Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: sadetta - 21.04.12 - klo:22:32
-
Sanotaan, että jokaisella on oma totuutensa. Onko?
Kaikessa, vai joissain asioissa, vai missä kulloinkin kenellekin sopii?
:017:
-
Sanotaan, että jokaisella on oma totuutensa. Onko?
Kaikessa, vai joissain asioissa, vai missä kulloinkin kenellekin sopii?
:017:
Jokaisella on oma luulonsa, mutta sen totuudeksi mieltäminen tai nimittäminen on usein liioittelua.
-
On tiettyjä asioita jotka ovat minulle totuuksia. Kaikki ne pohjaavat Jumalan luomiin ja asettamiin ympyröihin.
Näin esimerkiksi:
Ihminen syntyy syntiseksi. Perisynti on totuus.
Jumala tietää omansa ja kutsuu heitä. Valinnan vapaus.
Vanhempien kunnioitus. Elämän edellytys.
Lähimmäisen rakkauden vaatimus. Tästä tunnetaan Jeesus.
Jumalan säätämä maailmankaikkeus. Kaikki muuttuu.
Noudattakaa maallista lakia. Lait ovat suoja, eivät kaikki.
Ihminen on kuin hiekanjyvä. Jumala on käsittämätön, mutta armollinen.
Ihmissuhteet ovat usein vaikeita. Älä vaadi!
-
Riippuu siitä miten totuus määritellään kussakin yhteydessä. Usein sanaa "totuus" käytetään uskonnollisessa yhteydessä lyömäaseena, puolin ja toisin.
En tiedä onko termi "tosi" yhtä kuin termi "totuus" mutta mielestäni ainakaan kaksi keskenään ristiriitaista/toisensa kumoavaa väitettä ei voi yhtä aikaa olla tosia tai sitten jos voivat niin joko toisen tai molempien täytyy raueta.
Esim. väite: auto on punainen ja samanaikainen väite: auto ei ole punainen, voi olla ainoastaan toinen väittämä tosi. Se että joku NÄKEE auton toisen värisenä, ei tee asiasta totta, jos nyt ei puhuta siitä mikä on totta "kenellekin", mutta sellainen on jo ihan liian epämääräistä ja sekavaa. Minusta on totuudesta tai todesta käsitteenä puhuttaessa parempi pitäytyä pohtimaan sitä mikä on tosi, eikä sitä mikä on kellekin tosi. Joku asia on absoluuttisesti joko tosi tai epätosi.
Pitää päättää, halutaanko hämmentää asiaa loputtomasti eli puhua suhteellisesta totuudesta/todesta vai puhutaanko yksinkertaisesti siitä onko jokin asia totuus/tosi vaiko ei. Minusta siksi on esimerkiksi typerää esittää uskonnollisia väittämiä että jollekin Jeesuksen neitseestäsyntyminen on tosi ja jollekin toiselle ei. Se nimittäin joko on tosi tai sitten se ei ole tosi. Muu on asian kiertelemistä ja velmuilua.
-
'Oma totuus' tarkoittaa minulle sitä, mikä on minulle totta. Se on siis henkilökohtainen käsitys todellisuudesta eikä mittaamalla tai tutkimalla todistettu tieto.
-
Nyt kun tarkemmin mietin, niin otsikon aihe "oma" totuushan tarkoittaa juuri tuota mitä itsekin kuvasin ja mitä Penakin kuvaa tuossa ylempänä. Kritisoin koko käsitettä siksi että oma totuus on minusta jonkinlaista pään puskaan laittamista ja kuvittelemista että maailma on vaaleanpunainen, vaikka se ei ole. Mieluummin rakennan asioita ja käsityksiäni asioista tosiasioiden päälle. Omalla totuudella kai on tarkoituksena paeta olemassa olevaa totuutta joka tuntuu epämiellyttävältä.
-
Voihan se oma totuus olla objektiivista karumpikin. Se voi myös pysyä tiukasti mielessä, vaikka sen haluaisi karistaakin pois.
