Taas semmoinen ketju, joka on mennyt ohi. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. En ole koskaan polttanut. Pienenä kuulema olen tyhjentänyt isän tuhkakupin suuhun sillä seurauksella, että on pitänyt lääkärissä hiilen avulla oksentaa ne pois ja muutenkin hoitaa kuntoon. Sen jälkeen on äiti varmistanut, että isä poltti tupakkinsa muualla kuin lasten kulkureiteillä.
Minua rupeaa tukakansavu koskemaan päähän, niin ei onnistuisikaan. Hieno tämä laki, että ei saa enää polttaa ravintoloissakaan. Tosin juuri tänne sattui yksi niistä tapauksista, että ravintola sai 2 vuotta lisäaikaa ja se on tietysti ainut kunnon paikka. No, 2 vuoden päästä loppuu sielläkin.
Sen verran sydänsairasta sukua, että ei parane opetellakaan. Isä lopetti polttamisen ohitusleikkaukseen. Ei hän kyllä kovin paljoa polttanut, väliin saattoi olla viikonkin taukoja ja jopa kuukausi ja väliin se oli päivittäistä. Töissä ei polttanut, joten käytännössä polttaminen sijoittui joko pitkän työpäivän päätteeseen autotallissa tai sitten viikonloppuihin. Nyt on ollut kokonaan ilman lähes puolenkymmentä vuotta. Sanoi, että lopettaminen oli ihan helppoa, mutta tarvittiin vain sydänkohtaus todistamaan, että siitä on jotakin hyötyä. Ei siihen mitään nikotiinilaastareita tarvittu vaan ihan vain oma päätös.
Äänestys
