Läheisten kuolemat on laittanut miettimään elämänarvoja ja suurin niistä on rakkaus. Isä, äiti ja kaksi veljeäni elää muistoissani.
Isoveljeni Esa, joka kuljetti mua polkupyörän tai mopon tarakalla milloin mihinkin kuoli 13.2.2008. Hänelle sytytän taas kynttilän.
Katsomassani Netflix-länkkärisarjan loppujaksossa koskettavinta oli papin muistopuhe:
"On pelottavaa rakastaa jotakin, mitä kuolema voi koskettaa.
On pelottavaa rakastaa, toivoa, unelmoida, elää.
Elää ja menettää.
Se on hölmöjen hommaa. Ja pyhä asia.
On pyhä asia rakastaa.
Sillä elämäsi on elänyt minussa.
Naurusi piristi minua joskus.
Sanasi oli minulle lahja.
Sen muistaminen tuottaa tuskallista iloa.
Rakkaus on inhimillinen asia.
On pyhä asia rakastaa jotakin, mitä kuolema on koskettanut