-
Minä olen tie, totuus ja elämä, sanoo Jeesus.
-
Esim. väite: auto on punainen ja samanaikainen väite: auto ei ole punainen, voi olla ainoastaan toinen väittämä tosi. Se että joku NÄKEE auton toisen värisenä, ei tee asiasta totta, jos nyt ei puhuta siitä mikä on totta "kenellekin", mutta sellainen on jo ihan liian epämääräistä ja sekavaa.
Näkökulmaa (http://farm3.staticflickr.com/2064/1841015231_18c3dcc375_z.jpg?zz=1) ei voi jättää huomiotta. Tosi lienee määritelty ja analysoitu varsin kattavasti muodollisessa logiikassa, mutta arkielämässä selvitäkseen joutuu tyytymään sumeiden joukkojen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sumea_logiikka) epämääräisiin rajoihin sekä olettamuksiin ja todennäköisyyksiin.
Sumeiden joukkojen käsitteen soveltaminen uskonnolliseen keskusteluun olisi avartavaa...
Mt
-
Esim. väite: auto on punainen ja samanaikainen väite: auto ei ole punainen, voi olla ainoastaan toinen väittämä tosi. Se että joku NÄKEE auton toisen värisenä, ei tee asiasta totta, jos nyt ei puhuta siitä mikä on totta "kenellekin", mutta sellainen on jo ihan liian epämääräistä ja sekavaa. Minusta on totuudesta tai todesta käsitteenä puhuttaessa parempi pitäytyä pohtimaan sitä mikä on tosi, eikä sitä mikä on kellekin tosi. Joku asia on absoluuttisesti joko tosi tai epätosi.
'Auto on punainen' on aina tilanteesta riippuvainen väite. Väri on valon ominaisuus. Auto ei ole punainen pimeässä eikä sellaisessa valossa, josta punaiset taajuudet puuttuvat.
-
'Auto on punainen' on aina tilanteesta riippuvainen väite. Väri on valon ominaisuus. Auto ei ole punainen pimeässä eikä sellaisessa valossa, josta punaiset taajuudet puuttuvat.
Väri on monen muun asian tapaan myös kielestä riippuvainen asia. Perusvärit hahmotetaan eri kielissä nykyisin jotakuinkin samalla tavalla, mutta muuten esimerkiksi sanakirjan avulla kääntäminen ei välttämättä tuota oikeaa vaikutelmaa. Teksteissä, joita käännän, on runsaasti värisävyihin ja kolmiulotteisessa tilassa liikkumiseen liittyviä kuvauksia. Pelkän sanallisen esityksen avulla käännös kyllä syntyy, mutta kun sitten saa käsiinsä asiaan liittyvän kuvan, löytää useimmiten ensi yritystä täsmällisemmät suomenkieliset ilmaukset.
Kieliraja on ikään kuin puoliläpäisevä kalvo, joka päästää läpi veden, mutta pidättää suolan. Kielirajoja on suomen kielenkin sisällä, koska eri sanojen merkitykset vaihtelevat muun muassa murrealueen ja kotitaustan mukaan. Nykysin näitä asioita kai opetetaan koulussakin, mutta vaikka ei opetetakaan, parisuhteessa ne oppii nopeasti.
Mt
-
'Auto' voi myös olla mielipide. Brittilankoni katsoi Ladan konepellin alle ja totesi ammattimiehenä: - It´s a vehicle all right, but not a car.
-
"Oh, it's not a Philips, it's a real one!"
Mt
-
Toiset meistä tajuavat ihmisistä, asioista, motiiveista ja ties mistä enemmän kuin mitä toiset. Jotkut meistä ovat syvemmin totuudessa kiinni kuin mitä monet muut. Pekka V:n esille ottama iskulause 2000 vuoden takaa on vähintäänkin hyvä muistutus. :kahvi:
Oma jotain on oma jotain, mutta....
