Jotakin kai meille on näillä juhlilla selvinnyt, joka ei ole tavallisissa, jokapäiväisissä oloissa ja kiusauksissa selville tullut. Me olemme jo perinpohjaisesti kuulleet niistä kiusauksista ja vihollisen esteistä ja pauloista, mitä jokaisella kristityllä tulee olemaan osana ja siitä Jumalan voimasta, hallituksesta ja rakkaudesta, mikä on meitä tukemassa. Asia on ikäänkuin tullut selvemmäksi ja saatu ikäänkuin lapsen mieli, joka nyt huomaa ainoastaan Jumalan hallitusta, voimaa ja rakkautta. Ja tämän tunteminen on ikäänkuin kadottanut toisen puolen asiasta, sen onnettoman puolen, joka tavallisesti on näkyvissä jokapäiväisessä olossa. Se on nyt tuntuvista poistunut. Nyt meillä on ikäänkuin lapsellinen luottamus ja näkyy kauniilta, kuinka suurella rakkaudella Jumala on rakastanut ja vetänyt puoleensa, antanut silloin ja silloin muistutuksia, silloin ja silloin pitänyt sen ja sen vaivan käsissä yllä. Ja kaikesta siitä, mitä on nähtävänä, ei näytä ollenkaan siltä, ettei Jumalan käsi olisi ollut siinä koskemassa. Me arvaamme tästä, minkälaista toivoa se antaa eteenpäin elämiseen. Se antaa sitä, että Kristus viimein voittaa! Ja tämä puhkaisee meidän järjeltämme silmät, jotka tavallisesti katsovat sitä, mikä silmäin edessä on, kuinka meidän on rakastaminen ja tekeminen ja kuinka mahdotonta on iankaikkiseen elämään päästä. Mutta nyt ovat täällä niin kirkkaasti näkyvissä, niinkuin ei mitään muuta olisikaan. Eikö ole ääretön armo, että Jumala saa sitä meissä vaikuttaa.
Juho Malkamäki
