Inspiroitumiseni ovat selvästi vähentyneet. Ajatuksissani kyllä vieläkin inspiroidun usein, mutta toteutuksen taso jää jo vähemmälle.
Sunnuntaina sain taas tyttäreltä sisustuselementin jonka vuoksi vaihtelin paikkoja kahdessa kerroksessa. Hän tekee paljon (liiankin) heräteostoja ja kuormasta kaadetaan ylimääräiset meille. Nyt sain kiinalaisvaikutteisen pöytälampun. Varjostin siinä oli selvästi liian pieni, kirpputorikamaa. Myös mikroaaltouuni tuli kuormassa.
Siitä alkoi lampunvarjostimien vaihtopäivä.
Aivan kaikkien kahdentoista pöytälampun varjostinta en koe-vaihtanut, mutta aikaa kului ja hikeä valui. Viimein löytyi yläkerrasta alakertaan sopivan kokoinen, mallinen ja värinen yksilö. Yksi uusi piti vain ostaa ja yksi panna ullakolle.
Jos saan uuden maton, ja vaikkapa patalapun joka pitää panna esille, seuraa usein edellisenlaista askarta. Nyt liikkuu vain kevyempi tavara, ennen siirtelin sohvatkin patalappujen avulla yksin. Villakintaatkin kävivät jalkojen alle raaputuksen estoon.
...
Inspiroidun myös TV:n ruokaohjelmista, mutta vain hiukan. Kirjaesittelyt ja Inhimillinen tekijä pakottavat tutustumaan aiheisiin. Tänään oli aamu-tv:ssä kirjailija Miina Supinen. Hän puhui niin mielenkiintoisia , esim. uskoa sivuten, että uusi kirjansa Säde tuli heti lukulistalle.
Myös foorumi on inspiroiva, siksi jaksan täällä yhä roikkua. Me vanhat hoidamme aamu- ja päivävuoron, työssäkäyvät aloittavat iltapäivällä ja yökukkujat jaksavat vielä puolen yön jälkeenkin. Nuorten aloittama foorumi on muuttunut ajan saatossa iäkkäämpien hoitopaikaksi. Se tässä sitä ominta herännäisyyttä minulle edustaakin.
