Kirjoittaja Aihe: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVI  (Luettu 3258 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 9067
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVI
« Vastaus #75 : 11.03.21 - klo:13:02 »
Hätinä mahdutaan, mutta jos seisotaan, niin sitten.

   No vot, Riitta-mummille täytyy keksi kyllä jostakin nojatuoli. Jos tulee ahdasta, lutterin mies voi varmaan kanssani vuorotella kävelyjoukoissa, ja onhan siellä monta muutakin minua nuorempaa, jotka lienevät parempijalkaisia.
On alkanut minullakin raja häämöttämään, kun olen tehnyt muutaman kerran tunnin lenkin hankikannoilla, jalkaan on tullut rasitusvaivaa.


Paikalla 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 17102
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVI
« Vastaus #76 : 11.03.21 - klo:13:21 »
   No vot, Riitta-mummille täytyy keksi kyllä jostakin nojatuoli. Jos tulee ahdasta, lutterin mies voi varmaan kanssani vuorotella kävelyjoukoissa, ja onhan siellä monta muutakin minua nuorempaa, jotka lienevät parempijalkaisia.
On alkanut minullakin raja häämöttämään, kun olen tehnyt muutaman kerran tunnin lenkin hankikannoilla, jalkaan on tullut rasitusvaivaa.
Krempat tulevat ja menevät, mutta tulevan päivän aamu pysyy. Silloin voi odottaa,että olo on helpottunut.  Jos jostakin ei tykkää, niin silloin on syytä väistää. Eikös tämäkin ole ohje elämälle.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 28910
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVI
« Vastaus #77 : 11.03.21 - klo:16:45 »
Kiitos kauniista ajatuksesta PekkaV.  Nojatuolimatka sopii minulle kyllä hyvin. Niitähän teen päivittäin, lukien, tv:tä katsellen ja radiota kuunnellen.

Makuuvaunu olisi kohta paras. Voisiko sellainen Zetirun perään valjastaa ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Paikalla 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 17102
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVI
« Vastaus #78 : 11.03.21 - klo:17:11 »
Kiitos kauniista ajatuksesta PekkaV.  Nojatuolimatka sopii minulle kyllä hyvin. Niitähän teen päivittäin, lukien, tv:tä katsellen ja radiota kuunnellen.

Makuuvaunu olisi kohta paras. Voisiko sellainen Zetirun perään valjastaa ?
Kyllä Sinua palvelisin haluamallasi tavalla, ehdottomasti. Mutta nämä mökkien mahdollisuudet toteutetaan vasta taivaassa, että pitää vielä odottaa. Siitä olen iloinen, että vielä tällä iällä voimme leikitellä mukavilla aatoksilla.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 28910
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVI
« Vastaus #79 : 31.03.21 - klo:18:00 »
Olen kuunnellut 1. kansioillisen Sinuhe-egyptiläinen-kasetteja, yht. 6 kpl.

Ennen kuin aloin kuuntelemisen, en oikeastaan muistanur kauan sitten lukemastani kirjasta muuta kuin Sinuhen, Kaptahin, Neferneferneferin ja Eknathonin nimet.
Mutta sitä mukaa kun luentaa kuuntelen alkavat jossakin säilyneet muistot nousta eteeni.

On kyllä niiiin hieno kirja, etten kotimaisista osaa samaan arvoon nostaa kuin Kiven Seitsemän veljestä.

Mielenkiintoisesti Waltari käyttää toistuvasti Raamatusta tuttuja lauseita: Kaikki on turhuutta, Näin on ollut aina ja on aina oleva, ja monia muitakin.

Myös Eknathon on eräänlainen kristus-hahmo joka vapauttaa orjat ja uhraa yhden.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 28910
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVI
« Vastaus #80 : 19.04.21 - klo:19:53 »
Tarinakin oli hyvää ajanvietettä, mutta aivan upeaa oli käydä tutkimaan Hattulan vanhaa kirkkoa ja sen maalauksia. Lisäksi piti kurkata Lohjan Pyhän Laurin kirkon maalauksista kuvat, sillä niitä pidetään sampjen maalareiden työnä.

Opin googlettamalla mikä tai kuka on Tutivillus. Extrana tulivat Albertus Pictorin ruotsalaisin keski-aikaisiin kirkkoihin maalaamat kuvat Pinterestissä.

Ja sokerina pohjalla katsoin Puoli seitsemän jutun Anneli Kannon ym kirjasta.

https://areena.yle.fi/1-50688832?autoplay=true

Hauskasti kävi ilmi että minun kiinnostukseni kohde, kirja  ja Leenan harrastus, siilit yhtyvät Annelissa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10903
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVI
« Vastaus #81 : 19.04.21 - klo:23:22 »
 :icon_biggrin: :kahvi: :kahvi: :eusa_angel:
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 28910
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVI
« Vastaus #82 : 20.04.21 - klo:11:30 »
Mattikin innostui etsimään tiedon Hattulan kirkon aukiolosta. Toukokuun puolivälissä ovet avautuvat.  Suunnittelemme kesä-retkemme sinne.   :039:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 9067
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVI
« Vastaus #83 : 21.04.21 - klo:05:34 »

   Olen kiertänyt kuin kissa kuuumaa puuroa, ladannut itseäni, psyykannut tarttuakseni talvella ostamaani kirjaan. Vaimon suosittelemat on luettu. Nyt on hiljaisen kypsyttelyn aika. Olen kanniskellut kirjaa yöpöydän, olohuoneen ja keittiön välillä, mutta en ole avannut. Tosin heti ostettuani luin kymmenen sivua, sitten tuli muuta. Nyt sen vuoro on. 
Kirjassa on 1061 sivua, joista sata sivua Huomautuksia ja korjauksia ja kymmenen sivua Ekstaasi pitkästä ilosta alaotsikolla David Foster Wallace ja romaani, joka kieltäytyy loppumasta - Samuli Knuuti. Sivulla on 40 riviä.

Saanko esitellä: David Foster Wallace: Päättymätön riemu
Suomentanut Tero Valkonen
Siltala

"David Foster Wallace oli sukupolvensa ylistetyin amerikkalaiskirjailija. Ithacassa New Yorkin osavaltiossa syntyneen Wallacen ensimmäinen romaani The Broom of the system ilmestyi vuonna 1987. Esikoisteoksensa jälkeen Wallace kunnostautui erityisesti kokeellisten novellien ja esseiden kirjoittajana. Vuonna 1996 ilmestynty, suurta huomiota herättänyt romaani Päättymätön riemu (Infinite Jest) on postmodernistisen kirjallisuuden klassikko.

Vakavasta masennuksesta kärsinyt Wallace teki vuonna 2008 itsemurhan, ja hänen kolmas romaaninsa, keskeneräinen The Pale King, julkaistiin postuumisti 2011.

Siltala on aiemmin julkaissut Wallacelta Juhani Lindholmin suomentamina lyhytproosavalikoimat Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja ja Kummatukkainen tyttö sekä esseeteoksen Hauskaa, mutta ei koskaan enää. Päättymättömän riemun on suomentanut Tero Valkonen." Etulieve
 
"Homman nimi on se, että jos todella haluaa sanojensa vaikuttavan, täytyy puhua totta. Ei voi lähteä laskelmoidusti viihdyttämään., vaan täytyy puhua totta, suoraan ja puolustelematta. Ja niin ironiattomasti kuin mahdollista. Isonikko on Bostonin AA:ssa kuin noita kirkossa. Ollaan ironiottomalla vyöhykkeellä. Sama pätee viekkaan epäaitoon toisia manipuloivaan mukarehellisyyteen. Taka-ajatuksilla varustettu vilpittömyys on ilmiö, jonka nämä karskit kovia kokeneet ihmiset tuntevat ja jota he pelkäävät, sillä heidät on koulittu muistamaan vaivihkaisen rehdinkuuloiset, ironiset ja minuutta tukevat varustukset, joita he joutuivat rakentamaan jatkaakseen vanhaa elämäänsä siellä jossain, lakkaamatta loistavan neonpullon alla." Takalieve

"David Foster Wallace (1962-2008) tutki koko kirjoittajauransa ajan kokeellisuuden, vilpittömyyden ja viihdyttävyyden suhdetta taiteessa. Romaani Päättymätön riemu on hänen kunnianhimoisin käyttännön yrityksensä näiden ulottuvuuksien yhdistämiseksi.

Teos on rönsyilevän monimuotoinen ajankuva, filosofinen tutkielma ja kreisikomedia, joka käsittelee muun muassa riippuvuuksia, tennistä, mainontaa, yksinäisyyttä ja terrorismia.

Romaanissa eletään aikaa, jolloin vuodet on nimetty sponsoriyritysten tuotteiden mukaan. Päätarinat sijoittuvat päihdeparantolaan ja tennisakatemiaan, ja ne kytkeytyvät salaperäiseen elokuvaan, jonka sanotaan olevan hengenvaarallisen viihdyttävän: lyhytkin altistus saa katsojan menettämään mielenkiintonsa kaikkeen muuhun." Takakansi


Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 28910
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVI
« Vastaus #84 : 04.05.21 - klo:14:28 »
Kävimme kirjastossa. Nyt minulla on käsissäni metropoliitta Panteleimonin Timanttiristi. Jo prologi varmisti sen että tulen tästä pitämään kovasti. Kiitos Kössi !

Otin samalla isotekstisen , Mika Waltarin Matkakertomuksia. Sen ainakin näen.
 
Piakkoin olen saamassa uudet lasit, ja sitten näen millä tavoin alan pärjäillä. Isotekstisiä on vähän, soittimeni on mp 3 eikä palvele kaikkia cd-levyjä, kasetit juuttuvat, mutta kirjat ovat aika painavia. Siihen on tyynyistä apua.
 havaitsin että uutta
Lisäksi eilen tupsahti uusin Henki, siitä olen muutaman jutun jo lukenut.