-
Voihan se oma totuus olla objektiivista karumpikin. Se voi myös pysyä tiukasti mielessä, vaikka sen haluaisi karistaakin pois.
Hyvä huomio!
Se vain että "totuus" terminä on niin vaikea että en oikein usko olevan hyödyllistä tai edes kehittävää keskustella siitä näin yleismaailmallisesti kuin tässä ketjussa koska kaikki mahdolliset asiat huomioon ottaen jäämme lopulta hyllyvän suon päälle.
Jos totuudesta puhutaan, pitäisi tarkemmin rajata mitä sillä käsitetään, missä yhteydessä jne. Pitäisi siis oikeastaan olla selvä ja rajattu väite jota tarkasteltaisiin. Minusta käsitteellä "totuus" ei ole oikeasti juuri mitään virkaa jos se voi tarkoittaa lähes mitä tahansa. Silloin se on jo sananakin turha. Tämä on kieltämättä vähän kuin yrittäisi tutkia laajennettua tajuntaa...
On ilmiselvästi paras jos emme hutki toisiamme päähän "totuudella" :017: Mutta pitää muistaa että yhtä varovainen pitäisi olla myös totuuden sanojaa kohtaan. Mistäs sitä tietää vaikkahan olisikin totta...
-
Toiset meistä tajuavat ihmisistä, asioista, motiiveista ja ties mistä enemmän kuin mitä toiset. Jotkut meistä ovat syvemmin totuudessa kiinni kuin mitä monet muut.
Tämäkin on totta. Mutta olen elämäni varrella pannut merkille että vaikka viisaampi puhuisi tyhmemmälle järkeä niin tyhmempi ei kuuntele. Joskus olen ollut viisaampana mutta useammin tyhmempänä, siitä sen tiedän. Kas kun tyhmän tunnistaa juuri siitä että se kuvittelee olevansa viisas. Elikkä kääntäen: joka ei jouda kuuntelemaan ja puntaroimaan mitä toinen sanoo, on tyhmä. Sitten on paljon sellaisia jotka kuvittelevat jonkin ominaisuutensa perusteella olevansa lähtökohtaisesti muita viisaampia. Usein se on koulutus, esim. opettajien ammattikuntaa vaivaa hyvin useasti ylemmyyskompleksi, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Joku taas kuvittelee rahojensa takia olevansa muita viisaampi tai joku kuvittelee että korkea ikä takaa viisauden mutta ei sekään pidä paikkaansa. On sellainen sanonta että ei vanhuus tuo viisautta vaikka se askelta lyhentääkin. Tosin nuoret ovat monesti kokemattomuutensa takia typerämpiä mutteivät välttämättä tyhmempiä, verrattuna vanhuksiin. Tunnen kyllä joitain hyvin typeriä vanhuksia ja viisaan oloisia nuoriakin tunnen joitakuita vaikken tiedäkään ovatko ne oikeasti viisaita kun itse olen kuitenkin kohtuullisen tyhmä. Kyllä minä sen ymmärrän minkä useimmat muutkin mutta taso ei ole kovin korkea yleisestikään. Lutherkin oli jo sitä mieltä että yhteinen kansa on tyhmää kuin aidantolpat.
-
Minulle merkittävin totuus liittyy maailman yleisimmin lainattuun raamatunkohtaan:
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."
Ei ole niin huonoa ihmistä, jota Jumala ei rakastaisi. Ei ole myöskään niin hyvää ihmistä, joka ei Jumalan rakkautta tarvitsisi.
-
( teen nyt ip-vuoroja n-kotisäätiön ompelimoon, niin voin aamulla kirjoitella )
Totuuden hautajaisissa lauletaan aina samaa virttä:
minä olen ehdottomasti oikeassa ja sinä olet
ehdottomasti väärässä.
-
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."
Haluan tarkentaa vielä em. raamatun kohdan maailma sanaa, joka käsitetään usein monella eri tavalla.
