Mutta sen kynttilän sammuminen vaikutti melkein enimmän ikävyyttä, kuin mitä minä muistan merkkimiesten lähdöstä. Meni vuosikausia, ennenkuin ruvettiin taas seuroja pitämään. Yksityistä sanan harjoitusta kyllä oli, mutta ei ollut seuroja. Minä muistan esim. "Isoo-Kaisa"-vainajan, joka pakkasi aivan nääntyä, kun ei seuroja enää ollut. Kitinojalla sitten ensi kerran saatiin kuulla sitä salattua viisautta, mitä oli Malmbergiltä kuultu. Ja vähitellen ruvettiin sitten kävelemään Rautakorpeen Arvi Logrenin seuroihin. Mutta sillä välillä ennätti monta nuorta ihmistä heränneiden lapsia jo mennä maailmaan. Tämä ikävä asia sillä lepoajalla tuli. Evät ne lepoajat ole terveellisiä. Mutta silloin on ihmeellinen armo, jos päästään yksityisesti Jumalan sanan harjoittamiseen. Otetaan nyt huomioon tämän aamuinen veisuu, vaikka ei mitään muutakaan, ja se luku, mitä luettiin. Eikö Jumalan Henki ole puhunut niiden kautta juuri nyt niin elävästi, kuin puhua voidaan? Kuka meistä voi sen kieltää? Kun me koetamme tuota harjoitusta pitää yllä vaikkapa niinkin, ettemme tiedä, mitä se on, kuka tietää, mitä se voi aikaan saada. Voi olla niin, ettei jakseta muuta kuin se, että luetaan ja veisataan, ja jos siellä Herran nimessä haasteltaisiinkin, mitä käsille sattuu.
Juho Malkamäki