sen murheellisen kulkijan toveriksi. Ja niin taas menee jonkin viitan välin eteenpäin. Mutta ei kulu pitkää aikaa, kun taas kuuppaa syrjään. Niin käy, ja sieltä saa sitten taas kontiskella, jos osaa, sille tielle, joka vie elämään.

Juho Malkamäki

[Pena]

Ei suinkaan nuorempien, vasta-alkajien tarvitse kokea tällaisia kohtaloita? Mutta kyllä se niin näyttää olevan, että meitä vanhempia saa kuuppajuttaa hyvin monta kertaa, eikä sittenkään näytä tulevan tosi ikävää johtajan perään, emmekä me taida kulkea elämäntietä, kun tosi tulee, ei yhtä kilometriä.
Mutta sittenkin se Herra on niitä läsnä, joilla on murheellinen henki ja ahdistus, ja Hän katsoo korkeudesta ennenkaikkea niiden puoleen. Vaikka asuukin itse korkeudessa, niin katsoo sieltä niiden puoleen, joille tällaiseksi muodostuu elämäntie.

Juho Malkamäki

[Pena]

Nämä nuoret ovat jo vähän enemmän kokeneet kuin lapsukaiset. Minä satuin menemään tämän sulhasen kotiin juuri silloin, kun hänen ensimmäinen vaimonsa hengitti viimeiset kertansa. Tuntui sellaiselta, ettei saatana ollut saanut sitä ihmistä sivu Kristuksen, vaan Kristus oli saanut sen omissa hoivissansa pysymään. Ja siinä oli ihmeellistä elämää, vaikka kuolema olikin niin lähellä. Kristus voi tuoda ihmeellistä elämää keskelle kuolemaa. Kun minä lähdin sen sairasvuoteen äärestä pois, niin minä elin hyvän ajan siitä jälkeen päin.
Ja tämä se on, ystävät, nyt juuri pääasia, josta on puhuttu, ettei me pääsisi Kristuksen sivu. Ja hyvät ystävät, ei saatana mitään niin haluaisi, kuin sitä, ettei meitä Kristuksessa löydettäisi. Meidän täytyy tulla Hänessä löydetyiksi, me emme koskaan muuten pelastu, ei! Ja sentähden tulisi meillä olla erikoisena huolena joka päivä kysymys: Millaisessa suhteessa minä mahdan olla elämän Herraan?

Juho Malkamäki

[Pena]

Siinä kyllä mahdollisesti tulee näkemään, kun katselee jälkeenpäin, etteivät ne jäljet ole niin häävisiä, eivät ole sellaisia, että niillä voisi autuutta omistaa. Mutta sittenkin me tämän katselemisen kautta joudumme, jos me muutoin olemme jotain suurempaa armoa Jumalalta saaneet, painumaan Herran eteen uudestaan ja uudestaan. Ja sentähden Hän vie suureen ahdistukseen ja siitä jälleen ulos. Tulee kysymys todella siitä, saanko minä anteeksi entiset syntini ja jollen saa anteeksi, olen onnettomin ihminen, mitä maanpäällä olla voi. Luulisi, että moni tulee ottamaan ahtaalle Herran sillä tavalla, että "en minä päästä Sinua, ennenkuin siunaat minua". Sitä ei saa tapahtua, että Kristuksen kallis lunastustyö menee minulta hukkaan! Se olisi liika paljon.

Juho Malkamäki

[Pena]

Ja tämä tila pitää meitä nöyrässä hengessä. Sillä kun katsoo niitä jälkiä, joita on kulkenut, niin ne eivät ole sellaisia, ettei kukaan ihminen voisi meitä sortaa. Mutta se ei olekaan ihmisten, vaan kaikkivaltiaan Jumalan arvostelu, joka katsoo sydämeen.

Juho Malkamäki

[Pena]

Kyllä apostoli sanoo kilvoittelevansa, että hänet Kristuksessa löydettäisiin. Emme mekään muuten kelpaa Jumalalle. Ja kun meidät Kristuksessa löydetään, kyllä meidän Hänen kanssansa on hyvä elää ja hyvä kuolla. Muuten se on tavattoman kaamea se kuolema. Niinkuin on jo puhuttu, ei suinkaan Jumala tahdo yhdenkään syntisen kuolemaa, vaan että syntinen kääntyisi ja saisi elää. Mutta meissä on hyvin usein sitä kääntymisen varaa, on joka päivä. Kyllä aatami on semmoinen värkki, ettei se tee parannusta, eikä se herää, sen täytyy kuolla. Ja kun me tulemme tämän tuntemaan, sen kauhean lankeemuksen, mikä meissä on, niin me koetamme pyrkiä sen perään, joka voi jumalattoman vanhurskaaksi tehdä. Kyllä se on hyvä, että kokoonnutaan sanan ääreen, mutta vielä parempi, että tarkataan itseänsä, missä suhteessa tämän sanan ohessa ollaan Kristukseen.

Juho Malkamäki

[Pena]

Omituisia asioita näytetään viimeisenä päivänä. Tulee semmoisia, jotka sanovat Kristuksen nimessä monta väkevää työtä tehneensä, ajaneensa ulos perkeleitä, mutta voi surkeaa - Kristus ei sano tuntevansa näitä. Kuulkaa, näin on ihmisen sydän petollinen, että se Kristuksen nimessä menee sinne näyttelemään, mitä hän on tehnyt, ja käsketäänkin astumaan ulos! Sentähden on meillä syytä pyytää, että Jumala armostansa antaisi meille rehellisen sydämen, ettei yritettäisi mennä sinne sellaisina, kun kerran emme yhtään saa itse asioitamme korjatuksi, vaan käsketään astumaan ulos, ei yritettäisi mennä siinä mielessä, että jollen minä kelpaa, niin kukas sitten. Ai, ai, kun se on suuri petos! Siinä tulee näkyviin, kuinka petollinen sydän on, ettei siihen ole yhtään luottamista.

Juho Malkamäki

[Pena]

Kyllä me tulemme sinne sellaisina, niinkuin me nyt tässä olemme, tulemme Kristuksen eteen asetetuiksi niinkuin kirjoitettu on.
Tähän asti on minun aikani ehkä kaikkein likinnä. Voi, voi, kun Jumala löyäisi oman työnsä minussa, ei silloin olisi hätää. Jumalan työ siellä kelpaa, mutta ei mikään muu.

Juho Malkamäki