Mielikuva punaisten joukossa taistelleista 'vapautuneista' naisista on valkoista sotapropagandaa.
Vapaussodassa valkoisellakin puolella suunniteltiin naisten aseistamista vastapainoksi punaisten naiskaarteille, ja Lapuallekin niitä kehotettiin perustamaan. Kuultuaan asiasta Lotta Svärd-järjestön pääideologi Hurja- Hilja Riipinen neuvotteli Lapualla oleskelleen Helsingin naisyhdistyksen johtajan Amanda Vahanderin kanssa, ja he tulivat siihen tulokseen, että naisia ei pidä aseistaa.
Riipinen pohti kysymystä naisten asemasta vielä vapaussodan jälkeenkin, ja hän tuli aina samaan tulokseen “Nainen on rauhan ystävä”, ja “hän on sitä luonnon suuresta pakosta. Nainen on ennen muuta äiti, elämän antaja. Elämä on hänelle rakas.”
Hilja Riipinen kirjoitti asiasta vapaussodan aikana Mannerheimille, joka oli samaa mieltä: valkoisen puolen naisille ei pidä antaa aseita. Jotta tämä estettäisiin, Riipinen laati vetoomuksen, jota ryhdyttiin levittämään valkoisen puolen sanomalehdissä. Sen loppu kuuluu näin:
“Olisi häpeäksi eikä suinkaan kunniaksi Suomen naisille, jos he hetkellisen innostuksen vallassa, ajattelemattomuudesta tahi seikkailunhalusta ryhtyisivät perustamaan naissotilasjoukkoja Venäjän surullisen kuuluisan kuolemanpataljoonan malliin. Sentähden täytyy meidän jyrkästi asettua naisten aseistautumista vastaan.
Naiset! Täyttäkäämme kunnialla velvollisuudet, jotka meille kuuluvat rintaman takana sen tukemiseksi, niin on myöskin Suomen miesten keveämpi täyttää kallis velvollisuutensa taistelukentällä. Ja Jumalan avulla on Valkea Suomi voittava.

Lähde
Kaarle Sulamaa: Hilja Riipinen-Lapuan lotta