Kirjoittaja Aihe: Aamuhartaus 22  (Luettu 3576 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 32113
Vs: Aamuhartaus 22
« Vastaus #75 : 26.01.23 - klo:08:44 »
Kun läheisten mieli on matalalla, murhe ja huoli painaa, olen havainnut että välittämisen osoitus ja hyvä ruoka auttavat.

Siihen avoin keskustelu päälle on autuutta. Itkien tulevat, iloiten lähtevät.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20753
Vs: Aamuhartaus 22
« Vastaus #76 : 29.01.23 - klo:07:45 »
Minä olen lukenut erään jumaluusoppineen kirjan, jossa esitettiin tätä autuuden vakuutusta. En minä olisi tätä itse voinut keksiä, että tämä autuuden vakuutus niille, jotka ovat murheellisia, isoavat ja janoavat vanhurskautta, jota ei itsessä näy, on Kristuksen antama. Siihen ei järki osaa, se on niin huono asia sen kannalta, emmekä me yksikään voi siihen itse tulla, että voisimme nähdä siinä autuutta, missä on murhetta hengellisten ominaisuuksien puutteesta. Mutta Pyhä Henki osaa sen tehdä. Ja jos nyt mekin saamme nauttia sitä Kristuksen antamaa ihmeellistä armoa, että Hän antaa Pyhän Henkensä, niinkuin on opetuslapsillensa luvannut, joka opettaa meitä ja muistuttaa kaikki, mitä Kristus on puhunut eli yhdessä summassa sanottuna: mitä ikinä te tarvitsette Jumalalta oppia - saamme luottaa siihen kristityn toivolla, että kyllä se Herra pitää huolta minunkin opettamisestani.

Juho Malkamäki

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20753
Vs: Aamuhartaus 22
« Vastaus #77 : 30.01.23 - klo:07:13 »
Hengellisesti vaivaisen on kaikkein raskainta puhua omasta itsestänsä, sillä hän häpee sitä, että häntäkin nimitetään kristityksi, vaikka hänen olemisensa ei ole sellaista kuin tosikristityn olemus on. Hän on niin surkea, että hänen sisällisenä tykönänsä on aina itsensä moittiminen, siitä, kun ei ole sellainen kuin olla pitäisi. Ja sentähden häpee hän itseänsä. Kuinka kehtaa edes puhua mitään kellekään. Eikä se moittiminenkaan ole sellaista kuin omasta mielestä pitäisi olla.

Juho Malkamäki

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20753
Vs: Aamuhartaus 22
« Vastaus #78 : 31.01.23 - klo:07:59 »
Mutta mikä hän nyt oikeastaan on Kristuksen mielestä? - Työtätekevä ja raskautettu; sillä hän velkoo itseltänsä katumusta syntien ja ylitsekäymisten tähden. Eikä hänellä sitäkään omasta mielestään ole, puhumattakaan kaikista muista tähdellisistä ominaisuuksista. Mutta sellaisille sanoo Jeesus: "Tulkaa minun tyköni kaikki te, jotka työtä teette ja olette raskautetut, minä tahdon teitä virvoittaa." Ja tämän täytyy sillä tavalla olla, etä kun hän omasta melestänsä on köyhä hengellisistä ominaisuuksista, ei ole sitä, mitä soisi olevansa, niin hänet taivaassa kumminkin tunnetaan. Sillä kun Kristus omisti kaikki omansa syntisen hyväksi, niin kaikki, kaikki ne halut ja toivomukset ovat, niinkuin ne olisivat täydelliset. Kristus panee itsensä alttiiksi kaikkiin näihin puutteisiin ja täydentää ne niin, että Jumala katselee häntä yksin Kristuksessa, eikä ollenkaan hänen oman persoonansa ominaisuudessa, ei siinä, mitä hän itse omassa olemuksessansa on.

Juho Malkamäki

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20753
Vs: Aamuhartaus 22
« Vastaus #79 : 01.02.23 - klo:07:28 »
No ihmepä se sitten olisi, ellei syntinen autuaaksi tulisi, kun hänet kerran tunnetaan Kristuksessa, eikä siinä surkeudessa, mikä hän itsessänsä on. Ja sehän on mahdotonta, että hän hukkuisi, kun hän kerran löydetään Jumalan edessä siinä Kristuksen vanhurskaudessa. Tämä on apostolinen oppi ja se on ainoa, varma autuuden perustus. Ja omaan itseensä nähden hän vain sitä ahkeroitsee, että hän Kristuksessa löydettäisiin, sillä Hänessä hän vain Jumalalle kelpaa, muuten ei. Kun Kristuksessa ollaan, niin jätetään kaikki muu syrjään mitä meissä on ja syntistä katsotaan vain Kristuksessa, ja Hänen armostansa luetaan hänelle kaikki ne ominaisuudet, mitä hän ei itsessänsä näe. Kun me suremme, ettei ole rakkautta, ei pitkämielisyyttä, teemme tässä työtä ja vaikeroitsemme, ei ole epäilemistäkään, etteikö Jumala meitä raukkoja katso Kristuksessa.