Alkukielen sana kosmos: järjestys, kaunistus; järjestetty maailmankaikkeus, maailma.
Sanalla on useita merkitysvivahteita. Sanaa käytetään myös johdonmukaisesti kuvaamaan ihmiskuntaa langenneesa ja kapinoivana, tämän pahan maailmanajan maailmaa.
Jumalan rakkauden kohteena on koko maailma, mutta tämä rakkaus koituu iankaikkiseksi pelastukseksi vain silloin, kun se otetaan vastaan. Pojan tehtävä oli osoitus Isän rakkaudesta. Niin kuin Isä rakastaa, samoin rakastaa myös Poika.
-
Kosmoksen vastakohta on kaaos.
-
Nykyään tulee vastaan "oma totuus" mitä erilaisimmissa tilanteissa. Ihmissuhdekähinöitä pohtiessa ja selvitellessä voidaan todeta, että kummallakin on oma totuutensa. Osapuolet näkevät tilanteen tai sen syyn eri tavoin, vaikka alunperin asia olisikin yhdessä puhuttu ja sovittu. Lopulta on kuitenkin erilaiset omat "totuudet".
Monesti se oma totuus onkin juuri asian selittelemistä itsen kannalta parhain päin. Pää puskaan tai toisinaan verkosta irti.
Minä olen tie, totuus ja elämä, sanoo Jeesus.
Tähän sisältyy aika paljon, myös harhaan menemisen vaara. Että juuri minulle on annettu tai annetaan se ainoa oikea tieto ja ymmärrys.
On ilmiselvästi paras jos emme hutki toisiamme päähän "totuudella" :017: Mutta pitää muistaa että yhtä varovainen pitäisi olla myös totuuden sanojaa kohtaan. Mistäs sitä tietää vaikkahan olisikin totta...
Tämäpä se!
-
Totuuskaan ei yleensä ole joko tai
vaan yleensä sekä että. :icon_eek:
-
Voisi olla parempi kun ei ylipäätään paljon käytettäisi sanaa totuus, ainakaan jos ei olla itse muodostettu asiasta viimeisen päälle mietittyä, perusteltua käsitystä. Useimmiten on parempi puhua vain erilaisista näkemyksistä. Se missä vaiheessa näkemyksestä tulee totuus, olisi mielenkiintoinen tutkimisen aihe sillä ilmeisesti niin käy hyvin usein. Kysyä saa, että millä perusteella näkemys esitetään totuutena.
-
Olen pitkälti samaa mieltä Jampen kanssa.
Totuus pitää huolen itsestään. Valheet paljastuvat.
Monet ovat valmiit raastamaan totuuden esiin hinnalla millä hyvänsä. Totuutta salatuimpaan saakka kyselevät oikeassa olijat.
Ihmisten välisessä kanssakäymisessä luottamus on oleellisinta. Totuudet, valheet, salaisuudet näyttäytyvät aikanaan.
Rehellisyys Jumalan edessä ja oma totuus (omatunto) ilman että siitä tehdään ase on minusta suositeltava tapa elää.
-
Painettua tekstiä:
Talmudissa esiintyvään lauseeseen ”Sheker ein lo raglaim”, ”Valheella ei ole jalkoja". Suomenkieliset vastineet ovat "totuus ei pala tulessakaan" ja "valheella on lyhyet jäljet".
"Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.
Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin." Psalmi 51:8-9
Viisaita ja opettavaisia toteamuksia totuuteen liittyen. Totuuteen kannattaa siis pyrkiä.
Oman totuuden lähde lienee usein itsepuolustuksessa tai oman edun tavoittelussa.
Kuinka paljon omaa totuutta liittyy esim. politiikkaan?
-
Totuuteen kannattaa siis pyrkiä.
Oman totuuden lähde lienee usein itsepuolustuksessa tai oman edun tavoittelussa.
Kuinka paljon omaa totuutta liittyy esim. politiikkaan?
... tai mediaseksikkyyteen , mitä esityy tälläkin keskustelualueella hyvinkin monella nimimerkillä.
