Aamuhartaus 21

[Pena]

Voi, voi, kuinka monta kertaa kilvoitteleva ihminen on saanut Herran omien mukana ollessaan uutta elämää ja virkistystä! Hän on yhdessä niiden toisten mitättömien kanssa, joiden ei sovi korkealle kurotella eikä suurta kunniaa itsellensä pyytää, konttaillut suurella vapistuksella ja itseään häveten sen Herran eteen, joka viheliäisiä armahtaa, ja hänelle on laupeus tapahtunut.
Sentähden uskaltaa sanoa, että painetaan vain, ystävät, eteenpäin, vaikka näyttäisi pää mäsäksi menevän! Perille pääsi taaskin yksi; pääsemme vielä kerran mekin, sanokoot saatana ja maailma ja oma sydän mitä tahansa.

Vilhelmi Malmivaara

[Viisveisaaja]

Voi, voi, kuinka monta kertaa kilvoitteleva ihminen on saanut Herran omien mukana ollessaan uutta elämää ja virkistystä! Hän on yhdessä niiden toisten mitättömien kanssa, joiden ei sovi korkealle kurotella eikä suurta kunniaa itsellensä pyytää, konttaillut suurella vapistuksella ja itseään häveten sen Herran eteen, joka viheliäisiä armahtaa, ja hänelle on laupeus tapahtunut.
Sentähden uskaltaa sanoa, että painetaan vain, ystävät, eteenpäin, vaikka näyttäisi pää mäsäksi menevän! Perille pääsi taaskin yksi; pääsemme vielä kerran mekin, sanokoot saatana ja maailma ja oma sydän mitä tahansa.

Vilhelmi Malmivaara

Wilhwlmiltä totuuden ja toimen sanoja.
Perkelettä kutsutaan myös veljien syyttäjäksi.
Aina kun sanot, ei tuu mitään niin miljoona pikkupirua huutaa olkapäällä korvaan ei tuukkaan.

Siunasi tossa penan aamusaarnassa toi kohta syyttäköön vaikka oma sydän.

Raamatun kohta, vaikka oma sydämemme meitä syyttäisi, niin jumala on suurempi.
Joku varmaan tietää kohdan.  Siinä on sielunhoidollinen sana monelle itseensä pettyneelle ja ties kenelle.

[Pena]

Raamatussa puhutaan paljon kristityn toivosta. Siellä kehoitetaan usein kilvoittelemaan tulevan kunnian toivossa. Apostoli kehoittaa ystäviänsä kestämään vaivoissa vakuuttaen, että siksi minä sen pidän, etteivät nämä nykyisen ajan vaivat ole mitään sen kunnian rinnalla, mikä meille ilmoitetaan, sekä: Meidän vaivamme, joka ajallinen ja keveä on, saattaa meille iankaikkisen ja määrättömän kunnian, eli kirkkauden, sillä kunnia on alkukielessä sama kuin kirkkaus. Aivan alinomaa annetaan tuo kehoitus niille, jotka ovat vielä täällä maailman humussa, kehoitus että sitten on toisin, kun päästään uuden Jerusalemin puolelle. Joka ainoan tervehdyksen loppuun, jonka Herra lähetti Vähän Aasian seurakunnille, on Ilmestyskirjassa liitetty lupaus, mitä se saa, joka voittaa ja pysyy loppuun asti lujana. Mm. sanotaan siellä, että sen annetaan syödä salatusta mannasta ja että sille annetaan elämän kruunu. Näin ylläpidettiin kristityn toivoa sodan aikana.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Tässä on äärettömän paljon lohdutusta sille, joka on päässyt osalliseksi Jumalan kutsumuksesta ja seuraa Kristusta vaivoissa ja murheiden tiellä, paljon lohdutusta silloin, kun elämä tahtoo painua yöhön, missä salautuu kaikki niin, ettei mitään elämää näy, paljon lohdutusta sitävarten, että silloin huomaisimme sen, että nyt on tällaista, mutta se muuttuu kerran toisellaiseksi, nyt on pimeää, mutta pimeys on Herrassa valkeutta, nyt on yötä, mutta yökin on päivää Herran edessä, nyt on sotaa, mutta sodasa on jo voitto, nyt on levotonta ja murhetta, mutta ahdistuksiin on Herra kätkenyt salattua virvoitusta, nyt on valitusta, mutta se loppuu kerran.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Kaiken tämän, mitä siellä matkan lopulla on tarjona, mitä siellä saadaan ja minkä Herra on luvannut, sen pitäisi kehoittaa meitä ahkeruuteen ja valvomiseen, tarkkaan huoleen jokapäiväisessä elämässämme siitä, ettei kukaan saisi ottaa kruunuamme pois.

Vilhelmi Malmivaara

[Viisveisaaja]

Kovasti Wilhelm tsemppaa kilvoittelijoita.

Onhan siinä totta toinen puoli, mutta toinen puoli on armo ja lepo siinä?
Eikö olekkin?

[Pena]

Kaikkein raskain huoli on kilvoittelevalle isälle ja äidille huoli lapsistaan. Teistä ajattelee moni tänä iltana ettei ole saanut lapsiinsa istutetuksi sitä mieltä, jota olisi pitänyt, ei osannut niitä Herralle kasvattaa, ei ollut niille sellaisena esimerkkinä, että niiden mieli olisi suunnattuna kohti sitä kotia, mihin Jumalan kansa toivoo. Tämä ajatus tekee raskaaksi isän ja äidin mielen jokapäiväisessä elämässä niissä kodeissa, joihin Jumalan vaikutus on ulottunut. Isä ja äiti on siinä luulossa, kun hän koettaa koettaa Herran edessä lastansa kasvattaa, ettei hän vähimmässäkään määrässä saa toteutetuksi Herran tarkoitusta ja että lapsi jää kodissa aivan osattomaksi siitä perinnöstä, joka kestää iankaikkisesti. Tämän tähden sydän vapisee. Ja kun tulee sellaisia merkkejä, jotka alkavat osoittaa lapsen mielen kääntymistä maailmaan ja syntiin päin, niin isä ja äiti rukka ottavat sen omaksi syykseen ja kantavat sitä omana tuomionansa. Ja juuri siitä syystä, kun näkevät itsensä kelvottomiksi kasvattamaan lapsiansa, he soisivat, että saisivat siihen apua muualta.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Ellei tästä taistelusta ja työstä saisikaan mitään muuta itselleen näkyviin, saa kumminkin sen, että pitää suurena voittona, jos Herran kansa suojaa lasta siunauksllaan, jos saa sen kantaa rakastamalleen kansalle, ja sitä vastoin pitää suurena vahinkona, jos lapsi vieraantuu siitä kansasta. On aivan varma, isät ja äidit, että tätä taistelua tehdessänne, tätä kylvöä harjoittaessanne, vaikkapa sitä kyynelillä harjoitetaan, pelastatte oman selunne ja kansanne tulevaisuuden. Teidän käsiinne on Herra antanut tämän Suomi-paran tulevaisuuden. Kasvava polvi niittää sitä, mitä me nykyaikana* kylvämme.

Vilhelmi Malmivaara

* lainaus seurapuheesta 1910

[Pena]

Jatkakaa siis vain työtänne, vanhemmat, sillä se ei mene hukkaan. Siinä on kyllä paljon ajattelemattomuutta ja neuvottomuutta ja pimeyttä monta kertaa, mutta se on iankaikkisuustyötä ja sen tulokset saatte kerran nähdä, kun pääsette lapsinenne Herran istuimen ääreen taivaassa, jossa veisataan Mooseksen ja Karitsan uutta virttä.

Vilhelmi Malmivaara

[luterilainen]

“Ristin luona valkenee,
Unet häijyt haihtuu,
Kiusat suuret pakenee,
Päiväks yökin vaihtuu.” 

Akseli Skutnabb/Oskari Jalkio

[Pena]

Voi, voi, äidit, jos tietäisitte, kuinka suurta työtä teette koettaessanne lapsillenne määrätä elämänsuuntaa, minkä Herra on teille määrännyt, niin te monta kertaa olisitte siitä ylpeitä! Kun me muistelemme mennyttä elämäämme, niin siinä on näkyvissä ikäänkuin yksi juova muita selvempänä, ikäänkuin pohjana koko elämän suuntaamme ohjaamassa: "Mene tuosta, sillä siitä heränneet vanhempasi menivät! Mene tuonne, älä tuonne, sillä se on äitisi esirukous ja neuvo!" Kun nuoruuden kiusaukset, oma liha ja maailma koettavat kietoa meitä käsiinsä, niin on meillä turvana ystäviä, jotka sanovat: "Tuolla on äitisi, joka sinua Herralle kantoi, tuolla Herran kansaa, jota hän rakastamaan opetti!" Sydämestä kuuluu myös alituiseen heränneen äidin ääni: "Tuonne päin, tuon kansan joukkoon olisi päästävä, siellä sinä pelastut, siellä sinua ymmärretään, siellä on sinulla anteeksiantamus."