Juho Malkamäki

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 7834
Vs: Aamuhartaus 22
« Vastaus #80 : 01.02.23 - klo:19:03 »
penan ja Juhon aamuhartaukset on parhaita, vaikka en monestakaan kohtaa ole niistä samaa mieltä, mutta kiva lukea.
Tsemppiä pena ja jaa näitä eriskummallisia aamuhartauksia.

Kerran nuorena koulunkeskusradiosta pidin aamuhartauksen, se taisi olla kuulijoiden ja muiden mielestä ensimmäinen ja viimeinen minkä minulta halusivat kuulla.

öö oliko se sitten kaksi, kun ensi ja viime?
En edusta kuin omaa sekopäistä maailmaani.
En ole körtti,
Herännyt kyllä.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20753
Vs: Aamuhartaus 22
« Vastaus #81 : 02.02.23 - klo:07:32 »
Kun apostoli sai maistaa tästä kaikkein korkeimman osan jo täällä katoavaisuuden maassa omalla kohdalansa, niin se oli kaikki hänelle niin suurta, että tulipa vastaan mitä kohtaloita hyvänsä, vihaa, ahdistusta, vainoa, ne eivät hänelle mitään maksaneet. Tästä myös seurasi se ääretön voima, joka hänellä oli muiden tekemiseksi osalliseksi samasta armosta. Sitä samaa voimaa tunsi jo Joosef, kun hän sanoi: Kuinka minä tekisin niin paljon pahaa ja rikkoisin minun Jumalaani vastaan*. Ja tästä Kristuksen rakkaudesta pitäisi vuotaa elämä ja voima jokaisen kristityn elämään.

Juho Malkamäki

*1. Moos. 39:9

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20753
Vs: Aamuhartaus 22
« Vastaus #82 : 03.02.23 - klo:08:13 »
On omituista se, että autuaaksi julistamisen sovittaa hengellisesti elävä ihminen aina oikein. Hän ei koskaan erehdy sanomaan vanhurskasta jumalattomaksi eikä jumalatonta vanhurskaaksi. Hengellisesti kuollut opettaja leimaa jumalattoman vanhurskaaksi ja vanhurskaan jumalattomaksi. Ja se on kirottu, joka sen tekee täällä maan päällä. Eivät nämäkään saapuvilla olevat nuorimmat papit, jos kerran ovat Herran elävästä voimasta osaa saaneet, sen tuomion alaisiksi itseänsä koskaan saata. Ne sanovat sellaisille vaivatuille, jotka ovat jo taivaassa autuaiksi julistetut, sen jo maan päällä. Joka on hengellisesti vaivainen, jolta puuttuu kaikkia, eivät ne ollenkaan epäile sanoa hänelle, että sinulle juuri evankeliumi kuuluu. Mutta jolla ei ole tätä Hengen voidetta, niin hän painaa sellaisen raukan ja vaivaisen vielä monta kertaa syvemmpään epätoivoon, ja niin sanoo sellaiselle ehtoja, eikä huomaa ollenkaan, että tällaisella vaivaisella on jo autuus, sanoo hänelle: "Kun sinä kadut ja uskot" - ja valmistaa häntä omiin töihin - "niin kyllä sinä sitten pelastut."

Juho Malkamäki

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4269
Vs: Aamuhartaus 22
« Vastaus #83 : eilen kello 08:57 »
Ennen te olitte armoa vailla, mutta nyt on Jumala teidät armahtanut.  :eusa_pray:

1. Piet. 2:10

Joka aamu on armo uus

1.
Joka aamu on armo uus,
miksi huolta siis kantaa!
Varjot väistyy ja vajavuus,
Jeesus voimansa antaa.
Kiitos Herran, hän auttaa tiellä,
meidän kanssamme nyt ja aina on,
täällä suo Isän suosion,
rauhan luonansa siellä.

2.
Joka aamu on armo uus,
huolet voimme siis heittää.
Rangaistuksenkaan ankaruus
ei voi armoa peittää.
Herran hoidosta kiittäkäämme,
kun hän taivasta varten kasvattaa,
murheen allakin armahtaa,
hänen turviinsa jäämme.

3.
Kaikki entinen katoaa,
itkun, riemunkin aiheet,
moni arvoitus ratkeaa,
uudet alkavat vaiheet.
Kohta koittaa jo päivä Herran,
se on hänellä yksin tiedossaan.
Siksi kiitosta veisaamaan,
hänen voitto on kerran!

Lina Sandell 1865. Suom. Harpunsäveliä 1886, Rauhansäveliä 1894. Uud. Herkko Kivekäs virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Oscar Ahnfelt 1874.

Joka aamu on armo uus, virsi 547  https://www.youtube.com/watch?v=YM92uFqehYk  :eusa_pray: