Ram Laor on pistämätön opas, kävelevä tietokirja, kysyt mitä tahansa. Olen käynyt Israelissa kerran. Se riittikin. En lähtenyt tieteni Jeesuksen maisemiin, se edellyttäisi oikeastaan aikamatkaa. Olin saanut ensimmäiseltä Italian matkalta kunnon matkakuumeen ja perusharmissani siitä, että kaikin tavoin parempana aikana juoksentelin kaikki lomani pitkin tuntureita milloin missäkin päin Lappia ja tuntureita etsiskelin silloinkin kun erään ystäväni kanssa kahtena kesänä ajoimme Norjan päästä päähän.
Hiskian tunnelit muistan, Megiddoa en. Kyllähän Kuollut meri oli ihan muuta kuin kykenee kuvittelemaan koska toista vastaavaa paikkaa ei ole. Räiskin tietysti vettä silmiini mutta se nyt johtui alkuvarovaisuuden jälkeisestä yrityksestä uida niinkuin missä hyvänsä vedessä, kun se kelluminen tuntui huiman erikoiselta.
Matka oli kalliinpuoleinen, enkä päässyt mitenkään vastaavaan hurmiotumiseen kuin useimmat Israelin kävijät, en liioin kokenut millään tavalla maata sen ihmeemmin " pyhäksi" kuin jotakin toista. Ajankohtaisesti Riitta Vainio teki sinne matkan myös ja kirjoitteli innoissaan siitä miten jokaisen kristityn pitäisi kerran eläissään " kokea pyhä maa" ja minä tietty vastaamaan etten siellä nyt niin kokenut järin mitään milä mielestäni juuri kristitylle kuuluu mihin hän että no jos ei Pyhä Henki ole mukana niin ei sitten. Hän taisi olla tosissaan, ei tuo ollut leukailua, Riitta nyt oli niin vimmatun innostuvainen ja tietenkin suuresti elämää rikastuttava juuri sellaisena. Sitä en epäile etteikö juuri Vanha Testamentti alkaisi elää niissä maisemissa.
Paikka jolla kävisin mielelläni on Nebon vuori, sieltä todella näkyy koko Israel, näin Italiassa eräältä vakikävijältä valokuvan. Ymmärtääkseni oikein juuri politiikkaansa juuri nimen omaan haluaisin siellä asua. En tiedä kuinka se käytännössä järjestyisi, sillä kibbutsien aika on ohi. Sellainen sopisi minulle alkuun. Opettelisin kielen ja pikkuisen itsenäisyyttä vieraissa oloissa, sitten voisin miettiä sitä Safedin kämppää. Italia olisi helppo ja Umbria tietysti siellä paikka sillä en ole oikein suurkaupunkien suuri ystävä, ehkä Trevi maanjäristyksistä huolimatta koska niitä nyt on kaikkialla, mutta maa on ongelmistaan huolimatta Eurooppaa, tutunomainen ja osaan kieltä sen verran että pärjäisin itsekseni.
Enemmän vaatisi lähteä Israeliin, mutta niin vain on, että enemmän se maa myös antaisi. Viikossa tulee tietoähky. Sekä mennyttä että tätä päivää haluaisin katsella omin silmin, en toimittajien luupin läpi. Jokin pysyväksi jäänyt " itte tahtoo" vetoaa myös palestiinalaiskysymyksen kuten koko lähihistorian kohdalla.
Saisikohan sinne viedä Herra Hugon? Jokainen on sitten tervetullut kylään. Mitä nyt teen, voin aivan hyvin tehdä missä tahansa ja onhan minulla pitkään ollut tuo omalaatuinen kaipaus nähdä jokin toinen maa ja sen tapa elää, sen luonto ja ihmisluonto. Israelin moni kysymys on sen verran polttava ja kompleksinen, että tosissani mieluiten vaikenen tai ryhdyn kelvollisesti ottamaan selvää. Parhaiten saisin sitä selvää varmasti osaamalla hepreaa ja ehkä jos jaksaisin opiskella myös arabiaa ja kieltä oppii käyttämällä sitä, maata ymmärtäisi asumalla ja katselemalla ympärilleen.
En ole saanut oikein vinkkiä miten sinne pääsisi. Juutalaista minussa ei ole vähäistäkään rahtua siis siinä merkityksessä, että voisin maahanmuuttajaksi pyrkiä. Joku ehdotteli sitä suomalaisten entistä kibbutsia nykyistä matkailuyritystä, Jerusalemin lähistöllä se on mutta hän siis tarkoitti omatoimimatkaa ja edullista yöpymispaikkaa nähtävyyksien katseluun, ne eivät taida huolia sinne töihin. Koko kibbutsijärjestelmä kuuluu historiaan, vapaaehtoistyöllä on omat säädöksensä, yrityksellä on hommansa pitää nekin jotka se työllistää. Näin nyt kuitenkin on. Olen selvitellyt YAPPI-juttua joskaan en pidä sen valmiiksi pureskellusta ideologiasta kun juuri tahdon mennä ja ottaa selvää koko palestiinasotkusta. Asioilla on historiansa myös.
Lähetysseuran kautta onnistuu jos onnistuu, suuresti riippuu kuka vastaa puhelimeen. Yritin nimittäin vimmatusti puolisen vuotta. Eihän tuo mikään meriitti ole, että osaamatta arvioida miten usein tai millä viikonpäivällä tajunta katoaa mutta jos siihen pysähtyy, saa elämänsä kyllä hyvin pysäkille.
No kaikki se mitä näin kyllä pyörrytti ja välillä tuntui, että historiaa on täällä liikaa kerralla omaksuttavaksi. Jonkin telin kaivauksen kerrokset esimerkiksi, egyptiläisistä ristiretkeläisiin ja edespäin. Se mikä kyllä heräsi oli vimmattu halu asua siellä vähän aikaa, nimenomaan Safedissa. Kyselin juuri Ramilta yksiöiden hintoja, ei ollenkaan mitään tolkutonta.
Aihe: Erään keskustelun lavennus (Luettu 14961 kertaa)