-
Olen pitkälti samaa mieltä Jampen kanssa.
Totuus pitää huolen itsestään. Valheet paljastuvat.
Monet ovat valmiit raastamaan totuuden esiin hinnalla millä hyvänsä. Totuutta salatuimpaan saakka kyselevät oikeassa olijat.
Ihmisten välisessä kanssakäymisessä luottamus on oleellisinta. Totuudet, valheet, salaisuudet näyttäytyvät aikanaan.
Rehellisyys Jumalan edessä ja oma totuus (omatunto) ilman että siitä tehdään ase on minusta suositeltava tapa elää.
Onpas hyviä ajatuksia...
Mihin pyrkivät ne oikeassa olevat ihmiset jotka kaivavat totuutta esiin salatuimpaan saakka?
He pyrkivät tuomitsemaan ja lyömään lyttyyn heikon, herkän ja haavoittuvan ihmisen...
Mitä tekee Jumala kun totuus kolahtaa kohdalle, syntisyys paljastuu?
Jumala rakastaa, armahtaa, tarjoaa pelastusta...totuus tekee vapaaksi.
-
"Usko ei ole älyn, vaan omantunnon asia".
Salattu Viisaus
Ajatuksia
Paavo Ruotsalainen
Wilhelmi Malmivaaran
E.W. Pakkalan
kirjoituksista ja puheista
koonnut E.F. Juurmaa
s.166
WSOY 1955
ps. "Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa". :icon_cool:
-
Jokaisen on löydettävä oma totuutensa.
-
Jokaisen on löydettävä oma totuutensa.
ps. "Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa". :icon_cool:
:icon_wink:
-
Elämän kokemus vaikuttaa näkemykseen melko paljon.
Se mitä ei ole joutunut ruohonjuuri-tasolla kohtaamaan ei myöskään ymmärrä.
On olemassa täydellisyyden tavoittelijoita, jotka eivät ole joutuneet koskaan kohtaamaan kolikon kääntöpuolta.
Silloin he yleensä ovat näkemykseltään kapea-alaisia.
Arvostan suvaitsevaisuutta joissa heikko ja kurjakin ovat osa yhteisöä.
-
Elämän kokemus vaikuttaa näkemykseen melko paljon.
Se mitä ei ole joutunut ruohonjuuri-tasolla kohtaamaan ei myöskään ymmärrä.
On olemassa täydellisyyden tavoittelijoita, jotka eivät ole joutuneet koskaan kohtaamaan kolikon kääntöpuolta.
Silloin he yleensä ovat näkemykseltään kapea-alaisia.
Arvostan suvaitsevaisuutta joissa heikko ja kurjakin ovat osa yhteisöä.
Lämmin ajatus sinulle AkuAnkka. :049:
-
On olemassa täydellisyyden tavoittelijoita, jotka eivät ole joutuneet koskaan kohtaamaan kolikon kääntöpuolta.
On olemassa täydellisyyden tavoittelijoita, jotka eivät ole joutuneet koskaan kohtaamaan kolikon kääntöpuolta.
Silloin he yleensä ovat näkemykseltään kapea-alaisia.
Olen hieman eri mieltä, monessakin mainitsemassasi kohdassasi ja eikö ole aika kapeakatseista vaan katsoa alhaalta tai ylhäältä. Minusta jokaisen ihmisen täytyy pyrkiä niillä mahdollisuuksilla täydellisyyteen mitä hän on saanut luojaltaan ja hyväksyä tosiasiat tosiasiana. Köyhiä ja rikkaita tulee aina olemaan ja tuska on kova molemmilla puolilla.
Totuus tekee kipeää omassa omatunnossa ja jos ei oma omatunto kolkuta on peli pelattu.
ps. kateus on köyhän ja myös rikkaan tauti.
-
Totuus tekee vapaaksi.
Pitääkö ihmisen pyrkiä täydellisyyteen? Miksi? Miten?