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Luulen aavistavani, mitä monen teidän sydämessänne liikkuu. Siellä liikkuu kai kysymys, mitä minä vien mukanani lähdettäessä täältä pian kotiin, minkälainen välini on Herran kanssa, onko se yhtään tänä päivänä selvinnyt ja tullut likisemmäksi vai onko käynyt vain vieraammaksi Herran kanssa. Eiköhän vain moni teistä ole murheellisella mielellä siitä syystä, että niin paljon kuin onkin saatu sanaa kuulla, on se sana luisunut sivu sydämen, ja niin paljon kuin onkin saatu virsiä veisata, on täytynyt veisata ilman vakaumusta, suu on veisannut, mutta sydän on ollut äänetön. Täällä on monta, jotka ajattelevat itsestänsä: "Minä raukka olen aivan ulkona Herrasta, suruton ihminen, johon Herra ei ole kutsuvalla armollansa saanut sijaa ennen eikä nyt; sydämeni on sama nyt mikä ennenkin." Toisia on, jotka ovat vaivatulla mielellä siitä, että se suuri armo, jonka ovat Herralta herätyksessä saaneet, on jo aikoja taipaleella kulunut eikä mielen uudistusta ole myöhemmin saanut tapahtua ollenkaan. Sentähden näyttää itselle koko kilvoitus ja uskonelämä aivan hedelmättömältä ja täytyy tuomiota tehden itsellensä tätä iltahetkeä viettää. Kateeksi käyvät nuo ihanat koivut ja kuuset tuolla Puijonmäellä, joiden latvat nostavat päänsä korkeutta kohden Jumalan kiitokseksi, ja nuo linnut, jotka visertävät niitten oksilla kitosta Luojallensa, kateeksi käyvät, kun ei saa sydäntänsä yhtymään samaan työhön.
Mikä tämä vapistus nyt on ja minkätähden meidän täytyy toisinaan ja nytkin täällä tällä mielellä olla?

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Jumala on asettanut valvovan tuntomme eteen näkösälle oman kuvamme, ja tämmöinen se nyt on. Jos Herralla olisi siellä parempaa näyettävää, kyllä Hän sen näyttäisi, mutta Herra on totuuden Jumala ja Hän asettaa meidät eteensä sellaisina kuin me olemme. Mitä varten? Että uskoisimme itsemme sellaisiksi, niin kylmiksi kannoiksi, hitaiksi, puoliheränneiksi tai kokonaan heräämättömiksi, epäuskoisiksi, horjuviksi, kiittämättömiksi, ja että Jeesus Kristus, joka oli aivan toisenlainen, joka antoi itsensä ristiinnaulittavaksi, joka veisasi vakaumuksesta virtensä Isällensä, joka kätki sanan uskollisesti, joka valvoi, kun me olemme olemme uneliaisuuden kiusaamia, ja joka elää vielä tänä päivänä sitä varten, että kuolleet virkoisivat, että Hän yksin meiltä kunnian saisi. Painutaan ihmisraukat maahan Hänen eteensä, sillä ei meillä ole muuta varaa, ja annetaan kunnia Kunnian Kuninkaalle! Langetaan polvillemme Hänen eteensä! Hänellä on yksin neuvot ja apu siihen, mitä meiltä raukoilta puuttuu.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, Sinä, joka asut pyhyydessä ja korkeudessa, johon ei kukaan taida tulla, ja joka kuitenkin olet tullut niitten tykö ja tahdot asua niitten tykönä, joilla on murheellinen henki, ahdistettu ja särjetty sydän. Me lankeemme Sinun eteesi tänä hetkenä. Sinun nimesi ylistykseksi ja kunniaksi me tunnustamme, että Sinä olet tänä päivänä ilmoittanut meille pyhän sanasi, joka meitä eksyneitä raukkoja taitaa iankaikkiseen elämään johtaa. Ja tomussa ja tuhassa me Sinua, Herra, kiitämme, että olet armollisesti meidän puoleemme katsonut, että Sinä olet esteet tieltämme raivannut, että Sinä olet meitä kaikkia nyt tähän asti hoitanut Sinun pyhiä neuvojasi autuudeksemme kuulemaan. Oi Herra, ole tästä kiitetty ja ylistetty!

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Me tahdomme, Herra, sinulle tunnustaa, että vaikka Sinä olet niin usein meille suurta armoasi ja lahjojasi jakanut, niin me olemme olleet taitamattomia ja huonoja Sinun lahjojasi tallentamaan. Herra, se suuri armo, jonka annoit, on tuhlattu. Ei ole meillä muuta annettavana Sinulle kuin kylmä epäuskoinen sydän ja kankea mielemme. Oi, anna anteeksi meille hataruutemme, epäuskomme, valvomattomuutemme ja tarkkaamattomuutemme, joissa on syy siihen, että olemme Sinun lahjasi hukanneet! Anna meille vielä armosi uudistuaksemme!

Vilhelmi Malmivaara