Kirjoitit Aino, että körttiläisyys pitää sinut luterilaisessa kirkossa. Itselläni on vähän sama homma, mutta ehkä eri syistä. En ole yhtään tykännyt tästä luterilaisen kirkon uudistusvimmasta, kun kaikki virsikirjoista ja varmaan kohta opistakin lähtien on uudistettu. Itse olisin mieluummin mm. pitänyt vanhat virret sellaisenaan ja ottanut mukaan lisää. Tietysti se edellistä edellinen virsikirja kaipasikin jo kielellistä uudistusta nykypäivään, mutta edellinen, (oliko se nyt 1938?) olisi vieläkin ymmärrettävä. Tällaiset pikkuasiat on alkaneet itseäni "keljuttaa", mutta körttiläisyys onneksi edelleen on sama kuin Paavon aikoihin, ihan yhtä vaatimaton ja koruton ja muistaa ihmisen lähtökohdan, eikä mene liikaa maailman mukana. Tätä ei sitten saa käsittää väärin, mennä maailman mukana. Tarkoitan sillä sitä, että ihmisten täytyy mieluummin elää uskon mukaan eikä uskon ihmisten mukaan. Tämä on nyt vähän kärjistetty ja joku tajuaa tämän väärin, kun en tiedä, miten oman kantani ilmaisisin... :-?
Itselläni on äidin puolelta puhdas körttitausta, mutta isän puolelta on ukki tavallinen "riviluterilainen" (hieno sana :wink: ) ja mummo ortodoksi. Jos tämä luterilaisen kirkon uudistusvimma jatkuu, niin mietin itsekin vakavasti ortodoksiksi siirtymistä, kun kuitenkin ollut jonkin verran toiminnassa mukana ja jonkin verran niistä tiedän. Siellä arvostan itse eniten ikivanhoja perinteitä ja symboliikkaa, ja sitä, ettei kirkossa tapella opista vaan pidetään aikanaan kirkolliskokouksissa sovitut päätökset, vaikka ne nykyaikana outoja olisivatkin, esim. naispappeus. Luterilaiselle puolelle se mun mielestä sikäli sopiikin, kun täällä ei ole niin "nuukaa". Siitä ei sen enempää, kun en osaa kuiteskaan selitää omaa kantaani niin, että muutkin ymmärtäisivät, mitä ajan takaa. :oops:
Hellaripiireissä on kavereita ja sukulaisiakin, jopa yksi pappi ja yhden kerran olen itse ollut kokouksessa. Lestadiolaisiakin tuttuja on, mutta niissä tilaisuuksissa en ole pahemmin käynyt, kaksi kertaa seuroissa, mutta nekin oli kirkossa ja nimellä SV-seurat. Ne ei sen vuoksi tunnu niin omille. Onneksi kuitenkin tämä körttiläisyys on sama tänään kuin ennenkin ja samat pääpiirteet joita arvostan, ovat voimassa myös tulevaisuudessa.

Se minut ehkä luterilaisen kirkon piirissä tuleekin aina pitämään.