Nettiin tuli HY:n kuukausikirje jossa kerrotaan, että uutta toiminnanjohtajaa haetaan. Simo Juntunen siistyy muihin tehtäviin.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3768
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVI
« Vastaus #85 : 04.05.21 - klo:17:33 »
Kävimme kirjastossa. Nyt minulla on käsissäni metropoliitta Panteleimonin Timanttiristi. Jo prologi varmisti sen että tulen tästä pitämään kovasti. Kiitos Kössi !

Olin joskus 90-luvulla viikon verran Uuden Valamon luostarissa Pääsiäisen aikaan.
Laskin, että kirkossa tuli tuona aikana seistyä yhteensä 24 tuntia, kun kaikki lasketaan yhteen.
Panteleimon oli tuohon aikaan luostarissa, ilmeisesti oli sen johtaja.
Useamman kerran kävin luostarissa, tosin viimeinen käyntini jää varmaan sinne viime vuosituhannen puolelle.
Luostarin kirjakaupastakin ostin kirjoja ja luostarin kirjastossakin jokusen kerran tuli vierailtua.
Filokalia-kirjasarjan ostin, koska Vaeltajan kertomus-nimisessä kirjassa Filokaliasta puhuttiin.
Vähän Filokaliaa olen lukenut, mutta en kovin paljoa. Voi olla, että joskus sen luen tai sitten en.


Kun olet igumeni Haritonista kertovan kirjan, voisimme vaihtaa muutamia ajatuksia siitä.
Katsotaan sitten, sattuisiko käymään jopa niin, että koemme saman kohdan kirjassa ikäänkuin huippukohtana.

« Viimeksi muokattu: 04.05.21 - klo:17:38 kirjoittanut karjalaisenkyösti »

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 28910
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVI
« Vastaus #86 : 04.05.21 - klo:18:06 »
Se olisikin mukavaa.  Nyt kun olen jo jonkin matkaa lukenut, totean että olenhan minä tämän joskus lukenutkin. Muistin niin hyvin muutamat kohtaukset. Esim. sen mitä tapahtui kun ukonilmalla tanssittiin. Myös mustalaisnaisen vastaukset muistin hyvin. Samoin matkan Kostromoon sedän kauppataloon.

Joka tapauksessa luen mielelläni uudelleen.

Matkaa on vielä, eikä näillä väsyvillä silmillä kovin pitkään kerrallaan lueta.

Kirja on ilmestynyt 1992, joten aika uutena olen sen lukenut. Ilmeisesti ystäväni Merja Merras sen minulle suositti, samoin kuin sen Liekki lumessa- kirjan.

Ortodoksinen usko on lapsenomaista, niin kuin minullakin.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3768
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVI
« Vastaus #87 : eilen kello 08:10 »
Ortodoksinen usko on lapsenomaista, niin kuin minullakin.

Ortodoksisessa kirkossa  on kaikki elementit, joiden johdosta varsinainen usko Kristukseen voi jäädä ihmiseltä  salatuksi ja huomio näinollen kiintyy vain ulkonaiseen.

Ortodoksisessa kirkossa on myös kaikki elementit, joiden johdosta varsinainen usko Kristukseen voi aueta selkosen selälleen ja ihminen näinollen ryhtyy huutamaan avukseen Herran nimeä ja etsimään Jumalaa.
Jumalanpalveluksissa ortodoksikirkossa on rukous ja Raamattu paljon läsnä.

Luin tässä joku aika sitten myös arkkipiispa Paavalista kirjan ajalta, kun hän täytti 65 vuotta (1979).
Koin kirjan hyvin hyödylliseksi, välillä mielenkiintoiseksikin, vaikka välillä siinä oli minulle itselleni kuivakastakin asiaa.
Minulla on kesken eräs arkkipiispa Paavalin kääntämä kirja "Kilvoittelija". Tuonkin kirjan olen kokenut hengellisesti juuri minulle sopivaksi.

Kun äitini oli pieni hänellä on muistoja siitä, kun Paavali kävi heillä kylässä ainakin kerran, ehkä useamminkin.
Minun mummoni veli oli ortodoksipappi.


Poissa sivullinen

  • ...sinulta puuttuu, ja sen mukana kaikki
  • Viestejä: 376
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVI
« Vastaus #88 : eilen kello 12:58 »
Divarista ostettuja dekkareita olisi pino. Kaikki joskus lukenut, mutta tuli ostettua itsellekin, vaikka toiseen suuntaan niitä pitäisi kyllä kantaa. Kirjoista ei makseta paljon mitään, paitsi sotakirjat menee kaupaksi. Yksi talvi otin kaikki perimäni körttikirjat ja läksi kovassa pakkasessa retuuttamaan niitä divariin. "Ei oteta uskonnollista kirjallisuutta", sanoi divarin pitäjä, "niitä ei osta kukaan". "Antaisin nämä sitten ilmaiseksi, koska en jaksa niitä poiskaan kantaa", sanoin. "Ei, vie vaan pois". Eihän siinä sitten muukaan auttanut. Onneksi täällä yhteen kirjastoon voi noutohyllyyn niitä viedä, ja sinne kippasin Malmivaarat sun muut.

Muuten: täällä tällä hetkellä tapetilla oleva arkkimandriitta Panteleimon kirjoitti myös dekkareita.