Patriarkoilta kuultua: Lapsikaste on Jumalan teko. Aikuiskaste on ihmisteko.
Tämä on toinen mihin en yhdy. Vaikken halua kinastella lapsikasteesta ja aikuiskasteesta, haluaisin silti kommentoida.
Kuinka lapsikaste on Jumalan teko? Olen lukenut vaikka mitä, että Jumala antaa uskon siinä ja Pyhän Hengen ja vaikka mitä, mutta tästä ei lue raamatussa mitään. Varsinkaan tuosta uskosta. Pyhän Hengen kaste on mahdollisesti joissain tapauksissa tullut kasteen aikana, mutta useimmassa tapauksessa joko ennen tai jälkeen.
Raamatussakin kastettiin vain uskovia. Perhekunnista puhutaan pariin otteeseen, mutta ei voida olettaa että jokaisessa perhekunnassa olisi ollut vauva, ehkä ei niissä muutamassa ollutkaan joista mainitaan.
Miten lapsikaste voi olla Jumalan teko, kun pappi sen lapsen kastaa? Niin ja lapsen puolesta tunnustetaan usko, vaikka lapsen itsensä kuuluisi se tunnustaa. En ymmärrä.
Aikuiskaste taas, en sitäkään ymmärrä. Uskon nimittäin että pieni lapsikin voi olla uudestisyntynyt, mutta sen huomaa kyseisen lapsen elämästä ja lapsi tietää itsekin uudestisyntyneensä kun hän on sitä. Mielestäni silloin lapsen voi kastaa. On 3 vuotiaita, jotka profetoivat ja laskevat käsiä sairaiden päälle, niin että he paranevat. Nuo 3 vuotiaat puhuvat Jumalan viisaudella. He sanovat uudestisyntyneensä ja lapsen usko vaikuttaa sen, että heidän sydämen korvansakin ovat avoimet Jumalan puheelle ja he saattavat kysyä: "Voisiko joku kastaa minut?"
Raamatussa kasteeseen liittyviä lauseita:
"Ottakaa kaste...", "Antakaa kastaa itsenne..."
Noiden lauseiden perusteella ihmiset ovat ottaneet kasteen eli antaneet kastaa itsensä. Siinä mielessä se on ihmisen teko, mutta Pyhän Hengen vaikuttamana. Ei lakia, vaan armosta he saavat olla kuuliaisia Jumalalle. Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen sanoo raamattu, joten uskon että Hän vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen tuossa vaiheessa kun menee kasteelle.
Kreikankielessä sanaa kaste käytetään kuvaamaan parannuksen kastetta, Jeesuksen ristinkuolemaa ja uuden liiton kastetta. Toisin sanoen kaste kuvaa kuolemaa, niin kuin roomalaiskirje kertoo. Kaste kuvaa kuolemaa synnille ja laille, tarkoittaen sitä ettei synti enää vallitse kuolevaisissa ruumiissamme. Kaste kuvaa kuolemaa itsellemme ja maailmalle. On kuitenkin tärkeää huomioida, että kaste kuvastaa näitä, eikä itsessään ole näitä.
Sana "baptidzoo" kreikankielessä, jota käytetään kertomaan kasteesta apostolien teoissa, tarkoittaa: "Upottaa".
Olen myöskin pohtinut, miksi vuoden 1938 käännöksestä on poistettu eräs jae apostolien teoista:
8:35 Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.
8:36 Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?"
8:38 Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.
8:39 Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten.
Apostolien teot
Jae 37 puuttuu. Siinä olisi ratkaiseva tieto, estääkö mikään.
Biblia vuodelta 1776 taas sanoo:
37. Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi.
Toisin sanoen, kaste on estetty jos ei usko koko sydämestään. Jos taas uskoo ja tunnustaa, ei ole mitään estettä.
Noin uskon ja näen raamatunkin sanovan.
Siunausta
Lisäys: Ihan piristykseksi laittaisin vielä vanhemmasta opuksesta nuo jakeet
Apt 8:35 Nijn Philippus awais suuns ja rupeis tästä Kirjoituxest hänelle saarnaman Evangeliumita Jesuxest.
Apt 8:36 Ja cuin he tiellä waelsit/ tulit he weden tygö/ ja Camaripalwelia sanoi: cadzo/ täsä on wesi/ mikä estä minua castamast?
Apt 8:37 Philippus sanoi: jos sinä caikest sydämest uscot/ nijn tapahtucon. Hän wastais/ ja sanoi: minä uscon Jesuxen Christuxen Jumalan Pojaxi.
Apt 8:38 Nijn hän seisatti waunun/ ja he astuit weteen/ Philippus ja Camaripalwelia/ ja hän casti hänen.
Apt 8:39 Mutta cosca he wedestä ylösastuit/ temmais Herran Hengi Philippuxen/ ja nijn ei Camaripalwelia händä enä nähnyt/ waan meni iloiten tietäns myöden.
